Huhtikuun höpötykset

Jos sitä taas jaksaisi istua hetken ja kirjoitella.
Moon, kuulosti tuo yksi viestisi niiiiin tutulta. On toisaalta ihanaa kun saa olla lapsen kanssa kotona, mutta kun näkisi niitä muita ihmisiä edes vähän useammin. Meilläkään ei ole mahdollisuutta laittaa tyttöä hoitoon, koska vanhempani ovat kiireisiä ja isovanhempani huonokuntoisia ja alkoholisteja. Lisäksi kuuntelin koko raskauden ajan + pari ensimmäistä kk:tta tytön syntymän jälkeen sitä, kuinka ei millään pärjätä ilman apua, joten en edes halua pyytää kun sitten koen olevani huono äiti.
Samaten tuo on hassu juttu noissa kavereissa, kun lapsettomat ihmiset ei tunnu tajuavan, että meillä päiväunet nukutaan lapsen oman rytmin mukaan 12-14.30, eikä silloin kun minulle sattuu sopimaan. Sekin on ihme miten meidän muka pitää olla kotona jo seitsemältä vaikka tyttö käykin nukkumaan vasta kahdeksalta, miksei lapsi mukaa osaa rauhoittua nopeasti. Myös meillä sovitut tapaamiset viikonloppuisin kaatuu usein siihe kavereiden krapulaan.

Itselläni on ilmeisesti jotenkin ihmeellinen tilanne, sillä mieheni on vasta 20v, mutta on ollut juhlimassa tytön syntymän jälkeen 3 kertaa. Ihan ymmärrettävästi sitä kun pääsi intistä viime kesänä ja sen jälkeen on ollut kahdet työpaikan juhlat. Muutenkin tuntuu että jotain on nyt mennyt vikaan kun tuo mies on aina kotona, jos ei tarvitse esim. autoa korjailla. :D
Leluponi, minusta ainakin tuntui kun esikoinen oli ihan pieni, ettei kumpikaan sitä varsinaista kahden keskistä aikaa edes halunnut, vaan makoilimme sängyllä sen pienen nyytin kanssa ja ihmettelimme. Ja tosiaan päiväunet on se aika kun ehtii olla kahdestaan ja riippuen vauvan rytmistä niin illatkin on varmaan useimmilla sitä omaa yhteistä aikaa. Meilläkin kyllä käytiin tätä keskustelua paljon, että mitäs jos sitä ei sitten olekaan enää keskinäistä aikaa, mutta nopeasti siihen elämään sen vauvan kanssa tottuu. Meillä mies on lähinnä huolissaan siitä, miten esikoinen suhtautuu vauvaan ja kuinka sitä osaa jakaa huomion tasaisesti molemmille, ettei tuosta neidistä tule mustasukkaista.
Tänään oli taas neuvola ja käveltiin tytön kanssa sinne n.5km suuntaansa, kun bussi kulkee vain aamuisin ja iltapäivisin. Kyllä sen taas selässä tuntee, että tuli käveltyä. Vertailin tuossa tätä raskautta edellisen raskauden neuvolakorttiin ja olen sattumalta käynyt silloinkin neuvolassa rv23+1 ja olen painanut 7 kiloa enemmän kuin nyt. Ilmeisesti se aika paljon vaikuttaa kun touhuaa tuon pienen ihmisen kanssa.
Nyt Kelan papereita täyttelemään, että saadaan ne 140e ennen miehen kesälomaa ja päästään ostamaan loput vauvan tavarat(eli lisää sitä kaikkea mitä meillä jo on :D).
 
Hellou!

Pakko kommentoida tähän väliin "väärältä puolelta":

Kävin tossa kyylimässä teidän listaa ja huomasin että tänne on karannut kaikki Kysiin menevät! emoticon Yks löyty jopa samalta paikkakunnalta.
Yritin jo tuolla heinäkuisissa huudella mut ei siellä kettään oo..

Oma la on 29.7. että en minä varmaan kauheen väärin tehny kun tänne huutelin emoticon

Mukavaa raskautta teille kaikille!

