Huolet, murheet ja kaikki se epävarmuus...

Keskustelun 'Laskettu aika maaliskuussa 2013' aloitti Mimulie, 22 heinä 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Saaga** Aloittelija

    No hoh hoijaa... Onpa taas tosi inhimillistä toimintaa. Pääsen vasta ens viikon tiistaina kaavintaan aluesairaalalle. Jos viikonloppuna alkaa runsaasti vuotamaan niin sitten tekevät kyssissä sen kaavinnan ensiavun kautta (nyt ei siis vuoda, eikä ole muitakaan oireita) ... On niin turta olo ettei mikään tunnu miltään. :(
  2. Mayah Aloittelija

    Saaga** suuret pahoittelut menetyksestä!!:( Ootko aatellu lääkkeellistä tyhjennystä? Mun hyvälle ystävälle kävi samanlailla et huomattii NP ultrassa KKM, ni sille sanottii et kaavinta voi heikentää raskautumista ja se teki sen lääkkeillä... Nyt se on onnellisesti yli puolenvälin raskaana:) Onnea uuteen yritykseen, ku sen aika on<3!!
  3. Eiffe Peruskäyttäjä

    Tulipa paha olo Saagan puolesta :( Ihan liikaa tulee tähän ketjuun huonoja uutisia ja pelottaakin avata koko ketjua. Kovasti voimia Saagalle ja kaikille muille surullisia uutisia saaneille!
  4. Axu Peruskäyttäjä

    Pahoitteluni Saaga**. :( Jaksuja tulevaan.
  5. Kaele Aloittelija

    Osanotot ja jaksamisia Saagalle. :(
  6. Saaga** Aloittelija

    Sanovat äippäpolilla että tässä vaiheessa tehdään kaavinta kun on jo näin pitkällä.. Eivät ehdottaneetkaan lääkkeellistä.. Jospa ei vaikuttaisi myöhempaan raskautumiseen..
  7. MimoMar Uusi käyttäjä

    Olen todella pahoillani kaikkien teidän huonoja uutisia saaneiden vuoksi!
    Paljon rohkeutta käsitellä tunteita ja voimia yrittää uudestaan.

    Itsellä menee ihan älytöntä vuoristorataa tunteet. Välillä sitä on ihan innoissaan ja suunnittelee kaikenlaista tulevaa. Sitten seuraavana hetkenä olen aivan varma, ettei sieltä ultrasta mitään löydy, että olen kuvitellut kaiken tähän asti. Hui, en ollut aikaisemmin tajunnut, että tämä alkuraskaus on näin epävarmaa ja huolen täyttämää aikaa. Varsinkin kun tämä tuplaviiva ei ole mikään tekemällä tehty tai ennen olemassoloaan hartaasti kaivattu, en jotenkin tunne ansainneeni tätä iloa.

    Huh, saipahan vähän sydämeltä näitä tuntoja. Elämässä ei mikään ole varmaa, sen ovat monet täälläkin saaneet kokoa, mutta toivoa pitää olla aina!
  8. Rebekka Aloittelija

    Kyllähän oli muutama kamala päivä ja uneton yö takana.... Kotidoppler oli sitten niin vihoviimeinen hankinta, mikä tulikaan tehtyä....

    Kotidoppler saapui  postissa noin viikko sitten, ja sitä tietysti innoissaan koittamaan. Ja pienen etsimisen jälkeen ne rakkaat sydänäänet sitten löytyivätkin. Kahtena peräkkäisenä iltana kuuntelin, ja siis kummallakin kerralla sydänäänet löysin.

