Huhtikuun Hirnumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sinbbu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meijän poika repii nykyään itteltänsä aina tumput pois käsistä niin seki nukkuu aina ilman hanskoja vaunuissa kun en viiti kesken unia niitä takasin sille änkee ja samalla herättää toista. Laitan vaan aina semmosen jonku viltin siihen vaunujen suuaukon eteen ettei tuule sinne sisälle ja hyvin on pärjänny :)
 
Me jouduttiin juuri lopettamaan vanha koira sairauden vuoksi ja ei se helppo päätös ollut :( Mutta teette Nappo oikean päätöksen, hyvä tehdä päätös tuossa vaiheessa ennen kuin jotain tapahtuu. Arvaamattomalle koiralle lapset rupeavat olemaan isompi uhka kun lähtevät liikkeelle ja menee monta vuotta ennen kun voi luottaa siihen, ettei lapsi yhtäkkiä nappaa koiraa kovakouraisesti kiinni kun oma silmä välttää. Ja jos yhtään helpottaa, se lopetus ainakin nyt näin omasta näkökulmasta juuri koiran lopettaneena, käy todella kivuttomasti ja siististi. Voimia!
 
Että se on surkeeta, kun se rakas sesse kuolee.. joko luonnollisesti tai piikin kautta. Meidän koiruus on ny 6-vuotias ja se on ihan kiltti poikaa kohtaan eikä osoita mieltään... mut välillä kyl ärisee pojalle melkoisen äkäisesti. Mehän kytätään kokoajan, et pääsee koiraa ojentaan, jos murisee pojalle. Kyl se vaa niin on, et jos kerran puree nii puri viimeisen kerran. Mä luulen, et sille ois ottaja sit jos siitä tarttis luopua. Toivottavasti ei.
 
Itte on pari koiraa joutunu jo saattelemaan sateenkaarisillalle tassuttaan molemmat aivan liian aikaisin sairauksien vuoksi. Ittelle koirat on perheenjäseniä ja kavereita, on kyllä surkeeta, kun on se raskain ja vaikein päätös tehtävä. Vanhempi koira on jo 10v, se ei muksusta välitä, lähtee pois, jos muksu menee lähelle. Nuorempi koira antaa könytä vaikka ittensä yli.
Aina ovat valvotusti toki. :)

Mielestäni koira saa murista lapselle, muttei purra. ( ei tietenkään turhaan vaan, jos muksu ottaa kovakouraisesti vaikka hännästä kiinni, niin saa murahtaa ) ( valvovan silmän allahan näitä tilanteita ei pääse edes syntymään pahemmin ) Murisemallahan koira kertoo, ettei tykkää. Mieluummin niin et varoittaa murisemalla, kun et alkaa arvaamattomaks ei murise vaan käy suoraan kii. Tuleekohan kiviä ja männynkäpyjä? no mutta kaikilla omat mielipiteensä:)

Nappo: Voisko koiralla olla kipuja, jos on nyt alkanu noin käyttäytyy? toki jos koira on arvaamaton ja arka ja stressaa kaikesta niin parempi on sille lähteä nukkuu ikiunta.
 
Ei oo todellista... Kun on mahataudista päästy, niin Kiiralla on niin paha tuo nuha ja köhä, että sitä limaa on niin paljon, että se oksentaa sitä pois. Ja paljon. :( Kauppareissulta kotiuduttiin ja neiti oli oksentanut autossa niin paljon, että vaippaa myöten oli oksennuksessa. Ehti vielä kotonakin oksentaa ennen pesua. Ja sen jälkeenkin on jo kahdesti vaihdettu body puhtaaseen. Sääliksi käy. :( Tissi kyllä ainakin maistui, mutta se lämmin maito saa tietysti oksentamaan lisää. Hyvä se tietysti on, että ne limat tulee pois, mutta eikö tuo pieni voisi välillä tervekin olla?

Käytiin vähän shoppailemassa tyttöjen kanssa. :) Esikoinen valitsi itselleen kesäkengät, ja mie ostin itselleni uuden kirjan. Donna Tarttilta oli ilmestynyt uusi romaani, toivottavasti se on parempi kuin toinen. Eka oli hyvä. Kunhan oon nuo muut "jonossa olevat" saanut luettua, niin pääsee tuon tiiliskiven kimppuun. :)
 