 
Pah! Mää en oo päässy kirjottamaan tänne mooooneen päivään! Aina ku kirjottanu pitkät sepustukset, niin teksti ei ole suostunut tulemaan läpi, eikä latautumaan tänne sivulle.

Pääsiäinen vietettiin tosiaan mummolassa. Syötiin  kahden tunnin välein ja nyt on varmasti painoa tullut viis kiloa lisää siitä ruokamäärästä, huh huh. Seuraavaksi sitten vapun viettoon. Taas mummolaan, tällä kertaa mieheni. Meillä on kans aina ollut tapana suurempiluokkainen kännirellestys, mutta luonnollisesti semmoset höpötykset jää nyt välistä. Enkä todellakaan jaksaisi katsella kännisiä kavereitani. Muutenkin simahdan jo kymmeneltä nukkumaan, niin muut on silloin vasta pääsemässä vauhtiin. Joten mummola ja maalla oleminen, munkkien paistaminen ja ulkoilu, siitä on meidän vappu tehty. Laitoin tuossa alkuviikosta 8 litraa simaakin tulemaan, ihan vain itseäni varten :D TERVETULOA SOKERIRASITUSTESTI SITTEN MAANANTAINA :D !!

Viimeinen työpäivä olisi tiedossa huomenna. Not. Työsopimus loppuu ja pomo tuossa heräsi eilen, että ei hitto, nytkö sinä jo lopetat ja kysyi, että enkö tekisi vielä tunteja  muutamana päivänä viikossa. Sovimme sitten, että olen joka maanantai töissä ja sitten kahtena muuna päivänä viikossa, että muut voivat pitää vapaapäivänsä. Eli yhteensä mulla tulee kolmen päivän työviikkoja. Tietenkin tilanteen mukaan jos on kiireisempää tai joku sairastuu, niin saattavat minua soittaa vielä useammaksikin päiväksi. Olisin jo halunnut nostaa jalat ylös ja rentoutua, mutta meillä kun tuo mies on pitkäaikaissairaslomalla, niin pakko se on minun sitten "uhrautua". Pienikin ylimääräinen raha on tarpeen.

Mää laitoin sen äitiysavustus hakemuksen tuossa kaks viikkoa sitten ja vieläkään ei ole tullut sinne Kelan nettipalveluun minkäänlaista vastausta. Onkohan siellä hirveät jonot sitten...

Meillä alkaa olla vauvaa varten jo lähes kaikki tavarat valmiina. Jotain pientä puuttuu: pinniksen patja ja tyyny, amme, sitteri, lampaantalja, vaipat ja korvikkeet (varalta) ja jotain muuta sälää. Äitini aikoi tuoda loput kamat ikeasta ja käyn varmaan tuon sitterin ostamassa uutena kun tuo äitiysavustus saapuu. Vaatteita on kaappi pullollaan. Hoitopöytäkin toisaalta tarvitaan, mutta sitä vielä pohdiskelen. Nyt kun vauvan hommat alkaa olla reilassa, niin voi taas keskittyä asuntoon. Haluan laittaa parvekkeen kesäkuntoon ja meillä pitäisi sängylle tehdä jotain. Sänkymme on runkopatja lattialla ilman jalkoja ja minä en tahdo päästä sieltä enää ylös yöllä. Jalat siihen täytyy laittaa (korjata) ostaa kokonaan uus sänky tai semmoinen sängyn runko. Saa nähdä mihin päädytään. Hirveätä siivousvimmaa on myös havaittavissa.

Mulla ei oikeastaan vielä ole hirveästi mitään vaivoja. Päivät menee ihan ok ja yöllä joskus en saa nukuttua, kun kahden tunnin välein täytyy herätä vessaan. Ainoa mikä häiritsee on lihaskipu, jota tuntuu vatsan alueella tai voi se olla kohdun kasvukipuja. Samaten mulla jalat kramppailee yöllä aika paljon. Muuten on mennyt ihan ok. Masu mulla on semmonen tynnyri, ettei edes pyöreä. Tasaisesti paksu olen. Ärsyttävää. Kaikilla muilla on pyöreät upeat vauvamasut... olen kateellinen.

