Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nyytikki
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei kaikille!

Ensilumi satoi ja tällä äipällä tuli kyyneleet kun on pikkuneidin ensilumi <3. (ei neiti itse paljon lumesta perustanut). Tytteli on huomenna 4 kk ja mulla ei hormoonit ole helpottaneet siis tuon herkkyyden suhteen. Itku tulee tosi herkästi, mitä siis raskausaikana ei oikein ollut. Mitään kamalia juttuja lapsien kohtelusta en voi lukea ollenkaan ja nyt niitä kamalia uutisia tuntuu olevan koko ajan... Hui kauhea!

Täällä pidettiin luova viikon tauko kääntyilystä mutta tänään oli ihan pakko päästä kääntymään masulleen koko ajan. Ja sitten ei jaksakaan olla - ja sitten ei pääsekään itse selälleen - ja sitten ei haluta olla selälleen vaan itketään että päästään mahalleen jne... tuttua Annikselle ja Sinitiitulle ;) Mutta niin ihanaa seurattavaa ja äippä on äärimmäisen ylpeä pienestä isosta tytöstään.

Pakkaseen olen soseuttanut porkkanaa, bataattia ja kukkakaalia - perunan sekoitin bataatin kanssa. Kanaa keitin myös, mutta eipä sillä ois ollu kiirus. Neuvolassa sanottiin, että mitään kiirettä ei ole ruokien suhteen, kun käyrillä mennään ja tyttö on tyytyväinen ihan äipän maidolla. Jospa odotellaan vielä - lääkäri sanoi, että yöunet voivat muuttua myös huonompaakin suuntaan kun kiinteät aloitetaan eli en halua riskeerata näitä meidän hyviä yöunia. Nyt muutamana päivänä tytteli on nukahtanut tunnin vaunuilun jälkeen rattaisiin etupihalle, mutta yleensä havahtuu heti kun vaunut pysähtyy. Just tänään luin jostain opuksesta, että 4 kk vauva nukkuu päivisin n. 3 päiväunet ja 1-2 tuntia kerrallaan... Ei vaan meillä tosiaankaan! Jos 2 x 15 min niin hyvä! Mutta jospa se siitä, niinkuin Annis tais mainita heilläkin tilanteen muuttuneen. Mites Annis nyt?

Raskausajan painonnoususta: ei kannata murehtia liikaa. Minä murehdin myös, kun neuvolantäti siitä aina mainitsi. Mutta söin tosi terveellisesti (terveellisemmin kuin ikinä) ja joskus herkuttelin. Painoa tuli kuitenkin vajaa 20 kiloa ja nyt se on jo pois. Uskon, että maitoa on riittänyt niin hyvin, kun on mistä ottaa! Ja etupuolelle jää kuitenkin "vyölaukku" kun tässä iässä ei iho ehkäs palaudu kimmoisana paikalleen ;) Vauveli kestää kuulkaas paljon paremmin sylissä, kun voi laittaa mahamakkaran päälle. Ja nyt se tukkakin lähtee päästä koko rahan edestä! Eli ei mammuskat nää riemu raskauteen lopu :)

Aiemmin mainitsinkin, että ei kannata liikaa hommata vaatteita tai tavaroita etukäteen. Tosiaan meillä jäi tosi paljon vaatteita pitämättä, kun tyttö kasvoi kovaa vauhtia. Ja meillä ei puklata ollenkaan, mitä nyt alkaa kuolata. Ja siihen olen ostanut ihan ruokalappuja kotikäyttöön tai kyläilyihin söpöjä huiveja ettei paita kastu. Innoissani kaikista vaatteista poistin hintalaput ja pesin eli nyt vaan annettava kiertoon (en ole kova kirppari-ihminen). Raskausaikana tuntui olevan niin paljon kaikkea mitä ilman ei tule toimeen, mutta ONNEKSI en ostanut. Netistä tosiaan voi tilata kaiken myöhemminkin jos tulee tarvis, ja jos ei pääse kaupoille. Ja meillä mummot, ystävät ja sukulaiset olis olleet onnellisia jos olisivat voineet jotain tarpeellista tuoda tullessaan...

