Ihmeelliset, hurjat unet

Näen edelleen paljon seksiunia, vaikka nykyään meillä on oikeakin seksielämä. Lisäksi näen unia, joissa olen kaikenlaisissa kummallisissa vaaratilanteissa raskaana (ruokakaupassa onkin iso ryöstö, auto kaahaa melkein ylitseni... yhdessä unessa olin vahingossa juonut tosi paljon alkoholia ja muistin yhtäkkiä että olen raskaana). Suojelen mahaani ja ajattelen, että "vauva on tärkein".

Monissa unissa seikkailee joku kamala eksä ja olen muka joka unessa unohtanut nykyisen mieheni tyystin, ja herään siihen, että muistan. Olen esim. entisen miesystävän vanhempien luona viettämässä viikonloppua (niin kuin olin silloin KYMMENEN vuotta sitten) ja tajuan ihan yhtäkkiä, että minähän olen raskaana ja naimisissa nykyisen mieheni kanssa. Alan miettiä, missä mieheni on ja miten saan kerrottua, että olen ollut eksän luona niin pitkän ajan. Hirveä morkkis valtaa mieleni ja herään hirveään ahdistukseen. :DDD Minulla on nykyään maailman ihanin mies, ja eksäni ovat sellaista tasoa, etten haluaisi olla missään tekemisissä ikinä.

Mieheni sisko näki unta, että synnytin chihuahuan...
 
Mä oon alkanut nähdä niitä seksiunia.. ihan tolkuton himotus kokoajan. Muuten kiva mut kun ei oo sitä miestä :/
Sit näin unta että maakotka hyökkäs mun pihalla olevien kanojen kimppuun ja söi multa silkkikanan ja kun se oli mennyt, kaiken maailman kanahaukat sun muut hyökkäili mun kanojen kimppuun.

Noita vaaratilanne unia olen nähnyt kaikkien raskauksien aikana, myös tämän, mutta niitä on onneks viimeaikoina ollut vähemmän.
 
Tämä mami myöhästyi aamulla töistä kun näin unta lukioaikaisesta koulukaverista ja minusta suuteloimassa ja vauva potki kovasti mahassa samaan aikaan, ilmoitti vissiin että "ei ole isi tuo jota imuttelet" Töissä sanoin että jäin kirjaimellisesti uneksimaan aamulla van en kertonut kylläkään että mistä ;) Miehellekin sanoin vaan että näin turhan koukuttavia unia aamulla kun myöhästyin töistä :)
 
Siis nyt mun on ihan pakko kertoo: näin viimeyönä ehkä kummallisint ja hirveint unta ikinä! :o

Olin unessa raskaana ihan niinkuin nytkin ja uni oli kaikinpuolin normaali ja tein normaaleita asioita, lukuunottamatta sitä, että ajeltiin ystäväporukalla skoottereilla ja mopoilla pitkin kaupunkia niinkuin joskus 15-vuotiaina?! :D
No sitte unen yhdessä vaiheessa meidän "mopoporukka" kokoontu mun vanhan ala-asteen lähettyville (en löydä selityst miks just sinne).

(Meidän "Iivo" on tositosi liikkuvainen ja oon jo viikkoja nähny Iivon liikkeet vattalla ja ties kuin kauan jo tuntenu ne)

Unessa sit mun ystävät ja kaverit halus nähdä, ku Iivo liikkuu vatsassa ja oli uteliaita siitä, että milt se näyttäis. Mä sitten kaivoin "vatsani" esiin ja se ei todellakaan olut mikään vatsa! Vaan kaivoin jostain pizzalaatikon, avasin sen ja sieltä paljastui "pizza". Joo, eli siin unessa mun vatsa oli pizza, jota kannettiin mukana ja se oli ihan täysin normaalia.
No mä sit laskin pizzan sihen mun kavereitten nenän eteen ja tökin sitä, että Iivo heräilis ja eikä menny hetkeekää, ku se sieltä heräili. Iivo siis asusteli sen pizzapohjan ja täytteiden välissä?!
No sieltä sitte alko näkyä Iivon potkuja ja liikkeitä, kun se luikerteli siin pizzan sisällä ja pizzan täytteet vaan siirtyili sen potkujen ja liikkeiden tieltä pois.

(Meiä Iivo on myös tosi kova venyttelemään raajoja ja vatsalla välillä näkyy selvästi, ku hän sielä pistää venyen.)

