Oottekste muuten huomannu, että noi yleiset vessat/lastenhoitohuoneet antavat välillä ihan uutta näkemystä moneen asiaan varsinkin jos ne ovat törkyisiä, rikkinäisiä, ei-kärrejä-mukana-ja-äiskäkin-haluais-pisulle...
Huhtikuun hölinät
- Ketjun aloittaja elämän ihmeitä
- Aloituspäivämäärä
Joo, me mentiin viimeks 5,5t junamatka (vaihtoineen) yhdellä vaipalla, ku Pasilan aseman vaipanvaihtotasolle en ois uskaltanu laskea kissaakaan. 
Tosi ärsyttävää, ku ei o yhtään ajateltu, et äiti ja lapsi saattaa liikkuu ihan kahestaan. Invavessoihin onneks mahtuu kärryjen kans.
Meillä ei o, ainakaan vielä, tota kiukkuisena heittäytymistä. Autoon on joskus vaikee saada ja rattaisiin, ku ite pitäis päästä kävelee. Ei o enää tullu käytyy päivisin kauppakeskuksissa tms pojan kans kaksin, ku ei se o enää niin helppoo, ku joku aika sit. Mut nyt pääsee pihalle leikkii. :)
Tosi ärsyttävää, ku ei o yhtään ajateltu, et äiti ja lapsi saattaa liikkuu ihan kahestaan. Invavessoihin onneks mahtuu kärryjen kans.
Meillä ei o, ainakaan vielä, tota kiukkuisena heittäytymistä. Autoon on joskus vaikee saada ja rattaisiin, ku ite pitäis päästä kävelee. Ei o enää tullu käytyy päivisin kauppakeskuksissa tms pojan kans kaksin, ku ei se o enää niin helppoo, ku joku aika sit. Mut nyt pääsee pihalle leikkii. :)
Ottaa pannuun! Poika ollut kiukkuinen nyt jo muutaman päivän kun alaposkihampaita pukkaa. Tänään pitkästä aikaa mulla oma iltaharrastusmeno ja mies pitkästä aikaa kaksin pojan kanssa. Poika nukkuu päikkärit klo 12-14 välillä ja yöunille klo 20-20.30. Mies oli sitten nukuttanut pojan huvikseen vaunuihin ja ihmettelin kun aloin itkuista poikaa nukuttamaan ettei tulekaan uni. Lisäksi kun kotiin tulin klo kahdeksan, niin meillä oli telkku täysillä mistä soi lastenlauluja ja muutenkin "bileet käynnissä". Hienoa että olivat viihtyneet yms mutta kun mä vastaan näistä nukutuksista ja öistä niin nyt ei naurata. Poika viihtyy isän kanssa eikä roiku lahkeissa niin kuin mun kanssa. Jos mies hoitaisi nukutuksen ja yöt niin mähän pääsisin iltaisin loistohelpolla jos vaan nukuttaisin pojan rattaisiin ennen yöunia pikkutirsoille.. Äääh. Pahoittelut valituksesta. Tuolla tuo lapsi nyt juoksee kämppää ympäri ja kello on 22.10..
Miehet..ja tasan meilläkin isä tietää nuo rytmit eikä se haittaa jos vähän poiketaan. Saa nähdä miten toukokuussa kun olen yön pois parin tunnin sijaan. Millainen lie rytmi sitten? :D
Miehet..ja tasan meilläkin isä tietää nuo rytmit eikä se haittaa jos vähän poiketaan. Saa nähdä miten toukokuussa kun olen yön pois parin tunnin sijaan. Millainen lie rytmi sitten? :D
Kuulosta niin tutulta meno teillä kaikilla... Oma tahto on olemassa ja se näytetään Meiän poika alkaa hakata päätään lattiaan jos kiukuttaa, teki sitä jo pienempänä mut unohti pään hakkaamisen vähäks aikaa, nyt se on tullu takasi. Sit selkä kaarella huutaa jos on sylissä kun alkaa kiukuttaa, pari kertaa on ollu lähellä pudota sylistä kun sellasta rennoks heittäytyvää kaarella kiljujaa on vähän hankala pitää kiinni..
