Mie oon esikoista ottanut mukaan koiran rutiineihin, niin että koira tottuisi lapsen läsnäoloon paremmin ja hyväksyisi sen samalla tavalla laumaan kuin meidät isommat ihmiset. Eli Liia on sitten antanut välillä koiralle ruokaa, temppuja joskus tehdään yhdessä niin, että Liia palkkaa. Se kun ei yleensä vielä ihan riittävän selkeästi ja tomerasti käskyjä osaa antaa. :D Ja nyt on halunnut lenkille lähtiessä laittaa pannan koiralle. Meidän koira kun pujottaa itse päänsä pantaan (puolikiristävä), kun sille sanoo "panta", niin tytönkin on se helppo laittaa. Ja nyt on mutinat vähän vähentyneet. :) Että kyllä tämä kai meilläkin tästä! Ihana koira tuo kuitenkin on, vaikka joskus toki ajattelee, että olisipa kiva, kun olisi sellainen "normaali" koira, jolla ei olisi näitä ongelmia niin paljon. Tai no ongelmia ja ongelmia. Siis tilanteita/asioita, jotka saavat koiran jännittymään tai pelkäämään. Tälle ei ole edes aiemmin mitään sattunut, se oli kuulkaa TEINI-IKÄ, joka sai meidän koiran sekaisin. Kun olisi silloin osannut toimia paremmin, niin asiat olisi nyt ehkä toisin. Silloin tuli huonoon aikaan muutto kaupungista maalle yms. Sitten jäi ne vähätkin koira- ja ihmiskontaktit ja tässä nyt ollaan. Vaikka eipä tuo normaaliin elämään vaikuta, kun ei vaan anna ärsyttää. Ääntä tuosta otuksesta lähtee, mutta on niitä huonompikäytöksisiäkin lenkillä kohdattu. :D Tai ehkä ne on olleet niitä omistajia, mutta kuitenkin.
Se pitäisi kohta taas ryhdistäytyä ja katsoa, millaiset harjoitukset on tänään luvassa. Sinnikkäästi olen sitä haastettani jatkanut, vaikka oli se mahatautikin. Pari taukopäivää jouduin kyllä pitämään. Nyt on taas ihanasti lihakset kipeinä niin reisistä, pakaroista kuin vatsastakin. :D Sitten kun ne vielä saisi kaivettua esiin tuon toisen massan alta...