Ihmisten kommentit ulkonäöstä

uppunen

uppunen

Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei!

Olin tänään bussissa, kun sinne paukkasi kauhean iso luokallinen lapsia, noin viidesluokkalaisia. Istuin ensimmäisillä penkeillä ja siinä sitten meni niitä kakaroita minun ohitse. Yksi poika sitten otti asiakseen kommentoida minua katsoen: "Hirrrrrvee läski!". Tuntui aika kummalliselle. Opettaja oli siinä aika vieressä, en tiedä kuuliko vai ei, mutta tuskimpa olisi puuttunut, vaikka olisikin kuullut, niin hiirulaiselta vaikutti (vaikkakin miespuolinen).

En usko, että loukkaannuin kommentista, se lähinnä jäi mietityttämään millaiset vanhemmat lapsella mahtaa olla, kun noin estottomasti sammakoita suustaan päästelee. Itse koin nuorena, että vanhempia pitää kunnioittaa ja heitä ei parane mennä arvostelemaan, varsinkaan heidän kuultensa.

Olin kyllä ylipainoinen ennen raskautta.Nyt olen siinä vaiheessa, että viimeinen kolmas alkaa häämöttää ja kiloja on tullut noin 10. Se ei ole vielä mitään. Olen ollut tästä vielä lihavampi, vaikken ole ollut raskaanakaan. Se on ehkä yksi syy, miksi en koe itseäni "hirrrrveeksi läskiksi", koska olen kokenut sen. Nyt tunnen olevani naisellinen, tunnen olevani NAINEN, äiti, mamma, äitykkä, miksi kukin nyt haluaa sanoa :)

Onko kellään vielä inhottavampia kokemuksia, tai samallaisia, ettei oikein osaa loukkaantua, vaikka oikeasti jotkut kommentit saisivat pillahtamaan itkuun?

 
Hei uppunen!

Hyvä ettet moisien kesken kasvuisten höpötyksistä loukkaantunut! Ei niistä kannata mieltään pahoittaa. Hyvin todennäköistä, että ko pojalla on itsellään paha olla (koulukiusausta tms. taustalla). Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että aikuisia ja vanhempia tulisi tuon ikäisten kunnioittaa.

Itseäni ei nyt raskausaikana ole kukaan tuntematon kommentoinut (tai en ainakaan ole kuullut!) Olin kylläkin koulukiusattu ylipainoni takia, jonka aiheuttamana laihdutin alipainon partaalle ja äitini sai juuri ajallaan pysäytettyä orastavan anoreksiani. Edelleenkään lähes 30 vuotiaana en ole sujut painoni kanssa. Eli olen herkkä sille jos painoani joku kommentoi! Toivon, että äitiys auttaisi minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Voimia sinulle uppunen: Leuka ylös vain ja älä välitä moisista jutuista ollenkaan. Tärkeintä on, että sinulla hyvä ja vauvallasi on hyvä olla. Hyvää kevättä ja onnea odotukseen!
 
Kiitos paljon Emmy'!

Olen itse huomannut, että nyt viimeistään raskausaikana olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. On ihana huomata, kuinka on päässyt yli ulkonäköpainesta, joista kärsin teini-iästä lähtien. Itsellä teinistä asti olen laihtunut ja lihonnut vuorotellen, myös minulla oli joskus anoreksia lähellä, saatoin päivän aikana syödä yhden leivän ja pyöräillä 12 kilsaa. Nyt pelkkä ajatus pyörryttää!

Hyvää loppuraskautta myös sinne! :)
 
Hei taas uppunen!

Olen minäkin jo "osittain" päässyt yli ulkonaköpaineistani. Minua vaan huolestuttaa nuo kertyneet kilot. En ole ikinä painanut näin paljon. Haluan päästä eroon ylimääräisistä kiloista. Vuosien jojoilu painon kanssa on opettanut pari asiaa: Nopea painonpudotus ei kannata ja painonpudotuksen täytyy liittyä kokonaisvaltaiseen elämäntapamuutokseen, eli toisin sanoen kaiken maailman ihmedieetit eivät toimi! Eli siis maltillista painonhallintaa harjoitan tulevan kesän, syksyn ja varmaan talvenkin.

Toivottavasti pääsisin pian samaan vaiheeseen kuin sinä uppunen, etten välittäisi tällaisista asioista liikaa! Hyvää jatkoa kaiken kaikkiaan sinulle ja kaikille lukijoille myös!   
 
