Huhtikuiset
- Ketjun aloittaja Santra87
- Aloituspäivämäärä
marimus
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hello! Varovaisesti uskallan ehkä joukkoonne? Kävin jo tammikuussa kääntymässä syyskuisissa 2015, joten vähän vielä arveluttaa. Pelkään, että tämäkin menee vielä kesken 
Olen siis 31-vuotias helsinkiläinen huhtivauvan odottaja. Esikoistyttö on 2,5 -vuotias ja melkein vuosi ollaan keritty tätä pikku kakkosta "tehdä". Viime sunnuntaina (Dpo12 ja kp24/28-30) sain sitten ensimmäisen haamun pc:n raskaustestiliuskaan ja sitä viivaa tässä nyt on sitten kasvateltu. Tänä aamuna digi-testi ilmoitti, että "raskaana 1-2". Eli siis hyyyyvin alussa ollaan. La on menkoista laskettuna 22.4 ja nyt siis rv. 3+5.
Oireiita toki on jo: rinnat ei ole niin kipeät, kuin normaalissa kierrossa juuri pari päivää ennen menkkoja. Lisäksi rasvaisella naamallani voisi kohta voidella leipää, mutta samaan aikaan vaivaa myös atooppinen ihottuma, jonka luulen olevan raskauden ja allergioiden seuraus. Myös esikoisen kohdalla allergiani olivat ihan kamalat ekan kolmanneksen ajan. Vähän myös väsyttää ja on sellanen lievästi flunssanen olo. Ekan hiivatulehduksenkin jo kärsin, joten tästä se kierre taas lähtee...
Olen siis 31-vuotias helsinkiläinen huhtivauvan odottaja. Esikoistyttö on 2,5 -vuotias ja melkein vuosi ollaan keritty tätä pikku kakkosta "tehdä". Viime sunnuntaina (Dpo12 ja kp24/28-30) sain sitten ensimmäisen haamun pc:n raskaustestiliuskaan ja sitä viivaa tässä nyt on sitten kasvateltu. Tänä aamuna digi-testi ilmoitti, että "raskaana 1-2". Eli siis hyyyyvin alussa ollaan. La on menkoista laskettuna 22.4 ja nyt siis rv. 3+5.
Oireiita toki on jo: rinnat ei ole niin kipeät, kuin normaalissa kierrossa juuri pari päivää ennen menkkoja. Lisäksi rasvaisella naamallani voisi kohta voidella leipää, mutta samaan aikaan vaivaa myös atooppinen ihottuma, jonka luulen olevan raskauden ja allergioiden seuraus. Myös esikoisen kohdalla allergiani olivat ihan kamalat ekan kolmanneksen ajan. Vähän myös väsyttää ja on sellanen lievästi flunssanen olo. Ekan hiivatulehduksenkin jo kärsin, joten tästä se kierre taas lähtee...
Heippa Hei! Ehkä miekin uskaltaudun mukaan kun täällä niin hirveästi porukkaa! Elikkä olen 21 vuotias ja odottelen esikoista :) tällä hetkellä menossa rv 7+0 ja La omien laskujen mukaan 2.4 :) raskaudesta nauttiminen on jäänyt vähän taka alalle koska sain toukokuussa varhaisen keskenmenon. Pelko on takaraivossa koko ajan.. no helpotti hieman kun kävin neuvolan toimesta vu, silloin oli 6+1 ja syke näkyi :) nyt jo hieman paremmin osaa nauttia joka hetkestä ja varsinkin kun paha olo on alkanut nostaa päätään päivittäin 
muita oireita ovat rintojen arkuus ja väsymys.. vielä ei ainakaan muita
oireita.
Ihanaa odotus aikaa kaikille ja toivotaan että kaikilla pysyisi pienet matkassa!
muita oireita ovat rintojen arkuus ja väsymys.. vielä ei ainakaan muita oireita.
Ihanaa odotus aikaa kaikille ja toivotaan että kaikilla pysyisi pienet matkassa!
Kirveli
Näppärä viestien naputtelija
Onpas täällä porukka lisääntynyt (kirjaimellisesti ), onnea kaikille plussasta! Peukut pystyyn, että kaikki pysyy mukana loppuun asti.
Meillä tärppäs kolmannesta yrityskierrosta, ja kyllä sitä yritettiinkin. Mulla oli käytössä ovistikut kaikissa kierroissa, lisäks otin toisesta kierrosta eteenpäin avuksi gelee royalen ja tärppikierrossa söin vielä macajuurikapseleita.
