Huolet, murheet ja kaikki se epävarmuus...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimael
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mimael

Mimael

Näppärä viestien naputtelija
Tervehdys.
Tiedän tämän ketjun aiheen oleva synkkä ja ahdistava. Kesken sitä kaikkea onnea ja hehkutusta, usealla on varmasti viimeisenä mielessä mitä kaikkea voi mennä pieleen. Itselläni on hieman erilainen odotus ja ajattelin että olisi kuitenkin hyvä päästä kaikesta siitä synkästäkin puolesta puhumaan.
Itse en vielä voi raskaudestani olla onnellinen, sillä tämä on neljäs vuoden sisällä. olen siis toistaiseksi lapseton, henkisiä ruoskaniskuja tässä olen itseeni kerännyt liiankin monta kertaa. Lisäksi viimeisin keskenmeno oli juurikin kuukausi sitten, luulin että menkat alkaa mutta plussahan sieltä tuli :) (yrittämättä) lääkärit kun ovat niin kovin hanakoita suosittelemaan kiertoa paria ennenkun saa yrittää. Joten nyt sitten pelätään toistuuko jo liian tutuksi käynyt kaava? Km ni ovat olleet identtisiä, kaikki raskaudet loppuneet n. 45pvn kohdalla. Eli kymmenen päivää vielä..
Toivon meille kaikille roppakaupalla tarrasukkia että pienet pysyisivät kyydissä, harmikseni voin väittää olevani konkari mitä tulee tunteeseen kun pyyhkii ja veri yms ilmestyy paperille....
 
Mun mielestä tämä ketju on hyvä idea. Muut ketjut on täynnä iloista odotusta, enkä mäkään halua pilata muiden odotusta omilla murheillani. Täällä saa siis rauhassa murehtia.

Olen todella pahoillani keskenmenoistasi ja toivon todella, ettet joudu sellaista enää kokemaan. Oletko päässyt mihinkään tutkimuksiin? Eihän tuo ole enää kohtuullista yhden ihmisen kestettäväksi. :( 

Valitettavasti sain siis eilen kokea myös, miltä tuntuu kun se veri ilmestyy paperiin. Onneksi muuttui nopeasti rusehtavaksi eikä vuoda paljoa, mutta ei se loppunutkaan ole. Meni kyllä ilo tästä odotuksesta, juuri kun aloin olla vähän luottavaisempi. Minulla ei siis ole lapsia, eikä aiempia raskauksia. Haluaisin varata ultran ensiviikolle, mutta toisaalta jos siellä ei näy näin ajoissa kauheasti mitään.
 
Minulie: Pahoittelut kokemastasi, liikaa surua yhdelle ihmiselle kannettavaksi. En ole ennen kuullutkaan, että on ihan identtisiä keskenmenot. Toivotaan todella, että nyt tämä raskaus tekee poikkeuksen. Sen olisit ansainnut Tsemppiä odotteluun. <3

Vatukka: toivotaan, että vuoto olisi jotain muuta. Itse kun olin samassa tilanteessa menin keskussairaalan päivykstykseen ja ultrattiin heti, etkös ollut samalta suunnalta. Ei tarvinnut enään jännittää ja miettiä, sai tietää heti. Toivotaan, että sinun kohdalla vuoto on jotain muuta kuin minulla, koska eiän vuoto läheskään aina tarkoita keskenmenoa. Tarrasukkia sinne paljon ja mene ihmeessä päivystykseen jos vaan mahdollista. Tsemppiä!

Tälläinen ketju on tosi hyvä, aiemmin olen keskenmenon kokenut ja nyt tässä raskaudessa se ikävä kyllä kummittelee taka-alalla.
 
pikkutonttu: Eipä tullut mieleenikään, että olisin voinut mennä keskussairaalan päivystykseen, kun ei ole kovempaa vuotoa eikä kovia kipuja. Eilen olisin voinutkin mennä sinne itkuisena, niin olisivat ehkä ottaneet tosissaan. Arkena varmaan kuuluu mennä lähimpään terveyskeskukseen ja täältä tuskin löytyy ultraa. Ehkä koitan saada ajan sinne mehiläiseen jo ensiviikolla, kun se on sentään kohtuuhintainen jos onkin liian aikaista nähdä mitään kunnolla. Ainakin saisi suljettua pois kohdunulkoisen mahdollisuuden. Onneksi vuoto vaikuttaisi toistaiseksi vähenevän, kohdunulkoista vaan vähän pelkään, kun pistää aina välillä oikealta puolelta
 
Tämä on hyvä ketju, sillä kyllä mielessä liikkuu paljon pelonsekaisiakin tuntemuksia... Tietty keskenmeno vaikuttaa mieleen. Kyllä itsellänikin mielessä on se ajatus pienenä, että jos meneekin kesken tai ultrassa ei näykään sykettä tms....

