Helmikuun Höpinät

Kellitys: voi miten ikävä tilanne sinulla emoticon  koita jaksaa ja muista levätä, tarvitset ne vähäisimmätkin voimat synnytykseen surun keskellä. Voimia totisesti!
Itse menetin isomummuni samoinhin aikoihin kun aloin odottamaan toista lastani. Todella ikävä tilanne.

Täällä alkaa totisesti olemaan yöt ihan tuskaa, sama nukkuuko kyljellään, istuallaan vaikka päällään niin ei hyvä ei sitten ollenkaan. Tänään piti otta oikein aamusta jo aamu-unet yön lisäks, väsytti niin kamalasti.

Torstai on toivoa täynnä sanoisin... eli meillä on se äippäpoli aika silloin, josko se toisi valoa tunnelin päähän, josko saisi jotain synnytys päivämäärää tai jotain sinnepäin. Kohta pian alkaa nuo voimat siihen malliin ehtymään ettei minusta ole synnyttämään alateitse, on niin väsynyt.

Muille "kärsiville" kans paljon voimia ja aurinkoisempia päiviä, ei ole kauan enää!
 
Pöppiäiselle suurensuuret onnittelut pienestä ihmeestä! Ihanaa että joku meistäkin on jo saanut pienen vauvantuoksuisen paketin <3 [img]http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/a045.gif[/img]

Shusmitalle tsempit ja jaksamiset niin flunssaan kuin miehen kanssa kinaamiseen. Miehet kun ei vaan välillä ihan ymmärrä.  [img]http://www.cosgan.de/images/smilie/konfus/g060.gif[/img]

Päivämääristä olis kivoja kaikki ennen laskettua aikaa  [img]http://www.cosgan.de/images/smilie/frech/g010.gif[/img]  ettei tarttis enää odotella. (jaa miten niin oon vähän kärsimätön?) Ei vaan, 1.3. 3.3. ja 11.3. olis noin niinku numerollisesti aika jees. Helmikuun puolelta taas tänään 21.2. ja huomenna 22.2. olis hyviä, mut epäilempä että toteutuisi noista kumpikaan.
Mies on meillä muuten ihan varma, että vauva syntyy torstai-päivänä ja illalla.. Mistä lie päähänsä saanut tuon ajatuksen :D

Kellitys: Iso halaus sinne, yritä jaksaa. Tilanne on varmasti mitä raskain ja vaikein. [img]http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/a055.gif[/img]

Shani: Oon kanssa leiponut viime viikkoina vaikka mitä, viimeksi eilen tiikerikakkua ja aiemmin viime viikolla brownieseja. Ei vaan auta painon kurissa pitämiseen tää herkkupeppuilu  [img]http://www.cosgan.de/images/smilie/frech/g025.gif[/img]
Noh, mä voisin kuvitella että meillä mies kärsii enemmän kuin minä itse, luulen nimittäin, että loppupeleissä sille jää tästä raskaudesta enemmän kiloja kuin mulle :D

Omaa tylsistymistä (sisältää luvattoman paljon valitusta!): Nyt on VIHDOIN viimeisetkin vauvatavarat hommattu (no okei, imetystyyny, amme, kuumemittari ja pari purkkia äidinmaidon korviketta uupuu) ja on sellainen tilanne että vauva voisi kyllä koska vaan tulla jo maailmaan. Loppuis nää kivut ja kolotukset ainakin osittain ja sais keskittyä 100% siihen vauvaan ja perhe-elämään! Ärsyttää kun ihmiset kysyy että "No joko se syntyy ja jännittääkö ja huikauheeta kun on niin vähän aikaa enää", mutta samassa lauseessa ne hönkäsee, että "nauti nyt viimeisistä viikoista miehen kanssa kaksin ja siitä ettei kukaan vaadi sun huomiota 24/7"
..Öö, okei.
Tekis mieli aina sanoa että oon kyllä sen takia raskaana että saan
vauvan syliin ja aloittaa sen "uuden elämäni" äitinä. Ei sitä tahtoa voi kellekään selittää. En voi mitenkään sanoa nauttivani tästä virtahepomaisesta olomuodosta ja näistä kaikista vaivoista. En todellakaan nauti entiseen tapaan esim. sänkytouhuista miehen kanssa kun joka paikkaan sattuu, limakalvot on kuivat eikä itsetunto ole ihan kohdillaan näin pallomahaisena. Oon joskus kärsinyt syömishäiriöstä ja tää painonnousu raskauden aikana on ollut kovempi paikka mulle itselle kuin oon uskaltanut kenellekään myöntää. Haluaisin kovasti jo sen oman vartalon takaisin ja odotan myös sitä, että pääsen tekemään töitä sen eteen.

