No kyllä!
Melkein itse ultraa enemmän odotan sitä että pääsisi vihdoin kertomaan raskaudesta. Mahakin on jo kasvanut (okei, oon ehkä lihonut myös vähän). Aagh.
Helmikuun jutut
- Ketjun aloittaja Zeero
- Aloituspäivämäärä
No kyllä!
Melkein itse ultraa enemmän odotan sitä että pääsisi vihdoin kertomaan raskaudesta. Mahakin on jo kasvanut (okei, oon ehkä lihonut myös vähän). Aagh.
Näin viime yönä unta, että vessassa paperiin jäi hieman punaista. Ajattelin heti, että noniin kesken meni. Minulla meni edellinen kesken viime kesänä juuri näillä viikoilla, joten siksi asia nyt mielessä paljon. Olen kyllä rauhoitellut itseäni sillä, että nyt on paha olo koko ajan ja silloin raskausoireet puuttuivat lähes kokonaan. Eli joitan hyvää löydän tästä ikuisesta kuvotuksen tunteesta. Toisaalta, kyllä myös odotan, että viikot etenisivät sen verran ja olo paranisi. Ensi viikolla olisi ensimmäinen neuvola ja sitten voi alkaa varailla nt-ultraa. Varmaan sitten vasta saan kunnolla itseni rauhotettua.
VauVe
Jostain jotain jo tietävä
Minä näen kans tollasia unia. Että tulee verta ja viime yön unessa katsoin itseeni peilistä ja tissit oli pienentynyt kuin ilmapallot joista ilma päässyt pihalle.
Tässä pahoinvoivana yritän nieleskellä jogurttia kitusiin että edes hetkeksi helpottaisi että oireita on toki raskaudenkin puolesta. Tiistaina varhaisultra vasta
Tässä pahoinvoivana yritän nieleskellä jogurttia kitusiin että edes hetkeksi helpottaisi että oireita on toki raskaudenkin puolesta. Tiistaina varhaisultra vasta
Täällä on parasta se, että joku ajattelee ihan samoja juttuja kun minä 
Nt-ultraan on liian pitkä aika, oireettomuus jännittää, vessassa käynti jännittää (ettei vaan olis vuotoa), kohta tää jo näkyy, housut puristaa
Mulla on muuten kaks ihan hassua oiretta, joita ei aiemmissa raskauksissa ole ollut: mun hiukset on menneet kiharalle ja hiki haisee ihan erilaiselta kuin ennen (mieskin on tämän huomannut
). Onko teillä mitään vastaavia fyysisiä muutoksia?
Nt-ultraan on liian pitkä aika, oireettomuus jännittää, vessassa käynti jännittää (ettei vaan olis vuotoa), kohta tää jo näkyy, housut puristaa
Mulla on muuten kaks ihan hassua oiretta, joita ei aiemmissa raskauksissa ole ollut: mun hiukset on menneet kiharalle ja hiki haisee ihan erilaiselta kuin ennen (mieskin on tämän huomannut
). Onko teillä mitään vastaavia fyysisiä muutoksia?
Täällä on parasta se, että joku ajattelee ihan samoja juttuja kun minä
Nt-ultraan on liian pitkä aika, oireettomuus jännittää, vessassa käynti jännittää (ettei vaan olis vuotoa), kohta tää jo näkyy, housut puristaa
Mulla on muuten kaks ihan hassua oiretta, joita ei aiemmissa raskauksissa ole ollut: mun hiukset on menneet kiharalle ja hiki haisee ihan erilaiselta kuin ennen (mieskin on tämän huomannut
Viime raskaudessa oli toi hiki!