Mimulie olen tosi pahoillani sinulle tapahtuneesta! Todella raskasta! :( Kumpa tällä kertaa pääsisitte maaliin saakka :)
vatukka kumpa tuo vuoto oli tosiaan vaan jotain ihan muuta :)
 
kiva saada tänne kanssasisaria. meitä on niin montaa odottajaa ja erilaista odotusta. Itse en ajattele tätä sellaisena marmatus/negatiivisuuden ketjuna vaan ennemminkin terapeuttisena välineenä missä saa, jos haluaa, purkaa epävarmuuksiaan. 
 
Kävin tänään meidän terveyskeskuksessa pyytämässä mitä tahansa tutkimusta/varmuutta raskauteen ja tulos oli sama kun aina ennenkin, näin aikaisessa vaiheessa ei tutkita eikä mitään, vain aika ratkaisee! -> älytöntä tämä touhu =) nämä ovat ne kamalimmat viikot kun ihana lupaus tulevasta on annettu ja pelko persiin alla että se viedäänkin (taas) pois! mutta kyllä mä ymmärrän, ja olen kuullut ne samat tarinat lääkäreiltä jo nyt moneen kertaan. tottahan se on, aika ratkasee...*iso huokaus*

Vatukka: meillä nimenomaan oli kutsu lapsettomuus tutkimuksiin syyskyyssa toistuvien keskenmenojen takia. sinne pitää olla väh. 3 kertaa keskenmeno takana ja 2kk kulunut aikaa viimeisemmästä keskenmenosta joten nyt se aika sitten siirtyy. tietenkin toivon ettei tarttis mennä ollenkaan mutta en selviä hengissä siittä neljännestä keskenmenosta ellen suhtaudu siihen jo nyt niin että se on tulossa..

toisaalta tekis mieli heittäytyä taas raskauteen, hehkuttaa ja olla onnellinen. olen kokeillut kaikki mahdolliset keinot läpi joka kerta, että voisin itse turvata raskauden kestoa.. on vitamiinit, ruokavalio, painonpudotus, riittävä uni, vähentänyt stressiä ja yrittänyt olla positiivinen. silti aina km!

toisaalta mietin aina välillä, että hitot, jos maailma ja tämä elämä ei mulle muuta anna kun pari viikkoa raskautta niin nautitaan sitten niistä.  *...ja iso huokaus..*   =)

ps. enmä silti tämmöstä toivoisi edes pahimmalle vihamiehellenikään! on tää sen verran rankkaa!
 
Mimulie: Mä haluan ainakin uskoa, että tällä kertaa saat jatkaa onnellisesti odottamista loppuun asti, täytyyhän tässä joku kohtuus olla. Mutta vaikeaa se on varmasti olla luottavainen, kun se oli sitä minullekin vaikken keskenmenoa ollut kokenutkaan.

Tänä aamuna on kirves heitetty melkoisen syvälle kaivoon. Ällövaroitus: verta ja klimppejä ja sitten taas vuodon muuttuminen vähäiseksi ja ruskeaksi. Sain ajan gynekologille keskiviikoksi, jolloin toivon että asiat saadaan etenemään. Enpä kuvitellut sanovani tätä, mutta onneksi loma loppui, niin saan muuta ajateltavaa. Ehdin jo lauantaina itkeä silmät päästäni, joten ei tuntunut enää ihan niin pahalta. Tämä muuten on terapeuttinen palsta, kun en viitsi livenä avautua tästä muille kuin miehelle. Keskiviikkona ehkä sitten, kun näkee tilanteen paremmin.

Toivottavasti muiden huolet ja murheet osoittautuvat turhiksi! <3
 
Mä voisin kanssa tulla tänne huolehtii ja murehtii. Mun perusluonne on optimistisen realistinen, mutta viimekuinen keskenmeno saa kyllä nyt mulle asenteen "pessimisti ei pety". Sain nyt ultra-ajan ensi kuun puoliväliin. Silloin olisi noin viikko 9. En ole halunnut tarkkoja viikkoja vielä itselleni laskea, koska tosta keskenmenneestä tiedän liiankin tarkkaan eli siis olisin viikolla 12. No en nyt sitten ole. Mutta katse on suunnattuna tulevaan. Toivon todella, että mahassa oikeasti joku pikkunen on ja sydämen syke löytyisi. Tuo edellinen oli tuulimuna, joka todettiin varhaisultrassa viikolla 8. Ärsyttää, kun mun pitää venata yli tuon viikon 8, mutta lääkäri haluu pelata varman päälle ja kattoa sitten, jos vielä jotain katottavaa on. Pelko keskenmenosta on koko ajan läsnä ja helpottaa vasta, kun näen sydämen sykkivän. Pidetään kuitenkin kaikki lippu korkeella, eiks je :)

vatukka: Toivottavasti olisi jotain "turhaa vuotoa". Tsemppiä kovasti! Se on todella kuristava fiilis, kun ei tiedä mikä on tilanne. Vertaan tilannettasi nyt siihen, kun itse sisäistin saavani keskenmenon. Toivon nyt tietysti, että sinulla tilanne ei ole sama, vaan vauva on mukana edelleen! 
 
