Ihmisten kommentit ulkonäöstä

Tänään sattui töissä: kerroin lopullekin työporukalle, että olen raskaana. Yksi työkavereista, harvinaisen sanavalmis ja kaikkitietävä rouvashenkilö siihen sitten: "No kyllä mä sen jo näinkin kun sulla tuollainen maha on, eihän lihavalla tuollaista mahaa ole!" No siis oon kymmenennellä viikolla että eipä sitä mahaa nyt kauheasti kyllä näy. Ainut on se, että turvottaa niin maan vietävästi ja kun mahaa nyt muutenkin on. Vähän kyseenalaista että voiko se muka nyt jo näkyä vai meinasko hän, että mun vatsamakkaroista sikiää jonkinlaista jälkikasvua. Tiedä sitten siitä!
 
Mua kans ärsyttää ihmisten kommentit, "onkohan siellä kaksoset"-tyyliin.>_< Eikä mun masu edes ole ihan isoimmasta päästä vaikka kookas onkin. Ja eräs sukulainen muka leikillään sanoo mua läskiksi raskausaikana. ARGH!!!! "mitä läski?" tekis mieli humauttaa kaaliin, vastenmielistä sanoa odottavaa äitiä läskiksi vauvamahan takia, oli miten läppä tahansa.>:( kyllähän vauvamasu SAAKIN olla iso, hyvän tähden! Sisällä kasvaa sentään TOINEN IHMINEN!!! Ärrrrr...
 
Mulla on taasen ihan vastakohtainen ongelma. Olen liian laiha joidenkin ihmisten mielesta ja jotenkin tuntuu etta laihan ihmisen painon kommentointi on yleisesti hyvaksyttya ihan pain naamaa. Ja kyse ei todellakaan ole siita etta en soisi tai olisin himoliikkuja ja oma perhe ja mies tietavat etta ruoka ja herkut kylla maistuvat. :) 

Ensimmaisessa raskaudessa minulle kommentoitiin ihan joka paiva toissa ja anopin toimesta kuinka olen liian laiha ja kuinka mahani on liian pieni. Tuntui etta kaikki syyllistavat etta lapseni karsii koska mina en syo tarpeeksi. Lapsi kuitenkin kasvoi normaalisti ja kaikki oli hyvin. Tata yritin vakuutella kaikille mutta ei mitaan tehoa pelkkaa mina tiedan paremmin hymahtelya. Panikoin asian takia ja kuudennella kuulla aloin ahtamaan ruokaa itseeni niin etta voin pahoin mutta pelksin etta ehka sittenkaan lapsi ei saa tarpeeksi ravintoa. Tahan onneksi tuli stoppi kun oma gyne (en asun somessa) sanoi minulle tarkastuksen yhteydessa etta painoni nousee liian nopeasti ja minun ei kuulu syoda yhtaan enempaa kun on nalka. Tieto helpotti itseani ja taman viestin myos mies valitti aitilleen joka ei uskonut vaan sanoi etta laakari oli varmaan tarkoittanut asian vitsina!!!! Toissa annoin kommenttien menna ohi mutta kylla otti paahan. Paino nousi raskauden aikana vain n 10kg joka sitten lahtikin melkein jo pois ennen kuin paasin sairaalasta. Siita sitten alkoi "miten sa voit imettaa kun ei sulla ole yhtaan ylimaaraista" valitus anopin puolelta... :@ Mutta hyvin riitti maitoa 11kk jolloin lapsonen itse paatti lopettaa. Nyt sitten odotan toista ja eikohan se sama paasaaminen ole edessa mutta nyt sentas on jo kokemusta joten tiedan etten tee mitaan vaarin vaikka painoa ei paljon lisaa tuliskaan! Tarvii vaan yrittaa jaksaa...

Eli suvaitsevaisuutta molempiin suuntiin kiitos! Jos jatetaan kaikkien painon kommentointi ammattilaisille... :)
 
Joo noita tyhmiä kommentteja sateelee juu mullekkin, ei tosin ylipainon takia vaan pituuteni!
Olen meinaan huimat 141cm pitä ja normaalivartaloinen.
Silti saan kuulla usein juuri nuorisolta kommentteja katsokaa tuossa menee kääpiö yms..
vaikka en todellakaan ole kääpiö vain lyhyt !
En kommenteista juurikaan välitä, mutta jos sattuu olemaan oikein huonopäivä, niin silloin se kyllä
saattaa masenttaa loppupäivän.
No omat lapseni koitan kasvataa niin, että he tietävät maailmassa olevan kaikenkaisia ihmisiä, ja ketään
eisaa ulkonäön perusteella tuomita.
 
