Huhtikuun hölinät
- Ketjun aloittaja Rouva V.
- Aloituspäivämäärä
Laitanpa tämän eilisen eli huhtikuisen jorinan tänne puolelle uudelleen.
**
Minulla on nyt 13+3 ja vointi on pysynyt hyvänä jo kauan. Viime viikon ultran jälkeen on ollut hyvä fiilis ja aina välillä mieleen palaa pieni vekara pyörimässä ja heiluttelemassa käsiään kätilön näytöllä. Maha on kasvanut, mutta en osaa tuntea vielä sitä kohtua. Syömiset ovat olleet huonot ja luulen että olen vain lihonnut. Tänään alkaa sellainen tsemppauskausi. Kamala syyllisyyden tunto siitä että haluaisi vauvan takiakin syödä oikein hyvin ja silti roikkuu sokerihimossaan. Argh!
Onko täällä muita bujoilun harrastajia? Olen vähän vaihtelevalla tahdilla hurahtanut tuohon bullet journal -touhuiluun ja eilen tuli idea, että kokoan vauvakirjan bujo-tyyliin. Onneksi tänään on Helsingissä ainakin pari kirjakauppaa auki ja pääsen etsimään sopivaa muistikirjaa. Paljon tuli kerättyä ideoita Pinterestistä, ja lisäksi etsittyä erilaisia vauvakirjoja vinkkaamaan kivasta sisällöstä. Törmäsin Oot niin ihana -vauvakirjaan, joka melkein sai luopumaan tästä bujo-ideasta kun oli niin kiva, mutta taidan vain kuoria kermat päältä siitäkin ja soveltaa omaan opukseeni. Olen vähän sellainen näpertelijä ja kaikki taiteellisemmat touhut ovat jääneet kiireisessä open arjessa. Nyt kesäloma siintää mielessä, sen perään äippäloma, ja sormet syyhyää päästä tuhertelemaan kuitukärkikynien kanssa.
**
Nyt on vauvakirja laitettu aluille, harmi etten saa kuvaa liitettyä tähän niin idis näkyisi. Kun tekee itse, tulee sellaiset sivut mitkä itse näkee tähdellisiksi. Ja tietty oman maun mukaan kaikkea kivaa pääsee piirtelemään. Oon ihan innoissani!
**
Minulla on nyt 13+3 ja vointi on pysynyt hyvänä jo kauan. Viime viikon ultran jälkeen on ollut hyvä fiilis ja aina välillä mieleen palaa pieni vekara pyörimässä ja heiluttelemassa käsiään kätilön näytöllä. Maha on kasvanut, mutta en osaa tuntea vielä sitä kohtua. Syömiset ovat olleet huonot ja luulen että olen vain lihonnut. Tänään alkaa sellainen tsemppauskausi. Kamala syyllisyyden tunto siitä että haluaisi vauvan takiakin syödä oikein hyvin ja silti roikkuu sokerihimossaan. Argh!
Onko täällä muita bujoilun harrastajia? Olen vähän vaihtelevalla tahdilla hurahtanut tuohon bullet journal -touhuiluun ja eilen tuli idea, että kokoan vauvakirjan bujo-tyyliin. Onneksi tänään on Helsingissä ainakin pari kirjakauppaa auki ja pääsen etsimään sopivaa muistikirjaa. Paljon tuli kerättyä ideoita Pinterestistä, ja lisäksi etsittyä erilaisia vauvakirjoja vinkkaamaan kivasta sisällöstä. Törmäsin Oot niin ihana -vauvakirjaan, joka melkein sai luopumaan tästä bujo-ideasta kun oli niin kiva, mutta taidan vain kuoria kermat päältä siitäkin ja soveltaa omaan opukseeni. Olen vähän sellainen näpertelijä ja kaikki taiteellisemmat touhut ovat jääneet kiireisessä open arjessa. Nyt kesäloma siintää mielessä, sen perään äippäloma, ja sormet syyhyää päästä tuhertelemaan kuitukärkikynien kanssa.
**
Nyt on vauvakirja laitettu aluille, harmi etten saa kuvaa liitettyä tähän niin idis näkyisi. Kun tekee itse, tulee sellaiset sivut mitkä itse näkee tähdellisiksi. Ja tietty oman maun mukaan kaikkea kivaa pääsee piirtelemään. Oon ihan innoissani!
