Inseminaatio/muut hoidot 2018

Mahdako nyt turhaan elätellä toiveita.. Tänään aamulla tein puikkotestin jonka herkkyys 20 tai 25 mIU/ml. :nailbiting: Tuo voisi olla ihan viivanpaikkakin, kun tosi hailura. Tosin 2 päivää sitten samaan testiin ei sitä tullut. Tänään siis dpo 13.

https://aijaa.com/lftzwU
https://aijaa.com/KdLdIV

Minkä merkkinen testi? Kyllähän tossa jotain näkyy.. Tee jollain herkällä 10mIU testillä vielä..
 
Mahdako nyt turhaan elätellä toiveita.. Tänään aamulla tein puikkotestin jonka herkkyys 20 tai 25 mIU/ml. :nailbiting: Tuo voisi olla ihan viivanpaikkakin, kun tosi hailura. Tosin 2 päivää sitten samaan testiin ei sitä tullut. Tänään siis dpo 13.

https://aijaa.com/lftzwU
https://aijaa.com/KdLdIV
Kyllä siellä jonkun sortin viiva näkyy.Toisenlaista testiä kehiin vain :)
 
Täällä on aika hajalla mennyt olo tämän päivän tuhruttelusta ja 1kp käännöksestä.Olimme niin toivoa täynnä kun limakalvokin oli pitkästä aikaa hyvä, johtofollikkeleita useita ja annoskin oli paljon, paljon suurempi nähden inseminaatio annoksiin.Tuntuu että kaikki on raskaana,kaikkilla on lapsia ja kaikkien hoidot menevät eteenpäin mutta me aina junnataan vuodesta vuoteen tässä samassa pisteessä.
 
Heippa kaikille! Aktiivisesti luen näitä teidän viestejä mut en sit muista kommentoida mitään.. :oops: Onnea kaikille plussanneille! Se on kyllä mahtava tunne ku sen plussan siinä tikussa näkee! :) Minulle tehtiin nyt viikko sitten neljäs inseminaatio ja nyt tässä sitten odotellaan.. En usko kyllä että tärppää nyttenkään.. :sad001 Meille tulee sit kesä taukoa hoidoista ja syksyllä sit aletaan pohtimaan ivf-hoitoja..
 
https://aijaa.com/saKF7N
Tässä nyt illalla tehty Pregcheckillä. Ostin nyt CBn testitki huomiselle. :wideyed: On edelleen tosi epäuskonen olo. Monen vuoden tahkoaminen ja jos nyt olisikin tärpännyt muka ekasta hoitokierrosta ja inssistä. Vielä kun ovulaatio oli jo ehtinyt tapahtumaan ja ajattelin, että inssi olisi ollut ihan turha niin myöhään. Tosin vielähän tässä ehtii tulemaan alas korkealta ja kovaa.

Heitsu1996 / Tiedän tunteen hyvin, niin turhauttavaa ja hajottavaa. Sitä tuntuu näkevän pelkkää raskautta ja vauvoja ympärillään sillon ku se tuntuu itselle pahimmalta. Tsemppiä:Heartpink
 
Täällä vaihtui yö aikaa 1kp.Siirryn nyt tuonne puolelle mistä ilmaannuin tuonne IVF hoitolaisteb puolelle.Toivotaan ettei teidän tarvitse sinne siirtyä.Meillä aikaisiintaan elokuussa alkaa toinen yritys IVF hoidossa.Toivotaan että silloin päästään ihan siirtoon ja punktioon asti.
 
Folliultra takana. Tänään pregnyl injektio ja huomenna inseminaatio! Kp 12
Toinen oli 20mm ja toinen 14mm kokoinen. Mä oon niin iloinen ♡ nyt vaan toivomme että onnistuu.
 
Muokattu viimeksi:
Inseminaatio takana. 2 viikon päästä verikoe. Jos positiivinen niin rv 7 ultra. Jotenkin olemme luottavaisin mielin. Jos ei niin heinäkuun syön letrozolia ja elokuussa toinen inseminaatio.
 
Heippa, ensimmäistä kertaa kirjoitan. Jonkun aikaa olen jo lukenut teidän viestejä ja siitä on ollut apua. Kiitos kaikille kirjoittaneille.

