Helmikuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja aBu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Niin mäki ajattelin. En ehkä kaupan värejä laittaisi raskaana, kun jotenkin luotan enemmän kampaajan aineisiin :)
 
Mun kaveri sanoi (kampaaja) että olis ihan turvallista värjätä raskauden aikana. Mutta, enpähän mä menis kysymään autokorjaamostakaan neuvoa minkä merkkinen auto pitäis ostaa... :wink Tiedä sit näistä.
Mut ainakin raitoja uskaltaisin ite ottaa, sitä väriä kun ei sillon ihan päänahkaan niin kovin lotrata...
Mä oon reilun vuoden kasvattanu omaa väriä jo takaisin, niin nyt en värejä oo edes ajatellut. Oon aina luullu et mulla on tylsä maantieharmaa oma väri, mut onkin itseasiassa tosi hyvä tumman ruskea :P Välillä freesaan värinaamioilla, mut muuten mennään luomuna! :) Btw mä huomasin tossa pari päivää sit, että hiukset tuntuu ihanan paksuilta ja hyväkuntoisilta nyt. Ja vahvoilta! :)
 
Mulle kampaaja sano, et heille annetaan ohje, että useammin kuin 6 vkon välein ei raskaana oleva saisi värjätä. Mulla on aina värjätty kakkosella, mut nyt tehtiin juuri 3-4 sekoituksella. Kuulemma tumma väri kaikkein kovin. Ite kävin pari vkoa sit ja ajattelin, josko kolme kertaa raskaana ollessa riittäisi eli noin 3 kk välein.
 
Täällä alkoi laskurin mukaan rv8 :) tosin luulen oikeasti olevan vasta viikko 7, mutta ehkä se selvinnee ultrassa sitten ajallaan :) ja pahoinvointi alkoi jo sängyssä... Puuh!
 
Mulla oli Hope- sama, että ennen esikoisen syntymää en ollut koskaan ollut sairaalassa potilaana. Jännitin sitä melkein enemmän kun synnytystä. :D

Mä aion käydä kampaajalla värjäyttämässä hiuksia raskausaikanakin. Normaalistikin käyn n. 10-11 viikon välein.
 
Mä suunnittelin alunperin ekassa raskaudessa kotisynnytystä just sen takia, että ajatus sairaalasta ahdisti. No ei se ollu niin yksinkertasta ensikertalaisena järjestää, kun kotiin tulevia kätilöitä on niin vähän ja heistäkään ei juurikaan kukaan suostu esikon kotisynnytystä avustaa. Niinpä päädyin sairaalaan, mikä olikin lopulta kuitenkin hyvä päätös, koska avautuminen tyssäsi kahdeksan sentin kohdalla ja mulle tuli kova ponnistamisen tarve samallaennenaikasesti. Pari tuntia pystyin taistelemaan ponnistuttamista vastaan, mutta sitten kroppa väsyi ja sehän siis vastaantaistelematta ponnisti ihan itekseen niitä jäljellä olevia kohdunsuunreunoja vasten. Alko sitten nuo paikat turpoomaan, kun ei ollu tosiaan tarpeeksi auki paikat ja siinä tilanteessa kätilö suositteli, että nyt olis epiduraali kohdillaan, että saadaan paikat rentoutumaan, muuten ei avautuminen pääse jatkumaan ja tuloksena olisi voinut olla todennäköisesti että mä olidin revennyt pahasti sieltä syvältä tai jopa että vauva olisi jäänyt jumiin. Ilman tuota epiduraalia olisi siis voinut käydä aika pahasti, mutta nyt tosiaan paikat rentoutu ja vauva saatiin turvallisesti ulos :)

Elikä tarinan opetus oli, että sairaala voi tuntua möröltä, mutta lopulta ei se niin kamalaa ole ja jälkeenpäin voi ajatella oikein lämmöllä sitä, että oli turvallisessa paikassa. Eikä sitä siinä synnytysregressioon vaipuessaan juurikaan välitä ympäristöstä.