No sitte Iivo alko siin unessa venyttämään raajojaan ja kaikki katteltiin sitä ihaillen, miten pieni ihminen voi niin hienosti näyttää jo temppujaan.
No yhtäkkiä Iivo sit venytti niin paljon, että hänen pieni käsi tuli läpi pizzan täytteistä (eli käytännössä vatsan läpi). Kaikki siin sit vaan ihastuksissaan yhteen ääneen totes et: "oooih :')" ja annoin Iivon puristaa mun sormesta. Iivo tarras mun sormesta kiinni ihan älyttömän lujaa ja mun sormessa oli viel sitä pizzan pohjasta irtoovaa jauhoa ja Iivo tietty iholtaan sellanen märkä :D (Iivon käsi oli siis mun sormenpään kokoinen). No sit yhtäkkiä kuin tyhjästä mun oma äiti oli myös paikalla ja totes, et: "Eikö Iivo nyt kuole, ku se on tullut ulos kohdusta?"
Mä menin sit hirveeseen paniikkiin ja irrotin Iivon käden mun sormesta ja ikäänkuin yritin sulloa Iivoa takaisin pizzan sisään, mut se ei suostunu menee sinne, koska oli niin pieni ja nopee vähä niinku joku kääpiöhamsteri ja sit Iivo vaa kiipes mun kädelle. Mä nostin Iivon mun kämmenellä ylemmäs, et näkisin paremmin ja siinä me sit katseltiin kavereiden ja ystävien kanssa, ku meidän pieni poika teki kuolemaa mun kämmenellä...kukaan ei sanonut mitään eikä tehnyt mitään...hymyilivät vaan. Mä sen sijaan huusin kyyneleet silmissä "tehkää jotain?! Iivo kuolee, se kuolee?! Auttakaa!

Ja heräsin.

En tosiaan tiedä mistä tällanen uni oikee tulee, mut se oli kyl samalla niin outo, hauska?, mut ihan hirvee...huh...on vähän kummalline olo ollu tänää ton unen jälkee...
 
Sirie: vitsit miten hauska ja psykopaattinen uni siihen saakka, kunnes äitisi ilmestyi paikalle :D Sitten muuttui kyllä ahdistavaksi..
 
Huh, Sirie, vähänkö mä repeilin täällä töissä kun luin :D Alitajunta on ihmeellinen asia. Mutta unet joissa vauva kuolee taitaa olla aika yleisiä odottajilla. Se pelko on kuitenkin aika syvälle rakennettuna meissä äideissä... että ei varmaan kannata miettiä sitä puolta sen enempää...

Mä en yleensä nää painajaisia, mutta alkuraskaudessa oli yksi uni, joka päättyi aika dramaattisesti... Olin siinä vanhempieni kanssa (tai se oli joku perhe, ei oikeestaan meidän perhe onneks) jossain ihmeen historiallisessa paikassa. Sit siinä tuli joku juttu, että piti päästä pois sieltä kadulta jonkun aidan yli, ehkä meitä ajettiin takaa tai jotain. Ihan ok uni johonkin tähän asti. Mut sit siinä jotenkin kävi niin, että minä ja se isä päästiin kyllä pois sieltä ja nykymaailmaan, muta se äiti oli sitten kuollut. Ja sitten mentiin isän kanssa katsomaan häntä johonkin talon alakertaan. Ja sitten yhtäkkiä äidin naama muuttui kamalaksi (niinkuin jossain vampyyrielokuvissa tms), ja se heräsi ja sanoi mulle, että oli sinun vika kun minä kuolin! Se oli aika kamalaa... Siihen mä heräsin, mutta oli kyllä aika sellainen miehen kainaloon-menevä olo sen jälkeen. Onneks ne tyypit ei tosiaan oikein muistuttanut minua tai omaa perhettä, vaikka samastuinkin siihen tyttöön tietysti.

Yönä ennen rakenneultraa näin myös unta, että minun isä oli kuollut. Tuli siitäkin vähän sellainen olo, että pitäisikö soittaa hänelle huomenna....
 
Menna: Miten saitkaan sun lauseen kuulostamaan tosi lähelle mun oikeetä elämää, mun oma äiti, ku ei aina jaksa olla se pullantuoksusin tai päivänpiriste ;D

elenna: Ite oon myös nähny kuolemaunia nyt raskauden aikana...se on kumma miten niit tulee ja oon ymmärtäny, et tosi moni niit näkee, koska eihä raskaus ja sellanen uus elämä liity mitenkää kuolemaan? :D
 
Sirie: itellä myös välillä samanlainen tunne äitin (tai oikeestaan molempien minun vanhempien sotkujen kanssa), kun niitteen elämä tuntuu aina välillä olevan niin vaikeaa ja dramaattista. Eli kyllä tuo miun lausahdus sopii hyvin minullekin :D
 
Sirie, Ehkä sitä alkaa pelkäämään kaikkia tragedioita jotenkin enemmän, kun raskausaika on sellaista epävarmaa. Mulla on myös se alkuraskauden keskenmeno taustalla. Selvisin ihan hyvin siitä, mut vähän se vei uskoa siitä, ettei mitään pahaa voisi koskaan tapahtua. Mun äiti sanoi, että "kun tulee äidiksi, niin alkaa pelkäämään asioita". Ehkäpä se pitää paikkansa... Ja sit kun on tosi onnellinen vauvasta, niin ehkä sitä pelkää, että tuleekin joku tragedia joka pilaa sen.
 