Aika kyllä menee todella nopeasti. Huomenna paukkuu taas viikot ja ollaan tasan 25.viikolla menossa. Oijoi!! Kohta on jo elokuu!
 
On kans ollu pari päivää hankalaa päästä kirjautuun tai kirjotteleen tänne, pöh!! Ja tervetuloa jossunen, eiköhän tänne sovi muidenkin kuiden odottajia :)

Wilperi, mulla on samanlaisen ajatukset. En ymmärrä miten joku innostuu tästä mahasta, tai muuten hehkuttaa tätä raskaana oloo. Mulle ei sovi sitten yhtään, henkisesti siis (fyysisesti näköjään kun ei ole tullut juuri oikreita, ja viimeks selvis kans helpolla). Oon ihan kärttynen, ahdistaa kun ei ole kroppa vain omassa käytössä eikä voi/pysty liikkumaan miten haluaa. Kohta ei pysty alakertaa edes sheivaileen tai jalkoja, yök!!! Viimeks useempi kehu et toi on sitten niin ihanaa aikaa, ja kun kysy perusteluita ja selitti ettei itestä ainakaan, niin vannoivat et sitten viimestään tulee se olo kun lapsi on syntynyt ja tulee ikävä sitä mahaa ja raskaana oloa, ja et se vaan on niiiin ihanaa. Voin kertoa ettei todellakaan tullut ikävä raskausaikaa!!!!!!!! Ja mua ei kans huvita näyttäytyä ihmisten ilmoilla tämmösenä kömpelönä valaana, ahdistaa kun kaikkien huomio kiinnittyy mahaan, ja kaikki jotenkin kategorisoi sen mukaan. Nyt on vaan maha ja äiti, ei nainen tai ihminen. Ja jotenkin on julkista "riistaa" ja yhteistä omaisuutta, kaikkien vapaasti arvosteltavissa ja kommentoitavissa.

 Ahdisti kun toissapäivänä täyty laittaa tiukat juhlavaatteet (=mahaa korostavat siis) päälle kun oltiin yhden liikkeen avajaisissa. Valitinkin miehelle et viimeks oli kivempi olla raskaana kun sai piiloutua isoihin toppavaatteisiin (tyttö siis synty viime vuoden tammikussa). No, kuhan tän 10 viikkoo hilluu töissä, ni loman alettua voi pysytellä kotona jemmassa takapihalla!!

Kyllähän se yhteinen aika muuttuu kun muksu syntyy, vaikka muuta väitettäs. Itestä se on kiinni et miten ja kuinka paljon. Meillä ei muuttunu niin paljon kun jotenkin oli varautunu, ja kuitenkin enemmän. Ja alussa kun nyytti nukkuu paljon niin siinä ehtii enemmän keskittyä toisiinsakin (nyt aika menee kun juoksee perässä ja kieltelee). Ja riippuu varmaan aika paljo siitä et miten muksu nukkuu ja kuinka heräilee, ts kuinka itellä on voimia. Mut ei siinä se parisuhde ekana mielessä ole, että saa siihen tehdä töitä enemmän kuin ennen!! Tai siis sen vaan "unohtaa" helpommin kuin ennen kun se avuton nykerö on siinä ja sille jakaa niin paljon hellyyttä ja huomioo. Ja niinhän sen pitääkin mun mielestä olla, että lapsi/lapset tulee aina ekana tärkeysjärjestyksessä (mutta itseään/suhdetta ei todellakaan saa unohtaa!!! Omaa aikaa saa ja pitää olla, ja itsestään täytyy pitää huolta ja nähdä ihmisiä jne). Me ollaan ainakin alusta asti menty ja tehty lapsen ehdoilla, mutta kuitenkin omista tavoista/menoista sen isommin luopumatta. Ollaan siis kyläilty, shoppailtu, käyty raflassa ja ulkomailla kuten ennenkin, mutta nykyään menemiset vaatii enemmän aikaa ja ajotusta :)  Ei oikeastaan muuta ole jäänyt pois kun extempore-ryyppyreissut tai juhlapyhien juhlimiset (hankala saada lapsenvahtia, eikä olla edes kysytty). Tai no nyt en tietenkään ite käy viihteellä :)  Ja on se sillaitenkin, et sitten kun on joskus harvoin aikaa olla eikä tarvi tehdä mitään (siivota tms), niin sitten ei edes osaa tehdä mitään!! Ja miettii et miten sitä ennen lasta muka oli kiire???? Tylsää kuitenkin on välillä, tollaiten kun Moon kertoikin. Että ei se kotonaoleminen niin hehkeätä ole (mulle ei ainakaan sopinu yhtään). Jossain sanottiinkin hyvin, että turha miettiä miten osaa vaihtaa vaipat yms,. vaikeinta on se oleminen!! Ainakin tämmöselle kuka on yleensä aina menossa/tekemässä. :) Huh, tulipas sepustusta!!

