Huhtikuun höpinät

Aamukierron pommi: ei voida puhua enää viikoista vaan enemmänkin päivistä. Paljon tosin riippuu nyt siitä, mitä virtsankeräyslabra näyttää.
 
Hui että, kylmät väreet veti, kun luin MaiKhin viestin. Ajatella, kohta näette teidän ihanan pienokaisen. :Heartred Tsemppiä sinne, varmasti kaikki menee hyvin.
 
Paljon tsemppiä MaiKhi!! Kaikki menee varmasti hyvin ja saatte nyytin turvallisesti mahan toiselle puolelle!!! :)
 
Tsemppiä!
Tuntuis tosi hassulta jos olis synnytys jo edessä :o meillä tais MaiKhi olla aika samat viikot meneillään, kun mulla just 32+1.
 
Hui että! Tsemppiä MaiKhi! Kohta on pikkuinen jo sylissä <3

Täällä yksi malttamaton, joka ei malttaisi odottaa vielä lähes kymmentä viikkoa.. Veikkaan nimittäin, että olen meistä kaikista viimeinen ja synnytän 41-42 viikoilla, jos vauva kasvaa normina/pienempänä. Jos kokoarviossa vauva on isompi viikkoihin nähden, niin käynnistetään ennen la:ta.
 
Kiitos, yritän täällä kovasti pysyä järjissäni. Lääkäri sanoi, että kertoo nyt vaan nää huonoimmat uutiset ja on hyvä ajatella asioita ja valmistautua niiden kautta. Tänään tosiaan 31+6, kunpa nyt saataisiin päiviä tuon 32 viikon päälle. Mietin juuri, mitä lisätutkimuksia (ultra, kokoarvio, lapsivesinäyte?!) ruinaisin omaa mielenrauhaa lisäämään.
 
Aamukierron pommi: ei voida puhua enää viikoista vaan enemmänkin päivistä. Paljon tosin riippuu nyt siitä, mitä virtsankeräyslabra näyttää.
Hurjaa! Sinulla MaiKhi on kyllä muutenkin ollut varsin tapahtumarikas ja jännittävä raskausaika. :nailbiting:

Onneksi lääkäri oli fiksu ja kertoi heti tilanteen. Nyt osaatte alkaa valmistautua, että pian se oma rakas tosiaan on jo sylissä. :Heartblue
 
Tsemppiä MaiKhi!! Toivottavasti saat vielä lisäpäiviä! Itse olisin kyllä ihan pasmat sekasin jos vauva päättäisi tulla nyt, mitään valmisteluja en ole voinu tehdä :/
 
mäkin sain tänään tiedon että ei ainakaan laskettuun aikaan venytetä, kirjotan tuolle ultrakuulumisiin tarkemmin. mutta kerkeää kuitenkin 37+ viikoille. Tsemppiä teille MaiKhi <3 on varmasti vaikeaa aikaa.
 
Onneksi kotona on kaikki valmista, paitsi kaappi täynnä liian isoja vaatteita :D Ton päivän pissakokeen tulos oli eilistä pienempi eli ei lähdetty huonompaan suuntaan, mutta tehtiin selväksi, että voi sahata ees taas eikä siis tarkota hyvääkään. Ultrassa oli virtaukset ok, mutta kuulemma missään vaiheessa ennen kun synnytys on ohi niin ei voida sanoa, että voit vaikka päiväksi hengähtää, kun tilanne voi muuttua tunneissa. Ihanaa että lääkäri oli kuitenkin etsinyt mulle aikaa vielä keskustella ja sanoikin, ettei voida lainkaan tietää kauanko raskautta voidaan jatkaa. Ja että he haluavat olla tämän myrkytyksen kanssa edes ajan tasalla, kun sen edelle ei mitenkään pääse. Haluavat leikata mielellään siinä vaiheessa kun mun ja vauvan vointi on vielä hyvä eikä kiireellä, kun myrkytys on romahduttanut mun arvot ja uhkaa vauvan vointia. Tuntui ihan hyvältä, että tätä selvästi käytiin läpi, kun itsellähän lyö vaistot niin voimalla vastaan, että jumalauta ette ota vauvaa ennen aikojaan ulos vaikka henki menis! :D
 
Oijoi, toivotaan et vielä ainakin hetken pysyis masussa! Jaksamisia sinne ja ota nyt sit vikat masu kuvat ja nauti pikku potkuista viellä kun voit :shy: Kohta saat pienen syliin ja se on niin ihana tunne :Heartred
 
Saas nähdä saako näillä viikoilla syliin. Onko tietoa kellään?
 
vaikea varmaan edes hoitavalla henkilökunnalla sanoa etukäteen saako vielä syliin mutta luulen että saat ainakin koskettaa <3 :)
 
Anteeksi tämäkin pikkupurkaus, mutten malta mieltäni, jos vaikka joku osaisi sitten jossain toimia toisin. Ymmärrän, jos just synnyttäneenä ja vauvaonnessa ei halua esim. kuulla kaltaiseni potilaan syytä olla synnärillä, ei tarvitsekaan. Mainitsen, jos tulee puheeksi. Mieluummin juttelen vaikka säästä tai kuulen sinun vauvastasi. Se, että pienen mahan perusteella luulet minun synnyttäneen ja kun näin ei olekaan, lopetat juttelun minulle tai jopa vaihdat ruokailussa pöytää tuntuu todella pahalta, muutenkin raskaassa tilanteessa. Olen erilainen potilas, mutta silti yhtä kotiaan ja miestään ikävöivä kuin muutkin. Pieni juttutuokio muun kuin hoitohenkilökunnan kanssa piristää kummasti... Siinäpä pieni synnäritehtävä: rupattele erilaiselle potilaalle, se voi olla hänelle päivän pelastus. :)
 
Anteeksi tämäkin pikkupurkaus, mutten malta mieltäni, jos vaikka joku osaisi sitten jossain toimia toisin. Ymmärrän, jos just synnyttäneenä ja vauvaonnessa ei halua esim. kuulla kaltaiseni potilaan syytä olla synnärillä, ei tarvitsekaan. Mainitsen, jos tulee puheeksi. Mieluummin juttelen vaikka säästä tai kuulen sinun vauvastasi. Se, että pienen mahan perusteella luulet minun synnyttäneen ja kun näin ei olekaan, lopetat juttelun minulle tai jopa vaihdat ruokailussa pöytää tuntuu todella pahalta, muutenkin raskaassa tilanteessa. Olen erilainen potilas, mutta silti yhtä kotiaan ja miestään ikävöivä kuin muutkin. Pieni juttutuokio muun kuin hoitohenkilökunnan kanssa piristää kummasti... Siinäpä pieni synnäritehtävä: rupattele erilaiselle potilaalle, se voi olla hänelle päivän pelastus. :)

Oletpa saanut todella ikävää kohtelua osaksesi :/ Miksi ei voisi jatkaa höpisemistä vaikka tilanne onkin eri?
Missä sosiaalisuus, hyväksyntä ja ymmärrys muita kohtaan?

Tämä on muuten erikoista, että meille esikoisen aikaan sanottiin synnäriin tutustuessa, että kun naisten osastolla on muitakin, kuin synnyttäneitä (mm. naistentadeista kärsiviä, keskenmenon saaneita, keskeytykseen tulleita, yms), niin olisi hyvä jos viettäisimme aikaa vain siellä päässä missä synnyttäneet viettävät aikaa ja emme kauheasti kulkisi heidän huoneiden ohi.
Tämä siis siitä syystä, ettemme aiheuttaisi pahaa mieltä muissa.
 
Takaisin
Top