Meilläkin koira on vähän arka vähän kaikkea kohtaan. Joten mutisee kyllä välillä, mutta molempia olen yrittänyt opettaa olemaan toistensa kanssa tekemissä, niin koiraa kuin lastakin. Eli koiraa kehotan väistämään, jos lapsi tulee lähelle eikä halua siihen jäädä, ja taas isommalle on kyllä selitetty, että jos koira murisee, niin se on parempi jättää rauhaan. Tuo koira on vähän hupsu otus, se ei aina tajua väistä lapsia, vaikka tilaa olisi, kun miun se tietysti antaa tehdä mitä vaan. Esim. pesu ja kuivaaminen kuivaajalla onnistuu ihan ilman kiinni pitämistä. Niin jotenkin se luulee, että hänen pitää vaan antaa lastenkin tehdä, mitä haluavat. Ja kuitenkin sitten murisee, kun on epäluuloinen. Paremmin väistää, jos en ole vieressä. :D Onneksi isompi ei meidän koiraa juuri haluakaan sitten halia tms., kun ei ole sitä koskaan saanut harrastaa. Ja se hyöty tästä on ollut, ettei neiti ulkonakaan koirien kimppuun hyökkää, kun on oppinut kotona, että parempi jättää koira rauhaan. Nyt tietysti pienempää saa vähän vahtia, ettei mene koiran kimppuun, mutta onneksi Kiiraa kiinnostaa enemmän tuo isosisko. Äidin sylistä on sitten saanut koiraa katsella ja koskeakin, pöhkö koira antaa vauvan kiskoa itseään vaikka poskista, jos vauva on miun sylissä. Tunkee siihen oikein riepoteltavaksi, sitten saa koko ajan irrotella pieniä nyrkkejä koirasta. Kissat meillä väistää paremmin, ja se, joka ei väistä, antaa retuuttaa itseään. Niiden suhteen ei ole huolta. :) Koira elää kuitenkin ihan hyvää elämää eikä esim. stressaa niin, että se vaikuttaisi sen elämänlaatuun, joten en ole vielä joutunut miettimään lopettamista. Kouluttamista vaatisi lisää, se kun pelkää myös muita koiria. Uskon, että siitä ihan kelpo koiran saisi, kun vaan olisi aikaa ja tarpeeksi halua kouluttaa! Osaa kuitenkin olla myös todella hieno kaveri.
Huh. Onneksi meillä näyttäisi taas Kiiran vointi olevan parempi. Aamuhan alkoi sillä, että neiti oksensi kunnon satsit maitoa päälleni sängyssä. Pääsin kunnon ykäkylpyyn. Sittemmin ei onneksi ole puklannut kuin kerran ja silloinkin aika pienen määrän. Jee! Hyvin tyytyväinen on ollut, ruoka on kelvannut ja tissi samaten. Olin itse tallilla muutaman tunnin ja neiti oli nukkunut melkein koko sen ajan. :) Joten nyt jaksaa taas touhuta. Taitaa pikkuhiljaa vakiintua meille kaksien päiväunien taktiikka. Oli kyllä ihana päästä kunnolla ratsastamaan taas, kun viime viikko meni vähän plörinäksi sen sairastamisen takia. Kävin kyllä viime viikolla kahdesti tallilla, mutta ekalla kerralla joutui vähän himmailemaan mahan takia ja toisella kerralla oli pelkkä käynti niin tuskallista, ettei siitä kyllä nauttinut yhtään. Nyt jaksoi 1,5 tuntia vääntää koulua ilman satulaa pöhkön arabialaisen kanssa. :D Onneksi ei isommin ruvennut riehumaan ratsuni, vähän vaan päätti lisätä tasapainoharjoituksia ohjelmaan.
P.S. Tuli muuten leivottua suklaacookieita isomman neidin kanssa. Onneksi ovat niin tumman suklaisia, että voi syödä vain vähän kerrallaan. :D