Ikäviä tuollaiset kommentit! Koittakaa jättää tuollaiset omaan arvoonsa, vaikka helppoa se ei ole :)
Itse en painosta ole saanut kommentteja (onneksi), mutta aknesta kyllä. On raivostuttavaa, kun muutamakin tuttava on tullut kommentoimaan että "onpas sinun iho ruvennut kukkimaan raskausaikana" ! Ihan ku en itse sitä tietäisi... Raskausaikana ei voi edes tehdä mitään aknelle kun kaikki ylimääräset lääkkeet on karsittava. Taustaa sen verran että teini-iästä asti olen aknea sairastanut ja kokeillut kaiken maailman rasvat, hormonihoidot ja antibioottikuurit, mutta apua en vain ole niistä saanut. Nyt nämä kommentit riittivät minulle, ja heti kun vauva syntyy ja on imetetty niin marssin ihotautilääkärille ja vaadin sellasen kuurin että lähtee! Akne on minulle yhtä herkkä asia kuin painokin tai mikä tahansa muukin ulkonäköön liittyvä asia.
 
Voi kamalaa hann!

Uskon, että tuollainen saattaa olla erittäin rasittava vitsaus. Ystävättäreni sai naaman ja selän täyteen finnejä, kun aloitti hormoonikierukan käytön, mutta hän ei aio poistaa sitä silti, kuulemma niin paljon hyviä puolia kuitenkin.

Toivottavasti siihen löytyy jotain, se saattaa niin käydä henkisesti raskaaksi. Onnea odotukseen!
 
Ymmärrän hyvin Emmy'!

Kyllä itsekin aioin laihdutella kiloja pois pikkuhiljaa, ihan terveydellisistä syistä, kunhan vauva on syntynyt.
Voi olla, että synnytyksen jälkeen koen jonkinmoista häpeää kertyneistä kiloista, toivotaan ettei. Lohtuna on se, että olen tehnyt sen aiemminkin, joten tiedän, että se on mahdollista :)
 
Vastaus tuohon uppusen kysymykseen, että minkälaisten vanhempien lapset tuollaisia sammakoita päästävät suustaan: Sellaisten, joilla ei ole koskaan itsellään ollut paino-ongelmia tai muutakaan ulkonäköön liittyvää epätyytyväisyyttä tms. ja jotka itse arvostelevat muiden ulkonäköä jatkuvasti :( Tunnen tälläisiä vanhempia, valitettavasti omat appivanhempani ovat niitä.

Oikeastaan koko mieheni perhe on niitä ihmisiä, jotka voivat vetää kauheet määrät sokeria ja rasvaa eikä se näy heillä yhtään missään, ei edes keksi-iässä kun aineenvaihdunta hidastuu. Leikkisästi voisi sanoa, että ovat sellaisia kuivan kesän oravia. Miehen sisko on alipainoinen. Ja hyvin usein keskustelu heidän kanssa kääntyy siihen kuinka joku tuttu tai julkkis on lihonnut ja on hirveen näköinen jne. Mitä sitten? Ei mua ainakaan kiinnosta. Tai kuinka ihmiset eivät ymmärrä pukeutua hyvän maun rajoissa. Mieheni sisko laukaisi kerran kesällä nähdessää ylipainoisen miehen ilman paitaa, että on tosi ällöttävän näköistä ja miettis vähän miten pukeutuu julkisille paikoille (kaupan pihalle). Teki mieleni letkauttaa takaisin, että joidenkin mielestä voi olla ällöttävää kun alipainoiset pukeutuu minihameeseen ja narutoppiin ja luut vaan törröttä näkyvillä. Mutta enpä viitsinyt. Anopille kerran sanoin tiukkaan sävyyn, että sitten kun meidän tyttö on sen ikäinen, että ymmärtää noita juttuja, niin hänen kuullen ei morkata muita ulkonäön perusteella eikä muutenkaan tarvitse jatkuvasti kiinnittää huomiota tuollaisiin asioihin. En todellakaan halua, että omasta lapsestani tulee yhtä pinnallinen.
 
No ohhoh! Otan osaa Margeliini, että joudut kestämään tuollaista! Itse en pystyisi olemaan tuossa porukassa.