Meiän poika alkaa hakata päätään lattiaan jos kiukuttaa, teki sitä jo pienempänä mut unohti pään hakkaamisen vähäks aikaa, nyt se on tullu takasi. Sit selkä kaarella huutaa jos on sylissä kun alkaa kiukuttaa, pari kertaa on ollu lähellä pudota sylistä kun sellasta rennoks heittäytyvää kaarella kiljujaa on vähän hankala pitää kiinni..
Kiitos! Ennakoivia supistuksia ei juuri ollut, mutta polttoja (eli jotain supistuksia kuitenkin ) oli viikon ajan ennen synnytystä. Menivät levolla ohi, istuminen pahensi niitä.
Kun kunnon supistukset alkoivat ja tajusin että niissähän on rytmi, niin vauva oli ulkona 3 tunnissa. Ehkä olin tällä kertaa kipeämpi (tai olin eri tavalla kipeä), mutta lyhyemmän aikaa.
Kun lopulta pääsin sairaalaan, meni alle 1,5 tuntia että vauva oli maailmassa. Jouduin odottamaan kotona kauemmin kuin olisin halunnut, kun odotin että esikoiselle tulee hoitaja ja mies tulee kotiin.
MUTTA synnytys oli kokemuksena parempi, vaikka kivunlievitystä en ehtinytkään saada. Tai sain ennen ponnistusvaihetta ilokaasua, mutta se ei juurikaan tällä kertaa auttanut. Pieni apu ehkä oli, mutta ei se noussut päähän. Tosin se palje ei tainnut oikein toimia kunnolla.
Synnytin pystyasennossa (polvillani) ja ponnistusvaihe kesti 17 minuuttia. Mulla oli tiheät ja pitkät supistukset melko alkuvaiheessa lähtien. Saivat paljon aikaan, mikä sitten nopeutti koko hommaa. Kotiin pääsin seuraavana päivänä ja olen ollut ihan hyvässä kunnossa. Enemmän oli vaikeuksia saada pää kaikkeen mukaan, kun päästiin kotiin niin äkkiä kun ekalla kierroksella olin 4 vuorokautta osastolla synnytyksen jälkeen. Esikoista oli sairaalassa ikävä, ja kotona olen nukkunut paljon paremmin kuin sairaalassa.
Noita kiukkukohtauksia on meilläkin. Silmät vaan valuu kyyneliä kun ei saa tahtoaan läpi. Padia en pysty tällä hetkellä paljon päivällä käyttämään kun sen omistajuudesta tulee "tappelu".
Kaupassa ei olla koskaan päästetty kävelemään, joten ei ole sitä vielä tajunnut. Eikä onneksi tunnu tajuavan oikein tuota pikkusiskojuttuakaan, käy silittämässä tukkaa välillä tai kokeilemassa kättä ja jalkaa, mutta toisaalta välillä yrittää kiivetä mun päälle kun vauva on sylissä sohvalla. Toivottavasti myöhemminkin hyväksyy että "tuollainen nyt vaan on meillä".
Vettä ja maitoa kaadetaan syöttötuolista joko tarjottimelle tai lattialle. Ruokaa heitellään lattialle (onneksi on koirat). Jos syöttötuoliin ei halua, siihen ei poikaa todellakaan saa. Ulkona tykkää kyllä olla, mutta mies ei pue pojalle riittävästi vaatetta
Ja kun laitoin mukaan varmuudeksi sadevaatteet jos kuitenkin pysähtyvät leikkipuistossa, niin ei mies niitä ollut pukenut. Sisähousuissa ja villatakissa (mun pukemat tumput ja kurakintaat oli) ja pipossa ja kaulurissa oli sitten leikkinyt hiekkalaatikolla. Hohhoijakkaa. No, muuten kyllä hoitaa hyvin ja kun itse olen ollut aika onneton viemään ulos ennen synnytystä, niin pääsee poikakin nyt kunnolla ulkoilemaan ja varsinkin kun on niin kauniita ilmoja ollut. Yritän olla mäkättämättä asioista kun mies niin hyvin muuten hoitaa, mutta kyllä tosta tuli sanottua. Lämmin päivä oli, mutta silti.
