Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)
- Ketjun aloittaja Nyytikki
- Aloituspäivämäärä
BeNe
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tervetuloa tännekin KayKay, aika monta yhtäläisyyttä kyl meil on kun ikäero miehen kanssakin on melkein sama :) Hauskaa!
Mulla on todettu verenpainetauti muutama vuosi sitten ja syön lääkkeitä. Ne on kyllä jo vuosi sitten katsottu sopiviksi raskautta ajatellen.
Mulla on todettu verenpainetauti muutama vuosi sitten ja syön lääkkeitä. Ne on kyllä jo vuosi sitten katsottu sopiviksi raskautta ajatellen.
KayKaylle tervetuloa mukaan ja onnellista odotusta :) Terkasta riippuen aika paljon nuo "saarnat". Hyväähän ne vaan tarkoittaa ja kyllä ainakin ite tuli seurattua vähän tarkemmin suuhun meneviä juttuja siinä alkuraskaudessa, että pysyi kilot kurissa, ku oli valmiiksi jo ylimääräistä. Mutta paljon vaikuttaa myös turvotukset ym.lopullisiin lukemiin ja aina voit olla se onnekas, jolla kilot karisee imettämällä :)
Meillä prinsessa eilen 6kk ja kemut vietetty :) Tytsy tosin meinas nukkua onnensa ohi, kun päikkärit kesti 3.5h, mutta ehti sopivasti juhliin mukaan :) Ihan pienellä väellä vietettiin, puolen vuoden päästä sitten kunnon kekkerit :) Painoa kertynyt reilua 7200g ja pituutta rapiat 65cm. Hyvin käyrillä ja kehityksen mukaista menoa :) Vatsalleen pyöritään, mutta liikkeelle ei vielä hokata. Taidan olla ihan tyytyväinen
Seuraava kontrolli onkin sitten lääkäriaika parin kk päästä. Yöt menee hyvin nukkuen ja kiinteitä lisäillään pikkuhiljaa, kun päikkärit sallivat. Joskaan niilläkään mikään kiire, kun kasvaa hyvin ja kyllähän noita jo kivasti menee versus, että vasta nyt voisi alkaa maistelemaan. Lunta sais tulla ni pääsis pieni sitäkin ihmettelemään :)
Mites muilla pyyhkii pienokaisten kanssa? Tai niitä odotellen :)
Meillä prinsessa eilen 6kk ja kemut vietetty :) Tytsy tosin meinas nukkua onnensa ohi, kun päikkärit kesti 3.5h, mutta ehti sopivasti juhliin mukaan :) Ihan pienellä väellä vietettiin, puolen vuoden päästä sitten kunnon kekkerit :) Painoa kertynyt reilua 7200g ja pituutta rapiat 65cm. Hyvin käyrillä ja kehityksen mukaista menoa :) Vatsalleen pyöritään, mutta liikkeelle ei vielä hokata. Taidan olla ihan tyytyväinen
Seuraava kontrolli onkin sitten lääkäriaika parin kk päästä. Yöt menee hyvin nukkuen ja kiinteitä lisäillään pikkuhiljaa, kun päikkärit sallivat. Joskaan niilläkään mikään kiire, kun kasvaa hyvin ja kyllähän noita jo kivasti menee versus, että vasta nyt voisi alkaa maistelemaan. Lunta sais tulla ni pääsis pieni sitäkin ihmettelemään :)Mites muilla pyyhkii pienokaisten kanssa? Tai niitä odotellen :)
Riina75
Jostain jotain jo tietävä
Aurinkoista marraskuun maanantaita :)
Kiva kuulla, Tonttumuori, että voit hyvin vielä noin loppusuorallakin! Kyllä varmaan alkaa olla jo jännät paikat. Ja hienoa kuulla, että BeNen raskaus edistyy :).
Itse palasin kaukomaan reissulta, joka meni kaikenkaikkiaan hyvin. Väsyin kyllä normaalia helpommin, niin että jouduin lepäilemään välillä hotellihuoneella, kun kädet ja jalat turposi kävelystä. Lämpö ja aikaero vaativat myös osansa. Takaisin palattua jalat oli pari päivää turvonneet ja käytin vielä töissäkin lentosukkia. Nyt kuitenkin tilanne normalisoitunut. Turvotuksen määrästä kai jotain kuitenkin kertoi se, että kun kävin 3 päivää reissun jälkeen vaa'assa, se näytti 600g vähemmän kuin heti lentomatkan jälkeen. Tässä kohtaa ei kai kuitenkaan paino yleensä laske?
Niistä sokeriarvoista on nyt kyllä tullut mun painajainen, kun aamupaastoarvot ovat järjestäen hiukan koholla. Vuorokausimittauksessa kaikki ok, mutta aamuisin näyttää liikaa. Neuvolasta laitettiin varmuuden vuoksi lähete äitiyspoliklinikalle. Liian huolissani en kuitenkaan ole, kun olo on edelleen hyvä. Ei kipuja, ei normaalista poikkeavaa väsymystä, turvotusta, verenpainetta tai muutakaan ole.
Viisi viikkoa olisi vielä töitä ja sitten tämä mamma jää lomalle :)
Kiva kuulla, Tonttumuori, että voit hyvin vielä noin loppusuorallakin! Kyllä varmaan alkaa olla jo jännät paikat. Ja hienoa kuulla, että BeNen raskaus edistyy :).
