Huhtikuun huutelut (vanha kadonnut?)

[NoKo]

Synnytystapa-arvio käyty ja käynnistystä siis odotellaan ensi viikolle. Hoitajan ensimmäinen kommentti oli että sairaalaan et ehdi jos ennen sitä käynnistyy. No, olihan se tiedossa. Hengitysohjeita sain mukaani, jolla voi itse vähän yrittää vähentää ponnistamisen tarvetta ja synnytystä hidastaa jos alkaa syntyä ennen käynnistyksiä.
Tällä kertaa täytyy käynnistykseenkin mennä ensin osastolle odotteleen salin vapautumista että saa nähdä koska pääsee itse hommaa hoitamaan.

Muutamalle sormelle ollaan auki, mutta vielä pehmeetä kanavaa pätkä jäljellä. Kokoarvio ultrassa oli jo yli 3kg, eli taitaa olla katraan isoin vauva tulossa. Ja muissakin raskauksissa kokoarvio ultralla ollut aina vähintään 300g alakanttiin, eli hyvänkokoinen kukkutimuru jos syntyy viikoilla 38+ ja on kuitenkin 3,5kg.

 

[noppa13]

Huoh! Jostain syystä kun viime viikolla tuli sinne Naistenklinikalle vauhdilla mentyä ja siellä aikaakin kulutettua niin tuntuu jotenkin aika NIIIN pitkältä laskettuunaikaan, koska joutui yhdessä koossa takaisin tulemaan. Jotenkin asennoitu, että JES!, nyt se poika sieltä tulee. Toisaalta oli hyvä, että vielä kasvaa massussa. Virtaa olisi kuin pienessä tehtaaassa ja tuntuu, että pitäisi koko ajan puuhastella jotain, mutta aika ei vaan kulu
Ja sitten tuo raskausajan diabetes hommakin, jotenkin kyllästynyt mittailuun ja tuohon ruokavalioon! ääääh!!!! Tiedän, että se on hyväksi minulle sekä vauvalle, mutta mutta...
Lienenkö herännyt väärällä kyljellä tänä aamuna kun tuntuu että ei oikein tiedä miten päin olisi :D

 

[Mukkis]

Milla joo aika erikoinen kommentti kätilöltä, ainakin kuvasta päätellen olet aika timmissä kunnossa, maha tietty kuuluukin olla iso...

Täällä käytiin angry birds puistossa lasten ja papan kanssa, yksin ei kyllä olis enää pystyny. Sit kaupassa käynti ja ajomatka päälle ja nyt on olo sen mukanen. Mulla ollu karmee kutina tua alakerrassa ja ilmeisesti hiivaa, hain apteekista canestenia ja tuntus että heti alko helpottaan. Vaaraton vaiva mut pirun kiusallinen ja vauvallekkin voi synnytyksessä siirtyä mm. sammaksena suussa tms...

Täällä oon taas niin kypsä, viime yönä taas kipeitä supistuksia ja muutama säännöllinenkin, mutta vaatteet päällä kun oottelin niin sittenhän ne lopahti taas. Ei varmaan muuten hermot ois näin kireellä mutta kun jo yli viikon on joka yö kipeesti supistellu niin ettei saa nukuttua, niin ei ihme että vähän ketuttaa...
Voi kun pian pääsis synnyttään... Varmaan on muutamalla muullakin samoja fiiliksiä....

 

[Mukkis]

Milla joo aika erikoinen kommentti kätilöltä, ainakin kuvasta päätellen olet aika timmissä kunnossa, maha tietty kuuluukin olla iso...

Täällä käytiin angry birds puistossa lasten ja papan kanssa, yksin ei kyllä olis enää pystyny. Sit kaupassa käynti ja ajomatka päälle ja nyt on olo sen mukanen. Mulla ollu karmee kutina tua alakerrassa ja ilmeisesti hiivaa, hain apteekista canestenia ja tuntus että heti alko helpottaan. Vaaraton vaiva mut pirun kiusallinen ja vauvallekkin voi synnytyksessä siirtyä mm. sammaksena suussa tms...

Täällä oon taas niin kypsä, viime yönä taas kipeitä supistuksia ja muutama säännöllinenkin, mutta vaatteet päällä kun oottelin niin sittenhän ne lopahti taas. Ei varmaan muuten hermot ois näin kireellä mutta kun jo yli viikon on joka yö kipeesti supistellu niin ettei saa nukuttua, niin ei ihme että vähän ketuttaa...
Voi kun pian pääsis synnyttään... Varmaan on muutamalla muullakin samoja fiiliksiä....