Kaupassa ei olla koskaan päästetty kävelemään, joten ei ole sitä vielä tajunnut. Eikä onneksi tunnu tajuavan oikein tuota pikkusiskojuttuakaan, käy silittämässä tukkaa välillä tai kokeilemassa kättä ja jalkaa, mutta toisaalta välillä yrittää kiivetä mun päälle kun vauva on sylissä sohvalla. Toivottavasti myöhemminkin hyväksyy että "tuollainen nyt vaan on meillä".
Vettä ja maitoa kaadetaan syöttötuolista joko tarjottimelle tai lattialle. Ruokaa heitellään lattialle (onneksi on koirat). Jos syöttötuoliin ei halua, siihen ei poikaa todellakaan saa. Ulkona tykkää kyllä olla, mutta mies ei pue pojalle riittävästi vaatetta
Ja kun laitoin mukaan varmuudeksi sadevaatteet jos kuitenkin pysähtyvät leikkipuistossa, niin ei mies niitä ollut pukenut. Sisähousuissa ja villatakissa (mun pukemat tumput ja kurakintaat oli) ja pipossa ja kaulurissa oli sitten leikkinyt hiekkalaatikolla. Hohhoijakkaa. No, muuten kyllä hoitaa hyvin ja kun itse olen ollut aika onneton viemään ulos ennen synnytystä, niin pääsee poikakin nyt kunnolla ulkoilemaan ja varsinkin kun on niin kauniita ilmoja ollut. Yritän olla mäkättämättä asioista kun mies niin hyvin muuten hoitaa, mutta kyllä tosta tuli sanottua. Lämmin päivä oli, mutta silti.
Kiva kuulla kokemuksistasi kobe :) täälläkin kun kuume on ja pikkukakkosen yritys juuri alkanut niin olisi myös kiva kuulla miten teidän arki nyt muuttuu ja millaisia teidän päivät on :) onko teidän poika reagoinut mitenkään pikkusisareen?
Mies oli naama nolon punaisena koko illan. Poika lopulta nukahti ennen klo 23 mutta nukuttiin yö heräämättä klo 7.30 asti :) sanoinkin miehelle että en oo vihainen, ehkä kun oksensin kiukkuni tuohon yllä olevaan viestiin :D näitä sattuu.
Mies oli naama nolon punaisena koko illan. Poika lopulta nukahti ennen klo 23 mutta nukuttiin yö heräämättä klo 7.30 asti :) sanoinkin miehelle että en oo vihainen, ehkä kun oksensin kiukkuni tuohon yllä olevaan viestiin :D näitä sattuu.
Meillä oli eilen jotenkin niin kertakaikkiaan kurja päivä, että tänään olen onnellinen, että se on ohi. 
Poika rupes edellisenä iltana jo olemaan tosi räkäinen ja alkuyöstä heräsinkin siihen, ettei oikein saanut kunnolla hengitettyä. Nenäsuihketta etsimään ja eihän sekään meinannut löytyä (lopulta sängyn alta). Puoliuninen lapsi syliin ja herättelyä sen verran, ettei suihkeen anto tule ihan yllärinä. Poika ei yhtään tykkää suihkeesta, joten huuto ja tappelu siitä tuli. Nenän avasi kuitenkin heti ja päästiin takaisin nukkumaan. Koko eilisen päivän pojan nenä valui paksua räkää, jota pyyhin nenäliinoilla. Tätäkin poika inhoaa... Räkää oli pitkin naamaa ja vaatteita ja huonekaluja. Nenäsuihketta oli pakko antaa ennen päikkäreitäkin. Iltapäivällä lähdettiin puistoon, mutta ei siellä ollut kivaa, liukumäkeä olisi pitänyt voida kiivetä ylöspäin ja raivarit, kun ei onnistunut. :arghh: Kotona ihmettelin pojan naamaan tulleita pieniä näppyjä. Ei kuumetta, näppyjä ei muualla. Illan huipennus oli se, kun syötiin kauppareissulta tullessa appelsiinia, ja poika sai palan vedettyä henkeensä! Siinä oltiin paniikissa kyllä jo molemmat. Sain taottua palan kurkusta ulos kolmannella yrittämällä, kaksi kertaa se tuli pois ja poika paniikki-itki sen takaisin. Kyllä siinä oli itku äidilläkin lähellä. Sitten syliteltiin ja haliteltiinkin pitkään. 