Itse palasin kaukomaan reissulta, joka meni kaikenkaikkiaan hyvin. Väsyin kyllä normaalia helpommin, niin että jouduin lepäilemään välillä hotellihuoneella, kun kädet ja jalat turposi kävelystä. Lämpö ja aikaero vaativat myös osansa. Takaisin palattua jalat oli pari päivää turvonneet ja käytin vielä töissäkin lentosukkia. Nyt kuitenkin tilanne normalisoitunut. Turvotuksen määrästä kai jotain kuitenkin kertoi se, että kun kävin 3 päivää reissun jälkeen vaa'assa, se näytti 600g vähemmän kuin heti lentomatkan jälkeen. Tässä kohtaa ei kai kuitenkaan paino yleensä laske?
Niistä sokeriarvoista on nyt kyllä tullut mun painajainen, kun aamupaastoarvot ovat järjestäen hiukan koholla. Vuorokausimittauksessa kaikki ok, mutta aamuisin näyttää liikaa. Neuvolasta laitettiin varmuuden vuoksi lähete äitiyspoliklinikalle. Liian huolissani en kuitenkaan ole, kun olo on edelleen hyvä. Ei kipuja, ei normaalista poikkeavaa väsymystä, turvotusta, verenpainetta tai muutakaan ole.
Viisi viikkoa olisi vielä töitä ja sitten tämä mamma jää lomalle :)
Ihanaa kun löysyn tämän ryhmän! Kauheasti haluan vaihtaa ajatuksia muiden 35+ tulevien mammojen kanssa.
Minulla ikää 37 lapsen syntyessä, mieheni on 42, tämä on molemmille ensimmäinen lapsi. Yhdessä ollaan oltu 8 vuotta ja lapsesta haaveiltu mutta terveydentilani ei ole antanut aikaisemmin sijaa lapselle. Tulin saman tien raskaaksi kun jätin pillerit pois. Laskettu aika on 3.7.2013 eli ihan alkutaival menossa.
En ole oikein ennen ajatellut että olisin jotenkin liian vanha lapsia saamaan kunnes työkaverini (20+) on myös raskaana, nyt poden hirveää ikäkriisiä ja ajattelen että olen niin ja niin vanha ennen kuin lapsi on niin ja niin vanha. Pöh. Onnellinen olen tietenkin kuitenkin raskaudesta. Ja kaipa se on normaalia että mielialatkin vaihtelee, varsinkin kun väsyttää kovin ja pahoinvointi on kukkeaa..
Minulla ikää 37 lapsen syntyessä, mieheni on 42, tämä on molemmille ensimmäinen lapsi. Yhdessä ollaan oltu 8 vuotta ja lapsesta haaveiltu mutta terveydentilani ei ole antanut aikaisemmin sijaa lapselle. Tulin saman tien raskaaksi kun jätin pillerit pois. Laskettu aika on 3.7.2013 eli ihan alkutaival menossa.
En ole oikein ennen ajatellut että olisin jotenkin liian vanha lapsia saamaan kunnes työkaverini (20+) on myös raskaana, nyt poden hirveää ikäkriisiä ja ajattelen että olen niin ja niin vanha ennen kuin lapsi on niin ja niin vanha. Pöh. Onnellinen olen tietenkin kuitenkin raskaudesta. Ja kaipa se on normaalia että mielialatkin vaihtelee, varsinkin kun väsyttää kovin ja pahoinvointi on kukkeaa..
Et ole Kirsikka ainoa, jolla on ikäkriisiä raskauden kanssa... Mä mietin mm. että elänkö niin kauan, että lapsestani ehtii tulla aikuinen ja kuinka jaksan, jne.
Eräs ystäväni oli mun ikäisenä (39 v.) ollut jo pari vuotta isoäiti ja hän jaksoi aina mainita kuinka ei ikimaailmassa tekisi enää sen ikäisenä lapsia... Itse en kyllä olisi ollut parikymppisenä edes valmis äidiksi.
Eräs ystäväni oli mun ikäisenä (39 v.) ollut jo pari vuotta isoäiti ja hän jaksoi aina mainita kuinka ei ikimaailmassa tekisi enää sen ikäisenä lapsia... Itse en kyllä olisi ollut parikymppisenä edes valmis äidiksi.
Riina75
Jostain jotain jo tietävä
Kaikilla ihmisillä on niin erilainen tausta ja elämä. Itse olen opetellut olemaan vertailematta omaa elämäntilannettani ja ratkaisujani muiden vastaaviin, kun se ei vaan toimi. Ainakaan omalla kohdallani. Olisin halunnut lapsia jo aiemmin ja exäni kanssa sitä toista vuotta yritettiinkin tuloksetta. Olin aina ollut sitä mieltä, että haluan saada lapset ennen kuin täytän 35. No niin ei käynyt, vaan kun tuo maaginen 35 vuotta tuli täyteen, exäni ilmoitti löytäneensä toisen naisen ja parisuhteemme päättyi tietysti siihen. Kävin kovan henkisen prosessin läpi, jossa mielessäni ehdin jo hyväksyä sen ajatuksen, etten tule saamaan tässä elämässä lapsia.
Jotenkin joku jossain kuitenkin kujeilee ja irvailee suunnitelmilleni ja päätöksilleni, kun nyt olenkin raskaana ja koen tämän olevan parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut :). En jaksa käyttää energiaa miettiäkseni olenko liian vanha äidiksi. Luonto on päättänyt, etten sopinut ainakaan hedelmällisesti exäni kanssa yhteen ja olen todella tyytyväinen, etten hänen kanssaan yrityksessä onnistunutkaan. Nyt asiat tuntuvat loksahtaneen kohdalleen ja nautin tästä, olisinhan saattanut olla loppuelämäni myös katkera ja lapseton :)
Jotenkin joku jossain kuitenkin kujeilee ja irvailee suunnitelmilleni ja päätöksilleni, kun nyt olenkin raskaana ja koen tämän olevan parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut :). En jaksa käyttää energiaa miettiäkseni olenko liian vanha äidiksi. Luonto on päättänyt, etten sopinut ainakaan hedelmällisesti exäni kanssa yhteen ja olen todella tyytyväinen, etten hänen kanssaan yrityksessä onnistunutkaan. Nyt asiat tuntuvat loksahtaneen kohdalleen ja nautin tästä, olisinhan saattanut olla loppuelämäni myös katkera ja lapseton :)
Minunkin täytyy ihan opetella että en vertailisi omaa tilannetta muiden tilanteeseen. Varsinkin kun tiedän ihan hyvin että perheenlisäys ei olisi ollut mahdollista tässä parisuhteessa aikaisemmin. On muuten todella herkistynyt olo, hormonit hyrrää ihan selvästi aikalailla ja tulee mietittyä outojakin asioita.