Mulle raskauden loppuaikana oli loistava kapistus imetystyyny (iso Domoo Buddy) jonka sain "halattavaksi" öisin. Sen saatuani nukkuminen helpottui kovasti, mulla siis tavallisten tyynyjen kanssa meni ihan hermot. Sain siis tuon imetystyynyn ystävältä lainaan. Enpäs sitä ole imettäessä tarvinnut eli sijoituksena olis nyt turha. Mutta tosiaan jokainen itse tietää mitä käyttää ja mitä tarvitsee, ainahan tavarat voi laittaa kiertoon jos ei tarvitsekaan.

Jaksamista masujen kanssa tai vauvojen kanssa, piparintuoksua ja jouluvaloja odotellessa...
 
LittleMyy: Ok. Sit ei voi muuta, ku toivotella tsemppiä jatkoon! :) Onneksi loppuviikot jo häämöttävät :) Ja ihanaa, että pieni on omatoimisesti kääntynyt oikein päin, upeata!

Vieno: Jee, onnea kääntyilyistä. NIin ne mokomat vaan edistyvät :) Meillä tosiaan on päiväunet parantuneet! Paranivat pikkuhiljaa siten, että pieni alkoi nukkua päivässä selkeästi kolmet päikkärit, kestoltaan 1-2h. Nyt maanantaista alkaen unet on olleet 3tuntia! Torstaina jaksoi olla välissä tunnin hereillä ja taas kolme tuntia putkeen. Tuttia välillä huutaa, mutta rauhoittuu sillä. Ah, siunattu tutti. Varmaan tän oon "sanonut" satoja kertoja täälläkin, mutta en ikinä olisi uskonut, että siitä sellainen apu olisi <3 Tänään aamun ensimmäiset unet oli jopa 4h. Ja nyt heräilee juuri päivän toisilta päikkäreiltä, joiden kesto kans kolme tuntia.. Viime yö olikin vähän itkuinen jostain syystä (hampaita..?!), en tiedä, koska koskaan aiemmin ei ole tuolleen itkenyt, siitä syystä aamun ekat päikkärit alkoikin tavallista myöhemmin. Yöunet on myös löytyneet rokotusten jäljiltä; viikko sitten alettiin taas hieman paremmin nukkua ja nyt mennään parilla syönnillä. Toivotaan, että päästään takaisin 5viikkoa sitten olleeseen rytmiin.. Ja toivon todella ettei eilisyöstä tule toisintoa.. Toisaalta itse myös jaksoi yön paremmin, kun pienellä selkeesti oli joku hätä, kun huudoksi asti pisti. On niin ihanaa, kun on sitä omaa aikaa ja saa jotain tehtyäkin! Vannon etten sano, että olisi ihana, että pieni nukkuisi vähemmän, että saisi paijata enemmän <3 Eiköhän sekin aika vielä taas tule.. Ja hei tsemppiä sulle sinne tunnemyrskyjen keskelle!

Meillä toissapäivänä 5kk-neuvolassa pieni 63.3cm ja 6550g. Pieni pituusharppaus, joten suhteinen painokäyrä oli laskenut takaisin nollakäyrälle. Mutta kaikki hienosti ja naurua, pärinää ja kiljuntaa riittää siihen malliin että oksat pois :)

Imetystyynystä muuten tuli mieleen, että mä käytin sitä äitiyspakkauksen "vuoraamiseen", jotta pieni sai paremmin "kohtufiiliksen" (meillähän ei siis ilman kapaloa tullut pinnasängyssä nukkumisesta mitään). Ja vieläkin tuo imetystyyny on pinnasängyssä hieman tukea tuomassa, joskin pikkuhiljaa oon sitä poistamassa. On siis kovin ohutsisältöinen, joten sopii tuohon tarkoitukseen aivan äärimmäisen hyvin. Imettäessä en sitä osannutkaan käyttää vaikka alussa tietysti kaikkea mahdollista tuli kokeiltua..

Ja lumi maassa, ihanaa! Itellä kunnon flunssa ollu pari päivää, mutta josko huomiseen helpottaisi ja pääsisi ulkoilemaan eikä tarttuisi pieneen. Yesh, iltasyötöille meno. Hyviä vointeja kaikille :)
 
Äitiyspakkaus saapui tänään! Itku pääsi. En edes ultraäänissä ole vetistellyt, en ymmärrä miksi sitten nyt ;). Kai tämä nyt vaan alkaa konkretisoitumaan oikein kunnolla tai hormonit alkaa olla sekaisin. Täällä minä nyt sitten hypistelen noita pikkuisia vaatteita ja olen ihan höpönassuna :).
 