Mä en oo raskausaikana oikeestaan saanu juurikaan muita kommentteja kun että "onpa sulla pieni maha", johon en enää edes jaksa kauheesti kommentoida kun oon sen niin monta kertaa kuullu. Oon pitkä, siks mun maha näyttää pieneltä, mutta jos sitä ei omalla maalaisjärjellä ymmärrä niin ei se ole mun ongelma. Vauva on normaalikokonen.

Mun ulkonäköä on kuitenkin kommentoitu enemmän ennen raskautta. Oon rakenteeltani siro, mutta lihaksikas ja paljon keskivertonaista pidempi, työskentelen asiakaspalveluhommissa ja usein vähän päihtyneiden asiakkaiden kanssa, joten kommentteja ja mielipiteitä riittää. Ennen raskautta painoindeksi oli n. 18 eli ihan normaalipainon alarajalla, mutta normaalin rajoissa kuitenkin. Lihas on tiivistä kudosta ja siks aika painavaa kokoonsa nähden, joten näytän ehkä vielä kevyemmältä kun mitä olen, mutta olen terve, voin hyvin ja pidän itestäni huolta. Kaikkein eniten mulle on jääny mieleen yhden keski-ikäisen naisasiakkaan kommentti kun olin töissä aikuisten yökerhossa. Nainen tuli (jonkun miehen kanssa) ihan alkuillasta mun tiskille tilaamaan juotavaa ja otti sitten asiakseen pilata mun koko illan siinä samalla. Siinä juomia tehdessä nainen rupes kauhistelemaan että mä oon niin laihan ja nälkiintyneen näkönen etten varmaan syö mitään, näytän sairaalta, liian luisevalta, niin laihalta että hädin tuskin pysyn pystyssä. Mun pitäis kuulemma syödä enemmän että saisin lihaa luiden ympärille. Mies huomas mun loukkaantuneen ja pidättelevän raivoani ja yritti rauhotella naista, mutta se vaan jatko siitä miten laihuus on rumaa ja epäterveellistä. Mulla palo ihan täysin päreet ja toivotin levee hymy huulilla naiselle hyvää loppuiltaa jossain muussa baarissa, sillä noin epäasiallisen käytöksen jälkeen mun tiskille ei oo enää tulemista. Mies makso juomat, pyysi anteeks ja vei naisen pois. Onneks. Oli aika lähellä etten ruvennu tosissaan avautumaan sille naiselle käytöstavoista.

Oon nähny kroppani ja lihasteni eteen todella paljon vaivaa mm sen takia että oon ollut joskus niin vakavasti alipainonen että siitä suosta on ollu vaikee nousta eikä se oo tosiaan tapahtunu hetkessä. Mun mielestä on käsittämätöntä että kukaan varsinkaan aikuinen ihminen tulee tolla tavalla henkilökohtasesti loukkaamaan tuntematonta ihmistä laukomalla "totuuksia" asioista joista ei oikeesti tiedä yhtään mitään. Kyllä 12 kiloa kevyempänä noi asiat päti muhun, eikä se langanlaihuus oo kaunista, mutta vaikka olisin siinä tilanteessa edelleen ei se olis kenenkään tuntemattoman ihmisen asia siitä huomautella. Ihan niinkun se ei oo kenenkään asia huomautella jonkun ylipainosen ihmisen läskeistäkään. Mielipiteitä saa tietenkin olla, mutta ne on parempi pitää omana tietonaan kun laukoa päin tuntemattomien ihmisten naamaa.

Pakko vielä lisätä, että jos olisin tosiaan ollu liian laiha niin en varmasti olisi tullut yllättäen yhdestä vahingosta raskaaksi, koska alipainosen naisen elimistö ei vaan toimi niin.
 