SiriusGirl
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä näyttäisi jo maha alkaneen kasvaan ja miehelle valitellu että musta tullu jo nyt läski :D kauhea ahdistus kun reissuun lähtö ihmisten ilmoille ja muutama paita vaan peittää tarpeeks mahaa.. Noh jospa kohta näyttäis jo enemmän raskausmahalta nii vois tiukempia paitoja käyttää ^_^
Muokattu viimeksi:
Mä huomasin kans tänään sellaisen että töissä kävellessä tuntui maha tulevan paidan alta esiin. Hieman kiusallinen tunne. Ei viitsi ihan noita peruslyhyitä paitoja pitää. Kerroin viime viikolla rehtorille syksyn muutoksista ja hän sen olikin jo arvannut. Tuntuu että vatsa kerää kyllä työkavereiden katseita yhä enenevissä määrin, sen verran jo näkyy.
Viikkoja nyt 13+3. Pahoinvointi antanut jo merkkejä lieventymisestä, sain jo kolne åvä nauttia siitä etten oksentanut kertaakaan eikä juuri ollut etovaa oloa. Tänään sit on vedetty takapakkia kunnolla ja nyt näyttäs siltä että päivällinem on eka ruoka joka pysyi sisällä 
ultrakuvat ollut onneksi lähettyvillä niin saanut taas motivaatioo et miksi, oi miksi? Huono omatunto myös täällä ravitsemuksesta mut yritän olla armollinen ja syödä sitä mikä menee alas ja pysyy alhaalla vaikka se ei ole aina se terveellisin vaihtoehto.
Maha kasvanut jo vähän täälläkin, lähinnä näytän vain lihonneelta. Ei voi viä oikein ihanaksi vauvamasuksi kutsua! Ehkä muutaman vkon päästä sit
ultrakuvat ollut onneksi lähettyvillä niin saanut taas motivaatioo et miksi, oi miksi? Huono omatunto myös täällä ravitsemuksesta mut yritän olla armollinen ja syödä sitä mikä menee alas ja pysyy alhaalla vaikka se ei ole aina se terveellisin vaihtoehto.Maha kasvanut jo vähän täälläkin, lähinnä näytän vain lihonneelta. Ei voi viä oikein ihanaksi vauvamasuksi kutsua! Ehkä muutaman vkon päästä sit
En ole aiemmin innostunut bujoilusta mutta vauvakirjan teko kuulostaisi tosi kivalta projektilta! Toi ”Oot niin ihana” -vauvakirja on myös tosi nätti.
Mieskin jo silittelee mahaa. Itsellä on lähinnä tukala olo, koska näyttää vaan tosiaan siltä kuin olisin lihonnut reilusti.
Ihana, että muillakin sama fiilis vatsan kanssa. Katselin just eilen illalla peilistä et näytämpä turvonneelta. Missä se Instagram-kuvien söpö vauvamasu luuraa?
Täällä edelleen välillä mahdotonta turvotusta, muuten ei onneksi maha oo hirveesti vielä kasvanut, pikkuinen kumpu vain minkä vaan itse huomaa. Ihonmyötäisistä mekoista on joutunut turvotuksen takia luopumaan, kun ei sitä vatsaa jaksa jatkuvasti vetää sisään ja salassa olis tarkoitus pitää vielä useamman viikon. :)
Mulla eilen ekaa kertaa yksi oppilaani ajatuksissaan silitteli mahaani. Saas nähdä missä vaiheessa alkaa 1-2-luokkalaisilla hälytyskellot soida että ei kukaan noin nopeasti liho 
Mulle kyllä toi mahan kasvaminen on ollut yllättävällä tavalla vähän hankala juttu, ei nyt mikään kriisi todellakaan mutta sellainen että pitää muistuttaa itseä että nyt on hyvä syy näyttää tältä. Oon aina ollut tarkka vatsasta ja se pömppä on tuottanut tuskastumista, ja nyt kun tosiaan ei vielä ole mikään söpö vauvamaha vaan sellainen turvonnut taikinamaha, ei olo ole mitenkään hehkeä. Mutta ei se paketti, vaan se sisältö........
Mulle kyllä toi mahan kasvaminen on ollut yllättävällä tavalla vähän hankala juttu, ei nyt mikään kriisi todellakaan mutta sellainen että pitää muistuttaa itseä että nyt on hyvä syy näyttää tältä. Oon aina ollut tarkka vatsasta ja se pömppä on tuottanut tuskastumista, ja nyt kun tosiaan ei vielä ole mikään söpö vauvamaha vaan sellainen turvonnut taikinamaha, ei olo ole mitenkään hehkeä. Mutta ei se paketti, vaan se sisältö........Ihanaa kuulla että muillakin samat tuskat mahan kanssa!
