Huolet ja pelot
- Ketjun aloittaja karhunpentu
- Aloituspäivämäärä
peetuhauva
Puuhakas puhuja
Bepant muaki huolettaa ja pelottaa ihan järjettömän paljon. Otin ite asian neuvolassa puheeksi ja sain sit vaa enemmän aikoja käyä siellä juttelemassa jos siltä tuntu ja kuuntelemassa pikkusen sykettä. Ne joille oon kertonu mun ajatuksista peloista ym. on sanonu juuri tuota, että 'kyllä sä selviät' ym vastaavaa.
Ainut mikä mulla on helpottanut oloa ja ressaamista, niin se että en oo ainut joka aattelee sillain. Ja varsinki oma äiti, joka on suoraan vaa sanonu mite asiat on. Sanonu myös, että yrittäis käsitellä asiat niin ettei pelota, miettiä miks ajattelee niin, kirjottaa vaikka päiväkirjaan tuntemuksia jos se helpottais. Sekä yrittää mennä päivä kerrallaan, nauttia ja ettiä joka päivästä sitä positiivista.
Ja tuo juoruaminen ja hössöttäminen on musta omalle kohalle jotenki ärsyttävää. Ite kun en vielä tunne potkuja, maha ei juurikaan ole kasvanut, en oo kunnolla sisäistänyt raskautta, enkä tiedä mitä odottaa. Niin kaikki ympärillä vaa höpöttää kun esikoinen tulollaan, että tuleeko tyttö vai poika, haluavat koskea mahaan, huolehtivat syömisiä ja juomisia ja aivan kaikkea. Tuntuu välillä että ei oo enää omaa yksityisyyttä tiettyjen ihmisten kanssa ko omasta mielestä menee tuo touhotus iha yli.
Ainut mikä mulla on helpottanut oloa ja ressaamista, niin se että en oo ainut joka aattelee sillain. Ja varsinki oma äiti, joka on suoraan vaa sanonu mite asiat on. Sanonu myös, että yrittäis käsitellä asiat niin ettei pelota, miettiä miks ajattelee niin, kirjottaa vaikka päiväkirjaan tuntemuksia jos se helpottais. Sekä yrittää mennä päivä kerrallaan, nauttia ja ettiä joka päivästä sitä positiivista.
Ja tuo juoruaminen ja hössöttäminen on musta omalle kohalle jotenki ärsyttävää. Ite kun en vielä tunne potkuja, maha ei juurikaan ole kasvanut, en oo kunnolla sisäistänyt raskautta, enkä tiedä mitä odottaa. Niin kaikki ympärillä vaa höpöttää kun esikoinen tulollaan, että tuleeko tyttö vai poika, haluavat koskea mahaan, huolehtivat syömisiä ja juomisia ja aivan kaikkea. Tuntuu välillä että ei oo enää omaa yksityisyyttä tiettyjen ihmisten kanssa ko omasta mielestä menee tuo touhotus iha yli.
Tuttuja murheita nuo, vaikka ainakin itsellä helpottaa vähäsen päivä päivältä. Pitää vaan uskaltaa luottaa elämään, huolet ja pelot ei pääty synnytykseen. Ne kuuluu jossain määrin äitiyteen ja vanhemmuuteen. Ei pidä sairastaa etukäteen, kuten joku viisas sanoi. :)
Näin toisen lapsen kohdalla huoli on jo selkeästi lievempi, osaa paremmin ottaa päivän kerrallaan, kun ei aika riitä enää murehtimiseen 24/7.
Näin toisen lapsen kohdalla huoli on jo selkeästi lievempi, osaa paremmin ottaa päivän kerrallaan, kun ei aika riitä enää murehtimiseen 24/7.