Onneksi tänään on vapaapäivä töistä ja sain nukkua 3 tunnin päikkärit, väsymys on ollut järkyttävää ja töissä käyminen rankkaa. Miten muilla?
Onneksi tänään on vapaapäivä töistä ja sain nukkua 3 tunnin päikkärit, väsymys on ollut järkyttävää ja töissä käyminen rankkaa. Miten muilla?
Löysin sitten sen omankin ikäryhmäni täältä - aloin jo miettiä, että mistä ensisynnyttäjien koko ajan kohoava keski-ikä johtuu, kun kaikki muut ovat parikymppisiä :)
En ole tosin vieläkään ihan varma, että kannattaisi asiasta paljoa huudella: kaksi keskenmenoa takana, epäilyjä hormonitoiminnan hiipumisesta (jo muutama vuosi sitten) yms, joten mitä tahansa voi kai tapahtua. Mutta toistaiseksi, ainakin ennen ensi tiistain nt-ultraa, odotan siis esikoista kypsässä 36 vuoden iässä.
Tähän mennessä raskaus on ollut yllättävän helppo. Toki jatkuva keskenmenonpelko vaivaa, mutta se on jotenkin pysynyt tolkullisena, lähinnä "que sera, sera" -ajattelun voimalla. Jos raskaus menee kesken, se lienee kuitenkin viimeiseni, joten siinä mielessä jännitystä on.
Kirsikka, olin myös noilla viikoilla väsynyt, mutta satuin onneksi tekemään kevyempää päivää, joten pääsin siinä mielessä vähällä. Muistaakseni vkolla 9+ väsymys alkoi helpottaa, toivottavasti sinullakin.
En ole tosin vieläkään ihan varma, että kannattaisi asiasta paljoa huudella: kaksi keskenmenoa takana, epäilyjä hormonitoiminnan hiipumisesta (jo muutama vuosi sitten) yms, joten mitä tahansa voi kai tapahtua. Mutta toistaiseksi, ainakin ennen ensi tiistain nt-ultraa, odotan siis esikoista kypsässä 36 vuoden iässä.
Tähän mennessä raskaus on ollut yllättävän helppo. Toki jatkuva keskenmenonpelko vaivaa, mutta se on jotenkin pysynyt tolkullisena, lähinnä "que sera, sera" -ajattelun voimalla. Jos raskaus menee kesken, se lienee kuitenkin viimeiseni, joten siinä mielessä jännitystä on.
Kirsikka, olin myös noilla viikoilla väsynyt, mutta satuin onneksi tekemään kevyempää päivää, joten pääsin siinä mielessä vähällä. Muistaakseni vkolla 9+ väsymys alkoi helpottaa, toivottavasti sinullakin.
Hei kaikille, uusille kirjottelijoille tervetuloa! Vähäisellä kirjoittelulla olen ollut, kun meidän mimmi vaatii aika lailla huomiota päivisin. 5 kk tuli täyteen, neuvolassa sitä juhlistettiin rokotepiikeillä. Pieni neiti oli hirmuisen reipas, vaikka valmiiksi jo väsyttikin... Onneksi seuraaviin on sitten enemmän aikaa. Neiti on 7300 g ja 67 cm pituutta, kiinteitä ei meillä enää maistella, kun alusta asti on syöty. Tyttö avaa suuta kuin pieni linnunpoikanen ja kaikki maistuu Puurojakin voitas aloittaa, mutta vielä ei olla koitettu. Maito maistuu ja sillä mennään. Eteenpäin ei meillä vielä yritrtä, masullaan jaksetaan olla jo hienosti. Kovasti topakkana seisoo kun kainaloista pitää kiinni - on se riemua kun näkee maailmaa omilta jaloilta!
Teidän keskusteluihin kommentoisin, että itse endometrioosin takia olin hyväksynyt etten saa lapsia. Ja kas kummaa, tässä ollaan... Ja kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin myös ja nyt sitten reumaakin kait pukkaa. Mutta älkää mammat huolehtiko omaa ikäänne, vanhuus ei tule yksin. Ja itse koen niin, että olen just parhaassa iässä äidiksi - tätä on niin odotettu että osaan arvostaa ja olla kiitollinen jokaisesta päivästä. Pahin humppajalan vipatus on koettu, työelämää nähty ja nyt voi rauhoittua hetken kotona. Tekee ihan hyvää olla pois töistä! Ne hormoonit saa varmasti ajattelemaan kaikenlaista ja tunteet kokee paljon voimakkaampana, kyllä itsekin mietin raskausaikana samoja asioita. Voin lohduttaa, että kun vauva saapuu kotiin, niin touhua ja tohinaa riittää. Ajatukset ovat silloin jo muissa "murheissa"... Vai mitä tuumaa Annis ja Sinitiitu?
Kohta on jo LittleMyyllä ja Tonttumuorilla jännät ajat, kuinkas siellä jaksellaan? Ihanat "joulupaketit" teille tulossa. Nyt haikeana muistelee, miten sitä jännitti ja odotti. Ja sitten kun se pieni rakas on siinä sylissä ekaa kertaa - voih... sitä ihmettä... Ei auta teitä nyt kun tuskailee vaivojen ja ison massun kanssa, mutta kyllä se siitä!