Juttelin tuossa parin kuukauden ikäisen vauvan äidin kanssa ja hän sanoi just että "nauti vielä kun saat nukkua ja olla rauhassa".. Ikävä myöntää, mutta kyllä eka ajatus joka mieleen putkahti oli se, että helppo sun on siinä sanoa kun lapsi on jo sylissä ja raskaus alkaa olla kultainen muisto vaan. Juttelin hänelle myös, et kuinka odotan jo synnytystäkin ja hän vaan totes naureskellen, et jos vaan tietäisit niin etpä odottais ihan yhtä innokkaasti (hänellä oli ensisynnyttäjäksi aika raju synnytys). Tuli ihan lannistunut olo, kyllä mäkin haluan kokea sen kaiken -kipuineen ja tuskineen ja myös sen helpotuksen ja suuren rakkauden. En suinkaan odota että synnytys on vaan PLOP-ja vauva on ulkona, kokemuksena se vaan on niin suuri että haluan sen kokea enkä olis uskonut että mä joudun tuoreelle äidille perustelemaan että miks haluaisin että aika kuluis nopeammin, jotta pääsisin jo synnyttämään ja olemaan jollekin ÄITI.
Mutta ehkä me ihmiset ollaan sitten vaan aina sen perään mitä meillä ei ole?
Ehkä mäkin sitten parin kuukauden päästä poraan täällä että kuinka haluan sen rauhan ja oman vapauden takaisin, eikä ookaan lainkaan kivaa kun joku valvottaa yöt ja on täysin riippuvainen. Who knows.

Ärsyttää itseäkin, kun aina kun tänne kirjoittaa niin tuntuu, että on vaan kitinää ja valitusta tarjota teille luettavaksi :D ..Olo on vaan oikeasti välillä tosi kurja ja oon aika kärsimätön ihminen kaikennäköisen odotuksen suhteen, enkä nyt just haluais millään odottaa enää kauempaa että saan nyytin syliin ja tuntea itseni tärkeäksi.

Menipäs sekavaksi ja vaikeaksi mun selitykset, koittakaa ymmärtää. Hormoonithormoonit.  [img]http://www.cosgan.de/images/smilie/frech/e040.gif[/img] 

Jaksamiset kaikille loppusuoralle, ei oo enää pitkä matka, vaikka se välillä (ainakin allekirjoittaneesta) loputtomalta tuntuukin!
 
Kiitos kaikille tsempeistä! Tänään se sitten jo tapahtui, eli omalle isälle sai sanoa hyvästit. Ei ole asiaa vielä ihan täysin tajunnut, ei varmasti ihan helpoimmat ajat ole edessä. Mutta siinä mielessä hyvä, että on tämä vauva tulossa, niin onpahan oikeasti syy pitää huoli itsestään ja jatkaa elämää eteenpäin. Ehkä vauvan syntymä auttaa sitten äitiänikin jaksamaan. Isä olisi täyttänyt kesällä 60, ei koskaan ajatellut, että näin aikaisin voisi isänsä menettää.

Noista päivämääristä. Taisin jo aiemmin mainita, että itse toivon vaan, ettei vauva syntyisi samana päivänä, kuin on anopin synttärit tai sitten avokin tädin ja enon synttärit. Oma syntymäpäivä on 3.3., lapsen kannalta olisi ehkä kivempi, jos synttärit ei olisi samana päivänä kuin äidillä. Mutta se nyt mieluummin kuin anopin synttäripäivä. ;) Nyt tuntuu vielä siltä, että ei ole kiirettä syntyä. Tai siis oma olo ei ole vielä kärsimätön, mutta onhan tässä yli kolme viikkoa laskettuun aikaan. Kyllä varmaan sitten lähempänä laskettua aikaa alkaa olo olla kärsimättömämpi. Tai sitten, jos alkaa olo olla tukalampi. Miulla ei ole kovin pahasti "raskas" olokaan, niin pystyy varsin normaalisti toimimaan. Mikäs tässä silloin on ollessa. Toki sitä jo odottaa, että saisi sen oman nyytin syliin, mutta vielä malttaa odottaa.