 

[Rigsu]

Täällä! Yöllä herää supistuksiin eikä pääse ylös ja aamulla on sormien nivelet niin prrkleen kipeet... polviin sattuu, selkään sattuu, maha on tiellä, närästää, sukkia ei saa ite jalkaan, hyvä jos ees housuja... yyh!

 

[KK]

Täälläkin olis yksi toukomamma, joka on kyllä keskusteluja lueskellut muttei ole aikaiseksi saanut mitään kirjoitella :) Tänään viikkoja olisi 36+4 ja LA siis 17.5. Pitkältä tuntuu nämä viimeiset viikot! Aivan kun aika pysähtyisi. Kaikki on täälläkin jo vauvaa varten valmiina (sairaalakassia lukuunottamatta). Jännittääkö ketään jo yhtään tuleva synnytys? On se niin hassua ettei yhtään osaa sanoa, koska synnytys käynnistyy. Täytyy vaan odotella :)

Eikä tämä kirjoitellut, mutta yhtälailla lueskellut. Laskettu aika 19.5. ja kehtaan olettaa, että tulee etuajassa kuten esikoinenkin. Mutta hassua tosiaan, kun ei osaa tälläkään kertaa yhtään sanoa, koska käynnistyy. Tulppa taisi irrota tänään ja nyt vain sormet ristissä odotellaan supistuksia. Onhan noita tullut joinakin päivinä, vaan nyt niillä voisi olla jo tarkoituskin.

Ehkä toivon liikoja. Koon puolesta meillä saisi tullakin etuajassa, esikoinen oli kuitenkin viikolla 39 syntyessään jo 4kg. :)

Ovatko ekat toukomammat jo päässeet tositoimiin?

 

[Annis79]

Voe Mukkis ja Rigsu, tsemppiä vaivojen keskelle! Joskos jo kohta helpottaisi :) Mulla la lähenee mutta vointi on kyllä tosi hyvä. Ainoona ongelmana noi yöt ja valvottavat lonkkakivut, mut siihenkin nähden oon ollut päivisin yllättävän pirteä, joskin päikkärit yleensä pitää ottaa. Vauveli ei vielä osoita mitään ulostulon merkkejä eikä tarttekaan, ku on vielä vappu juhlittava ja pihamaata kuopsuteltavana :) Mutta ymmärrän kyllä hyvin miksi haluatte jo mahoistanne eroon.. Tsemppiä!

 

[Anu-li]

Täällä oli eilen neuvola käynti ja meinasi että alhaalla on ja kiinni, valmiina lähtöön.. Mitään ei kuitenkaan sen kummemmin tunnu.. Kyllä on kituviikot kun koko ajan odottaa et jotain ees tapahtus.. Mut kylläpä se joskus tulee, koittanu nyt oleskella kotosalla ja nauttia 2-vuotiaan seurasta oikeen kunnolla kiireisen kevään jälkeen, hän tosin kompensoi nauttimista ihanalla uhmalla :D
Kipuja on muuten kyllä, jalat, nivuset, kyljet, alamahassa tuntuu välillä tonnin painoinen kivi eikä todellakaan saa öitä enää nukuttua. Ja se niiiiiin ihana närästys. Tämä vauva on kohdallani viimeinen, ja tuntuu toisaalta ihanalta ajatella että ei koskaan enää :D Tämä raskaus ei todellakaan ole ollut sellainen lehtien "hekumallinen" ja "nainen kauneimmillaan/parhaillaan"-raskaus :D
Mutta, ei ole kauaa niin me kaikki touko-mammat päästään nuuhkuttamaan pikkuista, ja etenkin saadaan nukkua taas mahallaan!!!!!! :)
Tsemppiä kaikille loppuviikoihin, jännällä minäkin odottelen että kuka on ensimmäinen joka pääsee hakemaan "uuden herätyskellon" :)

 

[Annis79]

Määkin vähän odotan tota mahallaan nukkumista, btw!!

 

[Mukkis]

Täällä kans kaipaan mahallaan nukkumista!!!! Tänään kun kävin kaupungissa, olin niin viittä vaille etten marssinu synnärille, että nyt piruvie puhkasette noi kalvot, haluan tän vauvan syliini Mutta hillitsin itteni jotenkin ja ajoin sitte vaan kotiin.... Oon ny ajatellu positiivisia puolia, ja huomasin että niitäkin on, peräpukamat ei oo kokonaan kadonnu mutta melkein, eivätkä vaivaa enää ja toi pirun kiusallinen hiivatulehduskin on laantunut ja ukkokin tulee kotiin to tai pe! Ja sit lupas ettei jätä mua yksin ennen synnytystä.... Mutta silti mä voin kyllä lähtee vaikka tunnin päästä jos sikseen tulee, että pistetäänpä "tilaukseen"

 

[nellinooa]

Voih! Mä odotan kans niin tuota mahallaan nukkumista!