    Sitten väliin jäi muutama päivä, kunnes ajattelin taas pikkuista kuunnella. Ja kuinka kävikään, ääniä ei kuulunutkaan, ei niin mitään pientä pulputusta lukuunottamatta. Yritin etsiä uudelleen seuraavana iltana, ja sitä seuraavana, mutta ei mitään. Ihan kamala tunne, ja olinkin ihan satavarma, että nyt on jotain pahaa käynyt. Niin huolissani olin, että oli pakko varata aika yksityiseltä ultraan, vaikka kunnallisen np-ultra on ensi viikon maanantaina 3.9. Ja ONNEKSI varasin ajan, sillä siellä se pikkuinen vilkkaasti potkiskeli ja vilkutteli, ja pienenpieni sydän sykki. emoticon

    Ihanaa, että voi taas ainakin tältä erää jättää huolen vähemmälle ja vaan nauttia olosta ja siitä ajatuksesta, että sisälläni pikku rakas kasvaa!

    Ihan siis vinkkinä kaikille vähänkin huoleen ja stressiin taipuvaisille, ÄLKÄÄ HANKKIKO KOTIDOPPLERIA. Joillekin kyseinen vempele varmaankin sopii (ainakin niin kauan kuin vauva on sellaisessa asennossa että äänet kuuluvat), mutta omalla kohdallani kyseinen laite saa pölyttyä laatikon pohjalla tästä lähin.
  9. ladyluck Uusi käyttäjä

    täältä vähän surullisia uutisia. lauantaina alkoi vähäinen rusehtava vuoto jota ajattelin ihan normaaliksi koska monet sanoneet vuotaneensa alku raskudessa, en sen enempää asiaa ajatellut kun sunnuntaina kaupassa käydessä tunsin että nyt valahti housuun jotain ja paljon. juoksin kotiin ja heitin housut jalasta kylppärissä ja verta tuli ihan järkyttävä määrä lattia lainehti verestä. mies soitti jonkinlaiseen terveys neuvonta puhelimeen josta neuvottiin menemään päivystykseen,. päivystyksessä sanottiin että pitää mennä kotiin lepäämään, no soitin sitten kuitenkin naistenklinikalle ja siellä sanottiin että ei voi tehdä asialle mitään koska pidemmällä raksaana olevat etusijalla ja jos veren vuoto ei uhkaa minun terveyttä. kotiin sitten nukkumaan ja aamulla terveysasemalle hakemaan saikkua ja neuvolaan soitto, jonne soittoaika vasta klo 12. sieltä sain ajan lääkärille klo 16.20 joka kuunteli sydänääniä mitä ei löytynyt ja antoi sitten lähetteen kättärille. sanoi vaan ettei nyt kyllä hyvältä näytä. kättärillä sitten todettiin ultrassa pikkuisen jo poistuneen ja sain vielä lääkkeet tyhjennykseen. elämäni rankin vuorokausi takana ja silmät itkusta turvonneena tässä yritetään nousta taas uuteen päivään, olo on aivan epätodellinen eikä jotenkin voi uskoa että omalle kohdalle näin voi käydä. onneksi rakas mies ja perhe tukena. tsemppiä kaikille muille saman asian läpi käyneille ja onnea kovasti niille joiden ei tätä asiaa tarvitse kohdata <3 
    uutta yritystä kun ollaan siihe henkisesti ja fyysysesti valmiita <3
  10. muksis Peruskäyttäjä

    ^ Todella harmillista, jaksamisia sinne! Minulla oli viime syksynä tuommoinen episodi, tosin pelkän keskenmenon sijaan osittainen rypäleraskaus, josta seurasi vielä karenssiakin. Kannattaa käsitellä asia omassa mielessä läpi ja ryhtyä uuteen yritykseen sitten, kun tosiaan itsestä tuntuu että on valmis. Joskus tuommoiset asiat voi kummitella pitkäänkin, vaikka tavallaan kaikki on ihan hyvin.

    Itse en osannut tällä kierroksella rentotua ennen ultraa, kun halusin suojata itseäni liialta pettymykseltä, jos kaikki ei olekaan kunnossa. Aika mahdotonta se on kuitenkin psyykata itsensä siihen tilaan, ettei nuo takaiskut tuntuisi missään.. 