Toistaiseksi ei oo sitä ilmennyt niin kuin ei paria muutakaan oiretta mitä viimeksi oli. Nyt ei esim ikenet vuoda verta, se oli aika voimakasta viime kerralla 
Mutta aivan pohjaton nälkä on iskenyt nyt päälle. Siis aivan tauotta pupellan menemään. Mm. puoli kattilallista jauhelihakeittoa vetelin kun mies teki
Mä kärsin siis lievästä alipainosta (koko elämäni ollut ”ongelma”) ja nautin todella paljon kun saan lihaa luitten ympärille taas hetkeksi raskauden myötä. Neuvolan hoitajakin totes mun himoon juustohampurilaisiin että anna mennä vaan Samaan syssyyn sain vapautuksen sokerirasituksesta. Ja juu, tajuan ettei tällä saa paljoa ystäviä kun tällaisia huutelee mut riesa se on tämäkin 
Lillukka80
Jostain jotain jo tietävä
Mutta aivan pohjaton nälkä on iskenyt nyt päälle. Siis aivan tauotta pupellan menemään. Mm. puoli kattilallista jauhelihakeittoa vetelin kun mies teki
Mulla oli toi pohjaton nälkä vielä viikko-pari sitten mutta rv 9 tasottui. Mut edelleen jos ehtii tulla nälkä niin se on sitten kiljuva nälkä
Musta on jännä miten painolle laitetaan niin paljon arvoa tuon sokerirasituksen suhteen mutta varmaan sun veriarvotkin on hyvät ja ruokavalio tasapainoinen
. Sen mitä olen viimesen 10v aikana ravitsemuksesta lukenut niin olen ymmärtänyt, että ruokavalio on huomattavasti isompi riskitekijä. Itselläni BMI on yli 30 joten osasin odottaa sokerirasitukseen lähetettä vaikka muita riskitekijöitä ei olekaan.Mua kiinnostaa mitä te olette mieltä suomalaisista ravintosuosituksista? Enkä tarkota vaan raskausajan suosituksia. Oman käsityksen mukaan täällä tullaan vähän jälkijunassa. Jännä nähdä millainen keskustelu mulle tulee ravintoterapeutin kanssa vastaanotolla
Mulla oli toi pohjaton nälkä vielä viikko-pari sitten mutta rv 9 tasottui. Mut edelleen jos ehtii tulla nälkä niin se on sitten kiljuva nälkä
Musta on jännä miten painolle laitetaan niin paljon arvoa tuon sokerirasituksen suhteen mutta varmaan sun veriarvotkin on hyvät ja ruokavalio tasapainoinen
Mua kiinnostaa mitä te olette mieltä suomalaisista ravintosuosituksista? Enkä tarkota vaan raskausajan suosituksia. Oman käsityksen mukaan täällä tullaan vähän jälkijunassa. Jännä nähdä millainen keskustelu mulle tulee ravintoterapeutin kanssa vastaanotolla
Suomen terveydenhuolto on muutenkin vähän turhan painokeskeinen. Mä jopa uskoisin, että kun unohdettaisiin se ainainen paino, oli sitä liikaa tai liian vähän, lopetettaisiin ihmisten syyllistäminen painosta ja kohdattaisiin ihmiset ihmisenä sen painon ohi, niin meillä olisi paljon paremmin voivempi kansa. Mahdollisesti myös painon suhteen sopusuhtaisempi. Tästä mä jaksaisin puhua vaikka koko loppu elämäni.
Suomalaiset ravintosuositukset on ihan ok lähtökohta. Enemmän näen ongelmia siinä, miten omituisia ajatuksia syömisestä, saati sitten lihavuudesta, on ihan terveydenhoitoalalla. Itselläni on syömishäiriötaustaa, epätyypillinen syömishäiriö jossa on sekä ne paastot että ahminnat, joten olen ravannut paljonkin ravitsemusterapeuteilla ja sitä enemmän kuulemassa lääkäreiden omituisia mielipiteitä, jotka ammutaan alas ravitsemusterapiassa ja psykiatrialla.
Pääsetkö sä neuvolan kautta ravintoterapeutille? Ihan mahtavaa mun mielestä. Jos on kyseessä ammattilainen eli laillistettu ravitsemusterapeutti, niin niillä on järki päässä ja oikeasti hyvää tietoa. :)
Lillukka80
Jostain jotain jo tietävä
Suomen terveydenhuolto on muutenkin vähän turhan painokeskeinen. Mä jopa uskoisin, että kun unohdettaisiin se ainainen paino, oli sitä liikaa tai liian vähän, lopetettaisiin ihmisten syyllistäminen painosta ja kohdattaisiin ihmiset ihmisenä sen painon ohi, niin meillä olisi paljon paremmin voivempi kansa. Mahdollisesti myös painon suhteen sopusuhtaisempi. Tästä mä jaksaisin puhua vaikka koko loppu elämäni.
Suomalaiset ravintosuositukset on ihan ok lähtökohta. Enemmän näen ongelmia siinä, miten omituisia ajatuksia syömisestä, saati sitten lihavuudesta, on ihan terveydenhoitoalalla. Itselläni on syömishäiriötaustaa, epätyypillinen syömishäiriö jossa on sekä ne paastot että ahminnat, joten olen ravannut paljonkin ravitsemusterapeuteilla ja sitä enemmän kuulemassa lääkäreiden omituisia mielipiteitä, jotka ammutaan alas ravitsemusterapiassa ja psykiatrialla.