Tänään ei onneksi ole enää niin räkäinen, pikku näppyjä on edelleen naamassa, mutta ne saattavat olla pisamia!
Täytyy siis todella juu ottaa aurinkorasva käyttöön ulkoillessa. 
Poika rupes edellisenä iltana jo olemaan tosi räkäinen ja alkuyöstä heräsinkin siihen, ettei oikein saanut kunnolla hengitettyä. Nenäsuihketta etsimään ja eihän sekään meinannut löytyä (lopulta sängyn alta). Puoliuninen lapsi syliin ja herättelyä sen verran, ettei suihkeen anto tule ihan yllärinä. Poika ei yhtään tykkää suihkeesta, joten huuto ja tappelu siitä tuli. Nenän avasi kuitenkin heti ja päästiin takaisin nukkumaan. Koko eilisen päivän pojan nenä valui paksua räkää, jota pyyhin nenäliinoilla. Tätäkin poika inhoaa... Räkää oli pitkin naamaa ja vaatteita ja huonekaluja. Nenäsuihketta oli pakko antaa ennen päikkäreitäkin. Iltapäivällä lähdettiin puistoon, mutta ei siellä ollut kivaa, liukumäkeä olisi pitänyt voida kiivetä ylöspäin ja raivarit, kun ei onnistunut. :arghh: Kotona ihmettelin pojan naamaan tulleita pieniä näppyjä. Ei kuumetta, näppyjä ei muualla. Illan huipennus oli se, kun syötiin kauppareissulta tullessa appelsiinia, ja poika sai palan vedettyä henkeensä! Siinä oltiin paniikissa kyllä jo molemmat. Sain taottua palan kurkusta ulos kolmannella yrittämällä, kaksi kertaa se tuli pois ja poika paniikki-itki sen takaisin. Kyllä siinä oli itku äidilläkin lähellä. Sitten syliteltiin ja haliteltiinkin pitkään. Tänään ei onneksi ole enää niin räkäinen, pikku näppyjä on edelleen naamassa, mutta ne saattavat olla pisamia!
Täytyy siis todella juu ottaa aurinkorasva käyttöön ulkoillessa. 
Me lopetettiin pullo ja siitä kaikki kiva alko... Nyt saa enää yöllä herätessä pullon. Lopettaminen teki sen, et kun ennen poika nukahti yöunille 21 jälkeen, ni nyt menee melkeen 24. Ei ole mitään millä rauhoittaa tuo, kun ei pulloa oo enää. Se taas tekee sen, et vanhempien yhteinen aika, joka oli muutenkin vähäistä, on nyt olematonta 
Lisäksi kitisee kaikki päivät hampaita, joten on sit sylissä kokoajan. Mun selkä on kipeenpi kun koskaan ja joka aamu alkaa buranalla. Miehellä ois koulutuskin hieroa, mut se yhteisen ajan puute...
Lisäksi ostin facekirpulta jopa hieman reilut kumpparit, mut en saa niitä tuon jalkaan ja tuntuu, et ottaa pohkeesta kiinni...
Tästä tuli tämmönen valitus. Sorry...
Lisäksi kitisee kaikki päivät hampaita, joten on sit sylissä kokoajan. Mun selkä on kipeenpi kun koskaan ja joka aamu alkaa buranalla. Miehellä ois koulutuskin hieroa, mut se yhteisen ajan puute...
Lisäksi ostin facekirpulta jopa hieman reilut kumpparit, mut en saa niitä tuon jalkaan ja tuntuu, et ottaa pohkeesta kiinni...
Tästä tuli tämmönen valitus. Sorry...
Meillä oli viime yö ensimmäinen oikeasti kuukauteen, kun ei itketty ilman särkylääkettä. 