Tänään tuli taas lunta ja maa valkeana, joulukin tulee pikkuhiljaa... Glögiä lämpiämään ja kynttilöitä. Ihania hetkiä masujen tai vauvojen kanssa kaikille meille ihanille mammoille <3
Puurojakin voitas aloittaa, mutta vielä ei olla koitettu. Maito maistuu ja sillä mennään. Eteenpäin ei meillä vielä yritrtä, masullaan jaksetaan olla jo hienosti. Kovasti topakkana seisoo kun kainaloista pitää kiinni - on se riemua kun näkee maailmaa omilta jaloilta!Teidän keskusteluihin kommentoisin, että itse endometrioosin takia olin hyväksynyt etten saa lapsia. Ja kas kummaa, tässä ollaan...
Ja kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin myös ja nyt sitten reumaakin kait pukkaa. Mutta älkää mammat huolehtiko omaa ikäänne, vanhuus ei tule yksin. Ja itse koen niin, että olen just parhaassa iässä äidiksi - tätä on niin odotettu että osaan arvostaa ja olla kiitollinen jokaisesta päivästä. Pahin humppajalan vipatus on koettu, työelämää nähty ja nyt voi rauhoittua hetken kotona. Tekee ihan hyvää olla pois töistä! Ne hormoonit saa varmasti ajattelemaan kaikenlaista ja tunteet kokee paljon voimakkaampana, kyllä itsekin mietin raskausaikana samoja asioita. Voin lohduttaa, että kun vauva saapuu kotiin, niin touhua ja tohinaa riittää. Ajatukset ovat silloin jo muissa "murheissa"... Vai mitä tuumaa Annis ja Sinitiitu?Kohta on jo LittleMyyllä ja Tonttumuorilla jännät ajat, kuinkas siellä jaksellaan? Ihanat "joulupaketit" teille tulossa. Nyt haikeana muistelee, miten sitä jännitti ja odotti. Ja sitten kun se pieni rakas on siinä sylissä ekaa kertaa - voih... sitä ihmettä... Ei auta teitä nyt kun tuskailee vaivojen ja ison massun kanssa, mutta kyllä se siitä!
Tänään tuli taas lunta ja maa valkeana, joulukin tulee pikkuhiljaa... Glögiä lämpiämään ja kynttilöitä. Ihania hetkiä masujen tai vauvojen kanssa kaikille meille ihanille mammoille <3
Tonttumuori
Jostain jotain jo tietävä
Plääh, taisin iloita liian aikaisin... Viimeisen parin viikon aikana sf-mitta ei ole kasvanut, joten ylimääräinen ultra tulossa. Onko muilla kokemuksia tästä?! Sydänäänet kuului kuitenkin hienosti, joten en suostu vielä huolestumaan.
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Mohoi kaikki!
En olekaan pitkään toviin tänne luritellut mitään. Oon kuitenkin lueskellut juttujanne ja on ollut mukava saada tänne useampikin uusi tuleva mama mukaan! Jännät nostalgiat tulevat itselle jo niistäkin alkuvaiheista raskautta, kun on esimerkiksi tänne tullut ja kaikki on ollut raskaudessa vielä uutta ja ihmeellistä ja epävarmaa, mutta silti vahvan iloista ja onnellista.
Otin itse heti raskauden alkuvaiheessa asenteen, että riemuitsen täysillä raskauden eri vaiheista, vailla huolta tai murhetta. Jos jotain käy, niin sitten mennään sen tilanteen mukaan. MUTTA ei se nyt ihan näin yksinkertaista ole, sen tiedostan mutta pointtini on se, että mitä enemmän pystyy vain ottamaan joka vaiheesta ilon irti, sen parempi! Myös tulevalle minityypille.
Olin itse loppujen lopuksi 4 viikkoa sairauslomalla alaselkäkipujen vuoksi, aluksi diagnosoitiin noidannuoleksi mutta oikeammin kyse olikin SI-nivelen oireilusta. SI-tukivyö on hyvä, jos jollekulle teistää iskee sama vaiva.
Nyt takaisin duunissa ja huhheijakkaa, mitä pyöritystä. Varsinkin, kun on ollut pitkään pois niin on kasautunut läjä rästitöitä. Ja huomaan, että stressinsietokyky ehkä heikempi ja varmaan myös herkemmällä reagoimaan paineisiin, yöunetkin kun ovat välillä mitä ovat.. Mutta en valita, kohta voin sanoa duunikuvioille heippahei! Mulla alkaa äitiysloma tammikuun puolivälin tienoilla. Jännää!!
Puoli vuotta raskautta takana ja kuten joku täällä totesikin, aika kuluu kyllä vikkelään. Justhan toi mini oli tosi mini ja nyt kiloinen pötkylä!
Kaikkea hyvää teille mamat ja tulevat sellaiset! Yrittäkää vetää ilon kautta!
Yritin tähän klassista hymiökimaraa, mutten onnistunut, ensi kerralla sitten..
Susanna <3
En olekaan pitkään toviin tänne luritellut mitään. Oon kuitenkin lueskellut juttujanne ja on ollut mukava saada tänne useampikin uusi tuleva mama mukaan! Jännät nostalgiat tulevat itselle jo niistäkin alkuvaiheista raskautta, kun on esimerkiksi tänne tullut ja kaikki on ollut raskaudessa vielä uutta ja ihmeellistä ja epävarmaa, mutta silti vahvan iloista ja onnellista.
