Huhtikuun Hulinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja odecca
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minulla oli esikoisen vauva-aikana angiina ja lähes 40 asteen kuume. Ja mies oli tietenkin työmatkalla ja mun vanhemmat myös lomalla. Makasin sohvalla pojan nukkuessa päiväunia ja olohuoneen lattialla pojan ollessa hereillä, esikoinen oli tuolloin 9kk. Jotenkin sitä selvittiin pahimmat kolme päivää ja sen jälkeen alkoi antibiootit auttamaan oloon. Eipä tarvinnut ruokaa laittaa, kun en pystynyt kurkkukivulta mitään syömään ja pojalle syötin suosiolla purkkiruokaa tuon viikon. Mun sisko kävi auttamassa yhden illan, että pääsin ilman lasta lääkäriin. Särky- ja kuumelääkkeiden voimin pysyin tolpilla sen verran, että sain pojan syötettyä ja vaipat yms vaihdettua. Muuten en viitsinyt siskoa vaivata, kun hänellä oli omat pienet lapset, etteivät saa tartuntaa.

Edit. Yllättävän paljosta sitä muuten selviää, kun on vain pakko.
 
Mulla iski joku ihme tauti just ku plussasin kuopuksesta, esikoinen oli vajaa puol vuotias. Kuume huiteli päälle 40:ssä, kurkku kipee ja päälle pahoinvointi pikku toukasta ja mies teki sillon ihan hulluna töitä. Makasin vaan kolme vuorokautta lapsen kans ja mietin että kuhan sais vaan kunnon lääkkeet..

sen jälkeen meniki kaks vuotta enneku sairastuin kunnolla uuestaan, sillon olin saikulla 2 viikkoo. Olin sitä ennen ollu just lasten kans 2 viikkoo kotona ja töitten alottamisesta oli reilu 5 viikkoo..:rolleyes: siitä sitte alkoki kuopuksen korvakierre ihan kunnolla joka loppu toiseen tuubitukseen ja risojen poistoon.
 
Huomenna ru ja jännittäääääää!! Viime torstaina kuulin viimeks sykkeet, silti usein edelleen tulee olo että onko siellä ketään. Mieskin tulee ekaa kertaa mukaan, jännään myös sen reaktiota paljon. Onneks on suklaata, eiku.. :D
 
Meillä on Brio Smilet käytössä. Olen ollut niihin erittäin tyytyväinen. Pääasiassa kävelty asfaltilla, mutta kulkevat kivasti myös metsäteillä. Kätevät kun saa kaukalon kiinni ilman mitään adaptereita ja noin puolen vuoden jälkeen vaunukoppa vaihtui rattaisiin. Meillä rattaat käytössä joka päivä (koiran takia) ja kävellään noin tunnin lenkit, hyvin ovat kestäneet kulutusta. Etupyörät saisi lukkoon, mutta meillä ei ole ollut siihen tarvetta, ei edes niillä metsäteillä. Miinuksena.. en keksi yhtään :D
 
Minä meinaan hommata britax smilet koska kummipojallani on brio smilet ja he ovat olleet myös todella tyytyväisiä kaikin puolin ja erityisplussaa saa tilava tavarakori :)
 
Hihi! Tänään tuli eka kerta kun mua autettiin tuntemattoman toimesta koska MAHA:p
Tippu paperipaketti kaupan hyllyltä lattialle ja puoliks hyllyn alle ja siinä puuskasin ja aloin könyymään itteeni mahan kanssa kyykkyyn kurottelee pakettia niin nuori mies siinä tarjoutui että hän voi sen nostaa:happy:
Vähänkö tuli sellanen mamma-olo!:hilarious:
 
Noniin. Sain lopultakin kaivettua salasanan tänne :/ Kännykkä päätti heittää ulos ja en sitten ole jaksanut salasanaa alkaa kaivaa.
Täälläkin ollaan oltu toistaviikkoa kipeänä. Yskä, flunssa ja jäätävä kurkkukipu. Luonnollisesti on kiertänyt nyt koko poppoon.
Ollaan evakossa lasten kanssa. Oma koti on remontissa, iso vesivahinko :( On hassua pyöriä muiden nurkissa..
Kovasti on hankintoja tehty ja sillä tavalla turvallinen mieli. Lantio on alkanut kovasti löystymään joten loppuaikana tuskin jaksaisi kierrellä kauppoja kovin tiuhaan tahtiin.
 