Mut kaikesta tollasesta ja muista asioista mitkä mietityttää, kannattaa puhua keskenään niin ei tule ehkä niin yllätyksenä  (vaikka ylläreitäkin tulee), tai niihin on ehkä ainakin enemmän valmistautunut. :) Ja välillä vituttaa ja tylsistyttää ja masentaa, mutta onneks kuitenkin näitä hetkiä on paaaaljon vähemmän kun niitä hyviä! Ihan vaan sellaset pienet jutut, kun kuinka suloista voi olla katsella nukkuvaa lasta ja kuunnella sitä tuhinaa <3 Tätä en ois itsestäni edes uskonut kun en oo mikään lässyttäjätyyppi tai hempeilijä pahemmin!

Kohtahan vaihtuu jo tosiaan toukokuukin, ja vappu ja äitienpäivä (toinen jo, mihin tää aika hurahtaa????)
 
Mul on kyl niin erilaiset mietteet ku yohannalla.. Mä siis rakastan tätä raskausaikaa.. (joo vaikka kolotukset ja muut ärsyttää).. Mut tätä mahaa mä rakastan. Just sanoin miehelle, et on ihanaa ku tulee kesä, ni pääsee kunnolla "näytteleen" masua.. Sit on kyl eri juttu, ku on ne heinäkuun helteet ja kaikki paikat turvonneet.. Mut ennen sitä.. Tykkään omasta kummusta.. Ja jotenkin kaikki muu ylimääränen läski jää huomaamatta..

Totta mitä yohanna sanoi: Että yhteinen aika ei oo semmosta ku ennen. Siitä täytyy pitää huolta, että jää sitä yhteistä aikaa. Kannattaa siihen tosiaankin varautua, että parisuhde muuttuu. Ainakin sen verran, että parisuhteen eteen täytyy tehdä enemmän työtä. Paljon siis myös itsestä kiinni, mutta myös ulkoisetkin asiat vaikuttaa. Riippuu miten lasta saa hoitoon ja kuinka paljon sitä kahdenkeskistä aikaa saa.. Ja täytyy osata nauttia myös niistä päiväunien antamista tauoista. (mitkä vanhetessa vähenee reippaasti) Mutta vaikka meillä on parisuhde muuttunut reippaasti pojan syntymän jälkeen. Mitään en vaihtaisi..!!

Nyt syömään.. Myöhemmin raapustamaan neuvolamietteitä..
 