Jospa tämä nyt tästä. Korvatulehdukseen jouduttiin syömään kaksi eri antibioottia, kun ensimmäisestä ei ollut mitään apua tai ainakin yöitkut jatkuivat kuurin aikana ja jälkeenkin ilman särkylääkettä. Alaposkihampaat on nyt suussa, ylhäällä vielä osittain ikenen peitossa, mutta ilmeisesti eivät vaivanneet ainakaan viime yönä. Päivät on menneet onneksi hyvin parin ensimmäisen flunssaviikon jälkeen.
Jospa tämä nyt tästä. Korvatulehdukseen jouduttiin syömään kaksi eri antibioottia, kun ensimmäisestä ei ollut mitään apua tai ainakin yöitkut jatkuivat kuurin aikana ja jälkeenkin ilman särkylääkettä. Alaposkihampaat on nyt suussa, ylhäällä vielä osittain ikenen peitossa, mutta ilmeisesti eivät vaivanneet ainakaan viime yönä. Päivät on menneet onneksi hyvin parin ensimmäisen flunssaviikon jälkeen.
Noista kiukuista kun ollut nyt puhe niin meillä oltu tänään koko päivän huonolla tuulella MUTTA.. Alla olevassa kuvassa tämän päivän pulma joka aiheutti huudot. En tienny olisko itse nauranut vai itkenyt, poika ainakin huusi 15min pää ja korvat punaisena. Keittiön laatikko ei siis mennyt kiinni kun joku oli laittanut ison ompun väliin :D pienistä se on kiinni !
Aurinkoista viikkoa kaikille teräsmutseille ja kaikkien ihanille kiukkupusseille :)
Aurinkoista viikkoa kaikille teräsmutseille ja kaikkien ihanille kiukkupusseille :)
Liitteet
Voi apua sentään tota omenaa! Jotenkin niin pääsen kiinni tohon. Itseä naurattaa, vaikka toinen on ihan raivon partaalla. Täällä oli eilen illalla myös samankaltainen tilanne päällä, kun poika ei saanut leikkilankapuhelimen luuria laitettua paikoilleen... Totaalinen romahdus ja huutoitkut siinä puhelimen päällä maaten. Voi näitä pieniä.
Täällä poika ollut tosi räkäinen koko viikon, harrastukset ollaan jätetty suosiolla väliin ja yritetty jaksaa olla kotona, vaikka kyllähän se aika täällä pitkäksi mienaa tulla, kun virtaa piisaa lapsessa, vaikka nokka kuinka vuotaakin. Toivotaan nyt, että olis jo ohi menossa, niin päästäisiin taas ulkoilemaan viikonloppuna.
Jotenkin niin pääsen kiinni tohon. Itseä naurattaa, vaikka toinen on ihan raivon partaalla. Täällä oli eilen illalla myös samankaltainen tilanne päällä, kun poika ei saanut leikkilankapuhelimen luuria laitettua paikoilleen... Totaalinen romahdus ja huutoitkut siinä puhelimen päällä maaten. Voi näitä pieniä. Täällä poika ollut tosi räkäinen koko viikon, harrastukset ollaan jätetty suosiolla väliin ja yritetty jaksaa olla kotona, vaikka kyllähän se aika täällä pitkäksi mienaa tulla, kun virtaa piisaa lapsessa, vaikka nokka kuinka vuotaakin. Toivotaan nyt, että olis jo ohi menossa, niin päästäisiin taas ulkoilemaan viikonloppuna.
