Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Papuska & kirkkaus_ minkä ikäiset esikoiset teillä on? :)
Musta taas tuntuu ettei oikein osaa vielä ajatella kokoasiaa. Tiedostaa että on raskaana mutta ei vielä mitään oireita. Esikoista odottaessa jo tässä vaiheessa jäätävä pahoinvointi ja viime raskaudessakin pahoinvointia heti alusta asti vaikka menikin kesken.
Jotenkin ei tunnu yhtään luottavaiselta ja ei tunnu että tekis mieli pahemmin kertoa kellekään. Mutta sitten kun tulee joku josta täytyy kieltäytyä jne tai puhutaan tulevasta vuodesta ja suunnitelmista tekis mieli heti kertoa mutta vaikea kun ei oikein luota eikä halua..
Mä niin ymmärrän nuo fiilikset! [emoji173]️ Samalla yritän ajatella varovaisen positiivisesti ja luottavaisesti. Vähän sillä filosofialla, että jos pahin tapahtuu, niin murehditaan sitä sitten. ...ja joo, helpommin sanottu kuin tehty. Ei tää multakaan kaiken aikaa onnistu.
Täällä vauva on erittäin toivottu ja nyt kauhee ressi että jos meneekin kesken, vaikka toisaalta ehkä ihan järkevääkin miettiä että voi niinkin tässä käydä jos nyt sattuiskin jotain.
Vähän kyllä mietin että mitähän tästä kaikesta tulee kun kolme lasta jo ennestään ja mulla on itellä aika paha adhd ja epäilys että myös ainakin yhdellä lapsista on myös, vanhimmallakin kyllä alkanut tuleen viitteitä nyt kun on koulussa. Mutta toisaalta sitten taas tietää että kyllä tässä pärjätään ja on jotenkin ihana kattoo noita kolmea kun ovat niin tiivis joukko ja rakkaita toisilleen :)
Miten tää alkuraskaus voi olla näin tulisilla hiilillä istumista?
Jotenkin mä vissiin sen ekan raskauden aikaan olin niin pihalla, etten alussa juuri ollut kuin typertynyt koko ajatuksesta. Ja vaikka raskaus toivottu olikin, silloin vauva sai alkunsa vähän niin kuin vahingossa. Nyt ollaan ihan yrittämällä yritetty ja vaikka luulis et sitä ois vanha kujakettu, niin ehei...
Koko ajan jännittää, sitten on iloinen, väliin taas vähän pelottaa, sitten ei uskalla edes kunnolla ajatella koko asiaa ja seuraavaksi haluaisi kertoa kaikille vastaantulijoille. Oonko mä ainoa jakomielitautinen, vai onko meitä muitakin?
Edit: tämän vuoksi mä varmaan niin hirveesti ootan, että saataisiin ryhmään lisää joulukuisia mukaan ja vertaistukea ettei tarttis täällä kotona yksin sekoilla.