Täälläkin tökkinyt tää Vau.fi aika huolella, eilen en päässy edes lukemaan mitään keskusteluja :(  Toivottavasti saisivat pikkuhiljaa kaikki päivitykset tehtyä, inhottaa kun ei pääse toteuttamaan omaa riippuvuussuhdettaan palstan kanssa silloin kuin huvittaa <:)
leluponi:  Hae ihmeessä opiskelemaan!  Mä oon kyllä hirveen huono omasta puolesta sanomaan, vietän tässä lukion jälkeistä välivuotta...  Siis yhdettätoista sellaista.  Jotenkin oli opiskelumotivaatio nollassa kun oli istunu sen 12 vuotta koulussa.  Menin sitten töihin heti kirjotusten jälkeen, tein 8 vuotta koulunkäyntiavustajan, opettajan ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan hommia.  Ehdin perustaa myös oman yrityksen joka kaatui sitten yhdessä ammatillisen tutkinnon suorittamisen kanssa (oppisopimuskoulutus) kun yhtiökumppani otti ja lähti firman rahojen kanssa...  Niitä viuluja mä tässä makselen vielä moooooonta vuotta.  Päivähoitomaksujen ja velkojen takia mun on turha haaveillakaan opiskelusta ja harmittaa sitten ettei mitään "kunnon" työtä saa...  Periaatteessahan koskaan ei ole liian myöhäistä mutta kyllä toi talous tietenkin jotain sanelee.  Nyt oon kuitenkin suunnitellu että joskos sitten pitäisi lapset kotona ja tekis jotain iltatyötä osan viikosta jahka se ajankohtaiseksi tulee.
Parisuhde muuttui kyllä meilläkin esikoisen syntymän jälkeen.  Musta tuntuu että se oli alkuun paljon kovempi pala mulle kuin miehelle.  Etenkin silloin alkuun kun oli ihan vailla rytmiä koko homma...  Mä sitä sitten itkeä tihrustin kun olisin halunnu vaan käpertyä mieheenkin välillä vaikka vauva olikin ihana.  Meillä ei siis muksu nukkunut päiväunia ensimmäisen puolen vuoden aikana!  Jotain pikku torkkuja, tyyliin 15 minuuttia pari kertaa päivässä kyllä, mutta ei mitään kunnollista.  Vastaavasti se taas on nukkunut täydet 12h sieltä puolivuotiaasta asti yössä ilman herätyksiä, joten iltaisin saadaan olla ihan rauhassa miehen kanssa.  Nyt varmasti kakkosen kohdalla on tilanne kaoottisempi, kun pikkuisella on ihan eri rytmi kuin isommalla jne.  Toisaalta sitten se henkisen puolen muutos ei ole niin iso kun ollaan jo valmiiksi isä ja äiti.  Monessa paikassa varotellaan siitä että mies saattaa helposti tuntea itsensä ulkopuoliseksi kun äiti keskittyy niin täysillä lapseen.  Meillä ei sitä ollut (vaikka ekojen kuukausien aikana en edes halunnut minnekään lapsen luota), ainoa mitä mies odotti kuin kuuta nousevaa oli yksinoikeus tisseihin X)
Mä kyllä viihdyn fyysisesti raskaana.  Tai siis ekalla kerralla oisin halunnu sen vauvan "heti" (onneksi sai silti kypsytellä rauhassa...) mutta silloinkin mielenkiinnolla seurasin niitä muutoksia omassa kropassa.  Mä olin ja olen jotenkin käsittämättömän ylpeä siihen mitä mun vartaloni kykenee tekemään, kuinka se toimii niin kuin on ollut iät ja ajat, ilman että siihen edes itse mitenkään vaikuttaa.  Tykkään vatsakummusta minäkin :)  Ekalla kerralla kyllä häiritsi alkuun vauvan liikkeet, tuntui ettei ollut hetken rauhaa, mutta erään sairaalareissun jälkeen osasin taas arvostaa niitä liikkeitä.  Okei, myönnetään että sitten kun synnytys lähestyi niin olo oli jo niin tukala ettei enää pystyny nauttimaan.  Synnytyksen jälkeen taas babybluesissa iski se "mä en oo enää raskaana" -itku ja kyllä sitä raskautta kaipasin.  Ja tuntui tosi oudolta kun kukaan ei yhtäkkiä enää ollutkaan musta kiinnostunut, kun oli tottunut juoksemaan neuvolassakin harva se päivä olemaan huomion keskipisteenä <:)  Mutta edelleen synnytyksen jälkeenkin olin tosi ylpeä omasta kropasta, mitä uskomattomia asioita se taas ihan itsestään suoritti!
Tänään olin sokerirasituksessa.  Samaan syssyyn toimitin sen infektiopissanäytteen.  Kamalaa kun piti olla se 4h käymättä vessassa :S  Meni yöunet kyllä miten sattuu, en saa nukuttua jos on vähääkään vessahätä.  Vaikka ei saanu edes juoda...  Ainoa ilkeä puoli tossa sokerirasituksessa oli just se juomattomuus, meinas tulla jo ihan tosissaan pää kipeeksi nestehukasta.  Täytyykin yrittää muistaa soittaa ne tulokset ens viikolla, meinaan aina muistaa vasta soittoajan jälkeen <:)
Pakko oli juosta pihalle tossa välissä, jäätelöautopäivä!  En oo varmaan viiteentoista vuoteen jätskiautolla asioinu ja nyt olin suunnitellu jo pitkään tätä tapahtumaa :)  Täytyyhän sitä nyt vähän olla jätskiä pakkasessakin kun on niin hienoja ilmoja ;)
NYt onkin oikein juhlakausi, vappuviikonloppua seuraa omat synttärit (mitkä oon pakottanu miehen muistamaan, tuleehan 30 sentään mittariin) ja sitten äitienpäivä.  Saas nähä muistaako se sitä :/  Viimeksi mies oli äitienpäivän ulkomailla, harmitti kyllä kun oli eka kerta.  Vappua ei nyt sen kummemmin juhlisteta, lähinnä lapsen takia vähän koristelin kämppää + poika sai hyrrän ja vappupallon.  Huomenna sitten nakit ja perunasalaatit ja kuplivaakin on (simaa ja pommacia).  Tänään grillataan :))
Höh äitiyspakkaus ei vielä tälle viikolle kerenny.  Olen malttamaton.
 