Meillä selittämätön lapsettomuus, mulla lievä PCO-epäily, reilu 1,5 vuotta yrittämistä, vuosi käyty hoidoissa ja vuoden alusta joka kuussa ovulaatioinduktio Letrozolilla. Olen 36 v., mies vähän vanhempi. Viime kuussa oli eka inssi, ei onnistunut. Nyt kp3 ja yritetään tokaa inssiä (jos ei mene ovu viikonlopulle, niin kuin vähän näyttäisi menevän). Tarkoituksena syksyllä siirtyä sitten IVF:ään.

Ovulaatioinduktioiden epäonnistumisista selvisin mielestäni aika hyvin, menkkojen alkamisen jälkeen olo helpotti parissa päivässä ja toivo palasi nopeasti, että ehkä tästä kierrosta... Nyt inssin kanssa romahdus tuli jo heti inssin perään, todennäköisyys 10–15% tuntui ihan surkealta ja koko tilanne ihan toivottomalta. Samalla en edes halunnut, että toivoa syntyisi, koska en halunnut mitään odotuksia tälle kierrolle. No, silti tuli tekoraskausoireita (hajuaisti terävöityi, olin todella kömpelö, yhtenä aamuna oksetti), jotka menivät kyllä nopeasti ohi. Ja sitten alkoi menkat ja nyt on jo kolmatta päivää ihan armoton masennus. Itkettää vaan ja tuntuu kuin joku istuisi rintakehällä.

Tulipas surkea aloitusviesti. Mutta te varmasti tiedätte nää fiilikset. Samalla tuntuu, että me ollaan päästy niin helpolla, kun tarvitaan vain letroja. Moni näyttää joutuvan pistämään ja ottamaan useita lääkkeitä ja joskus inssiä ei voida sitten h-hetkellä tehdäkään... mikä on ihan kauhea ajatuskin. Yritän olla kiitollinen siitä, että inssi päästiin ekalla kerralla suunnitellusti tekemään ja empatiseeraan teitä, joilla on inssit tai muut hoidot siirtyneet mistä vaan syystä. Käydään muutenkin aika kovaa kärsivällisyys-koulua tässä, niin tuntuu suhteellisen kohtuuttomalta kaikki ylimääräiset mutkat matkassa...
 
Heippa, ensimmäistä kertaa kirjoitan. Jonkun aikaa olen jo lukenut teidän viestejä ja siitä on ollut apua. Kiitos kaikille kirjoittaneille.

Meillä selittämätön lapsettomuus, mulla lievä PCO-epäily, reilu 1,5 vuotta yrittämistä, vuosi käyty hoidoissa ja vuoden alusta joka kuussa ovulaatioinduktio Letrozolilla. Olen 36 v., mies vähän vanhempi. Viime kuussa oli eka inssi, ei onnistunut. Nyt kp3 ja yritetään tokaa inssiä (jos ei mene ovu viikonlopulle, niin kuin vähän näyttäisi menevän). Tarkoituksena syksyllä siirtyä sitten IVF:ään.

Ovulaatioinduktioiden epäonnistumisista selvisin mielestäni aika hyvin, menkkojen alkamisen jälkeen olo helpotti parissa päivässä ja toivo palasi nopeasti, että ehkä tästä kierrosta... Nyt inssin kanssa romahdus tuli jo heti inssin perään, todennäköisyys 10–15% tuntui ihan surkealta ja koko tilanne ihan toivottomalta. Samalla en edes halunnut, että toivoa syntyisi, koska en halunnut mitään odotuksia tälle kierrolle. No, silti tuli tekoraskausoireita (hajuaisti terävöityi, olin todella kömpelö, yhtenä aamuna oksetti), jotka menivät kyllä nopeasti ohi. Ja sitten alkoi menkat ja nyt on jo kolmatta päivää ihan armoton masennus. Itkettää vaan ja tuntuu kuin joku istuisi rintakehällä.