Joo paljon on tullu kommentteja mahan koosta mut lähinnä vaan että positiivisia kuten että onpa sulla söpö vauvamaha, yks työkaveri tosin kerran sano että "mulla ei ollu viimesilläänkään noin iso ku sulla" ja mulla oli viikkoja jotain 15 vasta,.. Se kyl oli musta asiatonta,,, jokaisen kroppa on erilainen ja laihalla on helppo sanoa noin vähän normaalipainoa isommalle ihmiselle...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Nyt seitsemännellä kuulla on alkanu työkavereilta tulla hyväntahtosta kommenttia, kuten että "Ihanasti tullu masu esiin" tai "Selvästi näkyy vatsa enemmän nyt kuin ennen pääsiäistä". Täältä kun on lukenu noita järkyttäviä kertomuksia siitä, mitä asiattomuuksia ihmiset välillä laukoo, niin oon kyllä toistaseks päässy tosi vähällä. Mitä nyt jotkut ulkomaalaset miehet kadulla keskenään osotteli ja naureskeli piirrellen vatsan kuvia ilmaan. Hohhoi, aikuiset ihmiset :rolleyes:
 
Mulla alkuraskaudessa, kun maha oli tosi turvoksissa nin yks asiakas (oon baaris töis) alko huteleen et tuus läski tänne yms, vaikka tää asiakas tiesi että olen raskaana ja ulkonäön muutos siitä johtuvaa.. aluks varotin et ois syytä sitte lopettaa tollanen huutelu, et mun ei tarvii tollasta kuunnella, mut sama laulu jatku ja vihasena käskin sen painuun pois baarista ja ilmotin vielä et mun aikana ei tarvii naamaa siellä näyttää.. asiakas siitä kyllä suuttu, mut en mä oisi sitä enää jaksanu kuunnella ja kun olin yksin töissä niin en päässy sitä huutelua pakoon mihinkään. Jälkeenpäin se kyl oli kai tajunnu et ois hänen kannattanu pitää suu vaan kiinni, eikä hetkeen tullu siel ees käymäänkään, mut ois ollu ihan kiva jos ois senki päähän jo mahtunu ennen huutelua et kannattaa pitää mölyt mahassa, ehkä jatkos tajuu olla haukkumatta raskaana olevia.

myöhemmin nyt ei oikeestaan oo tullu muuta kommenttia kukn et oho ompa se kasvanu paljon, mutta ne on kaikki positiiviseen sävyyn sanottuja ja sanojat sukulaisia/kavereita.. julmia katseita oon kyllä saanut kaupungilla vanhemmilta naishenkilöiltä, syytä en tähän kyllä tiedä, mut moni kattonu mua niin kui oisin tehny niille jotain pahaa.. oon tietty aika nuoren näkönen, vaikka ihan aikuinen jo olenkin, mut eipä senkään pitäisi nyt syynä olla julmiin katseisiin..
 
mä taas oon täs viime aikoina ihmetelly itse äitien kasvatustapoja...ihan suoraan oman lapsen huomio oikein kiinnitetään muhun "katos kun tätillä on iso maha,arvaatko miks?" mikä helvetin seksuaalikasvatuksen opinkappale mää näille äityleille oon? :mad: ja toi että opetetaan jo laps kiinnittään toisten ulkonäköön tolleen huomioo,en kyllä ite pidä sitä hyvänä juttuna.ja kun ei se laps sitten ymmärrä,et miks saa ihmetellä tädin isoo mahaa muttei mummon rumaa syylää tms :p
 
Mä olen tehnyt periaatepäätöksen ja painottanut sitä miehellekin, että meidän lapsen aikana ei kommentoida kenenkään ulkonäköä, varsinkaan negatiivisessa tai muuten arvostelevassa mielessä. En todellakaan arvosta sellaista piirrettä ihmisessä, että toiset ihmiset arvotetaan ulkonäön perusteella. Mun äiti ei IKINÄ ole kommentoinut mun kuullen kenenkään ulkonäköä ja isä taas on tehnyt sitä senkin edestä. Miehen perheessä on ilmeisesti ollut yleistä arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella, tosin eivät sitä kovin räikeästi tee, mutta huomaan miehestäni, että kotoa hän on tapansa oppinut. Itse tulin kouluaikana kiusatuksi ulkönäön perusteella (tosin kukapa ei..) ja se on jättänyt melkoisen syvät haavat, vaikka kyse olikin vain yhden tai kahden ihmisen mielipiteistä. Sen vuoksi ulkonäön arvosteleminen saa mulla karvat nousemaan pystyyn.