Silti oli valtava yllätys, että näin pian tärppäs, olin henkisesti valmistautunut pitkään yritykseen...
), onnea kaikille plussasta! Peukut pystyyn, että kaikki pysyy mukana loppuun asti. Meillä tärppäs kolmannesta yrityskierrosta, ja kyllä sitä yritettiinkin. Mulla oli käytössä ovistikut kaikissa kierroissa, lisäks otin toisesta kierrosta eteenpäin avuksi gelee royalen ja tärppikierrossa söin vielä macajuurikapseleita.
Silti oli valtava yllätys, että näin pian tärppäs, olin henkisesti valmistautunut pitkään yritykseen...
Hei kaikille! Aamulla testi näytti plussaa, olen n. 5 viikolla. Yrittämään ei tosissaan ehditty ollenkaan, lapsi oli kyllä toiveissa ja tosi hommiin piti ryhtyä tässä elokuussa. Nyt kävi näin Endometrioosin ja ikäni vuoksi olin varautunut pidempäänkin urakkaan.
Endometrioosin ja ikäni vuoksi olin varautunut pidempäänkin urakkaan.Manteliina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Paljon onnea kaikille uusille plussanneille!!:)
Meillä esikoinen synty kesäkuussa 2014 sektiolla perätilan vuoksi, lääkäri anto luvan jättää ehkäsyn pois vuodenvaihtees. Sillon oli ajatus tulee jos on tullakseen. Heinäkuussa kuitenkin tuli molemmille sellanen olo et nyt halutaan ihan oikeesti ja heti tärppäs niinku esikonki kans
marimus
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla ehti niin tulla kaikki ovistikut, gelee royalet, greippimehut sun muut korvista, joten ihanaa, jos niihin ei tarvitsisi enää kajota! Tässä plussakierrossa vaihdoin muuten maitotuotteet soijaan ja samoin tein esikoisen plussakierrossa . Yhteensattumaako?
Hei Kaikille! Jospa minäkin nyt viimein uskaltautuisin mukaan :) Eli olen 28-vuotias esikoisen odottaja ja laskettuaika on aivan huhtikuun alussa. Ajattelin, että voisin tässä alkuun kertoa vähän itsestäni sekä tästä raskaudesta, joka meidän kohdalla oli pienoinen ihme ja onnenkantamoinen
Eli itse olen kamppaillut viimeiset 15 vuotta vakava-asteisen syömishäiriön kanssa, ja tuosta ajasta kokonaiset kaksi vuotta kuluivat nuorempana osastohoidossa. Välillä tilanne näytti todella pahalta, oltiin lähellä sitä toista "rajaa" eikä lääkärit antaneet paljoa toivoa... Nyt viimeiset pari vuotta ovat kuitenkin menneet paremmin, sekä henkisesti että fyysisesti :) En voi vieläkään sanoa olevani täysin terve, mutta kuitenkin jo hyvän matkaa menossa sitä kohti. MInulla on ihana mies, jonka kanssa olemme olleet yhdessä reilut 8 vuotta ja joka on minulle suurin tuki ja turva
Viime kevättalvella helmi-maaliskuussa päätimme pitkällisten keskustelujen jälkeen alkaa yrittämään raskautta. Minun sairaushistoriallani oli kova pelko siitä, onko raskaus luonnollisesti ylipäänsä edes mahdollista... Lisäksi kiertoni oli säännöllinen, mutta todella lyhyt, vain 19-20 päivää. Myöskään ovulaatioita on saanut tikuttettua kuin yhdestä kierrosta, vaikka kuinka yritin Juttelin lääkkärin ja mieheni kanssa ja sovimme, että kesä vielä yritetään ja jos mitään ei tapahdu, niin sitten mietitään hormoonihoitoja että saataisiin edes ovulaatiot tapahtumaan normisti...