Joka päivä olen käynyt lueskelemassa jutut, mutta en ole saanut aikaiseksi alkaa kirjoittamaan mitään emoticon

Äsken vasta hoksasin käydä postilaatikolla ja siellä oli saapumisilmoitus äitiyspakkauksesta! JEE! emoticon  
Tyhmä kun en tajunnut aijemmin katsoa postia, enään en nimittäin sitä ehdi hakea ja tuskimpa meidän kaupungin posti on huomennakaan auki, noh maanantaina sitten. Mitä veikkaatte, saankohan 2010 paketin? En oikeastaan tiedä kumman haluaisin enemmän, odotan vaan että pääsen hipelöimään niitä kaikkia tavaroita ja vaatteita emoticon

Kiirettä pitää.. olemme muuttamassa maalaismaisemiin, omakotitaloon hieman kauemmaksi kaupungista (noin vartin ajomatka kaupunkiin) mieheni enon taloon. Emme oikeastaan etsineet taloa tai isompaa asuntoa, ajattelimme aluksi pärjätä vauvan kanssa kaupungin rivarikaksiossa, mutta kun tämä sukulaismies tarjosi tyhjilleen jäävää omakotitaloaan vuokralle, niin ajattelimme että no mikä ettei. Talo on aika iso ja järven rannalla omalla rantasaunalla, joten ei minua tarvinut kauaa ylipuhua emoticon Vartin ajomatka kauppaan ei kuitenkaan ole mielestäni paha, tosin jos auto hajoaisi, niin sieltä ei niin vaan kävellä.. Mutta siellä saa olla omassa rauhassa ja on enemmän sitä tilaakin asustella. Tosin talven tullen tulee lisähommana talon lämmittäminen (puilla) ja tietysti lumityötä enemmän, mutta eiköhän siihenkin totu. Yritän nyt vaan olla ottamatta minkäänlaista muuttostressiä (mikä tulee olemaan mahdotonta, ainahan muutosta tulee se stressi!!  emoticon  ) Kunhan vain saa tämän kämpän ensikuun aikana tyhjäksi, niin siellä niitä tavaroita ehtii sitten järkkäillä ihan rauhassa. Eiköhän se tästä emoticon