Se on elenna varmaan just jotain tollasta....suojeluvaistoo tai jotain mikä sielt herää ja pelko jossain takaraivossa, et mitä jollei pystykkää suojelemaa yms.
Se on kumma toi ihmismieli ja alitajunta :D
 
Viime yönä hauska uni: olevinaan nukuin unessa mahallani ja sitten yhtäkkiä alkoi mahan kohdalta ahdistamaan ja kokeilin kädellä, että mikä siellä painaa. No se oli kova, noin tennispallon kokoinen ulkonema navan seudulla. Käännyin unessa selälleni ja katsoin, että mikäs ihme se on. Se oli vauvan pää! Pää puski mahanahkan alla hirmuisen patin mahan ulkopuolelle. Minua unessa vaan nauratti ja kädellä silittelin vauvan päätä silleen, että voi miun pikkuista.. Omituisinta oli, kun sitten olevinaan näin nahkan läpi ja sieltä paistoi vauvan iloiset silmät ja hymyilevä suu, jossa oli vielä kaikenlisäksi hampaat! Kun näin ne hampaat, niin joku ihme kertojanääni päässä sanoi, että nuo on sellaiset väliaikaiset hampaat, mitkä putoaa ennen synnytystä :D Unessa kuvasin vielä kännykällä videokuvaa tuosta ihanasta vauvanpääpatista ja sen liikkeistä ja näytin ylpeänä sitä videota kaikille ketä tuli vastaan :D
 
Ihmeellisiäkin unia tosiaan joskus on, mutta sitten niiden lisäksi on liikaakin sellaisia puuduttavia unia, jossa ei tapahdu mitään mutta missä ilmeisesti käyn läpi jotain asiaa... Esim. viime yönä nukuin tosi levottomasti ja aina kun heräsin, olin nähnyt unta potkuhousuista. Ne vaan ovat mielessä koko ajan, niinkuin kuvana...potkuhousut, potkuhousut, käännänpä kylkeä, potkuhousut... Rasittavaa. Sitten aamulla on sellainen olo, että on prosessoinut koko yön, vaikka ei haluaisi. Ja tosiaan eilen meille tuli pussillinen käytettyjä vaatteita, myös potkuhousuja muutamat. Se kai sitten oli niin henkisesti tärkeä tai jännittävä tapahtuma mulle.
 
Mulla unet pysyneet suhteellisen "normaalina" viime yöhön saakka... (Normaalisti siis näen todella omituisia ja ahistaviakin unia, mutta raskauden aikana ne on pysynyt poissa tätä poikkeusta lukuunottamatta).

Mun edesmenneet mummo ja pappa olivat elossa ja oltiin meidän entisellä mökillä. Olin unessa raskaana, mutta kaikesta huolimatta mummo ja pappa halusivat riistää oman hengen siellä lääkkeellä. Siinä vastusteluista huolimatta he ottivat lääkkeet ja jäätiin odottelemaan. Unessa aikaa kului tunteja ja tunteja ja jatkuva odotus oli todella ahdistavaa. Molempien tilat huononenivat pikkuhiljaa ja parhaani mukaan yritin tehdä varsinkin mummoni olon mahdolisimmat mukavaksi. Monta tuntia (oletettavasti) lääkkeen ottamisen jälkeen yritin vielä suostutella mummoani oksentamaan lääkkeen ja muuttamaan mielensä. Esittelin jopa pikkuruisia vaippoja jotka olin vauvalle ostanut, että kaikesta tästäkö haluaa mummo oikeasti jäädä paitsi. En saanut hänen mieltään muutetuksi... (lääkkeen oton jälkeen pappani hävisi unesta)

Jossain vaiheessa myös mieheni kertoi, että haluaa kuolla ja että oli ottanut samaa lääkettä. Jätin mummoni hetkeksi nojatuoliin ja ryntäsin mieheni luo suostuttelemaan häntä lääkkeiden poisoksennukseen. Pitkän hysteerisen itkun jälkeen mieheni ilmoitti, että olikin vain huijjannut minua ja ei ollut ottanut lääkettä!