Mun vanha koira alko menee alamäkeä kun esikoinen oli 1kk ikänen. Kultanennoutaja oli 8vuotta. Ensin sai verikorvan, ja siitä se sitten alkoi. Muuttui ihan oudoksi, poissaolokohtauksia ja "muissa maailmoissa". Kuukauden kipulääkkeiden ja eläinlääkärillä rampatessa teki viimisen jutun :sad001 annoin aamulääkettä keittiössä niinkuin olin tehny jo kuukauden päivät (luojan kiitos, että tyttövauva nukkui omassa sängyssä eikä esim ollut mulla sylissä), kun ojensin lääkkeen makkaran kanssa (niinkuin joka aamu/päivä/ilta) niin koira hyökkäsikin käteeni kiinni ja sen jälkeen hullun kiilto silmissä murisi mulle. Koskaan en ole koiraa nähny sellaisena ja en uskaltanu liikkua, taatusti olisi tullut päälle. Meidän välissä vieressä oli korkea kaappi ja sain mäjäytettyä sen oven päin koiraa naamaa. Koira lähti olkkarii ja tuli sekunnin päästä takasin häntä heiluen ja "ihan kun mitään ei olisi tapahtunut". Mä lähdin käteni kanssa tikattavaksi ja hysteerisenä meidän eläinlääkärin juttusille. Vahva epäily oli aivokasvaimesta, oireiden perusteella. En lähteny asiaa tutkimaan sen enempää koska koira sai lähteä. Ekan kerran puri ja en uskaltanut ottaa riskiä toisesta kerrasta. Lääkäri sanoi, että minä pääsin helpolla, että on nähnyt tapauksia joissa koira puree ensimmäisen kerran ja ottaakin kiinni päästä/naamasta tms.. Ja oli sitä mieltä, että jos koira puree kerran, se tekee sen uudelleen, ja kysyi minulta ratkaisevan kysymyksen "pystytkö enää luottamaan koiraa?"
Olin aina ajatellut, että haluan luopua koirastani niin että voin heittää sille vielä viimisen kerran palloa eikä niin että toinen joutuu kärsimään. Eläinlääkärin pihassa heitimme viimiset pallot ja siitä sisälle ja loppuun asti olin koirani vieressä. Kipeää se teki, ja tekee edelleen. Mutta koirat ei toimi eikä ajattele niinkuin me. Enää en päästäisi asioita niinkään pitkälle, koska se ensimmäinenkin puraisu voi olla kohtalokas. Varsinkin, jos siihen viittaavia "oireita" on jo näkyvissä. Koira voi saada aikaan oikeesti rumaa jälkeä ja onhan näitä tapauksia lukenut kuinka aina lasten kanssa hyvin toimeen tullut sesse yhtäkkiä nappaakin perheen vauvasta kiinni ja vauva kuoli vammoihin. Itse ainakin koen, että jos on kyseessä jo iäkkäämpi koira ja on ollut perheessä "ainut vauva", kunnes tulee oikea vauva perheeseen. Siinä kohtaa koira voi kokea vauvan uhkaksi ja tulleen hänen reviirilleen (En kuitenkaan tarkoita, että eläimistä pitäisi luopua heti kun perheeseen tulee vauva). Kannattaa olla tarkkana niiden koirien kanssa, niinkuin varmasti olettekin :)


btw, meillä jätkä tänään 8kk :Heartred
 
En tiedä mistä tää oikeesti johtuu mut pojan ei tarvi mennä ku kattoon sitä silmiin niin tulee armoton murina päälle... En uskalla odottaa sitä et ku poika rupee liikkuun niin mitä sitten tapahtuu? Ainut kenen se antaa koskea itseään niin olen minä tai mies.. Se on nyt ruvennu pitään sitä kun poika on hyppykiikussa tai kävelytuolissa ja pääsee liikkuun enemmän... Silloin ku tultii kotii sairaalasta näihin päiviin asti koira ei oo tehny mitään pojalle... Nyt on muristu jo liian monta kertaa ja en enää uskalla käydä kusella rauhassa...
Tänään kävin kaivamassa haudan ja tekemässä arkun, mies vaihto kesärenkaat autoon ja poika oli äidillä hoidossa.. Huomenna soittelen eläinlääkärille että mihin aikaan hän kerkiää poikkeen pistään koiran ikiuneen..
 
