polkulainen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Sain itse kuulla viime vuonna raskausaikana (etenkin viimeisellä kolmanneksella) melko lailla kommentteja ulkonäöstäni ja olin kyllä koko lailla turvonnut. Syömään en pystynyt jatkuvan närästykseni takia, joskus teki pahaa vedenkin juonti. Turvotus vei jaloista ja käsistä tunnon, pystyssä oli vaikea pysyä ilman 85 euron lääkinnällisiä tukisukkia ja vaivoistani en tänne mitään juuri kirjoitellut, koska turvonneet sormet ei siihen kyenneet eivätkä kyllä ruokailuvälineitäkään aina kannatelleet. Kuukausi sitten selvisi, että mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. On se mainiota, ettei raskausaikana kukaan sitä edes viitsinyt epäillä, lääkärit vain hymisivät ja terveydenhoitajat piikittelivät. Fiilis on katkera ja pettynyt: Suomen neuvolajärjestelmä ei ole mua auttanut eikä musta välittänyt.
Itsellä rv 35 menossa niin ei tässä enää missään kovin sirossa kunnossa olla 
Paino noussut odotettua reippaammin ja välillä on päiviä jolloin hävettää astua ovesta ulos kun tuntee itsensä niin jumalattomaksi järkäleeksi. Asiaahan auttavat hirmuisesti ihmisten kommentit tyyliin "tuleeko sulle yksi vai kaksi lasta?" "Oi oletpas sinä kasvanut sitten viime näkemän" Voi jeesus sä oot kyllä valtava, koska sulla olikaan l.a? Ai vasta sitten loppukuusta.." ja nämä eivät edes ole tarkoitettu mitenkään loukkaaviksi. Välillä tullut fiilis että olenko minä jotenkin poikkeavan suuri odottaja tai vastaavaa..ja näissä hormonimyllerryksissä tuntuu todella mukavalta..