Otin itse heti raskauden alkuvaiheessa asenteen, että riemuitsen täysillä raskauden eri vaiheista, vailla huolta tai murhetta. Jos jotain käy, niin sitten mennään sen tilanteen mukaan. MUTTA ei se nyt ihan näin yksinkertaista ole, sen tiedostan mutta pointtini on se, että mitä enemmän pystyy vain ottamaan joka vaiheesta ilon irti, sen parempi! Myös tulevalle minityypille.
Olin itse loppujen lopuksi 4 viikkoa sairauslomalla alaselkäkipujen vuoksi, aluksi diagnosoitiin noidannuoleksi mutta oikeammin kyse olikin SI-nivelen oireilusta. SI-tukivyö on hyvä, jos jollekulle teistää iskee sama vaiva.
Nyt takaisin duunissa ja huhheijakkaa, mitä pyöritystä. Varsinkin, kun on ollut pitkään pois niin on kasautunut läjä rästitöitä. Ja huomaan, että stressinsietokyky ehkä heikempi ja varmaan myös herkemmällä reagoimaan paineisiin, yöunetkin kun ovat välillä mitä ovat.. Mutta en valita, kohta voin sanoa duunikuvioille heippahei! Mulla alkaa äitiysloma tammikuun puolivälin tienoilla. Jännää!!
Puoli vuotta raskautta takana ja kuten joku täällä totesikin, aika kuluu kyllä vikkelään. Justhan toi mini oli tosi mini ja nyt kiloinen pötkylä!
Kaikkea hyvää teille mamat ja tulevat sellaiset! Yrittäkää vetää ilon kautta!
Yritin tähän klassista hymiökimaraa, mutten onnistunut, ensi kerralla sitten..
Susanna <3
Tulevana maanantaina eka neuvolakäynti edessä 
, jännää. Millaisia neuvolakokemuksia teillä muilla on ollut? Olen itse terveydenhuoltoalalla töissä ja kymmenisen vuotta sitten neuvolantätinäkin lähes neljän vuoden ajan, muttta uskomatonta miten äkkiä asiat on unohtuneet ja miten ei osaa ajatella asioita samalla tavalla kun on itse raskaana.
Ihanaa viikonloppua kaikille mammoille
, jännää. Millaisia neuvolakokemuksia teillä muilla on ollut? Olen itse terveydenhuoltoalalla töissä ja kymmenisen vuotta sitten neuvolantätinäkin lähes neljän vuoden ajan, muttta uskomatonta miten äkkiä asiat on unohtuneet ja miten ei osaa ajatella asioita samalla tavalla kun on itse raskaana. Ihanaa viikonloppua kaikille mammoille
Jos tätä ikäteemaa miettii, niin kahdesta neuvolakäynnistä 50% ovat olleet 'ok' ja 50% sitten varsin... miten sen nyt sanoisi, 'vähemmän mukavaa'.
Ensimmäisen raskauden aikaan (joka sittemmin päätyi keskenmenoon) olin juuri täyttänyt 34. Neuvolan terveydenhoitajaksi sattui pitkän uran tehnyt, ja sen myötä ilmeisesti aika pitkälti asenteensa lukinnut, rouva, joka ei päässyt millään iästäni yli. Joka toisessa lauseessa otettiin esille iän tuomat riskit ja sen vaikutus raskauden kulkuun (siis toki mahdollinen vaikutus, mutta asiat esitettiin koko ajan niin, että kaikki vaikutukset ovat väistämättömiä - ja aina iästä johtuvia).
Arvaatte, etten ollut kovin kiinnostunut tämän kokemuksen pohjalta menemään tässä raskaudessa, ja _jo_ 36 -vuotiaana, neuvolaan... Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri. Hoitaja ei maininnut missään vaiheessa ikää. Ehkä osin sen takia, että itse otin asian esille ja sanoin mm. sen takia osallistuvani seulontaan ja kaikkiin tutkimuksiin, mitä tarjotaan. Käynti sujui kaikin puolin asiallisesti, ehkä hieman kaavamaisestikin. Mutta se sopi mulle. En missään nimessä kaipaa viimekertaista kaikesta (lue: iästäni) erittäin kiinnostunutta hoitajaa takaisin
Jos tämä raskaus jatkuu (tiistaina nt-ultra), niin osaan odottaa mahdollisia ikäkommentteja viime kertaa paremmin. Ja myös suhtautua niihin rauhallisemmin: minkäs teen, olen yli kolmevitonen ja raskaana, parempi nyt vaan meidän kaikkien koittaa pärjätä asian kanssa
Hyvää viikonlopun jatkoa täältäkin :)
Ensimmäisen raskauden aikaan (joka sittemmin päätyi keskenmenoon) olin juuri täyttänyt 34. Neuvolan terveydenhoitajaksi sattui pitkän uran tehnyt, ja sen myötä ilmeisesti aika pitkälti asenteensa lukinnut, rouva, joka ei päässyt millään iästäni yli. Joka toisessa lauseessa otettiin esille iän tuomat riskit ja sen vaikutus raskauden kulkuun (siis toki mahdollinen vaikutus, mutta asiat esitettiin koko ajan niin, että kaikki vaikutukset ovat väistämättömiä - ja aina iästä johtuvia).
Arvaatte, etten ollut kovin kiinnostunut tämän kokemuksen pohjalta menemään tässä raskaudessa, ja _jo_ 36 -vuotiaana, neuvolaan... Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri. Hoitaja ei maininnut missään vaiheessa ikää. Ehkä osin sen takia, että itse otin asian esille ja sanoin mm. sen takia osallistuvani seulontaan ja kaikkiin tutkimuksiin, mitä tarjotaan. Käynti sujui kaikin puolin asiallisesti, ehkä hieman kaavamaisestikin. Mutta se sopi mulle. En missään nimessä kaipaa viimekertaista kaikesta (lue: iästäni) erittäin kiinnostunutta hoitajaa takaisin
Jos tämä raskaus jatkuu (tiistaina nt-ultra), niin osaan odottaa mahdollisia ikäkommentteja viime kertaa paremmin. Ja myös suhtautua niihin rauhallisemmin: minkäs teen, olen yli kolmevitonen ja raskaana, parempi nyt vaan meidän kaikkien koittaa pärjätä asian kanssa
Hyvää viikonlopun jatkoa täältäkin :)
Heipsan!
