Huhtikuun raskauskuulumisia

Stork tuo sinun kertomasi reaktio miehen perheeltä kuulosti täysin samalta, kuin meillä edellisessä raskaudessa. Ja väkinäiseltä tuntu koko raskausaika heidän seurassa. mutta lapsen synnyttyä kyllä on huomattu, että rakas ja tärkeä on meidänkin poika.

(.) täällä tapellaan! Ja paljon :sad001 mulla on hormoonit ihan sekasin ja oon kiukkunen ku ampiainen ihan koko ajan. Mies ei oikeen tajuu ja riitelee ihan kunnolla kaikesta mahdollisesta.. On alkanut puhumaan rumemmin minulle, mitä ei ennen siis ole tehnyt.. Mulla menee päivät lähinnä itkeskellessä :sad001 en enää tiiä mitä pitäis tehdä :sad001 huomenna pitäis lähteä muutaman pv:n reissuun, mut en taida uskaltaa, ku varmaan menis riitelyks ja itkuks koko homma :sad001 on vaan varattu ja maksettu pari kk sit, et vähän kyllä harmittaa :sad001

-surullinen milli & masukki 10+6


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Voi ei Milli88 :sad001 Voisko kuitenkin olla, että parin päivän lomareissu tekisi teille hyvää? Me yleensä ollaan kun tuore pari kun päästään pois kotoota ja oravanpyörästä (vaikka 11v ollaanki yhessä oltu). Meijän tilanteeseen auttoi se kun sanoin omat tunteeni ääneen ja sanoin etten tässä halua jäntä loukata, mutta en halua myöskään pullottaa kaikkea sisälle, ettei tapahdu "räjähdystä" (mikä siis oli kyllä päällä kun tätä kaikkea vuodatin). Kestihän ukolla sen yön yli miettiä, mutta pyysi sitten anteeksi ja vielä puhuttiin päivällä ja hän lupas tsempata. Kyllä sitä kaipaa sellaista "korokkeelle nostamista" ja ylpeyttä siltä mieheltä...tarkoitan sellaista "tässä on minun vaimoni/naiseni ja hän odottaa minun lastani"... vaikka se ei miehen perusluonteessa olisikaan nii oisi kuva, et ihan sen naisen takia hössöttäisi miehisellä tavalla... joten tsemppiä!! Ollaan kuulolla ja vaihdetaan fiiliksiä, se helpottaa!

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Musta tuntuu että mun maha on nyt parin päivän aikana pullahtanu ihan kunnolla esiin. Kaikki paidat tuntuu nousevan mahan yli, pitänee alkaa hommata joko masutuubia tai sitten pidemmänmallisia t-paitoja. :grin Nyt rv 13+2.

Nii ja kyllähän tää raskaus koettelee parisuhdetta monella tapaa, tsemppiä ja kärsivällisyyttä kaikille. :Heartred Kyllä meilläkin riidellään välillä ja tunteet on tosi pinnassa. Oon ollut tosi huonolla tuulella ajoittain kun on vaan niin väsynyt ja huonovointinen.
 
Muokattu viimeksi:
Voimia eikku! :Heartred

Miekin oon ollu tosi väsyny ja huonovointinen, joten lapsille tullee kivahettua herkemmin. Ei varmaan voija pitkkään salata raskautta lapsilta. Miulla on ollu nyt ussein maha kippee (närästystä, turvotusta yms). Tyttö, 5v, huomas tännään kun mie taas pidin mahhaa ja kysyi sattuuko taas. Sit mietti, että mikähän siulla on kun on niin ussein maha kippee. Tuo on niin tarkkanäkönen :Heartred
 
Raskaus voi tosiaan koitella parisuhdetta. Mekin oltiin aika kovilla esikoisen kanssa. Taisi iso emämänmuutos, suuri vastuu ja vanhemmaksi tuleminen jännittää meitä molempia. Lisäksi mieheni ei oikein ymmärtänyt kaikkia hormonien aiheuttamia muutoksia minussa. Nyt taas on täysin eri tilanne kun on kolmas kierros menossa. On jotenkin paljon rennompaa ja mies on ollut ihan superhuomaavainen! Tänään hän nousi ennen mua laittamaan meille aamiaisen ja antoi mun nukkua pitempään tietäen mun väsymykseni, vaikka oli ollut myöhään yöllä töissä.
 