    Joskus aikanaan ihmettelin, että miksi ihmiset panttaa sitä asiasta kertomista.. Sen jälkeen kun itse kohtaa vastoinkäymisiä, ei ihmetytä enää ollenkaan.. 
  11. Rebekka Aloittelija

    Voi että kuinka surullista... Hirmuisesti voimia ja halauksia ladyluckille.
  12. Serafiina Peruskäyttäjä

    Olen tosi pahoillani ladyluck. Voimia sinulle!
  13. Mty Aloittelija

    Mulla alkoi tänään kaupassa yhtäkkiä aivan tajuton kipu selässä, kylkiluiden kohdalla, jonka jälkeen alkoi vatsassa "muljua", sitten alkoi pistää ja nyt kipu muuttui taas samanlaisiksi kuin kuukautiskivut - onkohan normaalia vai enteileekö keskenmenoa? Verta ei ainakaan vielä ole tullut, mutta poikkeavaa vuotoahan tässä on ollut koko raskauden ajan (punertavaa vuotoa ei kyllä muutamaan viikkoon).

    Yritin soittaa tk-päivystykseen, mutta siellä on ruuhkaa. Eikä siellä kyllä varmaan mitään tutkittaisikaan. Kertokaa siis joku ystävällinen, viisas ihminen, hermoilenkohan turhaan? :/

    Rv siis 11+0
  14. Sagatar Peruskäyttäjä

    Ootko juonu tarpeeksi? Ettei vaan olis munuaisissa/virtsateissä mitään? Tämä on siis vaan arvailu. Itsellä edellisessä raskaudessa kyljen kohdalla kylläkin niin kova kipu etten pystynyt maaten ollessa kääntyä. Munuaiset olivat jostain syystä (ehkä liian vähäisestä nesteen nauttimisesta) jumittaneet. Vrk tipassa nesteytyksessä ja taas terveenä kotiin.
  15. vauveliini Aloittelija

    Heips! Mulla oli samantapaisia kipuja ja menin niistä lääkäriin. Sama pelko oli kuin sinullakin... Lääkäri tutki ja melkein heti totesi että kohtu kasvaa kovaa kyytiä ja sillä on kasvukipuja :D olin aika helpottunut! Toivotaan että sulla sama homma!
  16. Mty Aloittelija

    Kävin sitten neljä tuntia jonottamassa tk-päivystyksessä, virtsatietulehdushan se - taas.

    Maanantaina meillä on onneks se ultra, niin ei tarvii kauemmin panikoida että oliko se nyt vaan sitä vai jotain muuta.
  17. Ainola Aloittelija

    Hei, mites teillä rv 14+, tuntuuko raskaus?

    Itselläni kun oireita ei ole, niin ei oikein tiedä, onko se vaavi siellä elossa vaiko eikö, eikä sitten tietenkään vielä varmoja liikkeitä tunne...


  18. karwis Aloittelija

    Itellä "oireena" enään väsymys ja vessassa ravaaminen. Liikkeet tuntuu nykyään päivittäin, joka tietenkin antaa aina jonkinlaista varmuutta. Sanotaan näin, että ku tuli ylitettyä tuo rv 12 rajapyykki, ni ylimääräinen stressaaminen hävisi samointein.
  19. Lillla Aloittelija

    Minä siirryn nyt pois täältä maaliskuisten odottajista.
    Meillä maanantaina varhaisultrassa ei enään pienen sydän sykkinyt ja jouduin sit lääkkeelliseen tyhjennykseen. Elämä tuntu nyt todella kovalle ja väärälle. 
    Ehkä vielä joskus voimme kokea onnellisen odotuksen.
    Onnea teille muille pienen odotukseen <3
  20. Puuha-Pirkko Aloittelija

    voi ei Lillla, olen pahoillani keskenmenosta! Voimia ja vaikka nyt ei tunnu siltä, niin uskon että onnellinen odotus on teillä vielä edessä päin!

Jaa tämä sivu