Ilmoittaudun minäkin tänne nyt varovaisesti :)

Olen 38-vuotias ja ensimmäinen olisi nyt vasta tulossa.
Plussasin sunnuntaina kp26/26-27. Ihmetys oli suuri, kun plussa ilmestyi näkyviin. Tärppi kävi 7. yrityskerrasta ja yllätyksenä se plussa tuli vaikka sitä kauan jo odotettiinkin, jotenkin oltiin ehkä asennoiduttu, että joudumme yrittämään pitempään. Ei tuota asiaa oikein pysty vielä ymmärtämään, kyllä se vaan niin valtava asia on sisäistää.
Laskettu aika olisi ilmeisesti 2.7. ja nyt olisi menossa viikko 4+2.

Miehen kanssa olemme olleet yhdessä 2 vuotta ja ikäeroa on 8 vuotta. (kyllä, olen puuma ;) ).
Molemmilla hyvä vakityö ja olemme vielä samassa firmassa töissä.
Miehellä on edellisestä suhteesta tytär, joka on luonamme joka toinen viikonloppu.

On tää kyllä huisia! Täytyy nyt vain toivoa, että kaikki sujuu mallikkaasti loppuun asti!


En ole ehtinyt tutustumaan tähän ketjuun tai teihin vielä kauheasti, mutta teen sen kyllä piakkoin :)
 
Aivan mahtavaa! Onnea, BeNe plussasta ja tervetuloa mukaan :). Nyt vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että kyytiläinen pysyy matkassa. Ja mikä puuma mukamas olet 8 vuoden ikäerolla? On meilläkin miehen kanssa sama ikäero, tosin toisin päin, eikä häntä kukaan pidä minään pantterina tai norsuna tai muunakaan kirppuna :). Eiköhän pääasia ole, että löytää itselleen sopuvan ihmisen, iästä huolimatta. Joka tapauksessa, todella hienoa, että sinullekin on se ensimmäinen nyt tuloillaan. Tsemppiä odotukseen!
 
Jej, hyvä BeNe, tervetuloa mukkaan! Ja peukut pystyyn täältäkin suunnalta! Ihana kuva sulla tuossa <3
Ja se on kyllä joo jännä, että nainen on puuma, mutta mies ihan normaali noilla ikäeroille. Ihme touhua :)
 
Hei kaikille :)

Tänään oli sitten vuorossa sokerirasitus. Eihän se mitään hyvää litkua ollut, mutta en voinut siitä mitenkään pahoin tai tyntenut muutenkaan mitään erityistä. Nyt sitten täytyy vaan odotella tuloksia. Samalla otettiin taas muitakin kokeita kilpirauhaseen liittyen, josta pitäisi tulla tulokset ensi maanantaina. Kävin myös ekaa kertaa raskausaikana lääkärintarkastuksessa. Ei mitään erityistä kerrottavaa siitäkään, kun hänen mukaansa kaikki on normaalia. Kai sitten on, eikä mulla mitään huonoja oireiluja ole ollutkaan. Edelleen mulla on paljon parempi olo, kuin ennen raskautumista ja jatkan mielelläni pitkään näin.

Hyviä vointeja kaikille teille muillekin!
 
Pöh! Tänään neuvolan täti soitti, että mun paastoverensokeri oli ollut kohollaan, eli 5,6. Kaksi muuta arvoa oli olleet erittäin hyvät, mutta tuon yhden ylityksen takia joudun nyt alkaa mittailemaan sokereita toistaiseksi. Tylsää, mutta minkäs teet. Kyllä mä tästäkin selviän :)
 
Täällä alkaa mennä hermo näiden lonkkakipujen kanssa. En enää edes muista montako viikkoa niitä on ollu, mutta nyt kaksi yötä oon heränny 40 min (!!) välein vaihtamaan kylkeä, joka sekin sattuu niin paljon, että voisin itkeä. Lonkkakipukin jatkuu vielä kyljen kääntämisen jälkeen ja nykysin vielä näin aamustakin vaikka oon noussu ja kävelly :mad:. Ja alkaa illasta uudelleen.

Vauvakin jaksaa pitää jännityksessä kun koko maha muljahti viime yönä niin, että ihan sattu. Pelkään vauvan siis palanneen perätilaan, mutta toivottavasti olen väärässä. Koitan nyt olla murehtimatta tästä ennen ultraa, kun kai hän vielä kerkiää kääntymään takasinkin...

