Huhtikuun höpinät

Papuska

Piirimestaruustason postaaja
Helmikuunmammat 2016
Aloitanpa meille ensimmäisen kuukausiketjun. Tänne voi höpötellä niitä näitä taivaan ja maan välillä! :happy:
 
Miten tää alkuraskaus voi olla näin tulisilla hiilillä istumista? :nailbiting:

Jotenkin mä vissiin sen ekan raskauden aikaan olin niin pihalla, etten alussa juuri ollut kuin typertynyt koko ajatuksesta. Ja vaikka raskaus toivottu olikin, silloin vauva sai alkunsa vähän niin kuin vahingossa. Nyt ollaan ihan yrittämällä yritetty ja vaikka luulis et sitä ois vanha kujakettu, niin ehei...

Koko ajan jännittää, sitten on iloinen, väliin taas vähän pelottaa, sitten ei uskalla edes kunnolla ajatella koko asiaa ja seuraavaksi haluaisi kertoa kaikille vastaantulijoille. :wacky: Oonko mä ainoa jakomielitautinen, vai onko meitä muitakin? :wink

Edit: tämän vuoksi mä varmaan niin hirveesti ootan, että saataisiin ryhmään lisää joulukuisia mukaan ja vertaistukea ettei tarttis täällä kotona yksin sekoilla. :hilarious:
 
Musta taas tuntuu ettei oikein osaa vielä ajatella kokoasiaa. Tiedostaa että on raskaana mutta ei vielä mitään oireita. Esikoista odottaessa jo tässä vaiheessa jäätävä pahoinvointi ja viime raskaudessakin pahoinvointia heti alusta asti vaikka menikin kesken.

Jotenkin ei tunnu yhtään luottavaiselta ja ei tunnu että tekis mieli pahemmin kertoa kellekään. Mutta sitten kun tulee joku josta täytyy kieltäytyä jne tai puhutaan tulevasta vuodesta ja suunnitelmista tekis mieli heti kertoa mutta vaikea kun ei oikein luota eikä halua..
 
Papuska täälläkin ihan samoja tunteita ja ajatuksia.. Meilläkin tämä raskaus on toivottu( täytyy myöntää että oli miehen ajatus), mutta lämpenin ajatukselle nopeasti ja nyt taas mietin että ”olenko oikeasti raskaana” ja ”olenko minä taas valmiina tähän”?

Meillä on kaksi lasta ennestään, esikoispoikamme täytti juuri 5-v ja tyttäremme 2,5v. En ollut itse paljon ajatellut että milloin meille saisi kolmonen tulla ja sitten kun se tapahtui vielä näin nopeasti niin olen ihan pihalla. Todella onnellinen kyllä, sillä rakastan lapsiani yli kaiken, mutta onhan se taas iso muutos elämässä.. Kahdenkin kanssa kun on kädet täynnä niin mietin miten sitten kun heitä on kolme.

Papuska & kirkkaus_ minkä ikäiset esikoiset teillä on? :)
 
Papuska & kirkkaus_ minkä ikäiset esikoiset teillä on? :)

Meidän esikoinen täytti viime kuussa kaksi.

Nolottaa vähän myöntää, mutta me suunniteltiin tätä uutta raskautta juuri näille main taloudellisista syistä. Toive siis on, että meillä olisi toinen lapsi ennen kuin esikoinen täyttää kolme. Tämä jotta saisin äitiyspäivärahaa esikoista edeltävien tulojen mukaan. Tein silloin pitkän äitiyslomasijaisuuden ihan kivapalkkaisessa duunissa, enkä esikoisen syntymän jälkeen ole hakenut uusia töitä, vaan hoitanut tytärtä kotona. Ja tietenkin vaakakupissa on painanut myös mun ikä (oon jo 37 [tai siis huomenna olen :wink]) sekä tottakai se että ylipäätään halutaan toinen lapsi.

Meillä siis tulee melkein samanlainen ikäero kuin teidän kahdella vanhimmalla Ma-Ma.:)
 
Musta taas tuntuu ettei oikein osaa vielä ajatella kokoasiaa. Tiedostaa että on raskaana mutta ei vielä mitään oireita. Esikoista odottaessa jo tässä vaiheessa jäätävä pahoinvointi ja viime raskaudessakin pahoinvointia heti alusta asti vaikka menikin kesken.

Jotenkin ei tunnu yhtään luottavaiselta ja ei tunnu että tekis mieli pahemmin kertoa kellekään. Mutta sitten kun tulee joku josta täytyy kieltäytyä jne tai puhutaan tulevasta vuodesta ja suunnitelmista tekis mieli heti kertoa mutta vaikea kun ei oikein luota eikä halua..