Hui! Hoksasin vasta äsken, että oon melkein koko raskauden ajan juonu Novellen kivennäisvettä, jossa mukana aloe veraa!! Mun lempparivesi ja kuumalla oon varsinki sitä juonu ku hullu!! Toivottavasti en oo saanu isoa vahinkoa aikaan.....
susanna_09
Oman äänensä löytänyt
Itsellä on myös ollut joidenkin ruokajuttujen kohdalla se, että on vahingossa syönyt jotakin sellaista, mitä ei suositella. Ja pakko sanoa, että kyllähän siitä pienoinen morkkis on tullut! 
Mutta luotan siihen, ettei mitään suuria ongelmia ole aiheutunut. Ja pääasia, että ultrassa kaikki näyttää hyvältä ja sydän pumputtaa, se rauhoittaa mieltä jonkin verran.
Mutta luotan siihen, ettei mitään suuria ongelmia ole aiheutunut. Ja pääasia, että ultrassa kaikki näyttää hyvältä ja sydän pumputtaa, se rauhoittaa mieltä jonkin verran.
Bepant, mulla myös usein iltaisin kun oon melkein koko päivän jalkeilla, niin maha on sellanen kireän ja painavan tuntuinen... :-/ ja myöskin noita kylkikipuja on ollut, muistaakseni oli myös kahdessa edellisessä raskaudessa. Eiköhän kaikki ole ihan hyvin, ja jos kovasti huolestuttaa, niin voithan soittaa neuvolaan ja kysellä terkan mielipidettä? :-)
Joo, sama täällä, iltaisin on vatsa pinkeämpi. Neuvolassa kysyin toissa päivänä selänpuolen "pistoksista"/kivuista ja kun muljahduksia ei ollut tuntunu kahtena iltana, niin epäilytti. Terkka sano että liikkeet voi tuntua selänkin puolella, eikä ne ole yhtä mukavia muljahduksia ku vatsan puolella. Lääkäri teki lopuksi vielä sisätutkimuksen ja kuunteli sykkeen, niin kaikki oli oikein hienosti. En usko, että sielläkään mitään hätää jos kipu ei ole kovaa ja yhtäjaksoista. Soita neuvolaan jos epäilyttää. :) Muoks. mulla vatsa myös pinkeä ja kireän tuntuinen jos virtsarakko täys...
Sain eilen kovan iskun vatsaan kun iso hoitokoira hyppäsi vauhdista vasten. Se tapahtu niin nopeesti etten ehtinyt ollenkaan väistää. Voikohan tämmösestä aiheutua jotain näillä viikoilla (rv22)? Vatsaa särki ko. puolelta koko illan. Tiedän että melko hyvässä suojassa se siellä vielä on, mutta huolettaa kuitenkin.. Aijon kyllä olla neuvolaan tänään yhteydessä, vähintään mielenrauhan vuoksi.
Kesia84
Vasta-alkaja
Onko kellään muulla edelleen kovaa huolta vauvan voinnista? Itse kärsin edelleen peloista lähes päivittäin ja välillä ne ovat lähes lamaannuttavia. Säännöllisin väliajoin epäilen jotain syömääni ruokaa enkä pysty päästämään irti ajatuksesta että mulla nyt on listeria tai toksoplasma, tänään pelon laukaisi kaalikääryle jossa jauheliha (ehkä) näytti hieman punertavalta. Noudatan ruokasuosituksia hysteerisesti ja olen jopa välttänyt lihansyöntiä niin pitkälle että viime neuvolakäynnillä oli hemoglobiinit viturallaan.
Odotan ensimmäistä lasta ja taustalla kummittelee toistuvat keskenmenot joten olen jollain tasolla tietoinen siitä että saatan olla ylihysteerinen. Se ei kuitenkaan vähennä pelkojani. Onko ketään kohtalotoveria? Kuinka olette itse selvinneet?
Odotan ensimmäistä lasta ja taustalla kummittelee toistuvat keskenmenot joten olen jollain tasolla tietoinen siitä että saatan olla ylihysteerinen. Se ei kuitenkaan vähennä pelkojani. Onko ketään kohtalotoveria? Kuinka olette itse selvinneet?
