Huolet ja pelot

Mulla on hurja pelko keskenmenoa kohtaan tai siis että tää menee kesken. Osittain johtuu siitä kun esikoisesta plussasin rv 9+3 sain rv 10 keskenmeno diagnoosin ja tietysti surin sitä menetystä. Onnea oli kuitenkin mukana ja rv 17 sain tietää olevani sittenkin raskaana, joten esikoisen alkuraskaudessa en ehtiny pelkäämään pahinta. Nyt sitten oonkin pelko perseessä ja joka kerta kun lorahtaa(valkkaria) niin ryntään vessaan tarkistamaan ettei oo verta. Muutenkin vähän on oireet epäilyttävä tai tää oireettomuus, kun esikoisen alusta en muista mitään. Viime viikolla ultrassa ainakin sydän sykki ja toivottavasti sykkis ensi viikolla myöskin.
 
Täällä vähän samat ajatukset :sorry: maha välillä tosi kipeä. Ja joka vessa käynnillä pitää se oaperi tarkistaa ettei vaan tuu verta :banghead: tuun kohta ihan pöpiksi!
 
Kiitos kaikille :Heartpink. Salaisella puolella jo kirjoittelinkin, että meille tuli todella hämmentävä tilanne. Kovat kivut ja oikea vuoto merkitsivät minulle tietysti keskenmenoa. Olin kovasti pelännyt sitä, ja sitten kohtasin sen, kävin läpi ja surin.

Varasin kuitenkin muutaman päivän päästä ajan mun yksityiselle vakkarigynelle, koska halusin tarkistaa, tarvitaanko jatkotoimenpiteitä. Epäilin, että jotain jäi tulematta ja pelkäsin tulehdusta tms.
Ultrassa surullisin mielin pidin käsiä silmillä, en halunnut nähdä. Sitten gyne vaan totesi, että katso, täällä on selvä syke. Olin (ja olen) todella hämmentynyt. Gynen onnitellessa kyselin vaan, etteikö tarvikaan mennä kaavintaan.
Pikkuinen Sissi ei vastannut viikkoja täysin, mutta niin mulle on käynyt joka raskaudessa. La menisi varmasti marraskuulle. Toki sektio tehtäisiin aiemmin, eli lokakuu siinä mielessä täsmää.

Nyt hämmennyksen jälkeen tietysti taas pelottaa, kun ihan alussa ollaan. Mutta ei ole samanlainen paniikkipelko kuin aiemmin. Jotenkin niin kohtasin jo asian. Ja nyt tänä aamunakin täällä töissä tekee pahaa, koitan jotain syödä koko ajan. En valita, mä kestän mitkä oireet vaan, jos vaan meidän sissillä on kaikki hyvin.
On minulla aiemmissakin raskauksissa ollut vähäistä vuotoa, mutta pelkkää haaleaa verta. Eikä ole ikinä ennen ollut kipuja, kovia kipuja. Niitä on edelleen.
Mutta varovaisin mielin ”jatkoajalla”, epäuskoinen fiilis.

Tsemppiä kaikille huolien ja pelkojen kanssa :Heartred ne on raskaita.
 
Ihanaa Hormiga, että syke löytyi!!! Täällä kyyneleet silmissä luin tarinaasi. Olipa hyvä että varasit ajan gynelle. Onnelliset yllätyksetkin ovat mahdollisia! Toivottavasti kivut loppuvat pian. Osasiko gyne arvailla yhtään mistä vuoto ja kivut mahtaisivat johtua?

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja olosi paranee pian!
 
Ei se osannut, luulen, että yllättyi hieman sekin, kun syke oli. Sanoi vaan, että neljäsosalla on vuotoa.
Kivuista totesi vain, että luulee, että ne tulevat tässä muuttamaan muotoaan ja sitten häviävät. Ultrasi kyllä tarkkaan myös munasarjat, ettei missään ole toista alkiota kohdun ulkopuolella.
 
Ihana kuulla Hormiga että alkio voikin hyvin! Onko mahdollista että siellä olis ollut aiemmin toinenkin joka meni kesken? No mahdoton sanoa enää, mutta oon iloinen ettei sun tarvinnutkaan jättää meitä.

Siitä raskaudesta koeajalla, en ole puhunut luottamusmiehen kanssa, mutta juttelin muutaman kaverin kanssa. Kaikki olivat sitä mieltä, että koeajalla ei voi irtisanoa raskauden takia. Että vaikka koeajalla saakin irtisanoa ilman syytä, pitäisi työnantajan silti todistaa että irtisanominen johtuu koeajasta, ei raskaudesta. Käytännössä tämä on hyvin vaikeaa jos ei mahdotonta työnantajalle.
 
Ihanaa Hormiga! Mulla oli myös esikoisesta silloin vuotoa ja tuli isoja hyytymiä ulos, ja sen takia sainkin keskenmeno diagnoosin(olis pitänyt vaatia ultraa silloin). Mulla epäiltiin silloin vuodon syyksi hematoomaa(lähellä kohdun suuta) tai keskeytynyttä kaksoisraskautta, sillä vuosin kuin seula. Onneksi sulla asia selvisi alussa ja pieni on vielä matkassa.
 