Kun nyt vain saisi sitten tarvittavat järjestelyt ja vauvan tavarat valmiiksi ajoissa.
 
Osanottoni Kellitykselle :( Mun isä on samanikäinen isäsi kanssa ja hän myös sairastelee ja välillä käy mielessä kuinka kamalaa olisi jos meidän lapsi ei ehtisi näkemään pappaansa.

Mulla on synttärit 2.3. ja olishan se aika sattuma jos vauva päättäisi paukauttaa maailmaan samana päivänä. Maaliskuussa on myös kaikkien sisarusteni syntymäpäivät ja laskettua aikaa edeltävänä päivänä on miehen isän synttärit, joten voi olla että joku sukulainen joutuu jakamaan synttärinsä meidän vaavin kanssa. :)
 
Kellitys: osanottoni surussasi <3

Voi voi teitä ensisynnyttäjiä emoticon  täällä odotetaan kans kuin esikoista... millään ei malttasi enää kauempaa odottaa jotta sais sen nyytin kainaloon. Ja yhdyn niin noihin teidän rutinoihin sun muihin, meillä raskaana olevilla on "oikeus" valittaa! Ja juu, niin mielelläni minäkin valvoisin sen nyytin vuoksi, kuin näiden omien kipujen ja tuskailujen takia... isäntäkin saa jo osansa valvomisesta ja hän sentäs joutuu heräämään 05:30 joka aamu töihin... mahtaa sitäkin aamusin väsyttää.

Eilen aamulla/päivällä supisteli yllättävästi, yleensä siis vain illalla tai illansussa on supistellut... kaupassa oli ihan pakko seisahtua kun vihlas niin pahuksen kipeesti jalkovälistä...illalla/yöllä meno vatsassa vaan yltyi!! Olin jo ihan varma että kohta se neiti vilkuttelee jalkovälistä "täältä tullaan" emoticon  Oli nimittäin sellaista melskeetä ja meininkiä aina yhteen saakka yöllä etten todellakaan olisi ihmetellyt jos olisi vedet menneet, mutta ei kuitenkaan. Huomasin kyllä että alaspäin mentiin jälleen ja kävelykin on nyt huomattavasti vaikeampaa kun aiemmin... saapa siis nähdä kauanko vielä!? emoticon

Noista syntymispäivämääristä... mulla on kans lähinnä toive että mikä tahansa ennen laskettuaaikaa. Jos meni yli niin ei ainakaan 22.3 koska silloin on veljen vaimon syntymäpäivä. (LA on siis 21.3) 3.3 ois kiva tai vaiks 10.3 tai 11.3 Kunhan nyt mahdollisimman pian kuitenkin. emoticon

Eipä taas muuta rakentavampaa asiaa...
 
Kellitys; osan otot sinne sulle .. :/ ja tsemppihalit !!

tällä mammalla oli lauantaina vauvakutsut !! :)
ystävät halus järjestää tämmösen pienimuotosen illan istujaisen ..
mikäs siinä. lahjaksi pikkuvauva sai vaippoja ja muuta hyödyllistä. ja äippä suklaata. ;D
mukava, että kaverit halusivat tuollaista järjestää, mutta ....
aivan pakko valittaa edes jostain. olivat sitten lähdössä baariin täältä meiltä päin ja mitäs muutakaa ku viinipullot auki ja riekkuivat täälä lähemmäs puolta yötä vaikka ite olisin ollu jo ihan valmis menemään nukkumaan. makoilinki jo sängyllä ja vaihdoin jo rennompaa vaatetta mutta eii . eipä tätä väsymystä ja raskasta oloa ymmärrä kukaa semmonen joka ei tässä tilassa oo ..
mutta mä kyllä sanoin jo ennemmin, että hei halooo !! mun vauvakutsuista jäätte alotteleen, mutta mitäpäs nuo ymmärtäny ..
ughh. olen puhunut !! :D

meillä senku pakkanen jatkuu . vaikee kuvitella, että n. 6viikon päästä ku meillä pitäis jo olla sit vauva niin pitäis olla myös jo kevät !! mihin tuo kaikki lumi ehtii kadota ?!?! :O :D
 