Maha on valtava ja suurena pallona navan ja rintojen välissä. Sf-mittaki yli käyrien ja seurannassa olen. Tämä ei tietty helpota yhtään pelkoani jostain 5 kg esikosta, mutta toivottavasti pelkopolikäynti vähän rauhottaisi mieltä.

Maanantaina onkin sitten ensimmäinen äitiyslomapäivä - pitäisköhän juhlistaa sitä oikeen jotenki :cool14
 
Pikku Myy! Paljon, paljon myötätuntoisia ajatuksia ja tsemppiä sinne! Kohta on noi tuskat ohi ja pikkuinen kainalossa. Mä itse oon kolmatta viikkoa noidannuolen vuoksi sairauslomalla, välillä meinanneet seinät kaatua täälläkin.. Mutta kyllä se perkele tästä! Raskauden iloja... Beibillä onneksi kaikki hyvin! :)
 
Oi ihanaa ihanaa, täällä saa jännittään teidän puolesta, kohta on pienokaiset mualimassa :) No ei nyt sentään onneksi ihan vielä, mutta ihana miten viikot vierii! Tsemppiä hirmuisesti kolotuksiin! Ja toivottavasti LittleMyylle on apua pelkopolilla käynnistä; kerrohan sitten miten meni. Oon kuullu aika ristiriitaisia kokemuksia niistä, mutta uskoisin ite, että vois kyllä olla hyötyä, kun pääsee etukäteen asioista kunnolla puhumaan.

Meillä on parin viikon tehonukkumiskausi jälleen taaksejäänyttä aikaa ja nyt nukutaan ns.normipäikkäreitä, sitä reilua tuntia ja niitä mahtuu päivään kolmet. Tällä hetkellä kyllä takana jo melkein kaksi tuntia, että saa nähdä joudunko heti pyörtämään puheeni :) Kovin tarkkaavainen on tyttö myös, pari päivää pyörittiin Tampereella ja nähtiin kavereita ja ei vaan malta nukkua, kun maisemat vaihtuu silmien edessä :) Soseita maistellaan, mm. aamu- ja iltapuurot eri herkuilla menee hyvin ja porkkanaa oon taas antanut pieniä määriä eikä ole tullut vaivaa! Tosin tuntuu, että mitä enemmän tuppaa yöksi masuun tavaraa, niin sitä useammin sängystään huutelee. En tiedä voiko olla noin, mutta ainakaan nälkä ei öisin ole. Pieni onkin nyt nukkunut neljä viimeistä yötä omassa huoneessaan <3 Iso tyttö. Juu, tiedän, että jonkun mielestä ihan liian aikaista, mutta nyt ainakin näyttäisi, että on meille täysin oikea ratkaisu. Yhtenä iltana pidin ns.oman unikoulun (pieni loukkaantuu verisesti, jos yrittää mitään tassuttelu -koulujakaan, mikä ilmeisesti kaikista lempein olisi, en näihin ihan hirveän hyvin oo perehtynyt); reilu puoli tuntia kului ja kahdesti nostin ylös, kun huuto ei loppunut, mutta viimein rauhoittui ja nukkui lopulta yön tosi hyvin. Sen jälkeen ei ole huutoa kuulunut ja viime yönä jo nukahti vartin oman pöpinänsä jälkeen itsekseen. Siis tää on ihan mieletöntä meille, en oo ikinä ymmärtänyt miten jotkut lapset voi nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä ilman, että niitä nukuttaa. Meillähän siis tuohon iltaan asti nukutettiin tyttö syliin ja siirrettiin pinnikseen toivoen ettei herää.. Lisäksi yösyötöt ovat käytännössä jääneet pois, tuttia kerran-pari yön aikana käyn korjaamassa ja joskus aamuyöstä sitten syödään. Nukkuu äitikin paljon levollisemmin, kun ei tartte koko ajan kuulostella, että joko nyt pitäisi syöttää vai mitä se puljaa. Ja täytyy kyllä myöntää, että nyt pimeällä sitä unta vasta tarvitseekin, voi hyvänen aika sentään, kun koko ajan väsyttäisi.. Nyt kotihommien pariin :)
 
Annis, minkä ikäinen pikkutyyppinne onkaan? Taas ovat bannerit omilla teillään.. & Riinallekin terkut, kiva kun oot käynyt täällä päivittelemässä :)
 