Olipas ihanan paljon kirjoituksia täällä, Kirsikalle ja Kyfille tervetuloa mukaan :) Mulla ei hirveesti ollut väsymystä, kuin ehkä just parilla viikolla siinä aika alussa, pahoinvointia sitäkin enemmän. Työkaverin muistan kertoneen, että hän oli väsynyt läpi koko raskauden.. Eroja löytyy. Ja en tiedä miten sulla Kirsikka, mutta itellä ainakin tää pimeys (vaikka nyt jo vähän lunta näkyvissä..) väsyttää edelleen ihan hulluna.. Tsemppiä sinne!
Ja voi Riina <3 Kuulostaapa nyt kaikki tosi hyvälle :)
No Moro Vieno pitkästä aikaa :) Hienoa miten teidän tytsy kasvaa siellä hirmuista vauhtia! Varo ettei mee niskat jumiin kantelusta Meidän pieni kans aukoo suutaan kuin pieni linnunpoika. Ja kaura- ja ruispuurot ei oo tehny poikkeusta, hyvin maistuu :) Just yhden toukokuisen mamman kanssa juttelin, kun hän tuskaili miten saada pieni syömään, kun ei vaan suu aukea, eikä kuulema auennut esikoisellakaan. Nää on näitä. Jossain kohdin päästään mekin vähän helpommalla
Juu ja hormonit on kyllä ihmeellisiä! Mulla ne ei vaivanneet pahemmin raskausaikana, mutta synnytyksen jälkeen, voe taivas. Ekat viikot oli ihan mahdottomia ja vieläkin huomaan herkistyväni tavallista helpommin. Esim.kaikki lapsiasiat on sellaisia missä joutuu pidättelemään kyyneleitä. Oikein nauratti yhden Ideaparkin kauppareissun jälkeen, kun siellä jotain lasta kuulutettiin, joka oli eksynyt vanhemmistaan. Ilmeisesti oli niin pieni/häkellyksissään, ettei osannut sanoa edes nimeään, joten vaatteiden perusteella kuulutettiin. Yleensä on noita vaan "ihmetellyt", että miten kukaan tuollain lapsensa hukkaa. Nyt hyvä ettei valunu kyyneleet, kun aloin miettiin, että "voi, joku on hukannut pienensä ja siellä se on täysin yksin vieraiden ihmisten hoivissa". Myös leffojen kattelu on ihan mahdotonta, jos tulee vähääkin jotain keskustelua lapsiasioista (esim.kun Gravity käytiin pe kattomassa ja siinä naisen taustalla oli lapsen kuolema) niin itku pääsee. Aijai. Onneksi nää on kuitenkin pieniä ja suurimmaksi osaksi vaan naurattaa :) Meidän prinsessa on nyt oppinut är-äänteen kunnolla. Kurluttaa joskus ihan hullun pitkiä pätkiä, kun höpöttää jollekin lelulleen. Mahdoton kiekuja :)
Tonttumuorille tsemppiä sinne! En tiedä onko sulla ollut sama terkka koko ajan, mutta sen huomasin itte raskauden aikana, että eri henkilöt (oli sitten terkka tai lääkäri) niin saivat aika erilailla niitä mittoja. Kun sama henkilö mittasi niin siihen pystyi luottamaan (ainakin meidän kokeneeseen terkkaamme..). Mites pitkällä sää nyt olitkaan..? Loppuraskaudessahan kun maha laskee, niin sf-mitta voi myös laskea.. Hyvä kuitenkin, että sydänäänet kuuluvat <3
Oi Susanna, ihanaa miten aika kiitää :) Tsemppiä loppuraskauteen! Onko sairaalakassi jo pakattu? :)
Kirsikalle vielä noista neuvolakäynneistä. Ite oon kans alalla,mutta on se vaan ihan eri juttu olla potilaana :) Toivottavasti on mukava terkka sulla :) Mulla ei oo mitään negatiivista sanottavaa mein palveluista, ihan huipputyyppejä, jopa omalääkäri on ihan loistava ja kuuntelee oikeesti mitä on sanottavaa eikä ole sellainen tuulispää :)
Hyviä jatkoja kaikille!
Olipas ihanan paljon kirjoituksia täällä, Kirsikalle ja Kyfille tervetuloa mukaan :) Mulla ei hirveesti ollut väsymystä, kuin ehkä just parilla viikolla siinä aika alussa, pahoinvointia sitäkin enemmän. Työkaverin muistan kertoneen, että hän oli väsynyt läpi koko raskauden.. Eroja löytyy. Ja en tiedä miten sulla Kirsikka, mutta itellä ainakin tää pimeys (vaikka nyt jo vähän lunta näkyvissä..) väsyttää edelleen ihan hulluna.. Tsemppiä sinne!