Tämä tilanne taas siirtyi siihe, että hoivasin heikkenevää mummoani. Hän halusi että haen hänelle vissyä ja käyttäisin ulkohuussissa. Matkalla ulkohuussiin mummoni ensin alkoi vähän yökkimään ja lyhistyi rintaa pidellen maahan. Ryntäsin hänen luokseen ja nostin mummoni pään syliini. Katsoin mummoani ja hän kuihtui silmieni edessä kovaa vauhtia. Aivan kun oisin oikeasti tuntenut hidastuvan sykkeen ihollani! En voinut muuta kuin sanoa rakastavani mummoa ja hän yriti mumista samaa takasin. Sitten hän oli poissa ja pelkkä kroppa sylissäni kyyhötin mökkimme pihalla.

Samalla sekunnilla heräsin hiestä yltäpäältä märkänä, itkien ja pulssi varmaan 300! Vieläkin ihan kamala olo koko unesta :(
 
Voi Retrokki, olipas sulla kamalan ahdistava uni! Kyllä tää alitajunta vaan on outo. Itsekin huomaa unista että mitä ihmeellisempiä asioita onkin alkanut pelkäämään.
 
Ahdistava uni tosiaan, Retrokki. Meidän eräs läheinen on nyt oikeasti kovasti masentunut, ja on puhunut parilla viime kerralla itsemurhasta. Tuntuu tosi kamalalta. Olemme koittaneet tehdä hänen eteensä vaikka mitä, mutta sairauden vuoksi hänestä tuntuu, että kaikki on huonosti, vaikka mikään ei ole. Viimeksi vedin jo vauvakortinkin esiin ja suostuttelin hakemaan ammattiapua, jotta voi sitten olla yksi vauvamme läheisistä ja olla hänen elämässään mukana. Se tuntui vähän ainakin koskettavan.
 
Kunusiini, voimia läheisen tukemiseen! Jos jotain positiivista hakee tilanteesta niin ainakin läheisesi puhuu asiasta. Ainakin minun kokemukseni mukaan läheiset ja tutut jotka ovat tehneet itsemurhan tai yrittäneet sitä eivät ole kenellekään sanallakaan sanoneet asiasta etukäteen. Ja ihanaa että läheiselläsi on tuollaisia ihmisiä jotka välittävät ja tukevat. Voimia vaikeaan tilanteeseen <3
 
Hyi että kun näinkin ahdistavaa unta pari yötä sitten. Lapsi siis päätti tulla maailmaan tooodella paljon liian aikaisin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja lapsi saatiin pelastettua. Kun olikin aika palata kotiin, tajusin etten ollutkaan tehnyt mitään mitä piti tehdä ennen lapsen syntymää. Kaikki vaatteet olivat pesemättä, pinnasänky ja turvakaukalo hankkimatta yms. Nyt tulikin paniikki tehdä oikeasti kaikki nämä asiat mahdollisimman pian valmiiksi.
 
Wow: jopas olikin inhoittava uni!

Itse näin viime yönä sellaisen unen, että olin synnyttänyt, mutta en muistanut synnytyksestä mitään. Heräsin vaan kotoa ja kysyin äidiltäni, joka oli seuranani, että joko minä synnytin. Sitten äiti vaan sanoi, että jo. Seuraavaksi kysyin, että repesinkö (!) pahastikin? Äiti ei oikein suoraan vastannut mitään, kierteli vain. Läksin siitä makuuhuoneesta kävelemään olohuoneeseen päin ja silloin tunsin, että koko haarojen välys oli tikattu edestä ihan takapuoleen saakka :o
Olohuoneessa näin synnyttämäni ''vauvani'', joka olikin meidän kissa!! No ajattelin, että imetämpäs vähän sitä, vaikka aika oudolta tuntuikin ajatus kissan imettämisestä. Mieskin tuli kotiin ja sanoin sitten hänelle, että tällaisen vauvan takia en jää kyllä yhdeksikään päiväksi kotia äitiyslomalle, vaan nyt heti lähden töihin. Sanoin vielä miehelle, että nyt sitten yritetään heti perään saada tehtyä oikeakin vauva.

Joo, siis nämä unet on vähän villejä ja outoja, mutta näin kyllä ennen raskauttakin tosi sekavia unia. Liekö päässä jotain suurempaakin vikaa vai onko se vaan huimaa mielikuvitusta, mikä näitä unia aiheuttaa :happy090
 
Menna: Repeilen täällä tuolle sun unelle. "Tälläisen vauvan takia en jää yhdeksikään päiväksi äitiyslomalle!" :laughing001
 
Menna: Voi ei mikä uni sulla XD Sitä tarina ei kerro että mitenhän te yrititte sitten tehdä sitä oikeaa vauvaa kun sulla oli koko haaroväli tikattuna? :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top