huhtikuun hupsutukset

meillä tuli eilen viis kuukautta täyteen..hyvin kasvaa ja käyrillä mennään ja kasvu tasaantuntu...uudet mitat tuolla neuvolajutuis...
vierastamaan ruvennut...
pääästiin pois keskolan seurannasta. JEE..naureskelivat vaan kun ei oo enää heillä annettavaa tai opetettavaa..
naamakuivuu kauhiasti, mut kun päivittäis rasvaa on sileä kuin mikäki :D
kova raapimaan naamaansa...oon alkanut miettii oisko kauralle allerginen, kun ruvettiin kauraa syömään rupes iho kuivumaan enemmän...no katselen vielä..vois pitää kaurattoman kuurin...

eipä tänne ihmeitä..anteeks ku en nyt vastaa muiden juttuihin...

niin ja etsimme isompaa asunota ja löysinkin ihanan vuokrakolmion, nyt toivon että saisimme pian vastauksen siitä...peukut pystyyn mammat...

halauksia ja aurinkoa!
 
Meillä perhepetiä kokeiltiin pari ekaa viikkoa vauvan syntymän jälkeen, mutta huomattiin sitten, että kaikki kolme nukutaan paremmin tytön nukkuessa omassa sängyssään. Neiti jää nukkumaan tosi hyvin omaan sänkyyn iltaisin. Välillä toki pitää käydä tuttia laittamassa suuhun tai silittämässä poskea, mutta on selkeästi tottunut nukkumaan näin. 
Rintaa typy syö vain maitoa saadakseen, tai en ole ainakaan huomannut, että tuttina pitäisi. Nyt muutamana iltana on nukahtanut rinnalle, ja sitten kun olen huomannut, että nieleskeleminen on loppunut, olen vaihtanut tutin tilalle ja nostanut neidin omaan sänkyynsä.

Käytiin muuten tänään avoneuvolassa painokontrollissa, ja nyt painoa oli tullut mukavasti, eli mun maito tuntuu riittävän. Meillä oli eri th kuin tavallisesti, ja oltiin oman th:n kanssa sovittu, että jutellaan tänään kiinteiden aloittamisesta, koska ensi viikolla tulee 4kk täyteen. No tämä th oli hyvin tarkka tästä 6kk suosituksesta, ja ilmoitti mulle, että se on tällä hetkellä se suositus. Minä sanoin siihen, että en aio täysimettää puolivuotiaaksi, vaan haluan antaa kiinteitä jo aiemmin. Hän sitten sanoi siihen, että en ainakaan ennen toukokuun alussa olevaa lääkäriaikaa saa aloittaa kiinteitä, ja että lääkärin kanssa pitää asiasta neuvotella. Kylläpä tuli ärsytys ja rankasti. Tuli myös sellainen olo, että olen huono äiti, kun haluan aloittaa soseiden maistelun jo ennen 6kk. Soitin sitten omalle th:lle tämän jälkeen, ja hän onneksi tuki minua ja sanoi, että tein niin tai näin, teen oikein. Ja että vauvamme on onnellinen ja hyvinvoiva joka tapauksessa. 
 