Ja voi Riina <3 Kuulostaapa nyt kaikki tosi hyvälle :)
No Moro Vieno pitkästä aikaa :) Hienoa miten teidän tytsy kasvaa siellä hirmuista vauhtia! Varo ettei mee niskat jumiin kantelusta
Meidän pieni kans aukoo suutaan kuin pieni linnunpoika. Ja kaura- ja ruispuurot ei oo tehny poikkeusta, hyvin maistuu :) Just yhden toukokuisen mamman kanssa juttelin, kun hän tuskaili miten saada pieni syömään, kun ei vaan suu aukea, eikä kuulema auennut esikoisellakaan. Nää on näitä. Jossain kohdin päästään mekin vähän helpommalla Juu ja hormonit on kyllä ihmeellisiä! Mulla ne ei vaivanneet pahemmin raskausaikana, mutta synnytyksen jälkeen, voe taivas. Ekat viikot oli ihan mahdottomia ja vieläkin huomaan herkistyväni tavallista helpommin. Esim.kaikki lapsiasiat on sellaisia missä joutuu pidättelemään kyyneleitä. Oikein nauratti yhden Ideaparkin kauppareissun jälkeen, kun siellä jotain lasta kuulutettiin, joka oli eksynyt vanhemmistaan. Ilmeisesti oli niin pieni/häkellyksissään, ettei osannut sanoa edes nimeään, joten vaatteiden perusteella kuulutettiin. Yleensä on noita vaan "ihmetellyt", että miten kukaan tuollain lapsensa hukkaa. Nyt hyvä ettei valunu kyyneleet, kun aloin miettiin, että "voi, joku on hukannut pienensä ja siellä se on täysin yksin vieraiden ihmisten hoivissa". Myös leffojen kattelu on ihan mahdotonta, jos tulee vähääkin jotain keskustelua lapsiasioista (esim.kun Gravity käytiin pe kattomassa ja siinä naisen taustalla oli lapsen kuolema) niin itku pääsee. Aijai. Onneksi nää on kuitenkin pieniä ja suurimmaksi osaksi vaan naurattaa :) Meidän prinsessa on nyt oppinut är-äänteen kunnolla. Kurluttaa joskus ihan hullun pitkiä pätkiä, kun höpöttää jollekin lelulleen. Mahdoton kiekuja :)
Tonttumuorille tsemppiä sinne! En tiedä onko sulla ollut sama terkka koko ajan, mutta sen huomasin itte raskauden aikana, että eri henkilöt (oli sitten terkka tai lääkäri) niin saivat aika erilailla niitä mittoja. Kun sama henkilö mittasi niin siihen pystyi luottamaan (ainakin meidän kokeneeseen terkkaamme..). Mites pitkällä sää nyt olitkaan..? Loppuraskaudessahan kun maha laskee, niin sf-mitta voi myös laskea.. Hyvä kuitenkin, että sydänäänet kuuluvat <3
Oi Susanna, ihanaa miten aika kiitää :) Tsemppiä loppuraskauteen! Onko sairaalakassi jo pakattu? :)
Kirsikalle vielä noista neuvolakäynneistä. Ite oon kans alalla,mutta on se vaan ihan eri juttu olla potilaana :) Toivottavasti on mukava terkka sulla :) Mulla ei oo mitään negatiivista sanottavaa mein palveluista, ihan huipputyyppejä, jopa omalääkäri on ihan loistava ja kuuntelee oikeesti mitä on sanottavaa eikä ole sellainen tuulispää :)
Hyviä jatkoja kaikille!
Annis meillä on alettu nukkumaan päiväunia! Kun 5 kk tuli täyteen, niin neiti päätti alkaa nukkumaan aamu- ja iltäpäiväunet Kun neiti eka kerran hieraisee silmiä, niin kärppänä puetaan ulkovaatteet ja tyttö vaunuihin ulos. En siis työntele vaan vaunut vaan terassille ja avot! 1-1,5 tuntia unta vaihdellen. (nyt kun näin kirjoitan, niin heti lakataan nukkumasta...)
Vaikka aiemmin kaikkeni tein, että nukkuisi päivisin, niin mikään ei auttanut. Eli en ole ollut huono äiti, vaan aika ei ole ollut kypsä :)
Kun neiti eka kerran hieraisee silmiä, niin kärppänä puetaan ulkovaatteet ja tyttö vaunuihin ulos. En siis työntele vaan vaunut vaan terassille ja avot! 1-1,5 tuntia unta vaihdellen. (nyt kun näin kirjoitan, niin heti lakataan nukkumasta...)Vaikka aiemmin kaikkeni tein, että nukkuisi päivisin, niin mikään ei auttanut. Eli en ole ollut huono äiti, vaan aika ei ole ollut kypsä :)
Heissan täältäkin kaikille ja tervetuloa uusimmille mukaan! Päivät kirmaavat vauhdilla typsykän kanssa, puolivuotisbileet (=leivoskahvit iskän kanssa ja tytölle bataattisoseet :) ) on vietelty ja vastahan tuntuu että oli se toukokuu kun nyytin kanssa kotiin tultiin... Eli vartokaas vain te odottelijat- se aika alkaa sitten laukata ihan omilla nopeuksillaan :) vauvakirjaakaan ei ehdi tilanteen tasalla pitää, oon ottanu tavaksi kirjoitella kalenteriin kaikkea uutta mitä viikkoihin mahtuu ettei unohdu, ja siitä sit toivon mukaan joskus siirrellään eteenpäin..
Neuvolassa mittailutulokset 7,250 kg ja 65 cm eli aikas samiksia ovat tyttöset kooltaan vai mitä Annis.. Onkos vauhti ja juttelut neitokaisella päällä reippaana siellä ? Meidän Terkan mittahärvelit meinasivat saada kyytiä kun niin piti kiemurtelut toteuttaa pöydällä ja seinän kuvatkin olisi ollut kiva irrotella! Eli täällä ollaan tosi liikkuvaisia nykyään, kierimisen kaveriksi ja 6kk etapin kunniaksi alettiin ryömiä :) pian ei äitee taida perässä pysyä, huh.. Kasvissoseet ja hedelmät maistuu mukavasti, puuroa nyt kahdesti päivässä. Välillä päristellään herkemmin lasti ulos suusta eli mieliruokiakin jo taitaa olla. Vähän on flunssaa tytöllä ollut ja nyt mikä lie uusi virus kun ääni käheämpi ja ne pikkuisen tyytymättömäksi välillä tekee, mutta kaikkiaan iloinen typsykkä muuten on ja hymy on sangen söpö kun alaleuassa kiiltelee kaksi hammasta :) Yöt on vähän heräilyjä enempi nyt, liekö tuosta liikunnan tohinasta.