Yks ilta meinasin jo hypätä miehen viereen sängylle mahalleni lukemaan kirjaa, kunnes tajusin, että eihän se onnistu. Manasin siinä sitten hetken, että voi kun sais taas nukkua mahallaan, niin mies vain tuhahti että mitäs hienoa siinä nyt sitten on?! Ei sitä vaan tajua mitä kaikkea voikaan kaivata.

Oon myös sillä fiiliksellä, että kyllähän tuo nyt sais jo tulla, kun laskettuunkin on enää muutama päivä. Ihan kuin vauva olisi jotenkin myöhässä, kun ei ole vielä syntynyt. :D Eiköhän tuo pikku mussukka tule sitten, kun siltä hänestä tuntuu. Kunhan ei kasvaisi kovin isoksi.

 

[Mukkis]

Viime yö meni valvoskellessa TAAS.... Supistelujen lisäksi sai nousta n. 30 kertaa ylös kun lapset itkeskelivät vuorotellen, jostain pirusta ovat flunssan saaneet tietysti Ja mä luulen että ihmistä ei voi vituttaa enää tän enempää, toi mun isä on täällä, mutta sekin ärsyttää niin että tekis mieli sanoo että lähe jo kotiis... Parhaansahan se yrittää, mutta mä en jaksa!!!!! Sais se ukko nyt hemmetin äkkiä ajella kotiin, se on kuitenki ollu mukana tätä lasta tehdessä niin sais nyt päästää mut tästä jatkuvasta pelosta ja kärsimyksestä. Nyt tää mamma tarvis jonkun rauhottavan piikin että tää pää ei räjähdä kokonaan toivottavasti muilla olis vähän parempi fiilis tänä aamuna... Ehkä tääkin tästä paranee viä

 

[Pääskynen]

toi mun isä on täällä, mutta sekin ärsyttää niin että tekis mieli sanoo että lähe jo kotiis...

:D Tiedän tuon tunteen niiiiin hyvin. Koita jaksaa! Hengittele ja kanavoi kiukku jonnekin muualle. Helppoa juu.

Täällä joka päivä useamman tunnin supistusmaratoneja, päivä päivältä myös napakoituvat. LA olisi kai joskus tässä viikon lopulla. Ei ole mikään kiire synnyttämään, on ollut niin kiireinen kevät, että vasta viikon verran olen ehtinyt olla varsinaisella äitiyslomallakin. Eli pää alkaa nyt vasta vähän valmistua vauvaa varten. Viime viikon olin suorastaan paniikissa, että toivottavasti ei syntyisi ikinä :) Nyt helpottaa jo, kun mansikkamaa ja kukkapenkit on saatu siisitittyä, yhtä kukkapenkkiä sain vielä laajennettuakin. Vielä pitäisi kitkeä marjapensaat ja omppupuun reunus, mutta se ei ole niin akuutti homma. Voisi tänään kyllä vielä mennä, jos aurinko jatkaa paistamistaan. Vaunujen uudelleenverhoilukin on oikeastaan valmis. Tupliin pitäisi vielä tehdä uudet pehmusteet. Että tekemisen puutetta ei tällä kertaa kyllä ole ollut :D Ihan kiva, koska esikoista odottaessa ne viimeiset viikot olivat aivan tuskaa. Nyt vaikka on kipuja, niin virtaa on kyllä riittänyt ja touhuinnokkuutta muutenkin. Ei ole tosiaan aika tällä kertaa käynyt pitkäksi ja kunto on pysynyt hyvänä, lukuunottamatta siis noita lantiokipuja.

Noissa päivittäisissä supistusmaratoneissa on kyllä ärsyttävää se, ettei tiedä onko tosi kyseessä vai loppuvatko ne taas hetken päästä. Lapsenvahdit on nimittäin tulossa 150km päästä, joten pitäisi olla vähän pelisilmää milloin heitä hälyyttää paikalle. Milloin tahansa muulloin olisivat voineetkin tulla vaikka useammaksi päiväksi jo valmiiksi tänne, mutta juuri tällä viikolla heillä on vieraita, joten eivät päivää pidempää reissua oikein voi tehdä. Harkitsin jo yksinkin synnyttämistä, mutta nyt viime päivinä on vahvistunut tunne siitä, että tarvitsen miehen mukaani. No, on meillä kaikenlaisia varasuunnitelman varasuunnitelmia, että kai tästä selvitään.