Se on kans aika klassinen että lapsi yrittää sulkea ovea mut se ei mene kiinni kun välissä on pehmolelu tms :) ihanaa kuulla että kaikkien muruilla on samoja kiukkuiluja, jaksaa taas paremmin kun ajattelee että muut taistelee ihan samojen asioiden kanssa :)
NiBaBa
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Vihaan kerrostaloelämää! Ei mulla muuta :D
Eikun aiis ihan tosissaan, toi hissin kanssa säpääminen, koira tarvii lenkittää, eikä sitä voi viedä puistoon, niin joko tarvii valita, että menee aamulla pojan kanssa puistoon TAI kärryillään ja lenkitetään koira. Molempia ei aamulla kerkeä ja illalla on usein jotain muuta menoa. Arkikin kun on vähän katkonaista, kun mulla ei oo säännöllisiä työaikoja, niin ei voi kunnollista aikatauluakaan tehdä :/ Haluan edes rivariin, omakotitalo olis tietty paras! Haaveillu oon jo pitkään toisesta koirasta (ja vauvasta) , mutta ei kyllä tähän asuntoon. Tuntuu, että vaan jumitetaan täällä tällä hetkellä. Noh jospa se oikee vielä osus kohdalle oikeessa hintaluokassa
Eikun aiis ihan tosissaan, toi hissin kanssa säpääminen, koira tarvii lenkittää, eikä sitä voi viedä puistoon, niin joko tarvii valita, että menee aamulla pojan kanssa puistoon TAI kärryillään ja lenkitetään koira. Molempia ei aamulla kerkeä ja illalla on usein jotain muuta menoa. Arkikin kun on vähän katkonaista, kun mulla ei oo säännöllisiä työaikoja, niin ei voi kunnollista aikatauluakaan tehdä :/ Haluan edes rivariin, omakotitalo olis tietty paras! Haaveillu oon jo pitkään toisesta koirasta (ja vauvasta
) , mutta ei kyllä tähän asuntoon. Tuntuu, että vaan jumitetaan täällä tällä hetkellä. Noh jospa se oikee vielä osus kohdalle oikeessa hintaluokassa 
Mä kanssa vihaan kerrostaloelämää.. Ja ärsyttää kun miehen työn vuoksi jouduttiin sellaiseen edelleen muuttamaan kun järkevän matkan päässä olevat rivitalot olivat aivan liian kalliita. Olin jo niin asennoitunut rivitaloon ja omaan pieneen pihaan ennenkuin alettiin paremmin lainoja kysellä.. Katselin mökiltä pieniä vadelmapensaita, joita laittaa johonkin pieneen nurkkaukseen.. Suunnittelin mitä haluan pihalle Toivoin, että varsinkin tuo meidän vanhin kissa olisi saanut viettää loppuelämänsä ulkoillen siinä omalla pienellä pihalla kun nyt ei päästä edes mökille niin usein kuin ennen tytön syntymää. Kissat on aina olleet mulle tärkeitä, mutta nyt tämä elämä kerrostalon takia ärsyttää vain niin paljon, että olen täysin kyllästynyt noihin kissoihinkin.. Tuntuu että on vain pelkkää siivoamista, vahtimista ettei tyttö kisko hännästä, mekastavat yöllä kun ei ole astialle järkevää paikkaa asunnossa vaan se on makuuhuoneen oven takana. Saa jatkuvasti olla päästämässä parvekkeelle ja pois ja ovea ei voi auki pitää kun naapurista tulee tupakankäryt sisälle.. Sekin ärsyttää kun luultiin saavamme parveke, jossa ei ole sitä 60 astetta lämmintä kesällä kuten vanhassa asunnossa. Suunniteltiin miten tehdä siitä viihtyisä.. No varastohan siitä tuli kun siellä haisee niin kamalalle aina kun ne tupakanhajut tulevat ympärillä olevilta parvekkeilta..
Ulos lähtemisen vaikeus on ehkä suurin joka ärsyttää kun kerrostalosta täytyy lähtemällä lähteä. Rivitalossa kun voisi vain mennä omalle pihalle.. Tehdä siitä turvallisen tytölle ja itse saisi ulkoilla rennommin.. Nyt ei millään viitsi lähteä ulos betonin keskelle asfalttiteille kyttäilemään suojatien yli päästämättömiä autoja, haistelemaan bussien katkua ja tupakankäryjä.. Ja kun ei voi muutakuin kävellä ja kävellä... Tytön päikkäriaikaan haluaisin mennä ulos tytön nukkuessa rattaissa, mutta se on sitten 2 tuntia pelkkää kävelyä.. Tosin tyttö ei nuku ulkona tarpeeksi eikä tuota kahta tuntia minkä nukkuu sisällä kun tuolla ulkona on niin kamala meteli, ihmiset huutavat vieressä, koirat haukkuu, autot ja moottoripyörät menevät vierestä.. Mihinkään ei voi ajatella pysähtyä istumaan kun silloin tyttö ei ainakaan nuku jos/kun tulee meteliä viereen..