Viimeiset kuukautiset tuli heinäkuun alussa ja aloin jälleen tikuttaa ovista. Kaksi eri merkkistä testiä näytti molemmat kokoajan puhdasta negaa. Olin niin turhautunut ja masentunut siitä, ettei kroppa voi toimia normaalisti ja on pilannut omat mahdollisuutensa raskautua Sitten tuli menkkojen alkamispäivä ja hirveät kivut. Itse vuoto ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt. Odottelin pari päivää ja tein varulta raskaustestin, joka näytti sekin puhdasta negaa. Kuukautismaiset kivut jatkuivat ja viikon jälkeen tein uuden testin. Sekin oli negatiivinen. Olin jo meinettänyt toivon, ja ajattelin, että nyt se kroppa sitten teki lopullisesti tenät ja kuvioihin tuli vielä joku hormoonihäiriö Reilu kaksi viikkoa siitä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa sanoin miehelle, että teen huomenna vielä yhden testin ja sen jälkeen tilaan lääkäriajan puuttuvien kuukautisten vuoksi. Mies siihen vastasi, että kaiken maailman testeihin on mennyt rahaa jo omaisuus ja eikö niiden tässä vaiheessa olisi pitänyt jo näyttää, jos jotain näytettävää olisi. No niinhän niiden olisi pitänyt, kun kaikkein herkimpiä vielä olivat ja paketissa mainostetaan että "voit tehdaä testin jo pari päivää ennen kuukautisten alkua"...
No, pidin kuitenkin pääni ja seuraavana aamuna tein vielä yhden raskaustestin. Ja kyllä: testiin piirtyi selkeä plussa!
Sen jälkeen vielä uusi testi ja verikoe varmistus asiasta. Mutta kait se on vaan vähitellen uskottava, että raskaana tässä vaan olla kaikista peloista, vastoinkäymisistä ja negatiivisista testeistä huolimatta! :) Olo on niin onnellinen ja kiitollinen tästä meidän pienestä ihmeestä 
Nyt vaan toivotaan ja rukoillaan, että hän myös pysyisi tuolla matkassa mukana... Kivut on kovat ja niiden vuoksi on jouduttu käymään päivystyksessäkin, mutta ainakin toistaiseksi kaikki näyttäisi olevan kunnossa :)
Eli itse olen kamppaillut viimeiset 15 vuotta vakava-asteisen syömishäiriön kanssa, ja tuosta ajasta kokonaiset kaksi vuotta kuluivat nuorempana osastohoidossa. Välillä tilanne näytti todella pahalta, oltiin lähellä sitä toista "rajaa" eikä lääkärit antaneet paljoa toivoa... Nyt viimeiset pari vuotta ovat kuitenkin menneet paremmin, sekä henkisesti että fyysisesti :) En voi vieläkään sanoa olevani täysin terve, mutta kuitenkin jo hyvän matkaa menossa sitä kohti. MInulla on ihana mies, jonka kanssa olemme olleet yhdessä reilut 8 vuotta ja joka on minulle suurin tuki ja turva
Viime kevättalvella helmi-maaliskuussa päätimme pitkällisten keskustelujen jälkeen alkaa yrittämään raskautta. Minun sairaushistoriallani oli kova pelko siitä, onko raskaus luonnollisesti ylipäänsä edes mahdollista... Lisäksi kiertoni oli säännöllinen, mutta todella lyhyt, vain 19-20 päivää. Myöskään ovulaatioita on saanut tikuttettua kuin yhdestä kierrosta, vaikka kuinka yritin
Juttelin lääkkärin ja mieheni kanssa ja sovimme, että kesä vielä yritetään ja jos mitään ei tapahdu, niin sitten mietitään hormoonihoitoja että saataisiin edes ovulaatiot tapahtumaan normisti...Viimeiset kuukautiset tuli heinäkuun alussa ja aloin jälleen tikuttaa ovista. Kaksi eri merkkistä testiä näytti molemmat kokoajan puhdasta negaa. Olin niin turhautunut ja masentunut siitä, ettei kroppa voi toimia normaalisti ja on pilannut omat mahdollisuutensa raskautua
Sitten tuli menkkojen alkamispäivä ja hirveät kivut. Itse vuoto ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt. Odottelin pari päivää ja tein varulta raskaustestin, joka näytti sekin puhdasta negaa. Kuukautismaiset kivut jatkuivat ja viikon jälkeen tein uuden testin. Sekin oli negatiivinen. Olin jo meinettänyt toivon, ja ajattelin, että nyt se kroppa sitten teki lopullisesti tenät ja kuvioihin tuli vielä joku hormoonihäiriö Reilu kaksi viikkoa siitä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa sanoin miehelle, että teen huomenna vielä yhden testin ja sen jälkeen tilaan lääkäriajan puuttuvien kuukautisten vuoksi. Mies siihen vastasi, että kaiken maailman testeihin on mennyt rahaa jo omaisuus ja eikö niiden tässä vaiheessa olisi pitänyt jo näyttää, jos jotain näytettävää olisi. No niinhän niiden olisi pitänyt, kun kaikkein herkimpiä vielä olivat ja paketissa mainostetaan että "voit tehdaä testin jo pari päivää ennen kuukautisten alkua"...No, pidin kuitenkin pääni ja seuraavana aamuna tein vielä yhden raskaustestin. Ja kyllä: testiin piirtyi selkeä plussa!