Jaksamista teille kaikille loppurutistukseen! Odottajan aika on monille varmasti tässä kohtaa ihan liian pitkä, etenkin esikoistaan odottaville. Onnea matkaan kaikille!

 

[Pääskynen]

toi mun isä on täällä, mutta sekin ärsyttää niin että tekis mieli sanoo että lähe jo kotiis...

:D Tiedän tuon tunteen niiiiin hyvin. Koita jaksaa! Hengittele ja kanavoi kiukku jonnekin muualle. Helppoa juu.

Täällä joka päivä useamman tunnin supistusmaratoneja, päivä päivältä myös napakoituvat. LA olisi kai joskus tässä viikon lopulla. Ei ole mikään kiire synnyttämään, on ollut niin kiireinen kevät, että vasta viikon verran olen ehtinyt olla varsinaisella äitiyslomallakin. Eli pää alkaa nyt vasta vähän valmistua vauvaa varten. Viime viikon olin suorastaan paniikissa, että toivottavasti ei syntyisi ikinä :) Nyt helpottaa jo, kun mansikkamaa ja kukkapenkit on saatu siisitittyä, yhtä kukkapenkkiä sain vielä laajennettuakin. Vielä pitäisi kitkeä marjapensaat ja omppupuun reunus, mutta se ei ole niin akuutti homma. Voisi tänään kyllä vielä mennä, jos aurinko jatkaa paistamistaan. Vaunujen uudelleenverhoilukin on oikeastaan valmis. Tupliin pitäisi vielä tehdä uudet pehmusteet. Että tekemisen puutetta ei tällä kertaa kyllä ole ollut :D Ihan kiva, koska esikoista odottaessa ne viimeiset viikot olivat aivan tuskaa. Nyt vaikka on kipuja, niin virtaa on kyllä riittänyt ja touhuinnokkuutta muutenkin. Ei ole tosiaan aika tällä kertaa käynyt pitkäksi ja kunto on pysynyt hyvänä, lukuunottamatta siis noita lantiokipuja.

Noissa päivittäisissä supistusmaratoneissa on kyllä ärsyttävää se, ettei tiedä onko tosi kyseessä vai loppuvatko ne taas hetken päästä. Lapsenvahdit on nimittäin tulossa 150km päästä, joten pitäisi olla vähän pelisilmää milloin heitä hälyyttää paikalle. Milloin tahansa muulloin olisivat voineetkin tulla vaikka useammaksi päiväksi jo valmiiksi tänne, mutta juuri tällä viikolla heillä on vieraita, joten eivät päivää pidempää reissua oikein voi tehdä. Harkitsin jo yksinkin synnyttämistä, mutta nyt viime päivinä on vahvistunut tunne siitä, että tarvitsen miehen mukaani. No, on meillä kaikenlaisia varasuunnitelman varasuunnitelmia, että kai tästä selvitään.

Jaksamista teille kaikille loppurutistukseen! Odottajan aika on monille varmasti tässä kohtaa ihan liian pitkä, etenkin esikoistaan odottaville. Onnea matkaan kaikille!

 

[Mukkis]

Pääskynen, kiitos viisaista sanoista :) Välillä on helpompaa ja välillä tuskasempaa, mulla on ihan sama juttu noitten supistusten kanssa, tänään ekaa kertaa päiväsaikaan tosi kivuliaita supistuksia, ja tuskastelin että ei nyt kun mies tosiaan tulis huomenna kotiin ja en uskalla lapsia jättää isän hoiviin kun sekin on vanha, hidastunut ja sydänsairas ihminen... En tiedä voiko psyyke estää synnytystä käynnistymästä, mutta nyt ainakin kivut helpottaneet, katotaan ny millanen yö on tulossa, mutta ainakin huomenna tulee perhetyöntekijä avuksi tänne aamulla.

Tää on tosissaan kummallinen loppuraskaus, mulla ei kertaakaan ennen oo ollu näin tuskasta loppuvaihetta, just kun ei tiedä supistuksista onko tosi kyseessä vai ei kun ne aina lopahtaa... Ennen on saanu heti supistusten alettua kiskoo vaan vaatteet päälle ja sairaalaan, sit ei oo kauaa mennykään enää kun lapsi on ollu sylissä... Ja tosiaan limatulppakin tuli jo melki 2 viikkoo sitten...

Ei muutakuin nyt jäitä hattuun ja pitää koittaa ajatella positiivisia ajatuksia...