Jotkut vanhemmat/aikuiset osaavat olla erittäin ajattelemattomia, eivät tajua, että siirtävät seuraavalle sukupolvelle negatiivisia asenteitaan :(
 
Samaa mieltä uppusen kanssa: Hurjalta kuulostaa Margeliini nuo miehesi perheen jäsenten asenteet. :/ Ei se normaalipainoisuus tai alipainoisuus tee ihmisestä parempaa ihmistä kuin ylipainoisesta ihmisestä. Toiset lihoo helpommin kuin toiset ja toiset ei liho niin millään. Tämä lihomattomuus ei kylläkään suojaa näitä laihoja ihmisiä epäterveellisten elämäntapojen aiheuttamilta terveysvaikutuksilta. Esimerkki: Ystäväni on minua varmasti ainakin kaksikymmentä kiloa kevyempi ja pidempi myös, eli kaikin puolin huomattavasti hoikempi. Hänen veren kokonaiskolesteroli oli 6.5, kun minun oli 4,8! (Suositus kokonaiskolesterolissa on alle 5) Eli se paino ei ole terveydentilan koko totuus.. En nyt sano, että olen jotenkin paljon terveempi kuin hän, vaan tarkoitan, ettei se paino ole mielestäni ainoa huomioon otettava asia, vaan muuttujia on monia.. Toki ylipaino altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, mutta niin altistaa korkea kolesterolikin esimerkiksi, vaikka olisi kuinka laiha ihminen kyseessä. Ohoh - tulipa vuodatettua. Kuten uppunenkin sanoi, niin terveyssyistä tuo painonpudotus on järkevää, näin minäkin ajattelen.
 
Mä olen pikaruokaravintolassa töissä ja tänään kun kävelin siellä salissa, kuulin keski-ikäisen naisen suputtavan miehelleen jotain mun mahasta. En kuullut tarkasti mitä, mutta miehen vastaus kuului aivan selkeästi; "no kai nyt kun se syö täällä päivät pitkät noita hamppareita"

Meinasin kääntyä ja sanoa että anteeksi, olen kyllä raskaana ja vatsa on sen takia suuri. Voi hitto soikoon millasta väkeä. Miten ne nyt sitten on niin paljon parempia ku minä, siinähän ne veteli hampparia poskeen samalla ku arvosteli mun mahaa. Ja eihän me ikinä töitä siellä tehdä, syödään vaan ite minkä keretään. Ja kun ne työasut on vielä niin kovin imartelevia. Omissa vaatteissa huomaa kyllä heti että vauvamaha tämä on. Mutta niissä työvaatteissa näyttää että mulla olisi vaan suhteettoman iso maha muuhun kroppaan verrattuna. Varsinkin kun en vielä niin kovin pitkällä tässä raskaudessa ole.

Kaiken kukkuraksi, mä oon aina laihtunu ku oon ollu tuolla töissä. Viime raskauden jälkeen lihoin heti kun lopetin töissä käynnin. Välissä tein muita töitä, ja nyt kun palasin hampparimestaan, laihduin hetkessä melkein 10 kiloa. Kyllä se heti vaikuttaa kun istumatyöstä yhtäkkiä menee työhön jossa ollaan koko aika jaloillaan ja yleensä on niin kiire ettei ehdi edes pytylle istahtaa.

Mutta joo, osaa ihmiset kyllä olla idiootteja. Ei pitäis välittää mut kyllä siitä vaan pirun huonolle tuulelle tulee. Ja kun itse osaa käyttäytyä sen verran etten kykene tuntemattomille edes sanomaan takasin, saatika sitten asiakkaille.
 
Noppu: Ai että tuollaisen kuuleminen pistelee varmasti vihaksi! Itsekin olen asiakaspalvelutyössä ja tiedän miltä tuntuu, kun tekisi mieli näpäyttää takaisin ja kunnolla, mutta kun ei oikein voi.. 

Olen huomannut myös ihmetyksekseni, että keski-ikäiset naiset kiinnittävät eniten huomiota vatsaani. Tämä kyllä myös hyvässä tarkoituksessa: Juuri nämä ihmiset pitävät minulle ovea auki, kun olen menossa kauppaan tms. Ajattelin ennen, että miehet olisivat näitä raskauden huomaajia, mutta pah - hehän rynnivät päälle ja tönivätkin, eivätkä todellakaan anna paikkaansa esim. julkisissa kulkuneuvoissa. Tulee sellainen tunne, että miehet ajattelevat, että olen vain lihonut muodottomaksi mötkyläksi! xD Tietysti on sitten noita ihmisiä (niin miehiä kuin naisia), jotka arvostelevat ulkonäköä. Kaiken kaikkiaan huomaan herättäväni, mahoineni, nyt enemmän huomiota muissa ihmisissä kuin koskaan aiemmin. Olisi välillä kiva tietää mitä he ajattelevat minusta.. Tai tarkemmin ajatellen - ei välttämättä edes olisi kiva tietää! ;)
 