Sen jälkeen vielä uusi testi ja verikoe varmistus asiasta. Mutta kait se on vaan vähitellen uskottava, että raskaana tässä vaan olla kaikista peloista, vastoinkäymisistä ja negatiivisista testeistä huolimatta! :) Olo on niin onnellinen ja kiitollinen tästä meidän pienestä ihmeestä Nyt vaan toivotaan ja rukoillaan, että hän myös pysyisi tuolla matkassa mukana... Kivut on kovat ja niiden vuoksi on jouduttu käymään päivystyksessäkin, mutta ainakin toistaiseksi kaikki näyttäisi olevan kunnossa :)
Nuppu87, kiitos esittely-tekstistä! Musta on hurjan kiva lukea kanssaodottajien elämäntilanteista, vaikka tarinat ei aina olekkaan niin iloisia kaikilta osin.. Yritän saada itsestäni kanssa irti jonkun pienen esittelyn-tapaisen tässä jossain kohtaa, niin ehkä muutkin innostuu jakamaan juttuja vielä lisää :)
Rumpnisse
Vauhtiin päässyt keskustelija
Yhdyn Auroran kommenttiin, mustakin on ihana lukea muiden tarinoita ja kuulla miten tähän jännittävään elämäntilanteeseen on kukin päätynyt. Kiitos Nuppu87 kun jaoit oman tarinasi meidän kanssa, ja hurjan paljon onnea plussan johdosta! Toivotaan että meillä kaikilla on matkassa tahmatassut, jotka pysyy mukana loppuun asti! :)
Meidän tilanne on tämä:
Miehen kanssa ollaan heiluttu kimpassa 8v. Esikoista päätettiin ryhtyä tekemään kesällä 2013 ja niimpä hän syntyikin keväällä 2014 ja siitä lähtien oon ollut kotosalla. Pieni totuttelu oli kyllä reilun 10v. työputken jälkeen jäädä kotiin, se oli OUTOA!:D mutta sitä aikaa en vaihtaisi pois mistään hinnasta..
Nyt keväällä ruvettiin puuhaamaan tätä pikku-kakkosta, ja vihdoin viimein tärppäsi. Mulla jo vähän usko loppu kesken, enkä halunnut edes ajatella koko asiaa niin sittenhän se osui kohdilleen :) haluttiin lapsille mahdollisimman pieni ikäero, kuitenkin yli vuosi, niin heistä on sitten isompinakin seuraa toisilleen.
Meillä seuraavien viikkojen aikana hurjasti uuden opettelua. Mulla alkaa opiskelut (jotka pikku-kakkonen keskeyttää varmaan maaliskuussa) ja esikoinen menee päiväkotiin. Jännät paikat tulee oleen, joudun varmaan pyytää miehen viemään pojun aamulla hoitoon kun muuten jäisin ite sinne aidan taakse itkemään :D
Ihanaa aurinkoista päivää kaikille masunkasvattajille! :)
Miehen kanssa ollaan heiluttu kimpassa 8v. Esikoista päätettiin ryhtyä tekemään kesällä 2013 ja niimpä hän syntyikin keväällä 2014 ja siitä lähtien oon ollut kotosalla. Pieni totuttelu oli kyllä reilun 10v. työputken jälkeen jäädä kotiin, se oli OUTOA!:D mutta sitä aikaa en vaihtaisi pois mistään hinnasta..
Nyt keväällä ruvettiin puuhaamaan tätä pikku-kakkosta, ja vihdoin viimein tärppäsi. Mulla jo vähän usko loppu kesken, enkä halunnut edes ajatella koko asiaa niin sittenhän se osui kohdilleen :) haluttiin lapsille mahdollisimman pieni ikäero, kuitenkin yli vuosi, niin heistä on sitten isompinakin seuraa toisilleen.
Meillä seuraavien viikkojen aikana hurjasti uuden opettelua. Mulla alkaa opiskelut (jotka pikku-kakkonen keskeyttää varmaan maaliskuussa) ja esikoinen menee päiväkotiin. Jännät paikat tulee oleen, joudun varmaan pyytää miehen viemään pojun aamulla hoitoon kun muuten jäisin ite sinne aidan taakse itkemään :D
Ihanaa aurinkoista päivää kaikille masunkasvattajille! :)
Onnittelut kaikille uusille plussanneille! 
