Tuntuu niin mahottoman haikeelta täysimetyksen loppuminen... Tuli omaan päähän niin konkreettinen loppu sille ajalle kun tuo täydellinen pikkutyttö on äitin tissivauva. On ollu ihanaa, parasta, koskettavaa ja kertakaikkiaan kaiken sen odotuksen arvoista tämä rääpäleaika. Nyt kun se askel kohti taaperoelämää on otettu, niin pelkään että ihan hujauksessa ollaankin taas joulukuussa ja juhlitaan synttäreitä. Ihan typerää... kun ollaan vasta puolessavälissä vauvavuotta. Ja pyrin imettämään vielä pitkään.
Mutta ainakaan ei mene tää aika väsyneessä sumussa, josta en muistaisi mitään. Arvostan jokaista päivää ja imetyshetkeä.