HUHTIKUUN hulinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja amanita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jestas että taas toi mies ärsyttää!!! Kaikki, mitä se tekee tai jättää tekemättä, ottaa kupoliin. Sama on ollut joka odotuksen lopussa ja tämäkään ei näemmä tee poikkeusta. En sit tiedä, onko se vaan tää päälle puskeva väsymys, vai mikä sen saa aikaan. Mut taas on sellanen olo, että kumpa se häipyis niin pitkällee kuin pippuri kasvaa ainakin muutamaksi viikoksi. Onneksi sen talviloma loppuu ja on ainakin osan päivistä pois :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: LMK
Voi ei... mun ihan paras ja tärkein ystäväpariskunta kertoi, että mahdollisesti muuttavat kauas :sad001 Oon vaan pari tuntia itkeä pillittänyt... eihän sitä voi elämäänsä elää toisten ehdoilla, mutta kyllä tuo kova paikka tulee olemaan, jos muuttavat.. huoh :sad010
 
Mulla on hormonit alkanut nyt tosiaan vaikuttaa mielialoihin. Oon aamuisin kuin Hangon keksi, kunnes iltapäivän puolella tapahtuu jotain ja oon iltaisin ihan maani myynyt. Päivänsisäinen maanisdepressio iskenyt... :joyful: ->:mad:
 
Enough täällä vähän sama vika :'( nyt itkettää vaan ku sattuu selkään ja toi maha ahistaa :( no tätähän olen hartaasti toivonut kauan että ei pitäs marista yhtään :)
 
Muokattu viimeksi:
Hellis. Tiedän tunteen :Heartred:Heartred:Heartred Mä muistan kun 5 vuotta sitten mun ystävä kertoi että saisivat töitä etelästä jos vain lähtisivät, siitä se itku alkoi, oih. Lähtöpäivänä en pystyny näkemään ketään tai puhumaan kellekään kun vaan itkin. Katsoin kun muuttokuorma lähti, menin kotiin, mies oli hakenut pizzaa ja muistan kun oli niin vaikea syödä samalla kun märisi ikäväänsä :grin:grin:grin Onneksi on soneran kamuliittymä :grin Edelleen puhutaan päivittäin pitkään puhelimessa, mun sielunsisko :Heartred
 
Haa, Sintti2014, tämä raskaus on mennyt suhteellisen seesteisesti ja siististi, en ole ollut eroamassa kuin ehkä 56 kertaa;) Viimeksi, tyttöä odottaessani, viimeinen kolmannes oli aivan kamala. Ihmettelen että avioliitto pysyi kasassa, tunnelma sairaalassa oli "hieman" kylmä, ja ekat viikot kotona vauvan ja esikoisen kanssa suhteellisen haastavaa aikaa. Mutta nähtävästi poikaraskaudet eivät nostata ihan yhtä pahoja raivopuuskia minussa. Vaikka on meillä riidelty, en sitä kiellä. Noh, juuri nyt asiat hyvin, olen oikeasi yrittänyt hieman hillitä itseäni...
 
Wohoo! En siis oo ainoa, jolla hiukan kiristää ;) Meillä synnärillä ollut ihan ok tunnelma, mutta nää viimiset viikot ennen lähtöä vannon aina itelleni, että lähden synnyttämään yksinäni, enkä kerro miehelle. Ja jos ei onnistuis, niin tekisin selväksi, etten häntä sinne halua mukaan. Ihanat kamalat hormonit :) Mä kiihdyn nollasta sataan nanosekunnissa.
 
hei ihanaa et muillaki tätä, mä oon kiroillu mielessäni koko päivän.

miehen piti viedä lapset hoitoon. eilisen kurapäivän jälkeen piti pestä kaikki lasten ulkovaatteet, ja kehittää varavaatteet täks päiväks. laitoin sit ihan kaikki vaatteet ja hoitoreput tyypilliseen tapaan valmiiks esille ja miehen ainut homma oli ottaa kuravaatteet mukaan, tämän selitin tarkkaan.

ni ei, ei ollu laittanu ees lasten sisävaatteita, ne oli eilisissä likasissa vaatteissa ja puhtaat vaatteet ja kuravaatteet kotona. kiva hakee ne hoidosta, hävetti. eikä ollu eka kerta.

saamari kun kaikki valmiina eikä silti onnistu aikuiselta ihmiseltä. mitä jos mä kuolen synnytyksessä, sei varmaan ikinä laita noille puhtaita vaatteita. ahistaa kun kaikki tuntuu olevan mun vastuulla eikä voimat riitä. nytkin jo itken väsymyksestä ja entä sit kun en tätäkään vähää nuku.

tällästä täällä. pakko varmaan tilata h&m:ltä kostoks puhtaita vaatteita, jos en pesekään enää ikinä pyykkiä :D
 
Mä oon ollut suorastaan yllättynyt siitä, kuinka hyvällä tuulella oon ollut koko raskauden! Vaikka fyysisesti on ollut kaikkea muuta kuin helppo raskaus, ja alkua varjosti paha keskenmenopelko viime kerran vuoksi, oon ollut pääosin ihan tyytyväinen ja iloinen. Ja silloinkin kun olo on saanut niskavoiton mielialasta, en ole juuri kärttyillyt, eikä olla juurikaan riidelty miehen kanssa. Se naureskeleekin, et mun raskaus on ollu vaikea vain mulle itselleni :D hämmentävää suorastaan! Todella toivon, että tämä rauhallisuus jatkuu muksun kanssa. Olen ollut aikoinani aikamoisen räiskyvä tapaus, ja olen vasta aikuisvuosinani nautiskellut itsehillinnästä ja tasaisemmasta mielenlaadusta ja vähän jo etukäteen pelkäsin, jos se on raskauden myötä mennyttä. On ollut mukava huomata, että järki on edelleen voittanut hormonit :)
 