Cissi84 paljon voimia ja toivoa tähän alkuraskauteen! <3 <3 Keskenmenon kokeneilla on useimmiten uskoakseni enempi pelkoa persiin alla... Päivä kerrallaan :)
 
Minullakin tuulimunaraskaus edellinen ja odotan tältäkin raskaudelta jotain ongelmia. Pessimistisellä asenteella selviytyy murheista helpommin. Tänään varhaisultra joten nähdään onko tuolla ketään.. Viime viikolla vatsanpäältä ultratessa ei näkynyt 7 viikkoista sikiötä mutta eihän sitä tiedä milloin on hedelmöittynyt kun tosiaan ehti yhdet kuukautiset olla tuulimunan jälkeen. Tsemppiä kaikille murheista ja suruista huolimatta.. :)
 
Voi hurjasti kaikille tsemppiä alkuraskauteen ja toivotaan parasta!
Mulla kanssa kokoajan pelko että tulee km. en tiedä mistä johtuu, mutta en oikein osaa/ uskalla nauttia raskaudesta täysillä kun on pelko kokoajan. Esikoinen on tulossa enkä ole aiemmin ollut raskaana. tutkin kokoajan jotakin tilastoja(ihan kuin siitä olisi apua) ja mietin riskiprosenttia kun olen viikolla 7+4. Välillä sitä tuntee ittensä ihan kaheliksi kun tuommosia miettii mutta totta se vain on että pessimisti ei pety...
toivotaan kumminkin parasta! Ps. hyvä keskustelu tämä kun saa purkaa myös näitä ikävämpiä juttuja.
 
ja päivät matelee... voi että kun aika menisi edes nyt muutaman viikon eteenpäin. mun suvun naisilla on ollut kaikilla kauhea pömppä heti alusta alkaen ja niin mullakin näissä jokaisessa alkuraskauksissa. nyt erona vain se että kerrankin kunnolla oireita. vain se ihan eka raskaus vuosi sitten, siinä oli yhtä kipeät nännit ja rinnat kun nyt. mutta missään näissä mulla ei ole ollut näin etovaa oloa. lämpösiä aterioita ei tod. tee mieli ollenkaan, jostain kumman syystä voisin vetää muroja ihan tolkuttomasti =) mikä ei siis kuulu ollenkaan normi ruokavalioon, varmaan maito allergian vuoksi. nyt sitten vain soijan ja riisi&kauramaitojen kanssa kauheaa läträystä =). Voi kunpa tämä  kaikki olisi merkki nyt jostain ihanasta. jotenkin kans tuntuu että itkuja ja murheita on nyt kyllä annettu jo tarpeeksi yhdelle kannettavaks, vaikka tiedän että pahempiakin tarinoita on. ajatelkaapa niitä joilla tiede toteaa ettei kertakaikkiaan voi saada lasta? sitäkin jo omalle kohdalle kerenny ennustamaan.. *huokaus* ei tää kyllä ihan sitä ollut tää lasten hankinta mitä kuvittelin koko elämäni.. jotenkin ei tajunnut sitä murheen ja huolien määrää!

mä käyn yksityisellä tarkistaan parin viikon sisään, neuvola ajan varaan tänään. sinnekin soitin jo neljättä kertaa enkä ikinä paikanpäälle ole päässyt. ne sanoo ettei ne ota liian aikaseen kun ei siitä ole "hyötyä". ilmeisesti aika kälyset laitteet niillä tms. meillä molempien vanhemmat ja mun isovanhempi kokoontuu parinviikonpäästä illalliselle ja ai että kun olis mukavaa jos olis kivoja uutisia kerrottavana sillon. se alkaa oleen juurikin sitä km aikaa mulla joten jänniittää ihan sikana. pakko maksaa yksityiselle ennen sitä ja katsoa onko kehitys silloin jo pysähtynyt ja alamäki alkanut! *kunpa ei olis, kunpa ei olis...*
 
Mymmis kumpa ultrassa oli kaikki mallillaan :)

vauveliini kyllä noita sinun tuntemuksiasi hyvin ymmärrän.... Täytyy vaan yrittää olla ajattelematta ainakaan koko aikaa noita pelkoja ja koittaa nauttia olosta muuten :) Voi auttaa tai olla auttamatta :)

Mimulie sinne paljon tsemppejä ultran odotteluun. Kumpa sinulla olisi sitten illallisella hyviä uutisia kerrottavana! :)

 
Ultrassa käyty ja ainakaan kovin paljoa ei asiat vielä pääse etenemään. Alkio oli sen kokoinen, että gyne olisi odottanut näkevänsä sykkeen (jota ei siis näkynyt) ja olisiko alkoilevy ollut jotenkin pieni. Viikon päästä katsotaan vielä uudelleen, jos vuoto ei sitä ennen kunnolla ala, mutta lääkäri kielsi odottamasta liikoja. No kyllä se toivo oli tässä jo menetettykin, että ei mitään yllätyksiä siis tullut.
 