No huhhuh, itseltä olisi varmaan päässyt itku, jos joku olisi tullut tuollaviisiin kommentoimaan ulkoista habitusta O.o. Mulla itsellä on muutenkin nyt raskausaikana ollut tää painonnousu aika arka paikka. Peilistä kun katsoo, niin se kasvu ei haittaa kyllä tippaakaan, mutta puntarilla käyminen on jotain aivan kamalaa. Mikään pieni en ole ollut ennen raskautta, normaalipainon ylärajoissa ehkä jos jotain indeksejä kattellaan. Nyt painoa on kertynyt enemmän, kuin mitä koskaan on vaaka näyttänyt ja varmaan tässä lopputurvotusten myötä tulen vielä painaman enemmän kuin tuo oma mieheni. Se tässä vasta hirvittää!
Luojankiitos olen kuitenkin säästynyt kuulemasta kommentteja ventovieraiden suusta, tutut on vaan ihastelleet kasvanutta masua.

Mulla on tavallaan vähän samanlainen tilanne tuon oman miehen perheen kanssa, kuin Margeliinilla. Kaikki ovat kovin pieniä ja anoppi muutaman kerran on sanonut jotain jostain makean syömisestä. Miehen sisko sitten taas on joku himojumppaaja, joka on joko vetämässä voimisteluryhmää tai salilla jotain superjumppaa ja kärsii itse ylikunnosta kokoajan. On inohttava kuulla negatiivista kommenttia omista liikuntatottumuksista (joita näin tapalaiskalla henkilöllä nyt ei niin hirveen paljoa ole), vaikkakin uskon että käly näitä kommenttejaan ihan tahattomasti heittelee, kun ei niiden sävyä välttämättä itse ymmärrä :/

Olisi kyllä mahtavaa päästä itsekkin tuolle tasolle, että ei antaisi oman ulkonäkönsä niin hirvittävästi häiritä vaan olisi tyytyväinen itseensä. Tosin toivon, että synnytyksen jälkeen ne ylimääräiset kilot sitten lähtevät, tosi moni on imetystä kehunut hyväksi painonpudottajaksi. Itsellä ei tästä vielä ole kokemusta, kun ensimmäistä odotellaan, mutta katsotaan sitten :)
 
itseäkin ärsyttää tuo kun haukutaan "läskiksi" tiedän sen itsekkin että olen tukevahko mutta en jaksa enää piittaa siitä mitä muut sanoo.. olin sairaana tosin tuossa 1,5 viikkoa ja nyt sit laihduin 8 kg ja sit kauheeta vääntöä etten muka sais 11 viikon aikana 32kiloa pois... :O 
 
Jotenki tunnustaa,et nykyajan kakarat menee koko ajan vaan entistä kamalammiksi. Mutta itse koin ulkonäköarvestelua jopa neuvolassa! Olin ja olen yhä siinä normaalin ja lievän ylipainon rajalla josta aikaisemmassa neuvolassa lähes eläkeiässä oleva neuvolan täti minua jatkuvasti mollasi.Myös sanomista aiheutti napakoruni ja alavatsan tatuointini..neuvolakäynneillä tämä nainen puhutteli vain miestäni ja minä olin pelkkää ilmaa. Olen myös kärsinyt koko ikäni koulukiusaamisesta joko pienen pyöreyteni tai myöhemmin kehittyneen kroppani takia.Rippi-ikäiseksi asti olin kaikille se hirrrrrvee läski kunnes en enää kestänyt ulkonäköpaineita ja aloitin sairaalloisen laihdutuksen.Juoksin joka päivä 10km,pyöräilin joka paikkaan (n.20km/pv) ja elin niin niukalla ruoalla kuin vain mahdollista seuraukset saattaakin arvata..orastava anoreksia ja bulimia.Tästä kaikesta on nyt aikaa jo 10vuotta,mutta edelleenkin seuraukset näkyvät ja tuntuvat.Raskausaikana painoni heitteli rankasti ja sainki loppuraskaudessa raskausmyrkytyksen ja synnytys jouduttiin käynnistämään rv39+5 (onneksi lapsella kaikki oli hyvin) Olen kyllä karistanut aikalailla kaikki raskauskiloni jo ja hetkellisesti hävisi muutama ylimääräinenkin kilo,mutta tässä sitä taas ollaan oravanpyörässä,mutta se ei enää haittaa kunhan löytyy vaatetta päälle.Ihan sama mitä muut enää ajattelevat ulkonäöstäni tai uhkeasta olomuodostani,sillä olenhan maailman onnelisin ÄITI
 