Itse katson ja seurailen meijän sessejen käyttäytymistä todella paljon niin pojan läsnäollessa kun muutenkin. Tunnen noi kummatkin kun omat taskuni, mutta SILTI pidän aina tiukassa valvonnassa kun ovat pojan lähellä. Ovathan elukat kuitenkin arvaamattomia otuksia eikä niitten tekemisiä osaa juurikaan ennakoida. Pidän myös tiukan linjan siinä ettei meijän koirien kanssa sovi pelleillä, onhan niilläkin tunteet ja pellelilemällä saa vaan vahinkoa aikaiseksi. Katson myös hyvin tarkkaan mitä poika touhuilee koirien lähellä ettei vaan satuta vahingossakaan koiria ja aina jos meinaa satuttaa niin oikeen napakasti torun poikaa lopettamaan. Koiratkin huomaa siinä sitten samalla ettei lapsen tulo ole tehnyt niistä yhtään sen vähempiarvoisia perheenjäseniä ja varmasti myös ehkäisen monet mahdolliset murinat/puremiset jo ennalta kun opetan lapselle alusta alkaen miten käsitellä elukoita :) Meijän koirat ei oo kyllä ikinä murissu kellekään kun ei ole vielä tähän asti ollut siihen aihetta, mutta uskon et jos joku oikeasti pääsis ärsyttämään koiria yli niiden sietorajan niin kyllä varmana varottaisivat murinalla ennenkö purisivat (toivottavasti niin ei pääse vastaisuudessakaan käymään) :)
 
Kyllä mä oon Kiips samaa mieltä sun kanssa. Mut toi meidän koiruus murisee välillä vain siitäkin, jos poika kulkee sen nukkumapaikan ohi. Noh, ehkä sitä vähän on herkkkänä, kun ei tosiaan halua et poika joutuu puretuksi. Koiruus tietää kyl omat lelunsa eikä murise pojalle, jos hän ottaa koiruuden lelun käteensä. Koittaa ottaa sen pois, mut luovuttaa ennen vauvaa, et ei meillä varmasti tartte pelätä tota koiruutta. Mut Jozzuuh on kans ihan oikeessa siinä, et eläimet on eläimiä. Kilteinkin koira voi tehdä sen virheen, mitä siltä ei odota. Ja ainahan pitäis muistaa se, et antaa elukan tutustua itse, ei pakottaa tutustumaan. Säikähdin, kun poikaa vietiin sakkee kattomaan.. sanoin, et annappa sen koiran tulla itte nuuhkiin poikaa sit kun on valmis siihen.
 
meijän entinen sekarotunen koira ei tykänny yhtää lapsista,sen entisessä kodissa oli lapset sitä kiusannu ni se aina muris niille.ja siitä lähtien kaikille lapsille ketkä meni sen lähelle.
 
No nyt on soitettu eläinlääkärille...
Siis jos olen esim lenkillä kukaan ei saa antaa kättä/silittää koiraa koska en vastaa seurauksista... Suojelee vissii mua vähä liikaakin...
Koira on myös ilmaissut hyvin vahvan mielipiteen veljen&kihlatun ja vanhempieni koirista... Niin ja jos tänne meille uskaltaisi pyytää myös enemmän ystäviä kylään, myös niitä joilla on lapsia koska ei tarvi enään pelätä jos/kun se kävisi jonkun päälle...
On kummaa kun ei tunnu vieläkään pahalta haudata omaa koiraa.. o.O
Johtuukohan vaan siitä että oon sulatellut tätä asiaa jo tarpeeksi kauan?
 
kyllä mä ainakin surisin jos toi ärsyttävä marsu potkasis tyhjää...ja mä siis oikeesti oon sitä niin täynnä että on ihan sama vaikka se kuolis heti.julmaa tekstiä,mut se on oikeesti r.a.s.i.t.t.a.v.a.
 
Kyl siinä varmasti tulee tippa linssii ku haudataan koira.. en mä ny niin kylmä kuitenkaa oo :D
 
mulla tuli tippa linssii siinä vaiheessa ku marsuu pistettii ne piikit ja sit ku näin et se ei enää hengittäny:sad010
 
Jozzuuh: oon samaa mieltä.

Vaikka omat koirat onkin kilttejä. Niin kyllä ovat muksun kanssa aina valvovan silmän alla. Muksulle opetetaan meilläkin alusta asti, et miten eläimiä kohdellaan.

Ihan liikaa on näitä juttuja, kuinka koira puri lasta. Sit syytetään koiraa, mielestäni se ei ole koiran vika vaan sen joka jättää vauvan /pienen lapsen ja koiran keskenään. Koira tuskin olisi noissa tilanteissa purru, jos olisi vahdittu, ettei lapsi pääsee kiusaamaan koiraa. En usko siihen, että koira purisi syyttä. Eläimet toimii vaistojensa varassa, eivät ajattele/toimi niinkuin ihmiset. Pienet lapset ei aina muista silittää kauniisti ja ei eläintenkään tarvii ihan kaikenlaista kohtelua mielestäni sietää. Etenkin kun tälläiset tilanteet voi hyvin ennaltaehkäistä. Niin sanottakoon vielä, etten ittekkään jäisi arpomaan koiran kanssa joka ois vaaraksi muksulle.
 