Nyt tuntuu, että meidän elämä on yhtä nukkumisen ja syömisen miettimistä. Ihan hyvin meillä menee mutta kuitenkin mietityttää niin paljon ettei tiedä miten olisin. Päivällä ollaan ilmeisesti siirtymässä kaksista unista kolmiin. Päivällä tuntuu myös vähempi rinnalla olo olevan hyvä juttu eli neiti jaksaa leikkiä ja mennä nukkumaan yhdellä syötöllä(yhdellä rinnalla). Syöttöväli on päivällä jopa sen neljä tuntia mikä on siis käsittääkseni on ihan hyvä juttu suoliston kannalta.
Yöllä taasen mikään ei riitä, tai siltä ainakin pikku hiljaa rupeaa tuntumaan. Tutille meidän neitillä ei riitä sympatiaa yhtään, joten yrityksistä huolimatta siitä ei ole apua. Nyt on otettu lelu kainoloon iltasatujen aikaan ja rinnallaolon ajaksi. En kuitenkaan saa häntä nukahtamaan itsekseen eli rinnalle nukkuja löytyy meiltä. Ollaan nukuttu sekä perhepedissä että omassa sängyssä. Läheisyyden määrä taikka maidonhaju ei tunnu vaikuttavan unenlaatuun millään lailla. Molemmissa nukutaan samalla tavalla eli tunnin tai kahden välein ollaan rinnalla. Ja levottomasti hän nukkuu, oli sänky mikä tahansa. Tekee vähintään kahdet kakat yössä. Mikä kenties johtuu tiheästä rinnalla olosta ja vähän kerralaan syömisestä? Neljän tunnin syöttövälilläkään neiti ei syö kuin yhden rinnan. Kerran yössä saan hänet jatkamaan unta ilman rintaa tassuttelun avulla, toisinaan hän nukahtaa kainalooni rinnasta otteen irroitettuaan kun silittelen selkää.
Minulla ei ole mitään vieressä/yksin nukkumista ja rinnalle/yksin nukahtamista vastaan eikä tiheää rinnalla oloa. Ihmetyttää vaan kovasti miksi neiti näin käyttäytyy? Itsekin olen huono nukahtamaan, ehkä neiti aloittaa äidin linjan jo näin pienenä. En tunne löytäneeni vielä meidän omaa juttua tai sitten se on nimenomaan tämä nykyinen kuvio. Tai sitten mietin vaan ihan liikaa koko asiaa ja sitä mitä pitäisi tehdä. Nyt on minun vanhemmat tulossa pääsiäiseksi kylään ja äidilleni saankin sitten selittää tätä nukkumiskuviota ihan riittävästi. Äitini ratkaisu nukkumiseen on vellin antaminen tai kiinteiden aloittaminen. Mutta minä olen kuitenkin edelleen sitä mieltä ettei neitillä ole nälkä kun kerran päivällä riittää ruoka ihan hyvin. En tiedä, kai tässä joskus pääsee omien ajatusten kanssa sinuiksi...
 
Onkohan kyseessä 4kk:n hulinat...oon taas kerran netistä lukenu keskusteluja, ni vaikuttaa monilla olevan tuossa 4kk:n paikkeilla yöhulinaa ja syömiset muuttuu yms. Et vaikka aiemmin ois nukkunu hyvin, ni sit aletaanki heräilee vähän väliä. Sitä en sit tiiä, millon ne hulinat loppuu...yksilöllistä tuokin.
 
Onkohan kyseessä 4kk:n hulinat...oon taas kerran netistä lukenu keskusteluja, ni vaikuttaa monilla olevan tuossa 4kk:n paikkeilla yöhulinaa ja syömiset muuttuu yms. Et vaikka aiemmin ois nukkunu hyvin, ni sit aletaanki heräilee vähän väliä. Sitä en sit tiiä, millon ne hulinat loppuu...yksilöllistä tuokin.
 
mä en meillä ainkaan huomannu mitään 4kk paikkeilla...hyvin syöny ja syö edelleen..välillä pelleillään..mut kun pitää lusikkaa ylempänä rauhoittuu ja avaa suunsa xD hahah
 
Ootteko muuten hoikkien vauvojen mammat käyttäny Lovely Bears- merkkisiä vaatteita? Saa ainaki Halpa-Hallista. :D Mua noissa vaatteissa on ärsyttäny se, että vaikka pituutta niissä riittää, niin ne on niin kapeita, että esimerkiksi puolipotkarit puristaa Kasperia mahan kohdalta. Pitkälle ja hoikalle lapselle nuo vois olla hyviä..



 
Me on oltu tässä perhepetiasiassakin vähän sekakäyttäjiä, enemmän kuitenkin niin, että nostan tytön jossain vaiheessa omaan sänkyynsä. Nukun itse paremmin, kun vauva on omassa sängyssään. Jos vauva on vieressä, uni on kevyempää. Nyt tosin kun tytöllä on ollut elämänsä ensimmäisen kerran kuumetta ja räkätautia muutaman päivän, on häädetty isä alakertaan toiseen huoneeseen ja olen nukkunut vauvan kanssa parisängyssä ;) Jotenkin vaan sen rohinan ja tohinan seuraaminen on helpompaa kun vauva on vieressä.