Pink, itsellä vähän sama fiilis, ettei voi vieläkään uskoa todeksi! Ehkä sen takia ei osaa hössöttää. Vielä.. :D Täälläkin on vauvakuumeiltu jo muutama vuosi, niin siksi tämä tuntuu nyt niin epätodelliselta. :) En ole kertonut vielä muille, tarvii rauhassa miettiä sopivaa ajankohtaa. Hämäläiset on vähän hitaita.
Pink, itsellä vähän sama fiilis, ettei voi vieläkään uskoa todeksi! Ehkä sen takia ei osaa hössöttää. Vielä.. :D Täälläkin on vauvakuumeiltu jo muutama vuosi, niin siksi tämä tuntuu nyt niin epätodelliselta. :) En ole kertonut vielä muille, tarvii rauhassa miettiä sopivaa ajankohtaa. Hämäläiset on vähän hitaita.
Rumpnisse
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heh Aurora, aikamoisten mutkien kautta. :) Tässä tarina tiivistettynä:
Lähdin vajaa 10 vuotta sitten parhaan kaverini kanssa Lontooseen "seikkailemaan", tarkoituksenani työskennellä erinäisissä pubeissa tms. puolisen vuotta ja palata sitten yliopisto-opintojeni pariin Tampereelle. Noh, olin ensin pubissa töissä pari kuukautta, kunnes sain pitkistä päivistä ja minimipalkasta tarpeekseni, ja löysin suomalaisten tuttavien kautta toimistotöitä. Näissä toimistotöissä tapasin miehen johon ihastuin (tällä hetkellä eksä), jonka vuoksi päädyin jäämään Lontooseen hieman pidemmäksi aikaa kuin oli alunperin tarkoitus.
Tuo parisuhde kariutui neljän vuoden seurustelun jälkeen, mutta olin jo kotiutunut Lontooseen ja tuntui luontevalta jäädä sinne asumaan, kun olin löytänyt oikein ihanan uuden työpaikankin. Muutamien muiden lyhempiaikaisten seurustelusuhteiden jälkeen päätin kokeilla nettideittailua paikallisten ystävieni innoittamana, ja tapasin siellä erään oikein mukavan ja sympaattisen brittimiehen, jonka kanssa meillä tuntui synkkaavan todella hyvin. Ainoa miinus oli että hän asui Abu Dhabissa.. :)
Me onnistuttiin järjestämään ensitreffit Lontoossa parin viikon sähköpostittelun jälkeen, ja nähtiin vielä toisenkin kerran samana viikonloppuna. Kolmannet treffit olikin jo sitten Abu Dhabissa, ja päätettiin jatkaa tapailua välimatkasta huolimatta. 7 kuukautta ensitapaamisesta muutin jo Abu Dhabiin, ja siitä 5 kuukauden päästä mentiin kihloihin, ja viime joulukuussa naimisiin.
Ja tässä nyt siis ollaan vauvaa odottamassa. :)
Hehe, olis tän varmaan voinut lyhyemminkin kertoa.
Lähdin vajaa 10 vuotta sitten parhaan kaverini kanssa Lontooseen "seikkailemaan", tarkoituksenani työskennellä erinäisissä pubeissa tms. puolisen vuotta ja palata sitten yliopisto-opintojeni pariin Tampereelle. Noh, olin ensin pubissa töissä pari kuukautta, kunnes sain pitkistä päivistä ja minimipalkasta tarpeekseni, ja löysin suomalaisten tuttavien kautta toimistotöitä. Näissä toimistotöissä tapasin miehen johon ihastuin (tällä hetkellä eksä), jonka vuoksi päädyin jäämään Lontooseen hieman pidemmäksi aikaa kuin oli alunperin tarkoitus.
Tuo parisuhde kariutui neljän vuoden seurustelun jälkeen, mutta olin jo kotiutunut Lontooseen ja tuntui luontevalta jäädä sinne asumaan, kun olin löytänyt oikein ihanan uuden työpaikankin. Muutamien muiden lyhempiaikaisten seurustelusuhteiden jälkeen päätin kokeilla nettideittailua paikallisten ystävieni innoittamana, ja tapasin siellä erään oikein mukavan ja sympaattisen brittimiehen, jonka kanssa meillä tuntui synkkaavan todella hyvin. Ainoa miinus oli että hän asui Abu Dhabissa.. :)
Me onnistuttiin järjestämään ensitreffit Lontoossa parin viikon sähköpostittelun jälkeen, ja nähtiin vielä toisenkin kerran samana viikonloppuna. Kolmannet treffit olikin jo sitten Abu Dhabissa, ja päätettiin jatkaa tapailua välimatkasta huolimatta. 7 kuukautta ensitapaamisesta muutin jo Abu Dhabiin, ja siitä 5 kuukauden päästä mentiin kihloihin, ja viime joulukuussa naimisiin.