Mä niin ymmärrän nuo fiilikset! ❤️ Samalla yritän ajatella varovaisen positiivisesti ja luottavaisesti. Vähän sillä filosofialla, että jos pahin tapahtuu, niin murehditaan sitä sitten. ...ja joo, helpommin sanottu kuin tehty. Ei tää multakaan kaiken aikaa onnistu.
 
Täällä fiilikset menee laidasta laitaan. Olen aivan super onnellinen tästä raskaudesta, mutta samalla on kamala pelko, että entä jos meneekin kesken. Joten yrittää aina toppuutella omia ajatuksia (kun käyn miettimään tuplien hankkimista, jne.. :D ). Toisaalta haluaisin kertoa perheelleni, koska he tietävät, että olemme kovasti toivoneet esikoiselle pikkusiskoa tai -veljeä, mutta toisaalta ei halua vielä puhua kenellekään muille kuin miehelle. Ei ennenkuin on käyty ekassa ultrassa, että näkee onko siellä mikä tilanne.
Että täällä toinen jakomielitautinen!! :D
 
Mä niin ymmärrän nuo fiilikset! [emoji173]️ Samalla yritän ajatella varovaisen positiivisesti ja luottavaisesti. Vähän sillä filosofialla, että jos pahin tapahtuu, niin murehditaan sitä sitten. ...ja joo, helpommin sanottu kuin tehty. Ei tää multakaan kaiken aikaa onnistu.

Juurikin näin. Ei oikein osaa vielä nauttia. Vaikea se on ajatella että murehtii sitä sitten, kun tavallaan siihen valmistautuu kokoajan että entä jos...
 
Täällä vauva on erittäin toivottu ja nyt kauhee ressi että jos meneekin kesken, vaikka toisaalta ehkä ihan järkevääkin miettiä että voi niinkin tässä käydä jos nyt sattuiskin jotain.

Vähän kyllä mietin että mitähän tästä kaikesta tulee kun kolme lasta jo ennestään ja mulla on itellä aika paha adhd ja epäilys että myös ainakin yhdellä lapsista on myös, vanhimmallakin kyllä alkanut tuleen viitteitä nyt kun on koulussa. Mutta toisaalta sitten taas tietää että kyllä tässä pärjätään ja on jotenkin ihana kattoo noita kolmea kun ovat niin tiivis joukko ja rakkaita toisilleen :)
 
Täällä vauva on erittäin toivottu ja nyt kauhee ressi että jos meneekin kesken, vaikka toisaalta ehkä ihan järkevääkin miettiä että voi niinkin tässä käydä jos nyt sattuiskin jotain.

Vähän kyllä mietin että mitähän tästä kaikesta tulee kun kolme lasta jo ennestään ja mulla on itellä aika paha adhd ja epäilys että myös ainakin yhdellä lapsista on myös, vanhimmallakin kyllä alkanut tuleen viitteitä nyt kun on koulussa. Mutta toisaalta sitten taas tietää että kyllä tässä pärjätään ja on jotenkin ihana kattoo noita kolmea kun ovat niin tiivis joukko ja rakkaita toisilleen :)

Minkä ikäisiä sun lapset on?
 
Mäkin niin päätin, että tän tokan raskauden otan ihan lunkisti, eihän tässä enää tarvii stressata, ja suunnitelmia ehtii tehdä sitten joskus nt-ultran jälkeen. Nyt sit oon vasta rv4+6, ja oon tehnyt hulluna raskaustestejä joka päivä, tsekannut Kelan sivuilta milloin pääsen äitiyslomalle, suunnitellut kesälomamenoja sen mukaan etteivät menisi rakenneultran kanssa päällekkäin, päättänyt ottaa äitiyspakkauksen rahan sijaan, jne jne jne. Äh, oon ihan yhtä sekasin kuin ekallakin kerralla!:hilarious:

Ja tosiaan samalla koko ajan takaraivossa kauhea pelko, että kohta tämä viedään multa pois, ja tulee keskenmeno.
 
Kävin Eppula sun inspiroimana just kurkkaamassa tuota tän vuoden äitiyspakkausta ja voi ei kun se oli kiva! :facepalm:
Mä jo esikoisen jälkeen päätin, et jos toinen lapsi saadaan, niin äitiyspakkausta en kyllä ota. Esikolla oli vuoden 2016 pakkaus ja vaikka siellä oli joitakin kivoja juttuja, oli siellä paljon myös sellaista mikä jäi käyttämättä. Mut nyt en tiedäkkään. Tuolla oli tosi paljon kivoja juttuja! :wideyed:
 
Täällä ilmoittautuu kanssa yks jakomielitautinen! :hilarious: Tuntuu välillä jo vähän raskaalta henkisesti tää tila, kun toisena hetkenä oot ikionnellinen raskaudesta ja toisena hetkenä pelkäät aivan järjettömästi että jos jotain tapahtuu tai kaikki ei ole kunnossa.. Tunnistan kyllä itteni kaikista noista teidän fiiliksistä.