Kellitys otan osaa! :( Tunnelmat ovat varmasti hyvin sekavat. Itse menetin ukkini muutama kuukausi ennen esikon syntymää. Sekin tapahtui hyvin yllättäen, vaikka vanhahan hän jo oli. Se oli itselleni kova paikka, koska ukkini oli minulle enemmän isä kuin oikea isäni on koskaan ollut. Voimia jaksamiseen!

niisku_ oletpa kaikista vaivoista huolimatta onnekas, jos saat vielä hyvin nukuttua! Haikeana muistelen miten mukavilta kunnon yöunet tuntuu... :)

Pini itsekin haluaisin päästä jo "hommiin" eli synnyttämään. Haluan kokea sen kivun ja kaiken, koska tiedän että sitten se helpottaa ja ihana vauva on maailmassa. Mieskin aina voivottelee jos mulla supistukset sattuu tms., mutta minä siihen aina "älä siinä valita, tää on hyvä juttu ja haluun sen jatkuvan". Ollaan me naiset välillä hassuja, kun oikeen toivotaan jotain kivuliasta tapahtuvan.... :D

Ja oon kyllä samaa mieltä, että mieluummin sitä valvois vauvan kanssa, kuin näitten vaivojen takia.

lilleroinen olipa mukava, kun järjestivät vauvakutsut! Mutta varmasti väsyttää, kun jäivät sitten vielä alottelemaan iltaa teille... Ite olisin varmaan kiehunu ihan kunnolla!

Omaa: Lääkärin kanssa juteltu, ja odotellaan ensi viikkoon. 1.3. on seuraava äippäpoliaika. Jos vauva on silloin vielä sopivan kokoinen, niin varmaan käynnistetään synnytys samalla viikolla (ellei nyt ennen sitä jo ole syntynyt, toivotaan toivotaan!). Jos vauva silloin jo hyvin suuri, niin sitten sovitaan sektioaika. Ääk, mitä odottelua!! No, yritän malttaa, koska hyväähän se vauvalle tekee olla masussa mahdollisimman pitkään. Mutta kun oma olo on %#&¤&¤/#&#(¤#/#¤!!!!
Lääkärikin kehotti lepäämään mahdollisimman paljon, mutta mites lepäät kun yöllä ei saa unta ja päivällä hoidettava esikoista!!!! Nii, että vali vali, kitinää ja ruikutusta!!!

No jaksetaan vielä. Taas ollaan päivää lähempänä h-hetkeä! .)
 
Kellitys: Ei voi muuta sanoa kuin voimia sinne.. Läheisen menetys on aina kova paikka..

lilleroinen: Kiva juttu ystäviltä järjestää vauvakutsut sulle:) Tosin eivät ihan loppuun asti asiaa miettineet, jos juopottelut jatkui teillä myöhään vaikka olisit nukkumaan ollut valmis.

Oon itekin koittanut hirmusti nähdä ystäviä nyt äippäloman aikana, kun on siihen vielä mahdollisuus ennen kuin ajatukset ja aika menee vauvelin kanssa:) Tänään ja huomenna olis tarkoitus nähdä pari kaveria, sisko perjantaina ja toinen läheinen kaveri viikonloppuna. Melkein ehkä liikaakin olen ohjelmaa sopinut. On ollut jännä huomata, kuinka ajan saa helposti kulumaan äippälomalla, ei ole "tylsiä hetkiä". Koko ajan keksii jotain puuhaa kotona; siivoilua, tavaroiden järkkäämistä ja lepäämistä ja lukemista. Niin ja leipomista! Täälläkin on leivottu urakalla! Hirmuinen himo ollut makeaa koko raskauden ajan, ja pakkanen on jo täynnä suklaamuffinsseja ja pullia:) Kovasti koitan herkkuja välttää nyt arkena ja syödä niitä vain viikonloppuna (painoa tosiaan tullut raskauden aikana 20 kg..), mutta tiukkaa tekee.