Vatukka: Pahoittelut, kun ultrasta ei tullut selvyyttä tilanteeseen ja joudut vielä elämään epävarmuudessa. :( Eikö ollut silti mielyttävä gynekologi siellä Mehiläisessä? Jos siis sinulla sama mies, kuin minulla? Voimia ihan hirveästi rankkaan viikkoon ja pidän sulle peukkuja, et ens viikolla olis hyvin asiat. <3
 
Vatukalle stemppiä odotteluun! kuullostaa sen verran epämääräiselle että toivoa voi hyvin olla. olen itse lueskellut netista juurikin tuosta vuodosta ja niin kauan kun siihen ei liity kipua, voi se olla suhteellisen normaalia! Toivotaan että kaikki selityy parhain päin, että nyt oli vain liian aikaista ja vuoto kuitenkin riittävän vähäistä! pidän kovasti peukkuja ja toivon tarrasukkia, muille myös!
 
Kiitoksia taas myötätunnosta kaikille! On mukavaa kun ei tarvi jaksaa tätä yksin ja voi jossain jakaa näitäkin asioita.

vuononvaltiatar: Ihanaa kun jaksat tsempata kaikkia! :) Aloin seuraamaan jo ajat sitten ennen oman yrityksen aloittamista raskaaksi 2011 palstaa ja olen niin iloinen puolestasi että vihdoin pääsit jatkamaan odottajiin.

pikkutonttu: En onnistunut enää saamaan aikaa mehiläiseen tai terveystaloon, vaan päädyin lääkäritaloon (työterveyshoitaja ihmetteli, että olen saanut ajan enää yhtään mihinkään). Onneksi lääkäritalon ainoa vapaa aika tälle viikolle oli gynekologille, jolla olin käynyt ennenkin ja ollut tyytyväinen. Lääkäri selitti, mitä ruudussa näkyy ja antoi mielestäni aika selkeän realistisen kuvan tilanteestani, sikäli kun se näin epäselvässä alkuvaiheessa on mahdollista. Käynnistä jäi siinä mielessä "hyvä mieli", mutta se hinta! Tuo sama mies jolla todennäköisesti kävit on muistaakseni myös terveystalossa, jonne olen ajatellut siirtyä asioimaan, joten nyt tiedän kenelle varaan seuraavaksi ajan. :) Ensiviikon kontrolli on vielä lääkäritalossa.

Mimulie: Koitan mennä nyt pessimisti ei pety -asenteella, mutta syön kyllä foolihapponi ja jätän alkoholit juomatta. En vaan jaksa aloittaa suremista enää alusta. Kuulostaa muuten hyvältä noi sun oireet, ehkä kaikki on tällä kertaa toisin! Jaksamista itsellesikin ultran odotteluun.
 
Uusi odottaja ilmoittautuu mukaan!
Täällä myös jännityksellä odotetaan mitä tuleman pitää.. Olen vuotanut muutamaan kertaan, jonka vuoksi pääsin varhaisultraan ja verikokeisiin. UItrassa kerrottiin, että 50/50, näkyi vuotoa, saattaa mennä kesken. Verikoe taas kertoi, että raskaus etenee normaalisti ja tulos erittäin hyvä. Liika touhuaminen ja stressi aiheutti vuotoa (näin ainakin yhdistelin). Silti huoli koko ajan.. Raskaudesta ei muut vielä tiedä, kuin me ja vanhemmat, joten on ollut ahdistavaa, kun ei ole ollut ketään kenen kanssa jutella.
Tulin raskaaksi heti e-pillerien lopettamisen jälkeen, joten ei voi vieläkään uskoa, että voimmeko olla näin onnekkaita? Emme edes ehtineet ajatella asiaa, kun plussa jo näkyi. Emme ehtineet vielä haaveilla perheestä, olemme todella onnellisia myös näin kahdestaan. En silti osaa ajatella tulevaisuutta ilman omaa lasta, mies voisi tyytyä elämään ehkä ilmankin. Olemme lapsirakkaita ja rakastamme ystäviemme lapsia. Arki lapsiperheessä näyttää kuitenkin raskaalta ja se pelottaa. Siksi pelkään, että tämä ei voi mennä näin onnekkaasti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top