Tunnistan kyllä hieman itseäni tuosta sun tekstistä. About puoleenväliin saakka pelkäsin tolkuttomasti keskenmenoa ja katsoin paniikinomaisesti aina vessakäynneillä pönttöön veren pelossa. Olin ihan varma, että tästä raskaudesta ei tule mitään. Mulla siis vuoden sisään kaks keskenmenoa taustalla ja nyt esikoista odotan.
Noudatan edelleen ruokaohjeita tarkkaan ja mietin välillä pitkään uskallanko syödä jotain tiettyä ruokaa. Sitten googlailen ja huolestun entistä enemmän. Ja meillä kotioloissa liha kypsennetään niin että se on enemmän kuivaa kun raakaa, sen on mieskin oppinut:D Mä kyllä ymmärrän ettei mikään ruoka-aine tai liikunta tms. aiheuttanu niitä mun keskenmenoja, mutta ei se helpota asiaa siltikään.
Mä en myöskään halunnu kertoa tästä raskaudesta juuri kenellekään ennen rakenneultraa kun pelkäsin että jotain on kuitenkin vialla.
Oon onneks vähän enemmän pystynyt rentoutua ja nauttia raskaudesta sen rakenneultran jälkeen, mutta nyt tuntuu että alankin pelätä ennenaikaista synnytystä ja kaikkea muuta mahdollista. Ja siihen liittyen epäilen kaikkia vatsakipuja ja huolestun kun vauvalla on hiljaisempia päiviä tai kun mun paino ei nouse jne. Alkaa myös taas epäilyttää kaikki liikunta kun sitä oli mulla alkuajastakin vähän rajoitettu.
Minäkin tiedostan miettiväni liikaa näitä ja olevani välillä hieman hysteerinen ja naurettavakin, mutta mä saan mielenrauhaa kuitenkin enemmän siitä että yritän toimia suositusten mukaisesti. Mä oon kyllä luonteeltani muutenkin sellainen että jään murehtimaan asioita, mutta enpä usko että näin vaikeaa olisi ollut ilman noita keskenmenoja.
Mua on kuitenkin nyt helpottanut ajatus siitä että ollaan niiden riskiviikkojen yli jo päästy ja vauvalla on nyt jo ihan hyvät mahdollisuudet selvitä vaikka syntyisikin. Ja toinen ajatus mikä kyllä tuli noiden keskenmenojen myötä oli se, että joihinkin asioihin vaan ei yksinkertaisesti voi ite vaikuttaa. Kaikki ei oo omissa käsissä vaikka mitä tekis.
En tiiä onko tästä mun vuodatuksesta sulle mitään hyötyä... mutta jokatapauksessa halusin sanoa että on meitä hysteerikkoja muitakin:)
talvivauva
Vauhtiin päässyt keskustelija
Viikot hupenee! Ja vaikka jo välillä olenkin ollut rennompi nyt epätodelliset fiilikset kummittelee.. IHAN OIKEESTI, IHAN KOHTA. Meillekö (vielä yksi) vauva!?
Huh, mulla/meillä samoja fiiliksiä! Tää on vaan vielä niin outoa, kun meitä on vaan kaksi vaikka tää vauva täällä potkiikin, vaan ihan pian meitä on KOLME!
Ihan kaikki muuttuu varmasti niin paljon, vaikkei vielä osaa lähellekään arvailla millaista se on.Synnytys jännittää sinänsä, tällä hetkellä pähkäilen epiduraalin ottamista. Aluksi olin erittäin vastaan kun riskit on kuitenkin olemassa siinäkin, mutta nyt alan kallistua ajatukseen et voimien mukaan mennään.
Jänskättää myös miten oma pumppu kestää kun muutenkin pitää lääkkeitä rytmihäiriöihin yms syödä ja kovat ponnistelut saa melkein tajun veks. Onneks ollaan Suomessa!