Nyt oon huomannut, että öisin heräilen useammin, lähes joka kerta kun pitää kylkeä vaihtaa. Asennon vaihto sattuu masuun. Ja sormet turpoavat aina illalla ja yöllä, aamulla sormet on tosi kipeät. Mutta muita vaivoja ei edelleenkään ole ja olen salilla vielä käynyt vähän urheilemassa. Kohta ajattelin vielä salille lähteä. Tämän viikon olisi vielä salikortti voimassa ja sitten 3 kk tauko edessä.

Nyt alkaa olla hankinnatkin suurin piirtein kasassa. Ja lastenhuone on myös valmiina. Tosin vaunuja odotellaan edelleen, ne pitäisi tulla helmikuun aikana, joten pari päivää olisi vielä aikaa. Tilattiin sellaiset Gessleinin F6 -malliset vaunut. Toivottavasti ovat hyvät:)
 
juu, mukava että kaverit viittivät järjestää nuo vauvakutsut, mutta eivätpä olleet loppuun asti ajatelleet illan jakoa meillä. 
toisaalta, mukava nähdä kavereita taas pikästä aikaa ku kaikki asutaan eri kaupungeissa, mutta eivätpä nuo ymmärrä miten joku voi olla väsyny !! :D ehkä sitte ku ovat itse samassa tilassa. :) 

ja muutenki, olis mukava jo istuskella viinilasi kädessä, niin sit muut tekee sitä nenän alla. en ymmärrä, mulla on tullu "tosikovahimo" valkoviiniin. :) outoa. :D 
 
Lilleroinen: Mun mies on moralisoinut mun "viinanhimoa". Mä en ymmärrä miksi on alkanut tehdä mieli yhtä kylmää lasia kuivaa valkkaria / kylmää Mochitoa / kylmää saunakaljaa niinku silmiinpistävän paljon. Mä siis en ole juonut mitään raskausaikana. Et siis oo ainoo!
 
^ Mullakin alkanu viime viikkoina tehdä mieli lasillista punaviiniä. Enkä edes erityisesti pidä punaviinistä :D
 
jeap, toi "viinanhimo" on yllättävää !! :D 
yks mikä maistuis varmaan hyvältä, niin kylmä/jäinen päärynäsiideri ! :D ite en oo edes ennen raskautta käyttäny alkoholia juurikaan siiderin sillon tällön ja nyt en malttaisi enää odottaa sitä viinilasillista. :D 
 
Moona83 olen kuullut paljon hyvää noista f6:sta. Itsekkin oisin ne hankkinut jos oisivat mahtuneet helpommin autoomme. Me päädyimme sitten niihin f4:siin :) Onneks me tilattiin vaunut jo viime vuoden lopussa, koska ne viivästy 2 viikkoa sovitusta ajasta jonkin sekaannuksen takia. Toivottavasti te saatte vaunut ajoissa :)

Täällä myös on ihan järkyttävä himo valkkaria ja sitten oikein kylmää lonkeroa saunan jälkeen. Ei tosiaankaan tee mieli lähtee ryyppäämään vaan se yksi lasillinen.
Juttelin juuri kaverin kanssa asiasta ja hänellä oli silloin loppuraskaudessa sama juttu :) Ei nää on taas näitä "raskausvaivoja" :D
 
täälä sama juttu, tekis älyttömästi mieli saunan jälkeen kylmää siideriä! emoticon  kolaan on joutunut tyytymään...
Ja täytyy kyllä tunnustaa (vaikka en mikään himo ryyppääjä olekaan) että kyllä tekis mieli vähän viihteellekin lähtee! emoticon

Noh, keväämmällä sitten...

