Hohhoih.. Energiavei ole tänne kirjoittamiseen riittänyt, vaikka sydämen purkaminen olisi voinut tehdä hyvää.. Meillä elämä ei tunnu helpoksi muuttuvan, hetken kun menee paremmin niin tulee uusi ongelma.. Mehän siis ollaan sairastettu flunssaa ja Juholla se palaa muutaman päivä paremman olon jälkeen yskänä ja räkäisyytenä. Vatsavaivojahan on ollut, kakkaa ei ole tullut ja mallasuutteella saatu vatsa paremmaksi, ilman sitä ei toimi.. Ilmavaivat vaivaa myös. 3kk neuvolassa painoa oli tosiaan tullut vähäisesti.. Illat meillä huudetaan, välillä nukutaan puoli tuntia tai tunti sylissä, mihinkään jos lasket herätään ja aletaan huutamaan.. Välillä kitinä alkaa jo iltapäivästä ja kestää siihen asti että nukahdetaan yöunille. Välillä tosiaan simahdetaan hetkeksi. Yöunille nukahtaa 23- keskiyö.. Poika on ruvennut kieltäytymään tissistä kokoajan enemmän, olen yrittänyt ja yrittänyt saada hänet syömään tissiä.. Nyt alkaa olla paukut loppu.. Mä niin haluaisin imettää ja maitoakin tulisi jos poika sitä söisi.. Totta kai se vähenee kun hän ei syö.. Meillä siis joudutaan siirtymään korvikkeisiin kokonaan :/ kaikkeni olen tehnyt.. Millään en haluaisi luovuttaa, mutta ei voi koko perheen ja esikoisen kustannuksella yrittää väkisin tissiä saada juholle maistumaan.. Ahdistaa, kun tuo esikoinen jää aina vähän paitsioon kun tuo pienempi on niin vaikea... Tuntuu että en riitä kummallekaan, että kumpikin jää vähän puolivillaselle.. Tämän lisäksi mun verenpaineet on edelleen korkeat, lääkäri torstaina ja varmaan uudet lääkkeet.. Tuntuu että ei enää muuta ole kun odottaa seuraavaa pulmaa.. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei juuri ole. Pikkumies toisen sylissä koko illan, nukkumaan mennessä toinen tekee eka iltatoimet, ottaa pojan, menee sänkyyn jotta toinen pääsee tekeen iltatoimet.. Ketään ei viitsi käskeä iltaa istumaan meille itkua kuunteleen ja kurja mihinkään mennä. Juuri oltiin kaksi yötä vanhempieni mökillä pääsiäisen vietossa, niin kyllä ahdistaa kun toiset joutuu kuunteleen meidän vauvan huutoa.
Ei meidän elämä pelkkää kurjuutta ole, vaikka yllä oleva voi siltä kuulostaa, Juho hymyilee ja hurmaa kyllä kaikkia :) käytiin lapsimessuilla ja oli esikoisen eka junamatka, hän oli ihan innoissaan. Joka päivä jaksaa kyllä vielä hymyillä ja nauraa, mutta kyllä väsymys tähän tilanteeseen alkaa mut ja mieheni kietomaan.. Ehkä tämä paremmaksi vielä muuttuu?
Pahoittelen kun en ole jaksanut kommentoida tai kirjoitella paljoa, mutta lukemassa käyn ja mielelläni :) ja sori, että "oksensin" pahan oloni ja väsymyksen tähän, mutta oli pakko
Sent from my iPad using Vau Foorumi
Ei meidän elämä pelkkää kurjuutta ole, vaikka yllä oleva voi siltä kuulostaa, Juho hymyilee ja hurmaa kyllä kaikkia :) käytiin lapsimessuilla ja oli esikoisen eka junamatka, hän oli ihan innoissaan. Joka päivä jaksaa kyllä vielä hymyillä ja nauraa, mutta kyllä väsymys tähän tilanteeseen alkaa mut ja mieheni kietomaan.. Ehkä tämä paremmaksi vielä muuttuu?
Pahoittelen kun en ole jaksanut kommentoida tai kirjoitella paljoa, mutta lukemassa käyn ja mielelläni :) ja sori, että "oksensin" pahan oloni ja väsymyksen tähän, mutta oli pakko
Sent from my iPad using Vau Foorumi