Myötätunnon ajatuksia monta monta teille raskausvaivojen kanssa kamppaileville täältäkin! Eipä se silloin laulata kun oikein kolottaa mutta onneks päivä päivältä eteenpäin kohti suurta palkintoa..! Ja LittleMyylle onnea äitiysloman alkamisesta :) Juhlistapa päivää jollain pienellä kivalla jutulla..!
BeNelle tervetuloa kerhoon mukaan!
Täällä lähestyy typsykällä parin viikon päästä jo 6 kuukauden synttärit :) Kyllä se aika vaan kovaa vauhtia lentää, ihan uskomatonta! Tällä viikolla löytyi taito kierien liikkua huoneen toisesta kulmasta toiseen, uusi ihmeellinen elämys sekä tyttärelle että äidille kun pienen ihmisen liikkuminen siitä alkaa.. Siinä matkalla voi sitten kuljetella pehmoleluja mukana tai poimia vastaantulevia.. Mahallaan ollessa jalat kovin jo konttausliikettä tekevät mutta maha mokoma ei vielä nouse. Kasvissoseita ja hedelmiä ollaan aloiteltu, porkkanasta lehahtivat posket kun toistamiseen sitä otettiin, nyt on pidetty taukoa siitä, mutta muuten ei ole mitään murheita tullut ja vatsantoimintakin on mukavasti sopivasti vilkastunut. Ihana on kyllä tytön kehitystä seurata, tuntuu että koko ajan tulee uusia oivalluksia ja asioita! Ja väliin sitten valloittavat hymyt...
Kerhoon ja muskariin tallataan entiseen malliin ja tykätään molemmat edelleen. Pienet jalat alkaa vipattaa kun kotonakin jotain tiettyä rallatusta laulaa :) Ja tää äiskä odottaa jo niin joulua ja sen tunnelmaa, typsykkä saa kummitädiltään tonttulakin kokoa 41, kun tällä viikolla kyläilemään saapuu. Meillä oli viime vuonna huusholli remontissa tähän aikaan (kuin koko talven ja keväänkin) niin nyt nautitaan senkin edestä.

Toivottavasti Riinalla sokeriarvot pysyvät hyvinä, kurjaa varmasti mittailla mutta haasteena otetaan vastaan eiks je..
Ja Vienon lailla täälläkin tuntuu että hormonit valloillaan edelleen, mut kuulin myös just että niin kauan kuin imettää niin tämä ilmiö pysyy yllä. Juuri luin yhdestä blogista vasta synnyttäneen äidin mietelauseen lapselleen ja oli niin kaunis että kyyneleet valuivat.. Mutta siitä onnellisuudesta mitä koko tämä äitiys tuottaa niin antaa hormonienkin hyrrätä ihan vaikka kuinka..
Pimeydestä huolimatta mukavaa marraskuun alkua kaikille!
 
Hei taas kaiklle, jostain syystä sähköpostiin aikaisemmin ilmestyneet ilmoitukset uusista viesteistä ovat sinkoilleet bittiavaruuteen enkä ole hoksannut olleenkaan lukea kaikkia näitä uusia viestejä! Noh, nyt meni taas tovi rattoisasti, kun älysin tulla lukemaan niitä :)

Mun vointi on edelleenkin vallan mainio; hämmentävää lueskella kaikenmoisista vaivoista, kun mulla ei ole niistä mitään käsitystä... Susanna, mulla oli iskiasta kesällä pariin otteeseen ja säikähdin sitä tosi paljon. Meni kuitenkin itsekseen ohi muutamassa päivässä. Eikä ole onneksi kuulunut takaisin! (*koputtaa puuta*)

Todella hankalan kuuloista tuo PikkuMyyn elämä! Mulla alkaisi myös parin päivän päästä virallinen äitiysloma. Olen tosin ollut opiskelijana jo tämän syksyn, joten aika lunkisti on voinut ottaa. Ehkä siinäkin on osasyy hyvävointisuuteen; ei ole ollut juurikaan työstressiä.

Veljentyttären ristiäisiä vietettiin viime viikonloppuna ja pillitin lähes koko toimituksen ajan; varmaan enemmän kuin kukaan muu... Plääh. Ajattelin vaan koko ajan, miten sitä kohta on itse samassa tilanteessa. Ja aikaisemmin olen ollut lähinnä huvittunut muiden liikutuksesta vastaavassa tilanteessa. Kaikkea ne hormoonit naiselle teettää!