Tuota imemistä ja tutin käyttöasiaa olen miettinyt, ja oli hyvä kuulla, että muillakin vauva saattaa haluta tutin syönnin päälle. Olen miettinyt siis, että jos imee kovasti tuttia, niin onko jäänyt vielä nälkä, mutta tyttö ei huoli kuitenkaan enää rintaa. Tosin meillä on iltaimetykset olleen hankalia viime aikoina muutenkin. Neiti alkaa vaan huutaa tissille. Joskus saan tutin avulla huijattua tissin suuhun, joskus en. Päivälläkään ei väsyneenä suostu syömään mutta herättyään tai puolitokkuraisena yleensä kyllä. Kaipa tuo kuitenkin tarpeeksi ravintoa saa. Tosin nyt kuumeessa mietityttää asia enemmän, kun nestettä pitäisi saada. Vesikään ei oikein  maistunut. Onneksi kuumetta ei tänä aamuna enää ollut.

Hipsukalle pitää vielä kertoa, vaikka olen tainnut tämän jo aiemminkin täällä tuoda esille, että meidän neuvolan täti suosittelee jo 3 kk ikäisenä antamaan kiinteitä, jos tuntuu että maito ei riitä. Ja muutenkin aloittamaan aiemmin kuin 6 kk iässä. On helpompaa totutella hitaasti kiinteisiin kuin alkaa puolivuotiaana kippaamaan niitä kasapäin. Aika oudolta kuullostaa, jos lääkäriltä pitäis kysyä kiinteiden aloituksesta! Eiköhän niilläkin ole parempaa tekemistä kuin tuollaisiin ottaa kantaa.
 
Kiitokset vinkeistä pöksyasiassa. :)

Mä edelleen olen aika vaiheessa tuon synnytyksen kanssa... en vaan tunnu siitä yli pääsevän. Vihdoin alan olla valmis, että sitä jossain pääsisi läpi käymään. Se tuntuu vaikuttavan meidän arkeen jatkuvasti. Se vaikuttaa mun ja Meten suhteen lisäksi mun ja miehen parisuhteeseen. Tänään sitten miehen patistamana soitin neuvolaan asiasta. Oma th oli tietysti lomalla ja joku vieras tyyppi vastasi. Se ei tuntunut millään ymmärtävän, miksi haluan jutella oman th:n kanssa - miksi hän ei kelpaa... Voi plääh, en mä vaan jaksa selittää kaikkea vieraalle tyypille ja vaikeista jutuista on vaan helpompi tutun kanssa jutella. Tuli jotenkin vaan paha mieli tuosta soitosta. Lupasi se laittaa soittopyynnön omalle terkkarille. Ajattelin, että jos vielä pääsis sinne pelkopolille synnytystä läpikäymään. En tiedä miten ne suhtautuu kun siitä on jo melkein 4 kk, että ottaako vielä. En vaan oo ollut valmis aiemmin. Mä nään synnytyksestä niin paljon painajaisia ja muutenkin se saa mut syyllistämään itteäni kaikesta mahdollisesta. Olis aika iso taakka pois harteilta jos tuosta pääsisi yli.

Mites muut, onko kellään muulla vielä negatiivinen mieli synnytykseen liittyen? Mun fiilis on vaan järjetön epäonnistuminen...

 
 
meemi: mulla on negatiivininen mieli..tuntuu kuin en ois koskaan synnyttänytkään...äiti-tunne on pikku hiljaa ehkä tulossa..täältä jostain...
 
^joo, mulla on kans vähän sellanen fiilis, etten ymmärrä synnyttäneeni. Tai siis, en osaa yhdistää sitä kokemusta Metteen. Jotenkin kokemus oli ihan kaoottinen. Oksitosiinitippa teki supistuksista ihan älyttömiä, eikä kellään ollut aikaa edes tulla pienentämään sitä ajoissa. Saati sitten, että joku olisi ehtinyt antaa kivunlievitystä... Sitten Mette kiidätettiin heti pois. En mä ehtinyt tajuta, että se syntyi tuon ponnistuksen seurauksena. Syliinkin sai vasta seuraavana päivänä.