Jonsku88 kyllä sitä saa vointia valittaa jos pahalta tuntuu. Ja vaikka ois kauan vauvaa toivonut on lupa väsyä kun vauva aika koittaa jos siltä tuntuu<3 tuttuni hoidoilla lapsia saanut ja muistuttaa saa kyllä häntä siitä että ihan samoihin tunteisiin ja tilanteisiin on oikeus ku luonnollisesti vanhemmiksi tulleilla, siis myös isällä.:Heartbigred
 
Kiitos Palmikko <3 oon kyllä helpolla tähän saakka päässy mut nyt alkaa tuntua aika tukalalta taitaa kuulua iha tähän loppu raskauteen ähinä ja puhina :D
 
Etsijä: ihanaa, että teidän ystävyys on kestänyt tuon välimatkan :Heartred Kyllä meidänkin ystävyys sen varmasti tulee kestämään. Sanoin vain heillekin, että tää on superitsekkäästi ajateltu, mutta tulee huonoon saumaan, kun nyt on sitten edessä kaksi suurta elämänmuutosta: esikoinen ja rakkaiden kauas muutto :sad001 Mutta pitäähän sitä ihmisten tehdä ratkaisut niin, että on itselle hyvä! Nytkin vaan meinaa tippa nousta linssiin, kun aattelen, huoh :arghh:

Jonsku88: mä oon kamppaillu vähän saman kanssa, että kun on kauan toivottu ja ei ihan helpolla alkunsa saanut tää pikkunen, niin koittanut olla turhia valittelematta... mutta niinkuin moni sanoi, niin tottakai siihen on oikeus silloinkin, koska samat oireet sitä kai meilläkin on kuin muillakin :) Toki itse ainakin on jotenkin tosi hyvin kestänyt kaikki oireet ja kivut, kun ei ole ihan helpolla päästy tähän tilanteeseen, että kai sitä olis surkeempi ollut, jos kaikki olis ollu alusta asti helppoa, en tiiä... :)
 
Hellis:Joo viime kevään hyperi oli kyllä oikeesti tosi kamala olin ihan pois pelistä ja makasin sairaalassa 4 päivää että kyllä helpolla on päässy ja siksi ei koe jotenki oikeutetuksi valittaa olostaan
 
Jei! Aamun positiivinen: vauvan sängyn kankaat löyty!!! Ja samalla löyty iso läjä pieniä tytön vanhoja vaatteita, joista osa sopis tälle tulokkaallekkin. Tosin vaatii kyllä oikein kunnon inspiksen, että jaksaa alkaa niitä käymään läpi. Ja eilisen pyykkirallin jälkeen sain todeta haalineeni melkoisen läjän jo tälle vauvalle vaatetta. Eipähän oo ihan pakko joka päivä pyykätä :P
 
Mä ajattelin lähtee kirppis kierrokselle ja jos kävis töissä aamuteellä kun kahvia ei tee närästyksen jälkee yhtään mieli :) saa nähä tarttuuks vaaville mitään mukaan :)
 
Eilen tuli veroehdotus postitse ja ajattelin reippaana tyttönä, että teenpä veroilmoituksen nyt heti valmiiksi niin ei jää roikkumaan synnytyksen ja vastasyntyneen hoidon kanssa yhtäaikaa pakerrettavaksi. NO! Vaikeaahan se on perskutarallaa tehdä, kun vero.fi -sivustot eivät toimi! Haluan tehdä sen juuri ännyytee NYT! Soitin jo tuonne verohallinnon palvelunumeroonkin ja sanoivat, ettei heilläkään ole sivusto toiminut tuntiin. Yrittäkäähän nyt edes saada nettisivut toimimaan, prkl! :mad:

...niin ja yleisesti ottaen olen ollut hyvin rauhallisessa ja kärsivällisessä mielentilassa koko raskauden, mutta nyt ärsyttää. :grin
 
Löysin kirpparilta 2 x 56 cm velour pökät 2€:lla :) kaupasta ostin vanupuikkoja ja lasinoh voidetta varuks :) kyllä onki kauppareissut rankkoja :| no jos loppu päivän sit lepäilis :)
 
Me oltiin 1,5h puistoilemassa tuos meidän lähipuistossa ja tuntuu että sekin vei voimat ihan nollaan :D Meinasin nukahtaa kun esikoisen kanssa tehtiin hamahelmistä :D Tekis vaan mieli mennä nukkumaan. Nyt se ei vaan oikein onnistu ku mies on viel töissä ja opparipari on tulossa käymään ja vilkasemaan tota meidän seminaariesitystä. Oppariseminaari on ens viikolla :o Vitsit kun aika menee ihan tolkuttoman nopeasti!

Oon pari päivää pessyt pikkupyykkiä. Osa on viikattuna laatikossa, lähinnä siis nuo 50-62 kokoiset vaatteet. Tartteis vielä järjestää ne jotenkin järkevästi tuonne laatikoihin. Lisäksi pitäisi hankkia pari koria vielä vaippoja varten. Vaippapyykkikori onneksi löytyi ikeasta maanantaina. Ei se mitä oltiin ajateltu, mutta uskon tuon olevan yhtälailla toimiva.

Pitäis kaivaa saumuri ainakin esille, että saisi vauvan sängyn laitettua kuntoon, Kun nyt vaan jaksais taas.. Ehkä huomenna saan kannettua saumurin tuohon keittiönpöydälle... Jos vaikka se ompelumotivaatiokin löytyisi..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top