Pikkuinen on ollut näinä viikkoina kyllä kovin vilkas, vaikka istukka on etuseinässä, niin kyllä ne potkut on alkanut aika kovasti tuntua emoticon emoticon  Aina kun pysähtyy miettimään, niin on se aika mennyt kyllä niin äkkiä! Vastahan joulukuussa tein testin! :D
Ihan alkaa hävettää (siis omasta puolestani), kun lueskelen mitä kaikkea jotkut ovat vauvalle jo hankkineet.. itse olen kyllä vaatteita haalinut (äitini mielestä liikaakin emoticon ), saamme kummityttöni vaunut, joten niitä ei tarvitse miettiä, turvakaukalonkin saimme, mutta se on pelkkä turvavöillä kiinnitettävä malli ja olemme miehemme kanssa sitä mieltä, että kyllä meidän täytyy semmoinen telakallinen autoon hommata. Mutta lähestulkoon kaikki muu vielä puuttuu, kyllä tässä täytyy pikkuhiljaa alkaa toimimaan! 

Mukavaa viikonloppua ja Vappua kaikille!emoticon
(Itse olen syntynyt 1.5, mutta en tykkää pitää synttäreitä, edes kahvitteluista en pidä, jos niissä juhlitaan minua jollain lailla emoticon )
 
Hyvää VAPPUA kaikille tuleville mammoille emoticon

plipp, kerrohan sitten heti kun saat tietää kumman pakkauksen sait :> En ole vielä itse laittanut papereita kun haluisin niin kovasti sen 2011 pakkauksen! Joten odottelen nyt kuumeisesti, että jospas joku teistä saisi sen! :D
 
plipp  Mä laitoin äitiyspakkaus-hakemuksen noin kolme viikkoa sitten ja eilen se tuli postiin, ja tietysti heti piti päästä se hakemaan. Mä sain vielä sen 2010 vuoden pakkauksen. Olin jo vähän haaveillut siitä 2011 pakkauksesta, mutta ihan yhtä ihania vaatteet oli tässäkin. En varmaan raaski mitään vaihtaa... :) Tässä pakkauksessa oli vielä ne oppaat (imetys-, parisuhde- yms) jotka siitä uudesta on jääneet pois, myös liukuvoidetta ei tainnut enää olla uudessa pakkauksessa. ;)

Eilen pääsi siis näpertelemään äitiyspakkauksen kanssa, ja tänään sitten käytiin miehen kanssa kaupungilla vähän shoppailemassa. Löysin Lastentarvikeliikkeestä Britaxin turvakaukalon Isofix-jalustalla (tarjouksessa 139 + 189e), pinnasängyn patjan, pinnasuojuksen ja pussilakanan samaa sarjaa, sekä hoitoalustan. Saatiin nämä kaikki semmoiseen mukavaan pakettihintaan... Jotain 450 euroa. :) Nyt ei oikeastaan enää puutu kuin vaunut, jotka ostetaan käytettyinä mun entiseltä työkaverilta. Sitterin voi ostaa sitten kans käytettynä, jos toriin tulis joku kiva myyntiin. Vaatteitakin rupeaa olemaan kyllä niin paljon, että ei tarvii enää mitään...Muutaman vaihtolakanan vois ostaa sit sänkyyn.Vaippoja tietysti pitää ostaa... Mä en varmaankaan tule käyttämään niitä kestovaippoja, mitä tuli äp-pakkauksessa. Kyllähän ne varmaan on ekologisia, mutta minun mielestä liian työläitä (kun joutuu pesemään kakkasia vaippoja)...

Vapunvietto sujuu "rauhallisesti" kotona. Miehen kaveri tuli meille kisastudioon, joten poijat katsoo olkkarissa Suomen peliä ja mä oon tietokoneella makuuhuoneessa (en ole kiinnostunut urheilusta). Iltapäivällä grillattiin ja pelattiin mölkkyä (vaikka oli ihan tosi kylmä tuuli ja jotain 7 lämmintä)... Illalla jos selviäisi käymään korkeintaan kylän paikallisessa, kaupungissa on niin paljon porukkaa että ahistaa missään baarissa.