Tulipas surkea aloitusviesti. Mutta te varmasti tiedätte nää fiilikset. Samalla tuntuu, että me ollaan päästy niin helpolla, kun tarvitaan vain letroja. Moni näyttää joutuvan pistämään ja ottamaan useita lääkkeitä ja joskus inssiä ei voida sitten h-hetkellä tehdäkään... mikä on ihan kauhea ajatuskin. Yritän olla kiitollinen siitä, että inssi päästiin ekalla kerralla suunnitellusti tekemään ja empatiseeraan teitä, joilla on inssit tai muut hoidot siirtyneet mistä vaan syystä. Käydään muutenkin aika kovaa kärsivällisyys-koulua tässä, niin tuntuu suhteellisen kohtuuttomalta kaikki ylimääräiset mutkat matkassa...

Heippa Rölli ja kiitos, kun jaoit kokemuksiasi kanssamme :Heartpink Ainakin itse pystyin niihin samaistumaan! Mulla kans tuli heti sen ekan inssin jälkeen samankaltaisia oloja, vaikka yleensä ne olot ovat tulleet vasta just ennen menkkoja. Onneksi sieltä on noustu. Onhan tässä uusiakin laskuja ja nousuja tullut, mutta ei ehkä yhtä pahoja kuin silloin heti ekan inssin jälkeen. Toivottavasti teillä tärppäisi kuitenkin nyt heti!! :happy: Tuntuu, että se on todellakin jonkun muun kuin itsensä päätettävissä, joten koskaan ei voi tietää - vaikka mieli yrittää aina jotain kertoa :shifty:

Kovasti tsemppiä sinulle! :hug013 Itse oottelen tässä viimeisen (3.) inssihoidon tulosta (dpo3). Nyt ei tosin voitu tehdä sitä inssiä, mut ovulaatioinduktion, ajoitetun yhdynnän ja keltarauhashormonin voimin mennään :rolleyes: Jos ei tästä toivottua tulosta, niin se ois sitten ivf seuraavaksi :bag: Toistaiseksi mieli onneks suht rauhallinen, ei juuri minkäänlaisia odotuksia tämän kierron suhteen...
 
Moikka,

Minulla menikin tämä kierto hassuksi. Letrozoleilla ei tullut tällä kertaa vastetta jostain syystä. Kolmena iltana piikitin bemfolaa lisäksi ja lopputuloksena 5 irtoamaisillaan olevaa rakkulaa!! Ei voitu kolmatta inssiä tehdä ja yhdyntäkielto!
Jonkin sortin hormonihäiriö, joten metformiinit aloitettiin. Syksyllä jatketaan kolmannella inssillä, jos kesäaikaan ei tärppää.

T. Anna
 
Onnea plussanneille! Mä en oo nyt paljoa lueskellut tätä kun hoitotauko menossa naistenklinikan rempan takia. Nautin kesästä ja syksyllä kun hoidot jatkuu niin tuun tänne päivitteleen kuulumisia.
 
Heippa, ensimmäistä kertaa kirjoitan. Jonkun aikaa olen jo lukenut teidän viestejä ja siitä on ollut apua. Kiitos kaikille kirjoittaneille.

Meillä selittämätön lapsettomuus, mulla lievä PCO-epäily, reilu 1,5 vuotta yrittämistä, vuosi käyty hoidoissa ja vuoden alusta joka kuussa ovulaatioinduktio Letrozolilla. Olen 36 v., mies vähän vanhempi. Viime kuussa oli eka inssi, ei onnistunut. Nyt kp3 ja yritetään tokaa inssiä (jos ei mene ovu viikonlopulle, niin kuin vähän näyttäisi menevän). Tarkoituksena syksyllä siirtyä sitten IVF:ään.

Ovulaatioinduktioiden epäonnistumisista selvisin mielestäni aika hyvin, menkkojen alkamisen jälkeen olo helpotti parissa päivässä ja toivo palasi nopeasti, että ehkä tästä kierrosta... Nyt inssin kanssa romahdus tuli jo heti inssin perään, todennäköisyys 10–15% tuntui ihan surkealta ja koko tilanne ihan toivottomalta. Samalla en edes halunnut, että toivoa syntyisi, koska en halunnut mitään odotuksia tälle kierrolle. No, silti tuli tekoraskausoireita (hajuaisti terävöityi, olin todella kömpelö, yhtenä aamuna oksetti), jotka menivät kyllä nopeasti ohi. Ja sitten alkoi menkat ja nyt on jo kolmatta päivää ihan armoton masennus. Itkettää vaan ja tuntuu kuin joku istuisi rintakehällä.