Pientä mahaa on nähtävissä itsellä mutta sen lisäksi tuntuu että koko keskivartalo on tanakoitunut tasaisesti rintojen alta (ja ne rinnatkin kasvaneet sen pari kuppikokoa..). Olen aina liikkunut paljon ja keskivartalo ollut todella tiukka ja tosiaan haastetta pukkaa tämän itsensä hyväksymisen kanssa. Varsinkin nyt kun näyttää yksinkertaisesti vain tasapaksulta pötikältä joka on käynyt ottamassa silarit. Toivotaaan että maha pompsahtaisi pian, helpottaisi omaa oloa :)
Pientä mahaa on nähtävissä itsellä mutta sen lisäksi tuntuu että koko keskivartalo on tanakoitunut tasaisesti rintojen alta (ja ne rinnatkin kasvaneet sen pari kuppikokoa..). Olen aina liikkunut paljon ja keskivartalo ollut todella tiukka ja tosiaan haastetta pukkaa tämän itsensä hyväksymisen kanssa. Varsinkin nyt kun näyttää yksinkertaisesti vain tasapaksulta pötikältä joka on käynyt ottamassa silarit. Toivotaaan että maha pompsahtaisi pian, helpottaisi omaa oloa :)
päivikkinen
Satasella mukana keskusteluissa
Mä oon ollut ihan paniikissa. Eilen illalla tuli taas reilusti pahoinvointia ja oksennusta, tänään on ollut hyvä päivä. Siis melko oireeton. Ja sen takia se paniikki kasvaa. Kun ei juuri nyt tunnu hirveästi siltä, että olisi raskaana.
Viikon päästä on nt-ultra ja tuntuu ihan hirveältä, että siihen on vielä niin kauan.
Ollaan puhuttu miehen kanssa paljon, suunniteltu tulevaa syksyä ja tulevaisuutta, mutta jotenkin se menettämisen pelko tunkee pään sisään. Ja se on ihan pyllystä. Haluaisin luottaa siihen, että kaikki voi mennä hyvin. Samalla pelottaa, että täältä tulee 11.enkelivauva.
Kaikki sanoo, että on tosi hyvä, kun viime viikolla näkyi liikkuvainen sikiö ja nopea, vahva syke. Se ei vaan poista tätä pelkoa. En tiiä, poistaako mikään.
Voisiko jostain saada uuden pään?
Viikon päästä on nt-ultra ja tuntuu ihan hirveältä, että siihen on vielä niin kauan.
Ollaan puhuttu miehen kanssa paljon, suunniteltu tulevaa syksyä ja tulevaisuutta, mutta jotenkin se menettämisen pelko tunkee pään sisään. Ja se on ihan pyllystä. Haluaisin luottaa siihen, että kaikki voi mennä hyvin. Samalla pelottaa, että täältä tulee 11.enkelivauva.
Kaikki sanoo, että on tosi hyvä, kun viime viikolla näkyi liikkuvainen sikiö ja nopea, vahva syke. Se ei vaan poista tätä pelkoa. En tiiä, poistaako mikään.
Voisiko jostain saada uuden pään?
Tiedän ton tunteen! Ei se päätä vaihtamalla parane
.. sitten kun nt-ultra on ohi niin stresaaa jotakin muuta. Ei tää raskaana oleminen ole helppoa! Toivottavasti kaikki olis silti pikkuisella hyvin.
Kyllä se väkisinkin huolestuttaa, sille ei vain mahda mitään. Me ollaan koitettu relata tämän asian kanssa ja suurimman osan ajasta osaankin jo, mutta kyllä ennen ultraa onnistuu kehittämään melkoisen huolen tunteen. Nt-ultrassa oli sitten suuri helpotus kun näki hyväkuntoisen pikkuisen, ja taas tuli tunne että nyt uskaltaa jättää huolen taakse. Mutta ihan varmasti se pelko sieltä hiipii taas kunhan seuraava ultra lähenee.
