Voi
Gemini, miten osuukin termi imetyspettymys täälläkin
En ole ihan kauhean pitkälle ehtinyt ketjua taapäin kahlata (kävin viimeksi foorumilla synnytyksen jälkeen kerran kesäkuussa...), mutta viimeisimmistä viesteistä päätellen vaikutat päässeen jo aika hyvin sinuiksi asian kanssa. Toivon samaa omalla kohdalla, mutta toistaiseksi vielä harmittaa joka kerran, kun asia nousee mieleen.
En ole missään vaiheessa saanut poikaa täysimetykselle. Meillä meni alku pipariksi ihan huolella, eikä maito sitten ole missään vaiheessa yksinään riittänyt. Se jo sinällään on aiheuttanut hormoniherkässä tilassa jos mitä alakuloa ja huono äiti -ajatuksia (no ihan tyhmää, järjellä sen tajuaa, mutta tunteella ei), mutta lisäksi on käyty läpi kaikki rintaraivareista jatkuviin tiehyttukoksiin ja rinnalle nukahtamisiin. On ajoittain tuntunut, että lopetan osittaisimetyksenkin (tai ajoittain vain sen epätoivoisen yrittämisen) tasan varmasti just nyt. Mutta aina on jostain löytynyt vielä sinniä ja eteenpäin on ketkuteltu.
Nyt alkaa tuntua, että toi imetystaistelu on aiheuttanut/aiheuttamassa kuilua mun ja lapsen väliin. En osaa tarkemmin selittää, mutta kaikki se mielipaha ja ahdistus, mitä epäonnistuminen, kivut, valvomiset ja lapsen ravinnonsaannin puolesta huolestumiset on aiheuttaneet, on jotenkin vaikuttanut meidän "väleihin". Haluan tottakai huolehtia lapsesta parhaalla mahdollisella tavalla ja hymyt saavat minutkin hymyilemään, mutta silti ajattelen, että kunhan pääsisin tosta tissisekoilusta eroon, alkaisi suhdekin jotenkin lämmetä. Nyt olen ihan liian stressaantunut huonosti painoaan nostavasta vauvasta ja ahdistunut milloin rinnan kelpaamattomuudesta, maidon riittämättömyydestä, pulloruokinnasta ja korvikkeen käytöstä jne jne.
Mutta aion päästä näistä fiiliksistä eroon, ihan vaan vaikka kiusallani :) Toi on nimittäin niin totta, että pullonkin kanssa saa ihan yhtä hyvän kontaktin lapseen - ehkä jopa paremman, kun ei em. rintavaivoja ole kiusana ja laittamassa kapulaa mielen rattaisiin.
Odotan myös innolla saisiko 3kk neuvolassa (joka 3kk+1vkoa kohdalla) "luvan" aloittaa piakkoin kiinteiden kanssa harjoittelun. Poika kun nyt tosiaan on jo noin 5-6kk vauvan kokoinen. Toki odotetaan niin kauan, kuin on tarvis, mutta omaan maallikon silmään alkaisi vaikuttaa siltä, että tämä vauva voisi olla niitä, jotka nelikuisena hyötyisivät pienestä kiinteämmästä lisäravinnosta.