Tänään olen kuollut kotona tylsyyteen... ei ole enää mitään tekemistä, kun olen jo kaiken tehnyt! Siivonnú, puunannu, pessy, järjestäny yms... ääh tylsää... tulis jo se vaavi! emoticon
 
Mäkin täältä salaa kuiskaan, että voi kun yhden kuivan omppusiiderin sais joskus nautiskella ihan rauhassa.. :D
Mut kohta jo saa, pitää vaan huolen et on tarpeeks väliä sit imetykseen. Oon ymmärtänyt, että imetyksen aikana voi muutaman nauttia silloin tällöin, kunhan huolehtii vaan tuosta et ei imetä sit kun on vielä alkoholia veressä? Oonko ihan väärässä? Korjatkaa jos olen!!

Oikeastaan silti enemmän tekee kyllä kanssa mieli lähteä viihteelle, tanssimaan ja pitämään hauskaa.
Tää virtahepo kun hipsasis baariin tän mahan kanssa joraamaan niin ainakin katseita sais emoticon
Ja vois heittää hyvästit kaikelle liikunnalle loppuraskaudeksi, koko illan kun bailais niin vois vaan kaatua sänkyyn ja nousta seuraavaks synnyttämään. Pelkästään jo sukkien pukeminen saa sellaisen ähinän ja puhinan aikaseksi että koko illan tanssiminen olis itsemurha.


Mä oon kovin utelias ihminen ja kyselenkin nyt, että missähän on hannamari edelleen? Toivottavasti kaikki on hyvin kun ei ole pitkään tänne mitään kirjoitellut. Ja Lisah myös, jokos oot tositoimissa??
Toivottavasti kukaan ei ahdistu kyselyistä, jotenkin sitä elää niin mukana tänne useammin kirjoittavien raskauksissa, et haluaa tietää heti kun jotain tapahtuu.
On ihan mahtavaa että voi kirjoittaa tämmöiseen paikkaan, jossa saa vertaistukea ja voi kysyä ja pohdiskella mitä vaan nolostumatta tai tylsistyttämättä ketään.. Tosielämässä kun noi raskaana olevat kaverit on aika vähissä ja lapsettomien kanssa on aika hankala keskustella omista tuntemuksista ja raskaudesta yleensä.
 
Pini: Joo tiedän tunteen; sukkien ja kenkien laittaminen jalkaan alkaa olla työn ja tuskan takana! Ja kun uloskin lähtee kävelylle näillä pakkasilla, saa vuorautua tosi paljon, että pysyy lämpimänä. Sit kun muutenkin on jo iso ja kömpelö olo, niin niiden toppavaatteiden kanssa on viisi kertaa kömpelömpi olo. Oikein Michelin-ukko -fiilis!:)

Tay1984: Toivottavasti meillä ei hirveesti myöhästy vaunun toimitus, kun laskettuun aikaan on enää alle 3 vkoa.. Tilattiin vaunut heti joulun jälkeen Vaunuaitasta. Ne lupasi toimituksen helmikuun aikana, joten parempi ois tulla ajoissa. Täytyypä varmuudeks soittaa sinne ja tiedustella.

Mulla on kans himottanut kylmä kuiva omenasiideri, varsinkin just saunan yhteydessä. Ja jouluna ja uutena vuotena ois maistunut kuiva valkkari, kun katsoi muiden juhlintaa. En oo pisaraakaan maistanut alkoholia sen jälkeen, kun selvis että oon raskaana. Kyllä sitä sit kerkee taas maistelemaan myöhemminkin. Oon jopa mun miehelle välillä kiukutellut, kun ois tehnyt siideriä mieli, mut ei oo voinut ottaa:D
 
Mitähän tein, kun onnistuin saamaan tuollaisen hienon taustavärin mun edelliseen viestiin?:D
 
Täälläkin yksi joka joutuu tunnustamaan "viinanhimonsa" :D Mä en ole missään vaiheessa raskautta ollutkaan totaalikieltäytyjä, eli siis olen sallinut itselleni silloin tällöin kulauksen tai pari miehen saunakaljasta tms.

Kaipaan niin sitä, että voin hyvällä omallatunnolla juoda kokonaisen oluen! Heti kun se on mahdollista niin toteutan sen.

Mulla on myös tullut sellanen bilettämisen kaipuu, tai kaipaan sitä kun kaikilla on kivaa, sopiva hiprakka, tanssimista yms. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top