En halua, että lapsemme oppii olevansa parempi tai huonompi kuin muut jonkin ulkoisen seikan perusteella. Toki koulussa viimeistään tähän ilmiöön törmää, mutta haluan kuitenkin kodin olevan ns. neutraali ympäristö ulkonäköasioille.
 
Olispa kaikki yhtä fiksuja kun Pihla! Noin pitäisi itsekin toimia. :) Tyttö on nyt vasta alle 3kk, mutta silti kiinnitämme jo huomiota siihen, miten puhumme hänestä ja hänelle. Tyttö on esimerkiksi perinyt isänsä varpaat ja vaikka hänellä varpaat ovat tottakai todella somat ja ihanat, niin mieheni varpaat (tai lähinnä ne järkyttävät kynnet joita en vaan tajua!) ovat minusta rumat. Tästä on puhuttu, että pitää olla varovainen, ettei vahingossakaan tyttö tule koskaan kuulluksi minun kauhistelevan miehen varpaita (mies tahallaan kiusaa mina niillä, kun tietää etten tykkää niistä). Muutenkin pitää muistaa, miten itse puhua itsestään ja miehestään tytön kuullen. En halua tytön kuulevan minun voivotteluja ylipainosta (vaikka sitä on), tai miehen tuskailuja omista mukamas liian heikoista pohkeista. Haluan, että tyttö oppii pitämään kaikkia ihmisiä kauniina, koska kaikissa on aina jotain kaunista. :)

Noh, meni vähän asian vierestä, mutta sanonpa vielä sen, että ihan tosi pahalta tuntui, kun kukaan ei kommentoinut mitään siitä, kuinka hyvin synnytyksestä palauduin. Itse olin ja olen tosi ylpeä siitä, että painoa on vähemmän, kuin ennen raskautta (tässä vaiheessa totean vielä, että olen ihan tosissaan ylipainoinen ja jo terveyden takia painon putoaminen on hyvästä), mutta kukaan ei sanonut mitään! Tuli sellainen olo, että olen niin jumalaton läski, ettei edes 16kg putoaminen näy missään. :(
 
Kauhea lukea, mitä ihmiset voivat päästääkkään suustaan.. Itsellä ei ole ollut koskaan ongelmaa liiallisen painon kanssa, päinvastoin, olen kiikkunut koko ikäni alipainon rajoilla. Ja en tietoisesti, aineenvaihduntani ja geenini ovat vain semmoiset. Nyt sitten tuntuu ikävältä, kun kaverit ,vaikkakin vain leikillään, sanovat että "ompas susta tullut valas" jne... Kun ei ole tottunut minkäänlaiseen vatsakumpuun niin tämä kaksosvatsa tuntuu oikeasti valtavalta vaikka olenkin vasta 19 viikolla. Puntarilla käynti tuntuu ikävältä, kun ei ole ikinä yli 60kg painanut ja nyt sitten tullut jo 10kg lisää, vaikkakaan se ei muualla näykkään kuin masussa :) Lähtöpaino oli 54, joten ongelmaa raskauskilojen kanssa ei varmastikkaan tule.. Sinänsä minua ei tuleva paino haittaa,päinvastoin! Mutta en vain ole sisäistänyt sitä asiaa,että raskauden aikana se nousee ; joillakin enemmän, joillakin vähemmän ... Jos huomautukset painosta loukkaa yipainoisia, niin voivat ne loukata sellaisia, joilla sitä painoa ei ole ennen ollut...
 
åke Totta varmasti tuokin, mutta itse toisaalta koen, että voisi sanoa jotain ympäripyöreää hyvästä palautumisesta? Ehkä loukkaannuin niin paljon siksi, että usea ihminen kyllä tietää kuinka paljon painossa on muutosta. Toisaalta ihmiset eivät kyllä varmaan vaan enää edes muista miltä näytin ennen raskautta ja loppuraskaudesta olin ihan älyttömän turvonnutkin. :S
 
Henk.koht. en koskaan kommentoi painoja, en suuntaan enkä toiseen. Ainoastaan siinä tapauksessa puhun aiheesta, jos joku itse mainitsee ja aloittaa keskustelun.

