Nyyh. Jatkuva ällötys johti nyt viimeinkin tähän: lopetettiin kumppanin kanssa kotiin tilattavat lounas-ruoat. (Yksi firma tuottaa koko viikoks ruoat, jotka vaan lämmittää mikrossa. Minimi tilaus on 2 annosta per päivä, eli minulle lounas ja kumppanille illallinen.)
Raskaushormonit saaneet, et ruoat ei vaan millään maita ja vain huonommin ja huonommin menee alas.

On ollut arjen ja etätöiden pelastus, ku ei ole joka päivä tarvinnut miettiä ruoan laittoa. Lisäksi ollut (minulle) kotirauhan tuoja, ku kumppani on töiden jälkeen heti saanut ruoan naaman eteen, eikä hänen ole tarvinnut kokata nälkäisenä ja nälkäkärttyisenä.
Nyt siirrytään takaisin 50-luvun tyyliin, että herranen saapuu töistä kotiin suoraan naisensa valmistelemaan ruokapöytään ja herranen heti sanoi kokevansa itsensä maanvaivaksi tästä järjestelystä. (Minulla loppuu työt aina häntä aikaisemmin ja kotona valmiiksi.)
Mieluummin kyllä teen meille illalliset kuin, että katselen nälkäkiukkuista herrasta ja söisin samaa viikonloppuna tehtyä pakasteruokaa 5 päivänä viikossa. Lisäksi monet kivat reseptit, jotka ei pakastusta kestä, on joka tapauksessa kahdelle ja kumppani voi hoitaa viikonloppu ruoat vastapainoksi. (On se ihanaa, ku toinen osaa kokata!)
Ettäs... Kiitos raskaushormonit!