Oletko Bluerose saanut/halunnut jostain apua tuohon synnytykseen liittyen?
 
^mulla taas oli sektio niin en edes koe synnyttäneeni. ja näin pikaisesti vilauksen poikani aluks...sain vasta syliin pari päivää myöhemmin...

en ole käyny juttelemassa, eikä huvita kun imetyksestäkin kaikki jo ns. syyllistää, se on kauhea lukea niitäkin asioita mistään...kun se on muka niin tärkeää ja elintärkeää, vaikka oma poikani on kasvanut velleillä.

jepjep
 
Mullahan myös sektiosynnytys takana. Välilllä tuntuu, etten ole kokenut synnytystä, en ole mitään, en ole oikea äiti jne. jne...
Hei Meemi ja Bluerose ja muut, jotka miettivät synnytystään, Te olette äitejä! =) Teillä on elävät, terveet lapset vierellänne. Te olette kantaneet heitä kohdussanne useita kuukausia. Te olette tehneet parhaanne sillä hetkellä, mitään katastrofia ei ole tullut. Kaikki on hyvin! Luottakaa siihen, te olette onnistuneet! <3
Antakaa itsellenne tilaa hengittää ja miettiä asioita ja ennenkaikkea antakaa itsellenne tilaa olla sellaisia kuin olette eli juuri parhaimpia äitejä lapsillenne.

Toinen asia on sitten se, että synnytyksestä on jäänyt oikeasti traumoja. Niiden hoitamiseen on hyvä saada ulkopuolistakin apua. Kesä tulee ja rakkaat pienokaisemme oppivat koko ajan kaikkea ihanaa uutta <3
 
Ja vielä  lisäyksenä edelliseen. Olen tässä päivien aikana törmännyt monenlaiseen ja varmasti ajatellut asioita juuri tältä "äiti-kantilta". Olisiko vielä jotain BabyBluesia ilmassa tai jotain... Eli olen lukenut lehdistä lapsensa menettäneiden tarinoita, katsonut dokumentteja (Inhimillinen tekijä, Punainen lanka jne.), jossa on käsitelty kohtukuolemia, alkoholisti/narkkariäitien lasten kehityshäiriöitä, lapsen kuolemaa onnettomuuksissa, lapsettomuutta, vammaisen lapsen kanssa elämistä jne jne.... Yksi päivä törmäsin kaupassa äitiin, jolla oli mukana lapsi (ikää vaikea arvioida, mutta saattoi olla jo murrosikäinen), joka oli hyvin lyhytkasvuinen (n.80cm) ja muutenkin kehitysvammainen (pystyi kuitenkin kävelemään itse).
Koitan aina miettiä kuinka pientä itkut, kuumeilut, valvomiset jne. ovat näiden kokemusten rinnalla. Ja tällä en halua vähätellä yhdenkään äidin huolta pienestään, jokaiselle se pienikin huoli on kova, kun kyseessä on oma rakas lapsi, ymmärrän sen täysin. Enkä mitenkään kyseenalaista elämää vammaisen lapsen kanssa tai sitä, että vammainen lapsi olisi huonompi. Jokaiselle se on OMA ON RAKKAIN, oli tilanne mikä tahansa (vaikkapa ottolapsi). Mutta yritän siis olla itse tyytyväinen kaikesta siitä, mitä olen saanut. Että osaisin nauttia hetkistä rakkaan lapseni ja mieheni kanssa. Elämä ei ole itsestäänselvyys.
 
Jep, mä olen kanssa paljon miettinyt sitä, että tosi onnekas olen kun on näinkin terve lapsi. Ja elävä lapsi. Olen tässä ollut tukemassa lapsensa menettäneitä vanhempia.

