Anteeksi tämäkin pikkupurkaus, mutten malta mieltäni, jos vaikka joku osaisi sitten jossain toimia toisin. Ymmärrän, jos just synnyttäneenä ja vauvaonnessa ei halua esim. kuulla kaltaiseni potilaan syytä olla synnärillä, ei tarvitsekaan. Mainitsen, jos tulee puheeksi. Mieluummin juttelen vaikka säästä tai kuulen sinun vauvastasi. Se, että pienen mahan perusteella luulet minun synnyttäneen ja kun näin ei olekaan, lopetat juttelun minulle tai jopa vaihdat ruokailussa pöytää tuntuu todella pahalta, muutenkin raskaassa tilanteessa. Olen erilainen potilas, mutta silti yhtä kotiaan ja miestään ikävöivä kuin muutkin. Pieni juttutuokio muun kuin hoitohenkilökunnan kanssa piristää kummasti... Siinäpä pieni synnäritehtävä: rupattele erilaiselle potilaalle, se voi olla hänelle päivän pelastus. :)