Joka tapauksessa, HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE! emoticon  (alkoholitonta siideriä) emoticon
 
Tekee mieli kuulumisia kirjotella :)

Täällä mennään itkun kanssa melkein joka päivä, jotenkin on mieli vaan harmaana ihan koko ajan.. Asioita liikkuu päässä aivan hirveästi. Niin paljon itseasiassa ettei kerkee edes saamaan kiinni niistä ja kertomaan mikä harmittaa.. Edellisestä neuvolastakin jäi paha maku suuhun vaikkei kukaan sanonut mitään huonoa, vitsikkäällä tuulella oli terkkarikin ja sydänäänetkin sai kuuluviin lopulta.. (oli tosi ärsyttävässä asennossa, minkä takia ei kuulunut aluksi..)

Nälkäkin on koko ajan, mutta ruoan ajatteleminen saa melkein yökkäämään.

Taitaa masennusoireet nostaa päätään nyt urakalla, ei vaan huvittaisi lääkkeitä syödä.. Särkylääkettä tulee otettua myös tosi harvoin, eli vähällä ollaan selvitty. Kohta kai se on pakko jo lääkärille valittaa :( Sääliks käypi avokkia kun joutuu tämmöstä "akkaa" kestämään.
Muuten menee hirveen hyvin, vatsa kasvaa normaalisti, painoa on tullu n.3kg koko raskauden aikana(syön päivittäin levyllisen suklaata emoticon ), vauva on oikeen kokonen ja hirveesti liikkuu. Eihän sitä jaksa hyviin asioihin niin paljon keskittyä jos henkisesti tuntuu raskaalta..

Odottaminen ylipäänsä on tylsää! Ei huvita pyöriä ihmisten ilmoilla, ärsyttää se mahan tuijotus ja jotkut jopa tunkee kätensä siihen päälle........ "Voiiiii, saanko kokeilla?!" emoticon
Löysinkin jo tästä keskustelusta sieluntovereita tähän ajatukseen..

Ei tässä muuta, pitäis yrittää saada mieli edes vähän plussan puolelle jotta jaksaisi tehdä jotain.. Enemmänhän sitä murehtii jos vaan kotona istuu yksin :)

Hyvää vappua!
 
 
jossunen:  Täällä kanssa taipumusta tohon mielialhoon :(   Tän päivän itkut sain väännettyä kun olin suunnitellut edes jonkinlaisen vapun vieton ruokineen ja sitten tulee mies kotiin ja ahtaa ittensä grillimättöä täyteen...  Se siitä vaivannäöstä ja suunnittelusta :(  Lähdin sitten ovet paukkuen ulos syömään, sain semmosen hetken aikalisän itelleni.  Muutenkin tuntuu että ihan perusmieliala on semmonen allapäin oleva, onhan toki mukavia hetkiä mutta sitten taas tuntuu ettei mikään jaksa innostaa.  Plääh. Noh, lohduttaudun sillä että jos tämä olis vaan tätä toisen kolmanneksen mielipahaa, sama juttu oli esikoista odottaessa.  Mulla on kyllä masennustausta, edellisestä debiksestä on tosin jo useempi vuosi.  Ei ihan neuvolassakaan viitti avautua kun en koe että joku psykan vastaanottokaan olisi se mitä tarttis <:)
Mä en muuten myöskään voi sietää sitä että ihmiset tulee lääppimään mahaa!  Ihan yhtä perverssiä se on mun mielestä kuin jos ei olisi raskaana ja ihmiset tulisi mahaa sivelemään.  Yäk!
plipp:  Onnea omakotielämään!  Vähänkö oon kateellinen siitä järvenrannasta ja rantasaunasta!  Itekin omakotitalossa asun, mutta meiltä on järvelle n.8km matka.  Mutta on se mukavaa etenkin vauvan kanssa kun ei tosiaankaan tartte miettiä naapureita kun lapsi vaikka itkee yöllä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top