Mulla olisi toiveena luonnollinen alatiesynnytys ja sen jälkeen potilashotelliin. En tykännyt esikoisen kanssa yhtään olla sairaalassa. Jotenkin siellä tulee niin sairasolo itselle... Ja kun osa henkilökunnasta ei ollut yhtään mun mieleen. 
Kohta pitäisi lähteä ensimmäisen äitiyslomapäivän kunniaksi neuvolaan. Th koittaa käsikopelolla taas selvittää onko vauva pää alas vai ylöspäin. Jos nyt ei pysty sanomaan varmaksi niin laittaa pääterveysasemalle lääkärille ultrattavaksi. Käyn siis sellaisessa pienessä neuvolassa, josssa ei ole ultralaitetta. Lääkärikin on paikalla kaksi kertaa viikossa (toisena päivänä hoitaa neuvolan asiakkaat ja toisena palvelutalon).
Kohta pitäisi lähteä ensimmäisen äitiyslomapäivän kunniaksi neuvolaan. Th koittaa käsikopelolla taas selvittää onko vauva pää alas vai ylöspäin. Jos nyt ei pysty sanomaan varmaksi niin laittaa pääterveysasemalle lääkärille ultrattavaksi. Käyn siis sellaisessa pienessä neuvolassa, josssa ei ole ultralaitetta. Lääkärikin on paikalla kaksi kertaa viikossa (toisena päivänä hoitaa neuvolan asiakkaat ja toisena palvelutalon).
Pitikin sattua. Enkä oikeastaan edes pyöräillyt, kun se sattui, vaan polkasin vauhtia ja poljin löikin tyhjää, meni tasapaino ja kaaduin sitten pyörän päälle, maha edellä tottakai.
Nyt ei satu enää mihkään. Eli ei kai tässä hätää ole
Vähän varauksella kyllä edelleen oon, pitää kait seurailla ettei tule mitään kipuja, vuotoja tms. Säikähdyksellä ja jalkasäryllä selvittiin. Ja toi pyöränromu lentää tän jälkeen kuuseen! 

No, tuleepaha varmistettuu, et kaikki hyvin. 