Synnytyksestä mulle tosiaan taisi jäädä joku trauma. Alkuun en sitä myöntänyt, ajattelin vaan, että aika kultaa muistot. Kävikin niin, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän synnytys kummittelee ja häiritsee elämää. Jotenkin olen tullut niin vihaiseksi näillä suurille synnytyslaitoksilla, joissa potilaat on koneiden armoilla. Mullekin kätilö sanoi, että näki monitorista, että tarviin apua, muttei kerennyt tulemaan. Hurjalta tuntuu, että edelleen näitä pieniä synnytyssairaaloita suljetaan. Isoissa sairaaloissa ei kuitenkaan samaa tahtia lisätä henkilökuntaa, eikä myöskään tilat kasva.

Äitiys on mulle hiljalleen alkanut tulla vahvemmin pintaan. Ihana katsella tuota pientä tyttöäni. Nautin sen kanssa puuhaamisesta. Sen takia haluaisin tuosta synnytyksestäkin päästä eteenpäin, ettei se häiritse mun ja Meten välejä. Paljon on elämä muuttunut lapsen synnyttyä. Onnellinen olen siitä muutoksesta.

Vielä se, että mä ajattelen, ettei kokemuksia voi verrata tyyliin, että jollain on kauhempaa kuin jollain toisella jne. Jokaisen kokemus on henkilökohtainen ja aito sellaisena kuin se sillä hetkellä tuntuu. Hetki kerrallaan on elettävä vaikeat päivät ja välillä iloittava pienistäkin asioista.
 
Ihanaa pääsiäistä kaikille! Oli aikomus kirjotella enemmänkin, mutta ipanat heräsivät ja yksi potki läppäriä koko ajan, joten palataan asiaan tuonnempana...
 
Ei hyvänen aika tätä taas... Mun unet hävis jonnekin klo 3. Tosi ihanaa kun tuo neiti tuosta herää parin tunnin päästä ja mä olen sitten aivan hajalla nukuttuani 2 x 1,5 h. Ihan typerää valvoa täällä, mutta kun uni ei tule millään.

Muuten meillä on vietetty pääsiäistä kauniista ilmasta nauttien rauhallisissa merkeissä.
 
Nyt oon vähän ymmälläni...

Mettehän on ollut hirmuinen megapissijä. Varsinkin öisin, mutta muutenkin saa melko hyvät vaipat olla, että jaksaa imeä. Nyt on kahtena yönä vaipat pitäneet, mikä siis on historiallista. Tänään aloin kiinnittää huomiota siihen, että Mette ei pissi juuri ollenkaan. Koko päivänä on tullut kahdet pienet pisut. Kestovaippoja kun käytetään niin asia on helpolla todettavissa. Esim. 5 h jälkeen täysin rutikuiva vaippa. Mä en tajua mikä nyt on. Voiko olla, ettei se saa ruokaa tarpeeksi? Mette jaksaa nykyisin imeä vain pienen hetken. Sitten se kääntää pään pois ja tunkee nyrkin suuhun. Jos vielä yrittää syöttää niin se on yhtä venkoamista. Iltaisin Mette söisi nukkumaan mennessä kunnolla. Tänään sitten se söi tyhjäksi molemmat rinnat ja oli nälkäinen vielä. Ei auttanut kierrättää rinnalta toiselle kun ei enää mitään tullut. Kurjaa.
 
Meemi, siis kuulostaa NIIN tutulta tuo. Just tänään pohdin ihan samaa. Mun mielestä Kasperi on pissannu tosi vähän, tosin kertiksillä sitä määrää ei oo niin helppo arvioida. Mutta normaalia vähemmän kuitenkin. Ja syöminen on just tuota. Vähän aikaa imee, kääntää pään pois ja rupeaa lussuttamaan nyrkkiä. Eikä todellakaan huoli enempää rintaa. Unisena syö paremmin. Tosi pienestä myös häiriintyy syönti nykysin.. Ei tarvita ku joku pieni ääni ja syöminen loppuu siihen.

Muutenki on koko pääsiäisen aika ollut yhtä kitinää. En tiiä vaivaako rokotukset vielä vai mikä on. Yöt on kuitenki onneks nukkunu ihan hyvin. Ja äiti täällä sitten kukkuu pystyssä.. :P
 
Takaisin
Top