Voin kyllä samaistua tuohon. Mun kaksivuotias on kyllä välillä niin äitin vauva, että harmittaa sen puolesta, jos tuleva vauva vie sen syliajan ja esikoinen joutuu 'kasvamaan isoksi' liian pian. Itse en voi omakohtaisesta kokemuksesta puhua lyhyen ikäeron puolesta, mutta oishan se mahtavaa, jos sisarukset olisivat oikeasti toistensa ystäviä.Toisaalta on tosi kova raskaus ja vauvakuume, mutta toisaalta myös ahdistaa ajatus että esikoinen ei ole se ykkönen ja joutuu jakamaan äidin ja ylipäätään koko elämän. Vaikka kyllä sisarukset ovat mielestäni rikkaus, vaikka ei aina siltä tunnu. :D
hildurbia, onko testi valmiina?








ollut todella huono nukkuja muutenkin, mutta siinä ehkä puolentoista vuoden iän jälkeen alkoi nukkua kokonaisia öitä tai ainakin melkein. Nykyään nukkuu tosi hyvin, omassa sängyssä (meilläkin vielä pinnis) ja omassa huoneessa. Omaan huoneeseen pääsi vajaa kaksveenä tossa joulun alla, kun muutettiin asuntoon jossa oli hälle oma makkari, aiemmin asuttiin kaksiossa. Ite oon sellainen että tarvitsen paljon unta ja katkeamatonta. Jos ois vielä ollu rikkonaisia öitä, niin varmaan ei ois sitte edes toisen lapsen yrittämistä mietitty. Oli hyvä että tässä on saanut vähän palautua.
Suunnittelin, että hommaan lasten sängyn ennen kuin toinen tulee tai hommaan vaan paremman pinnasängyn vauvalle. Jos minä nukutan niin tissiä tarvitaan, mutta ei kaipaa sitä, jos en ole paikalla.