Multa taas asiakas kysyi viime viikolla (oon siis töissä vaatekaupassa) : "Ei kai tää ole nyt se äitiysvaateosasto?" :hilarious: Meillä ei edes myydä äitiysvaatteita, mutta töissä täytyy kuitenkin yrityksen vaatteita pitää :grin Silloin tuli ekan kerran mamma-olo jonkun ulkopuolisen toimesta....:cool:
 
Toissa päivänä metrossa kaikki helpot istumapaikat menivät nopeammille. Yhden naisen vieressä oli tyhjä ikkunapaikka ja kun vielä muotoilin päässäni saksankielistä kysymystä, pääsisinkö istumaan, ehti noin nelikymppinen mies pyytää naista tekemään rouvalle tilaa. Eilen rautatieasemalla vessat olivat kerrosta alempana ja sinne piti mennä portaat. Minulla oli mukana kaksi kevyttä kassia ja matkalaukku, mutta tiesin selviytyväni niiden kanssa ongelmitta. Lähtiessäni takaisin ylös keskeytti paikan työntekijä kuitenkin työnsä ja tarjoutui kantamaan matkalaukun.

Minusta on mukavaa, että ihmiset ovat avuliaita, ja tykkään myös tunteesta, että olen oikeutettu istumapaikkaan. Selviän kyllä seistenkin, jos täytyy, mutta olen koko elämäni yrittänyt tarkkailla muiden ihmisten istumistarpeita julkisessa liikenteessä ja tehdä tilaa. Nyt on mun vuoro istua.
 
Ihanaa kun oot törmännyt noin auttavaiseen tyyppiin. Mä olin edellispäivänä bussissa joka oli ihan täynnä, mua heikotti flunssan takia ja kävin kysymässä että pääsenkö istumaan yhdeltä nuorelta parilta, jotka istui siinä mikä on tarkoitettu raskaana oleville, vanhuksille ja liikuntarajoitteisille. Vastaukseksi sain todella nyrpeää katsetta, silmien pyörittelyä ja tylyn vastauksen " me ehdittiin ensin " Vatsa näkyi kyllä selkeesti. Jäin sitten loppumatkaksi seisomaan kauppakassien kanssa ja taistelin ettei taju lähde.
 
Mun piti, Jennyhannele, jo aikaisemmin kommentoida järkyttyneenä! En pysty ymmärtämään! En pysty käsittämään sitäkään, miksei kukaan muu tarjoutunut luovuttamaan paikkaansa. Mulla on ollut ennen raskautta tapana ponkaista pystyyn, kun näen jonkun paikkaa tarvitsevan ja mennä muuten vain seisomaan, tai yrittää ainakin hakea katsekontaktia, jotta voisin hahmottaa, uskallanko tarjota paikkaa. Mua on pari kertaa läksytetty siitä, että tarjosin paikkaa liian nuorelle ihmiselle, minkä vuoksi olen vähän varovainen.
 
Joo mulla pisti kanssa oikein vihaksi toi mitä sulle oli käynyt. Ite olisin varmaan räjähtänyt raivosta siihen paikkaan! Ja yleensä tollasessa tilanteessa joku muu viisaampi kanssaihminen kyllä puuttuu asiaan, kumma, että kukaan ei tilanteeseen reagoinut.
 
Mulla on ihan sama juttu! Aina tarjoan paikkani sitä enemmän tarvitsevalle. Kyllä mä ihan vihasena sieltä bussista kotiin marssin ja purin raivopäisesti asian miehelle, joka vähän naurahdellen ilmoitti kyllä ymmärtävänsä ja hämmentyneenä kysyi "onko tää nyt sitä hormonisekoilua?" Voi raukka mihin vielä mun kanssa joutuu. Nyt on meinaan selkeesti menossa joku hormoniryöppy kausi, kun kaikki suututtaa ja surettaa ihan mahdottoman paljon :D
 
Tietäisköhän joku, kun tänään laitoin kelaan äippähakemukset menee ja lukee jo ratkaistu. Mut päätöksissä ei sit näy mitään. Meneeköhän siinä se vuorokausi et päätökset päivittyy asiointiinkansioihin vai miks ei näy mitään? Etusivulla myös lukee "ei käsittelyä odottavia hakemuksia" hmm.
 
jennyhannele sanoi:
Tietäisköhän joku, kun tänään laitoin kelaan äippähakemukset menee ja lukee jo ratkaistu. Mut päätöksissä ei sit näy mitään. Meneeköhän siinä se vuorokausi et päätökset päivittyy asiointiinkansioihin vai miks ei näy mitään? Etusivulla myös lukee "ei käsittelyä odottavia hakemuksia" hmm.
Click to expand...
Menee yksi arkipäivä ainakin, ennenkuin näkyy päätöksissä
 
Nyt vois kyllä oikeesti sanoo, että jäätävän nopeeta toimintaa kelasta. Siis eilen iltapäivällä laitoin vanhempainpäiväraha ja äitiysavustus hakemuset, nyt näkyy päätöksetkin ja vielä ihan oikein kaikki. Päädyttiin ottamaan pakkaus rahana ja on maksussakin jo 6.5. :) Yleensä saanut aina viikko tolkulla kelan päätöksiä odotella ja soitella perään.
 
Mua on alkanut ärsyttää kaikki! Paitsi mun oma lapsi ei ärsytä :) no ei mieskään mua ärsytä mutta kaikki muu jestas sentään i love hormons
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top