Täällä kans yks ylipainoinen asiakaspalvelu alalla työskentlevä. Olen kans huomannu, että kun on asiakaspalvelu työssä, niin on han julkista riistaa. Vapaa-ajalla en ole kauheita kommentteja kuullut, mut töissä ihmiset saattaa tökkiä mahaan ja kommentoi ihan surutta päin naamaa. Kamalia ihmisiä! Olen vielä sellanen keskivartaloplösö, eli mulla on hirmu pyöreä vatsa ja kerrankin oikeasti lihava nainen (kenen kanssa olin jokus samassa painonvartija ryhmässä, eikä hän laihtunut ikinä, päinvastoin) kysy et oonko raskaana kun näytän lihonneen. Sillon en odottanut ja sanoin että en ole. Vähän ajan päästä hän oikein tivasi että olenko varma etten ole kun mulla on niin pyöreä vatsa. Tunsin kuinka puna levisi kasvoilleni, olis niiiin tehnyt mieli avautua hänen ulkomuodostaan, mutta kiitos pitkän pinnani en sitä tehnyt. Ja niin niin monet kerrat jouduin ihmisille tuomaan sen mielipahan että ei, en ole raskaana, vaan lihava :(
 
Huippua Margeliini että sait noin sanottua anopille! Mulla on ihan samanlainen anoppi joka morkkaa melkeen kaikkia vastaan tulevia, valitettavasti varsinkin ylipainoisia. Mun täytyy ittenikin kerätä rohkeutta ja tehdä samanlailla selväksi hänelle, että kun meijän tyttö kasvaa ja ymmärtää niin hänen seurassaan ei tartte sellasta kommentoitia tapahtua. Voi olla että hän alkaa sen jälkeen enempi aatteleen omaa käyttäytymistä! Toivotaan ;) Miten se vaan onki nii hankalaa huomauttaa muille törkeästä käytöksestä vaikka aihetta oliskin?
 
Harmi että monelle on aiheutettu huonoa mieltä typerillä kommenteilla. Itselle sattui lähinnä naurettava tapaus kaupassa kun hieman vanhempi rouva supatti miehelleen:

"Tuokin teini maha pystyssä" ja vilkuili mua kulmien alta. Eipä siinä, tämä "teini" täyttää kohta 30 vuotta niin pisti naurattamaan.
 
Kai sää Meppi sentään pyörähdit ympäri sanomaan, että "Kiitos, kiitos! Kyllä tässä jo ihan aikuisia ollaan!" Olihan se sentään ajattelematon kohteliaisuus.

Ikäviä kommetteja ei onneksi ole tullut, mutta jumpassa sain kyllä keski-ikäisiltä rouvita vilkuiluja osakseni. Kihisivät selvästi uteliaisuutta päästä kysymään vatsan pyöreydestä. Vielä se ei vain niin selvästi näy.
 
itse olen nyt viikolla 25 loppupuolella. Töissä meillä käy yksi lapsen äiti joka jaksaa joka kerta sanoa kuinka suuri olen ja näytän siltä kun odottaisin kaksosia ja neuvolassa minun mahani jäi alle keski käyrän... itsellä muutenki hankaluuksia totutella että ruumiinrakenne muuttuu ja maha kasvaa.. eihän mahani oikeasti suuri ole.. mutta minulle joka en koskaan ole ylipainoinen ollu ja olen voinut syödä melkein mitä vain kun vain liikun vähän. niin nytten yhtä äkkiä maha vain kasvaa... ja sitä on itse hankala hyväksyä, että tämä maha tulee kasvamaan vielä.

Kyllähän kaikki sanoo että maha lähtee pois kun on synnyttänyt ja raskauskilot tippuu.. mutta se ei auta nytten kun minun mahani kasvaa ja peilistä kun katon sivuprofiilia niin näytän kamalan isolta :/

 
Takaisin
Top