Pääsetkö sä neuvolan kautta ravintoterapeutille? Ihan mahtavaa mun mielestä. Jos on kyseessä ammattilainen eli laillistettu ravitsemusterapeutti, niin niillä on järki päässä ja oikeasti hyvää tietoa. :)
On tosiaan outoja käsityksiä ja ekana puhutaan aina lautasmallista. Pudotin itse ilmsn apua 57kg 7v sitten jolloin tajusin syöneeni ihan liian vähän ja kolmekymppisenä vielä vedin kevyt-tuotteita. Oon käynyt syömishäiriöineni kummassakin päässä anoreksiasta bulimian kautta ahmimiseen. 10v sitten painoin 140kg. Olin yrittänyt hakea apua vuosien varrella ja bulimian aikoihin kävinkin terapiassa mutta terkalta sain aina vaan kaloritaulukoita.
Pääsen tosiaan neuvolan kautta ravintoterapeutille, mutten tiedä millainen ravintoterapeutti mua odottaa. Mulla on ollut syömisten kanssa vaikeaa viime kesästä mutta ahmiminen laukes päälle 10v tauon jälkeen syksyllä. Nyt mennään vähän aalloissa mutta pelkäsin pahoinvoinnin pahentavan tilannetta. Mulla on ollut vuosia selviytymiskeinona syömishäiriöiden oireillessa nk. turvaruokapaketti kun esim ruuan ostaminenkin tökkii niin pystyn sitten autopilotilla ostamaan samat asiat. Mun ruoka-aineallergiat ja nyt nää raskauden rajoitteet sotkee taas mun tuttua ruokarutiinia. Toivon että saan sieltä tukea just niiden luomiseen. Tyypillisen syömishäirikön tapaan olen aika tietoinen ravinnosta joten toivon ettei mulle aleta siellä opettaa lautasmallia
On tosiaan outoja käsityksiä ja ekana puhutaan aina lautasmallista. Pudotin itse ilmsn apua 57kg 7v sitten jolloin tajusin syöneeni ihan liian vähän ja kolmekymppisenä vielä vedin kevyt-tuotteita. Oon käynyt syömishäiriöineni kummassakin päässä anoreksiasta bulimian kautta ahmimiseen. 10v sitten painoin 140kg. Olin yrittänyt hakea apua vuosien varrella ja bulimian aikoihin kävinkin terapiassa mutta terkalta sain aina vaan kaloritaulukoita.
Pääsen tosiaan neuvolan kautta ravintoterapeutille, mutten tiedä millainen ravintoterapeutti mua odottaa. Mulla on ollut syömisten kanssa vaikeaa viime kesästä mutta ahmiminen laukes päälle 10v tauon jälkeen syksyllä. Nyt mennään vähän aalloissa mutta pelkäsin pahoinvoinnin pahentavan tilannetta. Mulla on ollut vuosia selviytymiskeinona syömishäiriöiden oireillessa nk. turvaruokapaketti kun esim ruuan ostaminenkin tökkii niin pystyn sitten autopilotilla ostamaan samat asiat. Mun ruoka-aineallergiat ja nyt nää raskauden rajoitteet sotkee taas mun tuttua ruokarutiinia. Toivon että saan sieltä tukea just niiden luomiseen. Tyypillisen syömishäirikön tapaan olen aika tietoinen ravinnosta joten toivon ettei mulle aleta siellä opettaa lautasmallia
Nostan hattua - 57kg:sta sekä häiriöistä toipumisesta!
Itselläni painonnousu lähti parikymppisenä kun aluksi urheilu loppui mustasukkaisen poikaystävän takia (pelasin salibandyä ykkösdivari tasolla ja olin mukana nostamassa joukkuetta liigaan, eli ihan tosissaan pelattiin), sitten sairastuin masennukseen...ja noh...ruoka oli ainoa asia josta sai edes jotain mielihyvää.
Lopputulemana painan nykyään 130kg. Jossain välissä tiputin painon lähelle 100kg, mutta totut huonot ruokailumallit on tiukassa.
Pyysinkin neuvolassa päästä ravitsemusterapeutille ja pääsinkin. Mukava nainen, maanläheinen ja järkevä. Toki itsellä sama, että tiedän ravinnosta ja ruokailusta paljon, mutten omaa "selkärankaa" noudattaa suosituksia.