Ja tässä nyt siis ollaan vauvaa odottamassa. :)
Hehe, olis tän varmaan voinut lyhyemminkin kertoa.
Ihania tarinoita! Itse tapasin poikaystäväni (3viikon päästä avopuolisoni) myös netissä, ja nyt olenkin muuttamassa hänen perässä pk-seudulle. Yhdessä ollaan oltu 2,5 vuotta, josta 1,5 viikonloppuetäsuhteessa ja tämä viimeinen vuosi ulkomaaetäsuhteessa.. Päätettiin vuosi sitten jättää ehkäisy pois, ja nyt viidennellä kerralla tärppäsi.. Ihmeellistä!
Yliopisto-opinnot pitäisi saada jouluna valmiiksi, mutta tuskinpa ehdin töihin, jos pientä saa alkaa hoitaa huhtikuussa.. :-)
Yliopisto-opinnot pitäisi saada jouluna valmiiksi, mutta tuskinpa ehdin töihin, jos pientä saa alkaa hoitaa huhtikuussa.. :-)
Millier
Sanavalmis juttuseppä
Heissan, minä varovasti heiluttelen kättäni ja ilmoittaudun joukkoonne. LA:sta ei oo vielä oikeestaan tietoa, kun vasta tänä aamuna plussasin. Muutama tuttu nimi täällä näkyikin olevan tuolta Raskaaksi 2015-puolelta :)
Jospa nyt esittäydyn teille :) Eli olen 29-vuotias ja mies 39vuotta. Yks yhteinen lapsi meillä on, täytti juuri vuoden. E-pillerit lopetin toukokuun lopulla ja haamun sain testiin 25.6, mutta parin päivän päästä alkoi kovat kivut vuotoineen Eli menkat mulla oli viimeksi 27.6 ja tänään kp48 sain plussan. Kyllä pelottaa, että käy samalla tavalla kuin viimeksi, mutta toisaalta tuo plussa oli nyt paljon vahvempi kuin viimeksi.. Oon viimeset pari-kolme viikkoa testaillut negoja/viivanpaikkoja/haamujen haamuja. Oviksenkin muka bongasin 11.7.. Joten ei oo mitään hajua kuinka pitkällä tässä oikeasti ollaan..eiköhän se selviä sit neuvolassa 
Oireina ollut parin viikon ajan ainakin: päänsärkyä, väsymystä, lievää pahoinvointia, rinnat olleet hiukan arat ja turvonneet, nälästä tullut tosi huono olo, ikenet vuotaa, huimaa, valkovuoto todella runsasta.. Mä oon kyllä koko ajan tuntenut olevani raskaana, mutta nyt kun näin tuon plussatestin, en vaan osaa vielä sisäistää koko asiaa 
Jospa nyt esittäydyn teille :) Eli olen 29-vuotias ja mies 39vuotta. Yks yhteinen lapsi meillä on, täytti juuri vuoden. E-pillerit lopetin toukokuun lopulla ja haamun sain testiin 25.6, mutta parin päivän päästä alkoi kovat kivut vuotoineen
Eli menkat mulla oli viimeksi 27.6 ja tänään kp48 sain plussan. Kyllä pelottaa, että käy samalla tavalla kuin viimeksi, mutta toisaalta tuo plussa oli nyt paljon vahvempi kuin viimeksi.. Oon viimeset pari-kolme viikkoa testaillut negoja/viivanpaikkoja/haamujen haamuja. Oviksenkin muka bongasin 11.7.. Joten ei oo mitään hajua kuinka pitkällä tässä oikeasti ollaan..eiköhän se selviä sit neuvolassa Oireina ollut parin viikon ajan ainakin: päänsärkyä, väsymystä, lievää pahoinvointia, rinnat olleet hiukan arat ja turvonneet, nälästä tullut tosi huono olo, ikenet vuotaa, huimaa, valkovuoto todella runsasta.. Mä oon kyllä koko ajan tuntenut olevani raskaana, mutta nyt kun näin tuon plussatestin, en vaan osaa vielä sisäistää koko asiaa