Jotenkin kanssa luulin, että tokan kohdalla jo menee helpommin tää alkuraskaus, mutta eipäs vaan menekään. Stressaan varmaan vielä enemmän kuin esikoisen kohdalla, ilman mitään järjellistä syytä. Mutta ehkä siinä on just se, että esikoinen tuli yllärinä ilman yrittämistä, ja nyt tietää mistä sitä jää paitsi jos menee kesken.
 
Meillä on muuten myös tuo vuoden 2016 pakkaus! :) Mutta kyllä alkoi kiinnostamaan tuo uusin, pakko se on varmaan se ottaa jos sinne asti pääsee. :grin
 
Miten tää alkuraskaus voi olla näin tulisilla hiilillä istumista? :nailbiting:

Jotenkin mä vissiin sen ekan raskauden aikaan olin niin pihalla, etten alussa juuri ollut kuin typertynyt koko ajatuksesta. Ja vaikka raskaus toivottu olikin, silloin vauva sai alkunsa vähän niin kuin vahingossa. Nyt ollaan ihan yrittämällä yritetty ja vaikka luulis et sitä ois vanha kujakettu, niin ehei...

Koko ajan jännittää, sitten on iloinen, väliin taas vähän pelottaa, sitten ei uskalla edes kunnolla ajatella koko asiaa ja seuraavaksi haluaisi kertoa kaikille vastaantulijoille. :wacky: Oonko mä ainoa jakomielitautinen, vai onko meitä muitakin? :wink

Edit: tämän vuoksi mä varmaan niin hirveesti ootan, että saataisiin ryhmään lisää joulukuisia mukaan ja vertaistukea ettei tarttis täällä kotona yksin sekoilla. :hilarious:

Kyllä täällä ollaan samoilla fiiliksillä! Ensi kertaa "vauvaa kyydissä" ja ajatukset on kyllä niin sekavat. Tai oikeastaan vois sanoa, että olen niin innoissani, että jouvun herättelemään itteäni, sillä totuuella" että vielä voi tapahtua mitä vaan. Sitten mennäänki taas toiseen ääripäähän.. jokanen vattan tuntemus enteilee pahaa ja pelko siitä valtaa mielen, kunnes taas innostuu älyttömästi.
Melkosta tunteiden vuoristorataa..
 
Mäkin menin kurkistaa äitiyspakkauksen ja vaikutti aika kivalta! Tosin ehkä otan sen vain jos masussa on poika..

Otin viimeksi äitiyspakkauksen vuonna 2013 ja se säilyi hyvin vielä 2015 syntyneelle. Olisi kiva pitkästä aikaa saada uusi pakkaus. :)
 
Siis sanokaapa muuta - täälläkin tekemällä tehtiin tätä ensimmäistä, kunnes juuri siinä kierrossa missä keskityttiin kaikkeen muuhun kuin lapsen saamiseen, niin yhtäkkiä tärppäsikin! Ärsyttävää oikein, ihan kuin luonto haluaisi että muksuja ei tekemällä tehdä, vaan saadaan kun luonto suo :hilarious:

Katsoin tuon 2018 äitiyspakkauksen! Oon lueskellut paljon negatiivisia arvosteluja, mutta noi on mulle just aivan tosi mieleisiä sävyjä!

Menispä nyt kaikki vaan hyvin. :cat: Tänään ehkä 5+1 ja aika menee niin hitaasti!
 
Vaikka ei tosiaan edes suunniteltu niin kyllä nuo samat pelot on myös, että miten tässä käy. Innolla odotan, mutta toki on paljon asioita mitkä mietityttää :)
Onneksi toiseen autoon edes mahtuu 4 lasta kyytiin, toki ei sitten ihan hirveästi muuta :D
Välillä myös jo mietin mitä kaikkea tarvitaan ja minkälaiset tuplarattaat ym. Ja välillä taas mietin että ei saa vielä ajatella, kun voi käydä miten vaan. Mutta ei auta kun toivoa parasta.

Odotan ja jännitän kovasti että on nt-ultra ja voidaan kertoa kaikille :Heartred Vaikka suhtautuminen mietityttää.
 
Takaisin
Top