Kaikkien meidän elämä olisi kai ollut parempaa kun oltaisiin päästy jonnekin muualle kuin kerrostaloon kun nyt vain on niin ärsyyntynyt itse koko ajan.. Seinät kaatuu päälle mutta uloskaan ei kiinnosta mennä..
Ollaan tytön kanssa tänä viikonloppuna piiiiitkästä aikaa kaksistaan kun mies meni laivalle kaveriporukalla.. On tämä kyllä välillä tosi kivaa vaihtelua kun miehen työ on sellaista, että tuntuu että toinen on_aina_tossa. Ehkä vähän omituistakin, mutta itse saa paljon enemmän aikaiseksi ja jaksaa paljon paremmin tytön kiukkupuuskia kun on yksin hoitamassa..
Viime aikoina on jatkuvasti harmittanut miehen perään katsominen, veitsien ja kaikkien tavaroiden pois kerääminen tytön ulottuvilta.. Olen monesti maininnut asiasta, etten jaksaisi vahtia kummankin tekemisiä.. Lisäksi iltaisin harmittaa kun toinen saa rentoutua sohvalla ja katsoa telkkaria kun itse hoitaa kaikki tytön iltapuuhat, syöttää iltapuuron, pestä hampaat, tehdä iltapesut, vaihtaa yöpuvun, laittaa sänkyyn, siivota iltapalasotkut, käydä nukuttamassa tyttöä joka huutaa sängyssä, koittaa jatkaa siivousta, käydä taas rauhoittelemassa tyttöä... Lopulta pääsee itse suihkuun ja saa syötyä jotain ennenkuin menee itsekin nukkumaan.. Ja yhteinen aika miehen kanssa? Ei kiinnosta kun ei toistakaan kiinnosta osallistua että pääsisin minäkin rentoutumaan iltaisin Ehkä tämä tekee kun ollaan tosiaan AINA saman katon alla kun mies suurimman osan työpäivistäkin kotona ja itseä stressaa kun pitäisi pitää tyttö suht hiljaisena että kuulee asiakkaita puhelimessa ja tehdä samalla kotihommat sekä viihdyttää ja hoitaa tyttöä.. Päivät menevät kaikki saman kaavan mukaan.. Kaikki kyllästyttää.. Sitten joku miehen laivareissu tuntuu itsestä lepolomalta vaikka jää yksin hoitamaan kaiken
Toivoin, että varsinkin tuo meidän vanhin kissa olisi saanut viettää loppuelämänsä ulkoillen siinä omalla pienellä pihalla kun nyt ei päästä edes mökille niin usein kuin ennen tytön syntymää. Kissat on aina olleet mulle tärkeitä, mutta nyt tämä elämä kerrostalon takia ärsyttää vain niin paljon, että olen täysin kyllästynyt noihin kissoihinkin.. Tuntuu että on vain pelkkää siivoamista, vahtimista ettei tyttö kisko hännästä, mekastavat yöllä kun ei ole astialle järkevää paikkaa asunnossa vaan se on makuuhuoneen oven takana. Saa jatkuvasti olla päästämässä parvekkeelle ja pois ja ovea ei voi auki pitää kun naapurista tulee tupakankäryt sisälle.. Sekin ärsyttää kun luultiin saavamme parveke, jossa ei ole sitä 60 astetta lämmintä kesällä kuten vanhassa asunnossa. Suunniteltiin miten tehdä siitä viihtyisä.. No varastohan siitä tuli kun siellä haisee niin kamalalle aina kun ne tupakanhajut tulevat ympärillä olevilta parvekkeilta.. Ulos lähtemisen vaikeus on ehkä suurin joka ärsyttää kun kerrostalosta täytyy lähtemällä lähteä. Rivitalossa kun voisi vain mennä omalle pihalle.. Tehdä siitä turvallisen tytölle ja itse saisi ulkoilla rennommin.. Nyt ei millään viitsi lähteä ulos betonin keskelle asfalttiteille kyttäilemään suojatien yli päästämättömiä autoja, haistelemaan bussien katkua ja tupakankäryjä.. Ja kun ei voi muutakuin kävellä ja kävellä... Tytön päikkäriaikaan haluaisin mennä ulos tytön nukkuessa rattaissa, mutta se on sitten 2 tuntia pelkkää kävelyä.. Tosin tyttö ei nuku ulkona tarpeeksi eikä tuota kahta tuntia minkä nukkuu sisällä kun tuolla ulkona on niin kamala meteli, ihmiset huutavat vieressä, koirat haukkuu, autot ja moottoripyörät menevät vierestä.. Mihinkään ei voi ajatella pysähtyä istumaan kun silloin tyttö ei ainakaan nuku jos/kun tulee meteliä viereen..