 

[meg*]

Täällä on (kans) pinna aikkast kireellä. Kävin tänään reilu puolen tunnin kävelylläki rauhottumassa ku alko rakkaan miehen naama ärsyttää (taisiis se ei ärsyttäny, mut siihen kaikki kiukku kuiteski purkautuis). Notta välttääkseni tavanomaisen vittuilun ja riidanviljelyn, otin pienen breikin... Eikä silleen niinku mikään tietty juttu ärsytä vaa pinna vaa kiristää. Ja väsymyski tullu taas kyläilemään - siinä iltapäivällä yhen-kahen aikoihin oon aina ihan loppu ja voisin nukkuu joka päivä ainaski kolmen tunnin päikkärit.

Ja nii, sittois synnärinä TYKS, jossa synnäri muuttaa väistötiloihin remppojen takia ens maanantaina (6.5.), ja oisin niin pal levollisemmin mielin synnyttänyt siellä tutussa oikeessa paikassa ku viimekski enkä missää varatilassa. Plus et normisynnytystiloissa hätäsektio on siinä ihan vieressä - väistötilat on kerroksessa 9 mut (hätä)sektiot tehää edelleen kerroksessa 2. Juu, tiiän et ovat varmistaneet potilasturvallisuuden säilymisen ja potilaitten siirto on etukäteen harjoteltu ja kellotettu ja yks hissi kokonaan noita varten varattu ja ja ja ja ja miljoonat muut varmuusjutut, mut SILTI, en kaipais yhtään ylimäärästä huolenaihetta tai epänormaaliutta synnytystilanteeseen.

Kovin koitin rinsessalle tänään jutella että esmes huomenna ois oikein hyvä päivä tulla, mutta eipä tä taida täältä mihkää olla siirtymässä - jos nyt koitettais ees toukokuussa jakautua!! La ois siis 18.5. joten jos ihan törkeesti yli mennään ni tässähän ois kuukauden päivät vielä...

 

[Rigsu]

Täällä valvotaan taas, kuten joka yö... supistaa, lonkat, lantio, häntäluu, reidet, alaselkä ja alavatsa ja ties mikä kipee. Tosi kivaa könytä tuolta patjalta ylös kun ei saa mahan takia jalkoja alle eikä omaa painoa jaksa punnata jaloilla ylös ilman että polvet huutaa hoosiannaa, ja tämä pitäs tehdä supistuksen aikana AU!!!!!!!

Tänään rv 39 tasan, ja itkuraivarit oman kädettömyyden ja jalattomuuden takia on tulleet hyvinkin tutuiksi. Positiivinen puoli on se, että kun yleensä olen liian kiltti kohdistamaan suoraa ärtymystä kovinkaan vakuuttavasti, niin nyt mies ei uskalla enää päästää inaustakaan ettei saa raivohullua itkevää, huolestunutta, ja kipeää akkaa silmilleen

 

[Tuik]

Laskettu aika oli ja meni ja mitään ei kuulu. Hieman turhauttavaa. Jonkin verran supistelee joka päivä, muttei ne vaan tahdo säännöllistyä ja lähteä kunnolla. Sais syntyä, mut oon ihan varma, että käynnistykseen menee niin kuin siskolla ja mun äidilläkin on mennyt. Huoh, eli kaks viikkoa vielä.

 

[meg*]

Mä oon nyt päättäny asennoitua siihen että kuukauden päivät saa vielä ootella (1.6. ois 42+0). Ei tällä tytöllä oo mikään kiirus tänne kuivalle maalle. Kohta 3vkoa harjotussupistellu, ni meinasin jo elätellä toiveita et nä supistukset tästä piankin muuttuis iha kunnon supistuksiks, mut enpä jaksa sittenkään uskoa. Kuha ny ees toukokuussa jakauduttais, la kun sattuu just tohon puoliväliin.

Turhauttaa ja ärsyttää ja kiukuttaa vaan, ei ees mikään juttu vaan se on semmonen yleisolotila. Onneks mies osaa ottaa huumorilla mun kiukkumisen. Tänään tiuskisin mm. realityohjelman idiootille, jääkaapille ja eiliselle sanomalehdelle. Nii ja alkuviikosta aloin itkemään, ku en osannu päättää, juonko aamulla kahvia vai teetä. No, esikoista odottaessani hajosin hillitsemättömään parkuun, ku en osannu päättää, montako satsumaa söisin, notta eiköhän mies oo osannu näitäkin taas oottaa...

TURHAUTTAA!!!
Ei mulla muuta...

 

[meg*]

ps. tiedän että on toukokuu, mutta huutelen silti huhtikuussa vielä :D