Aika hauska sattuma muuten, että serkuksista tulee näin samanikäiset :D

Viime päivät olen pessyt vauvanvaatteita ja tehnyt pikkuhiljaa pieniä hankintoja vaipoista ja tuteista lähtien. Aikaisemmin en oikein uskaltanut. Vieläkin on välillä epäuskoinen olo ja pieni pelko siitä, että kaikki menisi varmasti hyvin. Varsinaista synnytyspelkoa mulla ei ainakaan vielä ole, yritän ottaa asiat sellaisina kuin ne vastaan tulevat. Niin moni muukin on siitä selvinnyt, että ei kai se ihan mahdotonta voi olla?! ;)

Kiva, että ollaan saatu uusi kirjoittelija mukaan ,tervetuloa mukaan BeNe!

Sitten vieä tyhmän kysymys; mistä tuon bannerin saa lisättyä tuonne alas, jostain asetuksista ilmeisesti?!
 
Hei taas,

kiitos toivotuksista. Huippua että meitä suht samanikäisiä ensikertalaisia on näin paljon!

Nyt on menossa vko6+2 ja keskiviikkona käytiin varhaisultrassa, koska halusin saada varmistuksen ettei kysessä ole tuulimuna tms. Lääkäri vähän varovaisesti alkoi ultraamaan, että näkyykö siellä nyt edes mitään vielä, mutta kyllä, siellä vilkkui pieni sydämen syke <3 Oli se vain aika upea kokemus.

Eilen sitten kerrottiin mun vanhemmille, joille kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi. No täydellinen sekoaminenhan siitä seurasi :)
 
Nauti Tonttumuori olostasi :) Mullakin oli oikeesti tosi helppo raskaus, kun selvisin pitkästä pahoinvointijaksosta niin olin ihan liekeissä :) Täytyy nauttia silloin kuin voi. Mä sain oman bannerini ainakin klikkaamalla jonkun toisen banneria ja lähdin sieltä sitten luomaan omaani :)
Bene: ihanaa ihanaa :) Isovanhempien hössötys on tuossa vaiheessa jotain niin ihanaa :) Mun äidilleni oli kans ensimmäinen, niin on ihan liekeissä. Harmi vaan, kun välimatkaa niin paljon. Onneks on toi anoppila lähes samassa kaupungissa niin saa hoitoapua helposti ja ovat pienestä myös hyvin lumoutuneita :)
LittleMyylle ja Susannalle tsemppiä hirmuisesti! Pian palkitaan :) Ja voi sit alkaa tuskailla näitten hormonipyrräysten kanssa :) Susanna niistä vinkeistä silloin joskus kyseli, niin ainakin kiinteiden aloituksesta voin sanoa sen, että peruna uppoaa paljon paremmin, kun sen veden sijasta sotkee maitoon. Ihan järjelläkin ajatellen.. Vaikka toisaalta täällä pieni ainakin vetelee mitä vaan hyvällä ruokahalulla, vaikka itte vähän ajattelee, että onpa esim.veteen tehty kaurapuuro tooooosi hyvää... :)

Mukavia syyspäiviä ihmisille, toivottavasti pian saadaan luntakin :)
 
Ilmoittaudunpas tännekin mukaan. BeNeen jo törmäsinkin toisaalla! :)

Eli olen 39-vuotias ja eka raskaus menossa. Taustalla myös endometrioosi, joten raskaaksi tuleminen oli yllätys jopa mun gynelle.
Mä oon ollut avomieheni kanssa reilut 2 vuotta yhdessä ja puuma olen minäkin, mies on 7 vuotta nuorempi. :rolleyes:

Äidilleni kerroin asiasta heti kun gyne oli varmistanut raskauden, mutta ei varmaan sinänsä niin ihmeellinen asia hänelle ole, koska hänellä on jo lapsenlapsenlapsikin. (Joo, mä tuun vähän jälkijunassa... :oops:)

Lueskelin tossa äsken ylipainoisten keskustelua ja rupesi pelottamaan mitä saarnoja joudun neuvolassa kuuntelemaan (BMI jotain 34).
Verenpaineetkin on jo ennen raskauttakin olleet koholla. Lääkkeet on valmiina odottamassa, nyt oon lähinnä seuraillut painetasoja.
 
Takaisin
Top