Kaikkien meidän elämä olisi kai ollut parempaa kun oltaisiin päästy jonnekin muualle kuin kerrostaloon kun nyt vain on niin ärsyyntynyt itse koko ajan.. Seinät kaatuu päälle mutta uloskaan ei kiinnosta mennä..
Ollaan tytön kanssa tänä viikonloppuna piiiiitkästä aikaa kaksistaan kun mies meni laivalle kaveriporukalla.. On tämä kyllä välillä tosi kivaa vaihtelua kun miehen työ on sellaista, että tuntuu että toinen on_aina_tossa. Ehkä vähän omituistakin, mutta itse saa paljon enemmän aikaiseksi ja jaksaa paljon paremmin tytön kiukkupuuskia kun on yksin hoitamassa..
Viime aikoina on jatkuvasti harmittanut miehen perään katsominen, veitsien ja kaikkien tavaroiden pois kerääminen tytön ulottuvilta.. Olen monesti maininnut asiasta, etten jaksaisi vahtia kummankin tekemisiä.. Lisäksi iltaisin harmittaa kun toinen saa rentoutua sohvalla ja katsoa telkkaria kun itse hoitaa kaikki tytön iltapuuhat, syöttää iltapuuron, pestä hampaat, tehdä iltapesut, vaihtaa yöpuvun, laittaa sänkyyn, siivota iltapalasotkut, käydä nukuttamassa tyttöä joka huutaa sängyssä, koittaa jatkaa siivousta, käydä taas rauhoittelemassa tyttöä... Lopulta pääsee itse suihkuun ja saa syötyä jotain ennenkuin menee itsekin nukkumaan.. Ja yhteinen aika miehen kanssa? Ei kiinnosta kun ei toistakaan kiinnosta osallistua että pääsisin minäkin rentoutumaan iltaisin
Ehkä tämä tekee kun ollaan tosiaan AINA saman katon alla kun mies suurimman osan työpäivistäkin kotona ja itseä stressaa kun pitäisi pitää tyttö suht hiljaisena että kuulee asiakkaita puhelimessa ja tehdä samalla kotihommat sekä viihdyttää ja hoitaa tyttöä.. Päivät menevät kaikki saman kaavan mukaan.. Kaikki kyllästyttää.. Sitten joku miehen laivareissu tuntuu itsestä lepolomalta vaikka jää yksin hoitamaan kaiken Kurjaa Mariel jos asumisratkaisut ei tunnu oikealta. Me taas asutaan kerrostalossa enkä vaihtaisi mistään hinnasta rivitaloon. ;D meillä kaikilla on niin omat preferenssit. :)
Mitä laitatte lapselle päälle puistoon kun haalari on kuuma? Jos laitan jotkut college-housut niin nehän on varmaan parin puistoilun jälkeen entiset kaatumisen ja kontailun takia. Pojalla on nyt ollut haalari mut täytyy alkaa vähentämään vaatetta, ulkona on jo aika lämmin..
Mitä laitatte lapselle päälle puistoon kun haalari on kuuma? Jos laitan jotkut college-housut niin nehän on varmaan parin puistoilun jälkeen entiset kaatumisen ja kontailun takia. Pojalla on nyt ollut haalari mut täytyy alkaa vähentämään vaatetta, ulkona on jo aika lämmin..