nappo..jokainen pukee omalla parhaalla katsomallaan tavalla pienokaisen vaunuun :). Meillä on likka kans aika kuuma verinen tapaus..mut olen laittanut kypärämyssyn päähän kuitenkin vaikka olis ulkona vähän plussa asteita...haalarissa saa kädet suojaan niin en laita lapasia...äippäpaketin siilipussi on suojana niin antaa vielä sopivasti suojaa..niin ja mullakin on muuten vaunujen suojana sadesuoja...:)
 
Noniin.. nyt on koira vihreemillä nurmilla kavereidensa kans... Enkä itkemättä sitä haudannut..
Se oli nopee ja kivuton lähtö. Multa tippu iso kivi sydämeltä, ei tarvi ressata/pelätä enää eikä myöskään koirankaan :Heartred
 
Meilläkin koira on vähän arka vähän kaikkea kohtaan. Joten mutisee kyllä välillä, mutta molempia olen yrittänyt opettaa olemaan toistensa kanssa tekemissä, niin koiraa kuin lastakin. Eli koiraa kehotan väistämään, jos lapsi tulee lähelle eikä halua siihen jäädä, ja taas isommalle on kyllä selitetty, että jos koira murisee, niin se on parempi jättää rauhaan. Tuo koira on vähän hupsu otus, se ei aina tajua väistä lapsia, vaikka tilaa olisi, kun miun se tietysti antaa tehdä mitä vaan. Esim. pesu ja kuivaaminen kuivaajalla onnistuu ihan ilman kiinni pitämistä. Niin jotenkin se luulee, että hänen pitää vaan antaa lastenkin tehdä, mitä haluavat. Ja kuitenkin sitten murisee, kun on epäluuloinen. Paremmin väistää, jos en ole vieressä. :D Onneksi isompi ei meidän koiraa juuri haluakaan sitten halia tms., kun ei ole sitä koskaan saanut harrastaa. Ja se hyöty tästä on ollut, ettei neiti ulkonakaan koirien kimppuun hyökkää, kun on oppinut kotona, että parempi jättää koira rauhaan. Nyt tietysti pienempää saa vähän vahtia, ettei mene koiran kimppuun, mutta onneksi Kiiraa kiinnostaa enemmän tuo isosisko. Äidin sylistä on sitten saanut koiraa katsella ja koskeakin, pöhkö koira antaa vauvan kiskoa itseään vaikka poskista, jos vauva on miun sylissä. Tunkee siihen oikein riepoteltavaksi, sitten saa koko ajan irrotella pieniä nyrkkejä koirasta. Kissat meillä väistää paremmin, ja se, joka ei väistä, antaa retuuttaa itseään. Niiden suhteen ei ole huolta. :) Koira elää kuitenkin ihan hyvää elämää eikä esim. stressaa niin, että se vaikuttaisi sen elämänlaatuun, joten en ole vielä joutunut miettimään lopettamista. Kouluttamista vaatisi lisää, se kun pelkää myös muita koiria. Uskon, että siitä ihan kelpo koiran saisi, kun vaan olisi aikaa ja tarpeeksi halua kouluttaa! Osaa kuitenkin olla myös todella hieno kaveri.

Huh. Onneksi meillä näyttäisi taas Kiiran vointi olevan parempi. Aamuhan alkoi sillä, että neiti oksensi kunnon satsit maitoa päälleni sängyssä. Pääsin kunnon ykäkylpyyn. Sittemmin ei onneksi ole puklannut kuin kerran ja silloinkin aika pienen määrän. Jee! Hyvin tyytyväinen on ollut, ruoka on kelvannut ja tissi samaten. Olin itse tallilla muutaman tunnin ja neiti oli nukkunut melkein koko sen ajan. :) Joten nyt jaksaa taas touhuta. Taitaa pikkuhiljaa vakiintua meille kaksien päiväunien taktiikka. Oli kyllä ihana päästä kunnolla ratsastamaan taas, kun viime viikko meni vähän plörinäksi sen sairastamisen takia. Kävin kyllä viime viikolla kahdesti tallilla, mutta ekalla kerralla joutui vähän himmailemaan mahan takia ja toisella kerralla oli pelkkä käynti niin tuskallista, ettei siitä kyllä nauttinut yhtään. Nyt jaksoi 1,5 tuntia vääntää koulua ilman satulaa pöhkön arabialaisen kanssa. :D Onneksi ei isommin ruvennut riehumaan ratsuni, vähän vaan päätti lisätä tasapainoharjoituksia ohjelmaan.

P.S. Tuli muuten leivottua suklaacookieita isomman neidin kanssa. Onneksi ovat niin tumman suklaisia, että voi syödä vain vähän kerrallaan. :D
 
Takaisin
Top