Tsemppiä milli88! :Heartred Toivotaan, että saatte asiat selvitettyä ja että mies ymmärtää muutokset ja tunteet, joita käyt läpi :smiley-angelic003

Mä oon ollut todella yllättynyt siitä, miten hyvin alun jälkeen mies on ymmärtänyt tätä muutosta ja myllerrystä, mikä mussa on menossa. Mä olen normaalistikin todella empaattinen, herkkä ja (yli)huolehtivainen, joten toki on saanut harjoitusta tässä vuosien mittaan. Ei me olla oikein tapeltu edes koko raskauden aikana, mutta mulla oli alkuun tunne, ettei mies oikein pohjimmiltaan ollut mukana ainakaan samalla tavalla kun minä. Miehen yksi lähimmistä ystävistä teki itsemurhan juuri meidän alkuraskauden tienoilla ja mies otti sen todella raskaasti, ymmärrettävästi. Hän käytännössä hävisi moneksi viikoksi omiin ajatuksiinsa eikä siitä voi häntä syyttää. Se herätti selvästi paljon ajatuksia ja ystävän ratkaisun syyt paljon peilausta myös omaan elämään. Uskon, että sekin toki vaikutti asiaan paljon eikä ainakaan helpottanut raskauden sisäistämistä ja pohtimista.Sitä sitten koitti itse vaan olla sen kaiken pahoinvoinnin ja tunteiden sekamelskan keskellä toisen tukena ja osallistua toisen surutyöhön mahdollisimman paljon Nyt kuitenkin neuvolan ja etenkin sen np-ultran jälkeen miehestä on kuoriutunut oikea "kuinka käsittelen raskaana olevaa naista"-käsikirjan mestaritaitaja ja puhua pälpättää vauvasta, mitä hän sille haluaa valmistaa ja miten he sitten yhdessä touhuavat sekä miten auttaa mua. Oikein vaati, että hän haluaa myös yöllä herätä hakemaan pienen syömään yms, vaikka olin itse asennoitunut, että yöheräämiset jää pääasiassa yksinään mulle. Olen monta kertaa ollut pakahtua onnesta ja kieltämättä ihan h-moilasena, että mitä juuri tapahtui :grin:oops: Tuntee itsensä kovin onnekkaaksi :Heartred
 
Miulla on ollu tännään tosi heikko olo. Mie en meinnaa saaha juotua, kun kaikki yököttää. Yöllä otin desin verran kolmen hedelmän mehua ja jonkin aikkaa tuntu, että tullee samointein poiski. Hapotettuu vettä ja maitoo saan jonkin verran juotua, mutta muut juomat ei oikkein uppoo. Miun piti käyvä kaupalla kävellen lasten kanssa ja välillä tuntu, että alkkaa huippaammaan. Voi, kun tää alkas helpottammaan, mut edessä voi olla vielä useampi viikko huonnoo olloo, kun nyt on rv9+2.
Kropassa on jo tapahtunu muutoksia; miulla on taas rinnat ja osa housuista on käymässä pieneks. Nämä pienet jutut muistuttaa, että huonolle ololle on hyvä syy. Onneks tällä viikolla ei ollu kuin kolme työpäivvää, saan neljä päivvää levätä. On se vaan niin erilaista olla omien lasten kanssa kuin, että hoitolapsetkin on. Mie oon pph.
 
Täällä kans mammahousut otettu tänään käyttöön! :) Paino on kyllä tippunut viime treffeistä vaa'an kanssa, mutta silti tuntuu että normaalit housut alkaa kirraamaan pikkasen. Tänään 13+2.
 
Takaisin
Top