Tulipas surkea aloitusviesti. Mutta te varmasti tiedätte nää fiilikset. Samalla tuntuu, että me ollaan päästy niin helpolla, kun tarvitaan vain letroja. Moni näyttää joutuvan pistämään ja ottamaan useita lääkkeitä ja joskus inssiä ei voida sitten h-hetkellä tehdäkään... mikä on ihan kauhea ajatuskin. Yritän olla kiitollinen siitä, että inssi päästiin ekalla kerralla suunnitellusti tekemään ja empatiseeraan teitä, joilla on inssit tai muut hoidot siirtyneet mistä vaan syystä. Käydään muutenkin aika kovaa kärsivällisyys-koulua tässä, niin tuntuu suhteellisen kohtuuttomalta kaikki ylimääräiset mutkat matkassa...

Hyvin tutulta kuulostaa tunteet. Masennus, toivottomuus, epäusko, kärsimätön odotus... mutta tsemppaan vielä suhtautumaan positiivisesti letroihin ja insseihin, koska ne voi ihan hyvin riittää jos on pco:takin väläytelty! Ovulaation ja munasolujen pieni lääkkeellinen parannus voi olla just hyvä hoito silloin :)

Itsellä alkaa jo usko vähän insseihin ja ovulaation induktioihin loppua, niin enää ei niin toiveikkaana odota lopputulosta, mutta erityisesti ekoissa lääkkeellisissä kierroissa, ja uusien lääkkeiden myötä toiveet nousivat. Olihan silloin aina ns parhaimmat tsäänssit onnistua mitä ikinä aikaisemmin. Eli aika kova pettymys oli tietenkin sitten menkkojen alku.

Mutta olen onneksi myös oppinut että hormonitasojen taas noustessa fiiliskin pikkuhiljaa usein paranee, eli ne muutamat päivät on aina pahimmat, usein just ennen menkkojen alkua ja kp1 suurinpiirtein. Sitten elämä pikkuhiljaa aina voittaa. Toki tarkoituksella yritän aina keskittyä johonkin kivaan suunnitelmaan/tekemiseen mitä on tulossa tai suunnittelen menkkojen alkupäiville jonkun viini-maistelun/treffiviikonlopun/tyttöjen illan.
 
Kiitos Carris ja november-rain kommenteista ja tsempistä :happy093 Ja toi on hyvä pointti teiltä, että se eka yritys uudesta hoitomuodosta voi aiheuttaa suurimmat pettymyksetkin. Niinhän se meni ovulaatioinduktionkin kanssa (olinkin unohtanut tämän), eka epäonnistuminen tuntui ihan surkealta mutta sen jälkeiset pettymykset meni helpommin. Täytyy ottaa myös käyttöön november-rain toi sun käytäntö, että on jotain kivaa ohjelmaa/tekemistä siinä menkkojen alkamisen taitteessa.

Tsemppiä Carris piinaviikoille – toivon, että mieli pysyy niin rauhallisena kuin mahdollista!

Luin aiempia viestejä uudestaan – oliko sulla november-rain kontrolliultra nyt kohta tulossa? Ja sitten kolmas inssi? Ymmärrän hyvin tuon, että odotukset laskee sitä mukaa kun tietystä hoidosta ei tule tuloksia… Pidän silti peukkuja, että kolmas kerta toden sanoo :)

Anna, tosi harmillista, ettei inssiä voitu tehdä ja kierto meni ohi… Toi on just tosi surkeaa, kun odottaa jotain ja sitten tulee vielä ylimääräistä odottamista :sad001 Hyvää kesää Nana89:lle myös, toivottavasti on kesällä paljon muuta ajateltavaa ja sit hyvillä energioilla syksyyn!
 
Kävin eilen omakannassa lukee vähän tietoja ja 1.6 käynnistä sinne kirjattu että jos ei tästä pistoshoitokierrosta tärppää, niin jatketaan pistoshoitoa heti uuteen kiertoon että ei tarvita välikiertoja. Viimeisimpiin pistoshoitoihin yhdistetään sitten inseminaatio. Eli niihin varmaa sit syksyllä!
 
Takaisin
Top