Eli esim. 'oon saanu tiputettua 16kg ja tosi tyytyväinen' -kommentti saa vastauksen tyyliin 'hieno homma, onnittelut'. Mutta joskus pelkkään 'oon laihtunu 16kg' -lausahdukseen en uskalla juurikaan kommentoida, koska se voi tarkoittaa myös, että painoa on pudonnut liikaa, eikä puhuja ole tilanteeseen tyytyväinen. Jos on tutumpi ihminen kyseessä, saatan kyllä kysäistä 'ja ollaanko me siihen tyytyväisiä?' tms ja onnitella sitte myöntävän vastauksen jälkeen :)

Äitini on ollut enenevässä määrin ylipainoinen niin kauan, kuin jaksan muistaa (ei kuvista päätellen kuitenkaan aina). Itse olen ollut enemmän siellä toisessa ääripäässä, nykyään aika medium, ehkä vähän keskivertoa pienempi. Kumpikaan ei ole säästynyt painokommentoinnilta, eikä se koskaan ole hyvä asia. Hoikkana ne 'kylläpä sä oot luikku' ja 'mitä sä mistään voisit tajuta, ku oot aina ite ollu tommonen tikku' eivät tunnu yhtään sen paremmilta, kuin äidilleni tokaistut 'no kato tota läskiä ny tulee iän myötä' tai 'toiset vaan on tollasia palloja'.

Eli hyvinkin olisin Regina saattanut painonpudotuksesi havaita, mutten olisi siitä koskaan maininnut - mutta heti onnittelen, jos ite kerrot ja vaikutat asiaan tyytyväiseltä :) Ehkä sun tutuissa on saman koulukunnan väkeä.
 
Mun on kanssa vaikea kommentoida ihmisten ulkonäköä positiivisessakaan mielessä, koska kuten aiemmin sanoin, huomion kiinnittäminen ihmisten ulkonäköön on mulle ikään kuin kiellettyä aluetta. Tai siis mä en ole tottunut siihen, että ulkonäköä kommentoitaisiin hyvässä tai huonossa mielessä, joten positiivisten kommenttien jakaminenkaan ei tule multa luonnostaan, vaikka siinä ei mitään pahaa olekaan. Juurikin ehkä noin kuin kyfi sanoi, että pelkään kuitenkin jollain tasolla loukkaavani ko. henkilöä, jos mainitsen hänen ulkonäöstään jotain (esim. oletpa laihtunut tulkittaisiin, että ennen olit lihava tai kiva tukka = ennen se oli ihan hirveä). Toisaalta typerää ylianalysoida tuolla tavalla, sillä itse ainakin arvostan välittömiä ihmisiä, jotka antavat positiivista palautetta spontaanisti tai kritiikkiä pyydettäessä. Multa se ei vaan luonnistu, vaan lähes aina ne kehut ja positiiviset kommentit jäävät vaan mun pään sisään.
 
Välillä on hankalaa. Kokenut oman kropan aina liian suureksi ja epämiellyttäväksi. Juuri ennen raskautta sain tiputettua jonkin verran painoa ja oli kunnon kuntosali-rytmi päällänsä, kun jaksoi 2-3 x viikossa käydä. Plussan jälkeen nopeasti vei väsymys ja alhainen verenpaine voimat ja jäin kotiin. Tupakoinnin lopetin ja kiloja tulikin kiitettävästi melkein heti. :/ Nyt raskausmasun kanssa vaikea suhtautua kommentteihin "iso masu" jne. Onhan se, mutta välillä tulee paha mieli.. Lohduttaudun ajatusleikeillä, miten aijon hävittää raskauskiloni ja hoitaaa itsei raskauden jälkeen parempaan kuntoon kuin ikinä aikaisemmin!

Leuat pystyyn vain <3
 
Ei herranjumala onko tuo totta mitä ihmiset suustaan päästää?? Minä joudun kuuntelemaan niitä taivasteluja että "ootpa iso!!" (Kohta kaikki näitä keskusteluja lukevat tietävät tästä, olen sitä aika monessa paikkaa valittanut :D) pointti on kai se että ennen raskautta olin todella pieni, 150cm ja siinä 50kg pintaan painoa. Silti vituttaa suomeksi sanottuna ihan sairaasti kun sitä asiaa ei edes yritetä ilmaista mitenkään fiksusti, vaan tullaan aukomaan päåtä ja luullaan että nyt on oikeus kommentoida kun on raskaana. Yhdelle mammalle sanoinkin kerran takasi että kiitos, sinäkin olet vähän kasvanut. Ja yksi työpaikan toinen mamma kommentoi kuinka naamanikin on pyöristynyt. Perkele, teki mieli sanoa sille että minun takapuoli on silti puolet pienempi kuin sinun, ja sinä et ole edes raskaana.