Sen verran tuohon ikäasiaan, että kun oli kauan yksin ja omasta perheestä haaveili, niin voin sanoa että juuri nyt kyllä elän elämäni onnellisinta aikaa :) yksilöllisiä asioita nämä kaikki ja miten ja missä tahdissa kullakin elämänpolut sitten kulkevatkaan..
Kiva Vieno että teillekin kuuluu hyvää! Paitsi reuma-asia?Pärjäilemisiä! Ja joulun odottelumielellä eikö vain! Hienosti on tyttö siellä kyllä kasvanut!
Ja Susanna päässyt (joutunut?)työmaalle touhuihin,pidetään peukkuja ettei selkä ryppyile! Aattele kuinka nopeesti se aika menee,enää muutama kuukausi..
Voi että, Riina, varmaan oli ihana loma lämmössä..sullakin jo äppäloma häämöttelee pikkuhiljaa,jee!
LittleMyylle kovasti tsemppiä loppurutistukseen ja Tonttumuorille! Mulla itellä tuo sf-mitta vain nousi isosti ja sen takia jouduin ultraan eli toispäin teki.
Kirsikka:toivotaan mukavaa neuvolatätiä sulle, sellaista kokemuksen omaavaa fiksua ihmistä . Meidän th omaa nuo asiat ja mä olen myös itse terveydenhuoltoalalla mutta kun esim raskausasiat ei mitenkään erityisen tuttua niin on ihanaa kun oli ihminen jolle voi tyhmiäkin kysellä. Ja alusta asti kaiken askarruttavan sitten päätinkin heti kysellä pois mietinnästä.
Kyfin kertomasta asenteensa ikään lukinneesta ihmisestä nousee kyllä niskavillat pystyyn!Ei ammatillista..kiva kun sait nyt asiallista palvelua.
Mitäpäs Miin perheelle kuuluu?
Nyt alkaa kone jotenkin takuta ja yöuniakin kohti tallattava eli oikein leppoisaa joulukuun odottelua kaikille ja jaksamista !
Neuvolassa mittailutulokset 7,250 kg ja 65 cm eli aikas samiksia ovat tyttöset kooltaan vai mitä Annis.. Onkos vauhti ja juttelut neitokaisella päällä reippaana siellä ? Meidän Terkan mittahärvelit meinasivat saada kyytiä kun niin piti kiemurtelut toteuttaa pöydällä ja seinän kuvatkin olisi ollut kiva irrotella! Eli täällä ollaan tosi liikkuvaisia nykyään, kierimisen kaveriksi ja 6kk etapin kunniaksi alettiin ryömiä :) pian ei äitee taida perässä pysyä, huh.. Kasvissoseet ja hedelmät maistuu mukavasti, puuroa nyt kahdesti päivässä. Välillä päristellään herkemmin lasti ulos suusta eli mieliruokiakin jo taitaa olla. Vähän on flunssaa tytöllä ollut ja nyt mikä lie uusi virus kun ääni käheämpi ja ne pikkuisen tyytymättömäksi välillä tekee, mutta kaikkiaan iloinen typsykkä muuten on ja hymy on sangen söpö kun alaleuassa kiiltelee kaksi hammasta :) Yöt on vähän heräilyjä enempi nyt, liekö tuosta liikunnan tohinasta.
Sen verran tuohon ikäasiaan, että kun oli kauan yksin ja omasta perheestä haaveili, niin voin sanoa että juuri nyt kyllä elän elämäni onnellisinta aikaa :) yksilöllisiä asioita nämä kaikki ja miten ja missä tahdissa kullakin elämänpolut sitten kulkevatkaan..
Kiva Vieno että teillekin kuuluu hyvää! Paitsi reuma-asia?Pärjäilemisiä! Ja joulun odottelumielellä eikö vain! Hienosti on tyttö siellä kyllä kasvanut!
Ja Susanna päässyt (joutunut?)työmaalle touhuihin,pidetään peukkuja ettei selkä ryppyile! Aattele kuinka nopeesti se aika menee,enää muutama kuukausi..
Voi että, Riina, varmaan oli ihana loma lämmössä..sullakin jo äppäloma häämöttelee pikkuhiljaa,jee!
LittleMyylle kovasti tsemppiä loppurutistukseen ja Tonttumuorille! Mulla itellä tuo sf-mitta vain nousi isosti ja sen takia jouduin ultraan eli toispäin teki.
Kirsikka:toivotaan mukavaa neuvolatätiä sulle, sellaista kokemuksen omaavaa fiksua ihmistä . Meidän th omaa nuo asiat ja mä olen myös itse terveydenhuoltoalalla mutta kun esim raskausasiat ei mitenkään erityisen tuttua niin on ihanaa kun oli ihminen jolle voi tyhmiäkin kysellä. Ja alusta asti kaiken askarruttavan sitten päätinkin heti kysellä pois mietinnästä.
Kyfin kertomasta asenteensa ikään lukinneesta ihmisestä nousee kyllä niskavillat pystyyn!Ei ammatillista..kiva kun sait nyt asiallista palvelua.
Mitäpäs Miin perheelle kuuluu?
Nyt alkaa kone jotenkin takuta ja yöuniakin kohti tallattava eli oikein leppoisaa joulukuun odottelua kaikille ja jaksamista !