Riippuvuussairauksien parissa työskentelevänä käyn samoja asioita läpi päihteiden näkökulmasta, ja huomaan yhtäläisyyden omaan suhteeseeni ruokaan/herkkuihin...mutta miten se menikään suutarin lapsesta ja kengistä
Lillukka80
Jostain jotain jo tietävä
Riippuvuussairauksien parissa työskentelevänä käyn samoja asioita läpi päihteiden näkökulmasta, ja huomaan yhtäläisyyden omaan suhteeseeni ruokaan/herkkuihin...mutta miten se menikään suutarin lapsesta ja kengistä
Yhden ex-päihderiippuvaisen kanssa ollaan myös puhuttu tästä, että mekanismi on aika samanlainen, syytkin taustalla voi olla samat. Vaikka 10v meni hyvin syömishäiriönäkökulmasta tässä välillä, tiesin että olen lopun elämää tän sairauden vanki, kuten alkoholististakaan harvoin tulee kohtuukäyttäjää.
Olen tiennyt koko ajan että se voi puhjeta päälle takaisin. Viime vuosi oli sitten aika hurja, kesälomalla toivuin yhtäaikaa työnantajan konkurssista, läheisen kuolemasta ja työpaikkakiusaamisesta (joka loppui tuohon konkurssiin). Kun oli vihdoin aikaa pysähtyä, hyökyi kaikki päälle kerralla ja kun ennenkin on tullut hallittua elämän kaaosta ruualla niin siitä se sitten taas lähti... Hallitsematonta meininki oli loka-marraskuussa ja viimestään joululomalla sain kiinni rutiineistä. Mut sitten tuli tää raskaus ja se oli tervemorjensta taas.
Onneks nykyään osaan itse tunnistaa näitä oireita ja pystyn pyytämään apua. Jos osuu huono tuuri ravintoterapeutin kanssa niin homma voi kyllä levitä käsiin. Mut uskon ja toivon että mua odottaa koulutettu ihminen.
Nostan hattua - 57kg:sta sekä häiriöistä toipumisesta!
Itselläni painonnousu lähti parikymppisenä kun aluksi urheilu loppui mustasukkaisen poikaystävän takia (pelasin salibandyä ykkösdivari tasolla ja olin mukana nostamassa joukkuetta liigaan, eli ihan tosissaan pelattiin), sitten sairastuin masennukseen...ja noh...ruoka oli ainoa asia josta sai edes jotain mielihyvää.
Lopputulemana painan nykyään 130kg. Jossain välissä tiputin painon lähelle 100kg, mutta totut huonot ruokailumallit on tiukassa.
Pyysinkin neuvolassa päästä ravitsemusterapeutille ja pääsinkin. Mukava nainen, maanläheinen ja järkevä. Toki itsellä sama, että tiedän ravinnosta ja ruokailusta paljon, mutten omaa "selkärankaa" noudattaa suosituksia.
Riippuvuussairauksien parissa työskentelevänä käyn samoja asioita läpi päihteiden näkökulmasta, ja huomaan yhtäläisyyden omaan suhteeseeni ruokaan/herkkuihin...mutta miten se menikään suutarin lapsesta ja kengistä
Mulle on monesti sanottu, että vaikka ruoan suhteen riippuvuus voi näyttää samalle kuin esim alkoholin suhteen, niin kyse on niin eri asiasta. Ilman alkoholia voi elää, mutta ilman ruokaa ei. Eli ruuasta ei voi kieltäytyä kokonaan eikä oikein osittainkaan, joten ratkaisun on oltava jotain muuta kuin kieltäytyminen. Siksi syömisen ongelmat on niin haastavia.
VauVe toivotaa että on harmitonta. Ja luultavasti sitä on, mut varmasti säikäyttää!
Huomenna rv 12+0 (nyt jo
) ja sokerirasitus. Onneks pahoinvointi on hävinnyt, toki en oo kokeillut tuleeko takas jossen syö aamupalaa.
Tuntuu et aika matelee mut samalla menee tosi nopsaan.
Huomenna rv 12+0 (nyt jo
) ja sokerirasitus. Onneks pahoinvointi on hävinnyt, toki en oo kokeillut tuleeko takas jossen syö aamupalaa.Tuntuu et aika matelee mut samalla menee tosi nopsaan.
Kävin jo viime torstaina 11+2 nt-ultrassa :)
Ite joudun aikasilla viikoilla sokerirasitukseen ylipainon takia. Aiemmat radit vaikuttaa myös, miulla ei esikoisesta ollu ja toivon ettei oo nytkään!
Muoks. Myös lähisuvun 2. tyypin diabetes vaikuttaa tohon sokerirasitukseen.
Muokattu viimeksi:
VauVe
Jostain jotain jo tietävä
Ainakin toistaiseks loppui. Elämme jänniä aikoja. Huomenna mulla varhaisultra niin näkee onko siellä tyyppiä. :)
Täällä varhaisultrassa kaikki ookoo. Pari päivää isompi, kuin menkoista laskettu, mutta ei alettu muuttaa laskettuaikaa.