Minullekkin on äiti opettanut ettei saa haukkua ja kommentoida. Yleensäkin minulle on opetettu että jos ei ole fiksua sanottavaa, älä sano. Sen takia en olekaan kenellekkään minua haukkuneellekkaan sanonut mitään takaisin. Paitsi sen ainoan kerran.
 
minä en ole ennen raskautta ollut täysin sinut ylipainoni kanssa ja yksi kommentti raskauden alkuajoilta korpeaa vieläkin: oltiin miehen veljen luona kylässä ja tehtiin lähtöä kotiin. Oma mieheni vitsaili, että pitää lähteä kotiin, kun mä nyt syön kahden edestä ja alkas oleen ruoka-aika... korjasin heti, ettei tarvitse nykyohjeiden mukaan syödä kahden edestä, varsinkaan minun. Siihenpä sainkin talon emännältä mieltä lämmittävän kommentin: "ei sun tarvikaan, kun on tota vararavintoa kasvattaa vaikka viisi lasta"

Vieläkin keljuttaa, kun en keksinyt sillä hetkellä mitään takaisin sanottavaa.
Ei varmaan yllätä, että olen kyseistä ihmistä jo aikaisemminkin vältellyt, tuppaa tulemaan noita sammakoita enemmänkin...

Vatsa on nyt jo valtava, ja siitä tulee kommenttia, mutta vain postiivista. Asiakkaat toisinaan kommentoi, että hyvin näkyy jo ja että selvästi tyttö tulossa. Työkaverit saattaa mahaa taputella, varsinkin jos on hyvä myllerrys menossa tai oma äiti kyläillessään tunnusteli. Niistä on tullut mulle vain hyvä mieli, varsinkin kun maha on niin pyöreä, ettei voi erehtyä luulemaan enää vain lihomiseksi :grin
 
Mulla on sitten näkökulmaa sieltä lastenpuolelta niistä möläytyksistä,vaikkapa nyt tämä aloittajan läski-kommentti.
Lapsillahan se suodatin ei luonnostaan toimi,he ovat ja elävät tässä hetkessä,ja silloin saattaa tulla tuollaisa sammakoita suusta.Tai he eivät yksinkertaisesti tajua,että kaveripiirissä käytetty termi "läski" (sillä lapsethan puhuvat brutaalimpaa kieltä) tulkitaan täällä aikuisten maailmassa loukkauksena ja huonna käytöksenä.Tässä kohtaa sitten tulee tämä aikuisen rooli esiin,eli kerrotaan että tuollaisen sanominen ääneen on loukkaavaa,ja että kaikkia huomioita ei tarvitse toitottaa ääneen.

Minusta supattaa lasten kaverit että miks sun äiti on noin lyhyt,ihan lapsen kokoinen.Olen tosiaan sen 150cm.Olen myös lihava,siihen ei ole minun kuulteni kukaan lasten kaveri puuttunut,omani joskus puksivat mahaan ja toteavat että äiti oot vähän läski.Opetustilannetta tietty hyödyntäen tässäkin,enkä tykkää että omanikaan minua läskittelee.

Raskausmaha on kaikkien omaisuutta.Miekii esikkoo oottaessa aloin siitä 50 kilosta,lihoen liki 80 kiloon,jee jee.Joten oli siinä lihomista,ja maha oli jäätävän iso.Joten tottakai ootin kaksosia,ja opiskelujen viimistä työharkkaa tehdessä lyllersin duuniin niin joka päivä sanottiin et mitä tääl viel teet,mee synnyttämään.Whottttt???

Mutta niin piti siihen läski-juttuun vielä sanoa,että ei se ole useinkaan vanhempien vika taikka edes asenteissa se vika,se vaan on tuo lapsen näkemys "tutkiva journalismi" että mitä tää elo pitää sisällään.Aikuisten kuuluu ohjailla sitä suodatinta sitten.

Meil harrastetaan tätä suvaitsevaisuutta,ja opetetaan et ihminen voi ol minkä näköinen vaan,mutta ihmistä ei voi arvostella sen mukaan milt hän näyttää.

Lisäks mie oon sellanen poliisi,että napautan vieraankin lapselle soo soot jos miun kuullen laukoo mitä sattuu.Olin sitte itse kohteena tahi en.
 
Takaisin
Top