Rouva V:n kanssa samaa mieltä, aina tulee uusia huolia. Plussan jälkeen stressasin alkuraskauden ultraa ja olin ihan vakuuttunut, että ei siellä mitään ole tai on väärässä paikassa. Pari päivää olin rennosti, kun kuultiin että hyvältä näyttää, mutta sitten huoli hiipi taas takaraivoon. Ekan virallisen ultran odotus oli piinaavaa ja lopulta kun siellä taas todettiin kaiken olevan hyvin, niin olin pari päivää stressaamatta. Nyt odottelen malttamattomana rakenneultraa, jonne on vielä viitisen viikkoa ja huolet sen kun kasvaa. Olisi ihana luottaa ja nauttia, mutta en vain pysty. Välillä onneksi parempiakin päiviä, että ihan en ole tulisilla hiilillä. Tsemppiä kaikille muillekin huolien kanssa kamppaileville!
Oon ollut kans yllättynyt siitä, että yhden huolenaiheen poistuessa tulee joku uusi tilalle. Menettämisen pelko on hurja peikko sängyn alla, mutta olen yrittänyt ajatella sitä, että elämässä mikään muutos (hyväkään) ei taida tulla ilman jonkinlaista pelkoa ja epävarmuutta. Ja pelosta huolimatta kaikki voi mennä hyvin 
Tsemppiä sulle, päivikkinen!
Tsemppiä sulle, päivikkinen!
Epävarmuus ja pelot on normaalia. Olen itse tosi kova stressaamaan milloin mitäkin. Mies taas ottaa asiat rennommin ja yrittää rauhoitella, mutta pakko sanoa, että välillä hänellä meinaa palaa käämit kun kuulemma mietin asioita ihan liikaa. Ennen ultraa olin toisinaan sitä mieltä, että sieltä ei löytyis mitään ja (selkeät) oireet olisi liittyneet vaan johonkin muuhun tai sitten, että raskaus olisi mennyt kesken.
Olen nyt kuitenkin yllättynyt, kun mulla on ultran jäljiltä se vaihe, kun ei huoleta vielä. NIPT-tuloksia odotellaan ainakin ens viikolle asti mutta toistaiseksi tuntuu rauhoittavalta kun näki, että pienen sydän löi ja hän liikkui.
Olen nyt kuitenkin yllättynyt, kun mulla on ultran jäljiltä se vaihe, kun ei huoleta vielä. NIPT-tuloksia odotellaan ainakin ens viikolle asti mutta toistaiseksi tuntuu rauhoittavalta kun näki, että pienen sydän löi ja hän liikkui.
Hansu Ransu
Jostain jotain jo tietävä
Tsemppiä kovasti teille, joilla on huolia! En voi kuvitella, miltä tuntuu jos on ikäviä kokemuksia takana. Mutta toivottavasti stressi vielä helpottaa ja jokainen pääsee nauttimaan odotuksesta... ja tietenkin omasta vauvelista.
Itelläni on alun ällötysolo helpottanut, ainoa vaiva väsymys ja henkinen vetämättömyys töissä. Muuten oon positiivisella mielellä. Takana ei ole rankkoja kokemuksia ja ultran + verikokeiden perusteella näyttäisi asiat olevan ok.
Maha näkyy jo just sen verran mullakin, että vois luulla ihan sipsikalja-pömpöksi. Äskettäin tosin tavatessani eräitä kavereita pitkän ajan jälkeen, heti kysyttiin, oonko raskaana. Onneks sain kaverilta lainaan säkillisen äitiysvaatteita, omat normaalit farkut jo puristaa.
Nyt tuntuu kivalta, että uskaltaa jo kertoa ihmisille avoimesti. Voi jutella kokeneempien tai samassa tilanteessa olevien kanssa ja saada vinkkejä ja vertaistukea.
Itelläni on alun ällötysolo helpottanut, ainoa vaiva väsymys ja henkinen vetämättömyys töissä. Muuten oon positiivisella mielellä. Takana ei ole rankkoja kokemuksia ja ultran + verikokeiden perusteella näyttäisi asiat olevan ok.
Maha näkyy jo just sen verran mullakin, että vois luulla ihan sipsikalja-pömpöksi. Äskettäin tosin tavatessani eräitä kavereita pitkän ajan jälkeen, heti kysyttiin, oonko raskaana. Onneks sain kaverilta lainaan säkillisen äitiysvaatteita, omat normaalit farkut jo puristaa.
Nyt tuntuu kivalta, että uskaltaa jo kertoa ihmisille avoimesti. Voi jutella kokeneempien tai samassa tilanteessa olevien kanssa ja saada vinkkejä ja vertaistukea.
