Kiitos kaikille
. Salaisella puolella jo kirjoittelinkin, että meille tuli todella hämmentävä tilanne. Kovat kivut ja oikea vuoto merkitsivät minulle tietysti keskenmenoa. Olin kovasti pelännyt sitä, ja sitten kohtasin sen, kävin läpi ja surin.
Varasin kuitenkin muutaman päivän päästä ajan mun yksityiselle vakkarigynelle, koska halusin tarkistaa, tarvitaanko jatkotoimenpiteitä. Epäilin, että jotain jäi tulematta ja pelkäsin tulehdusta tms.
Ultrassa surullisin mielin pidin käsiä silmillä, en halunnut nähdä. Sitten gyne vaan totesi, että katso, täällä on selvä syke. Olin (ja olen) todella hämmentynyt. Gynen onnitellessa kyselin vaan, etteikö tarvikaan mennä kaavintaan.
Pikkuinen Sissi ei vastannut viikkoja täysin, mutta niin mulle on käynyt joka raskaudessa. La menisi varmasti marraskuulle. Toki sektio tehtäisiin aiemmin, eli lokakuu siinä mielessä täsmää.
Nyt hämmennyksen jälkeen tietysti taas pelottaa, kun ihan alussa ollaan. Mutta ei ole samanlainen paniikkipelko kuin aiemmin. Jotenkin niin kohtasin jo asian. Ja nyt tänä aamunakin täällä töissä tekee pahaa, koitan jotain syödä koko ajan. En valita, mä kestän mitkä oireet vaan, jos vaan meidän sissillä on kaikki hyvin.
On minulla aiemmissakin raskauksissa ollut vähäistä vuotoa, mutta pelkkää haaleaa verta. Eikä ole ikinä ennen ollut kipuja, kovia kipuja. Niitä on edelleen.
Mutta varovaisin mielin ”jatkoajalla”, epäuskoinen fiilis.
Tsemppiä kaikille huolien ja pelkojen kanssa
ne on raskaita.