Se on muuten yleisesti oikeana pidetty väärä uskomus, etteikö koeaikana tarvitse kertoa irtisanomisperustetta.

Kyllä tarvii. Koeajallakaan ei saa syrjiä. Jos on epäilystä, että on irtisanottu syrjivin perustein, tulee työnantajan toteennäyttää, että työsopimuksen irtisanominen on johtunut muista syistä, ja työntekijällä tulee olla oikeus tulla kuulluksi asiassa.

Googlettamalla löytyy reilusti tietoa tästä. Tsemppiä työelämän kysymysten äärellä painiville - itsehän olen onnettomasti työtön, mutta eipä tarvitse miettiä tiettyjä asioita tän kaiken päälle.
 
Majtaj, ainakaan mun alalla ei paremmin kannata haastaa jos ikinä haluaa töitä... nyt on rumasti sanottu, mutta "duunarihommissa" asiat voi olla aika toisin. On luottamusmiehet ja kiukkuiset liitot. Tunnen ihmisiä jotka ovat sekä irtisanoneet ja tulleet irtisanotuiksi koeajalla, ja ehdoton sääntö on ettei syytä saa kertoa. Näin myös esimieskoulutuksissa opetetaan oikeusjuttujen pelossa. On totta, että ei saa syrjiä, mutta silloin pitää nostaa aika iso meteli. Akateemisilla aloilla siihen harva ryhtyy ja syystä. On helpompi saada uusia töitä kuin menettää maineensa työmarkkinoilla, valitettavasti näin.
 
Noi on asioita jotka kukin kokee tavallaan.

Mutta pointti oli se, kun kaikki luulee yhä, ettei koeaikana tarvitse kertoa syytä.
 
Onko täällä kenelläkään kokemusta veritulpasta raskauden aikana? Sain tänään lähetteen erikoissairaanhoitoon lisätutkimuksiin laskimotukosepäilyn vuoksi. Nyt jännittää ihan hirveesti. Menen aamulla päivystykseen jotta voivat siellä ultrata vasemman pohkeen ja tutkia tarkemmin. Jos jollain on kokemusta tästä, niin nyt ois kiva kuulla kokemuksia tutkimuksista ja hoidosta. Huomiseen tuntuu olevan pitkä aika. Meillä on suvussa paljon tukostaipumusta ja myös kohtalokkaita tukoksia.
 
Itselläni ei ole ollut tulppaa, mutta työkaverilla oli edellisessä raskaudessa muutamia vuosia sitten ja silloin hoitona oli kohoasento jalalle (töissä sillä oli palli pöydän alla, että sai jalan suoraksi :)) ja sitten useamman kerran päivässä (?) piti pistää ns. napapiikki joko vatsaan tai reiteen, mutta ei lihakseen...
 
Itse olen sairastanut keuhkoveritulpan mutta en raskaana ollessa. Mutta jouduin aloittamaan klexane pistoshoidon varmuuden vuoksi heti raskauden alussa että siitä on kokemusta jos haluat kysellä lisää. Toivotaan että tukosta ei löydy ja jos löytyy niin hyvä että tässä vaiheessa eikä niin että olisi jo esim. Keuhkoissa.
 
Kiitos vastauksista. Ultrassa ei näkynyt tulppaa onneksi! Riskitekijöiden ja näiden vähäisten oireiden perusteella kuitenkin nyt seurataan d-dimeeri-arvon muutoksia. Lääkäri ei vielä halunnut aloittaa lääkitystä, mutta se voi tulla ajankohtaiseksi sitten jos arvo kohoaa edelleen. Toivon, että pysyisi alhaalla ja selviäisin ilman lääkitystä raskaudesta. Pohkeessa edelleen kulkee ajoittain sellainen vihlonta läpi. Menee säännöllisin väliajoin semmoisena huilaavana tunteena. Välillä saattaa olla parikin tuntia pois ja sitten taas palaa. Viiltää muutamia kertoja rytmikkäästi ja sitten taas loppuu. Pitää tästä vielä neuvolalääkörissä parin viikon päästä puhua jos jatkuu.
 
Onks kellään kokemusta sydämen rytmihäiriöitä?
Mulla ei oo aikasemmin ollu ja perjantai iltana telkkaria katsellessa alko yhtäkkiä hakkaamaan sydän ihan hulluna. Kesti hetken ja meni ohi. Sänkyy siirtyessä alko taas mut ei niin pahasti kun aikasemmin.
Mietin et voiko olla mitenkään vaarallista ja tarviiko ottaa yhteyttä mihinkään jos ei muita oireita oo?
Toki jos useasti alkaa tulemaan niin sit täytyy varmaa jotain tehdäkin.
 
Takaisin
Top