Osastolla oleminen ois voinu kyllä olla ikäväkin kokemus jos ois pitäny vieraiden ihmisten keskellä olla, mutta saatiin ensikertalaisina onneksi perhehuone ja käperryttiin omiin oloihimme sinne. Mies haki ruoat meille huoneeseen ja siellä oltiin omassa pesässämme kotiinlähtöön saakka :)

Tulipas taaaas pitkä sepustus, en näköjään osaa kirjottaa lyhyitä viestejä :D
 
Toi kotisynnytys ajatuksena tuntuu jotenkin todella pelottavalta, mutta varmasti toisille paras tapa ja lapsetkin syntyy terveinä yms. Itse oon aika vähän vielä kans miettinyt synnytystä, tosin eipä varmaan kovin paljoa vaihtoehtoja saa, että todennäköisesti jo viikolla 38 on sektio perussairauden vuoksi.

Kampaajalla käynnistä vielä sen verran, että itse ajattelin kärvistellä tän ekan kolmanneksen tyvikasvun kanssa. Onneksi kävin just joulukuussa ennen plussaa kampaajalla :D Mutta senkin jälkeen oon kyllä ajatellut että vaan raitoja laittaisin, kun just silloin se väri ei tuu päänahkaan asti. Käytän muutenkin mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa koko kropan hoitoon, niin jotenkaan nyt ei ainakaan halua ylimääräisiä kemikaaleja, mutta silti oon niin turhamainen että käyn värjäyttää hiuksiaan :D
 
Kotisynnytys olisi todella pelottavaa. Toisaalta itse en ole ikinä tykännyt sairaaloista, mutta kuitenkin siellä olo on turvallinen, kun on osaavia ihmisiä ympärillä.. :>
 
Jep, mua ainakin lohdutti ajatus siitä, että yliopistollisessa sairaalassa on kaikki erikoisosaaminen lähellä, jos itsellä tai vauvalla on joku hätä. :) Eikä se potilaana oleminen sit ihmeellistä ollut, etenkin kun olin hyvävointinen. Sen jälkeen onkin sit tullut pari kertaa oltua potilaana ja siihenkin tottuu.

Mullakin poksuu tänään 10+0, jee!
 
Mulle se kotisynnytys taas ois ollu ajatuksena ainakin kaikkein paras ja luonnollisin tapa hoitaa synnytys. Mä koen, ettei synnytys kuulu sairaalaan, koska kyseessä ei oo sairaus, mutta tuota esikon synnytyskokemusta vastaan peilaten osaan kuitenkin arvostaa sitäkin, että on niitä välineitä saatavilla. Jonkin verran oon aatellu josko tällä kertaa synnyttäis kotona, mutta toisaalta kun oli itellä tommonen tavallaan läheltä piti -tilanne niin luultavasti kuitenkin sinne kättärille taas päädyn. Toiveissa olis kuitenkin polikliininen synnytys, sikäli kun kaveri suostuu tulee vähän nopeemmin kun esikoinen, jonka synnytys kesti vesienmenosta 30h, eli että pääsis noin 6h synnytyksen jälkeen kotiin. Riippuu tietty omasta ja vauvan kunnosta.

Vähän ennenaikasia ajatuksia :D Pitäs nyt ensin varmistaa, että mitään vauvaa on vielä olemassakaan!
 
Hiukset ajattelin uskaltaa nytkin värjätä kerran kaks ihan kotiaineilla, niinku esikollakin. Niiden sopivuudesta o niin ristiriitasta se tieto. Kuitenki pysyttelen ns. keveemmis väreis varmaa kuten viimeksikin.
Tosta sairaalasta, ei se oo paha paikka :) Oon joutunu siellä synnytyksen lisäksi viettää eri jaksoissa useamman viikon niin rentoa menoa ;) Missään hotellissakaan ei nii hyvä palvelu oo, ku ruokaki tulloo parraimmillaan sänkyyn ihan samaan rahaan :D Varmaa ku vertaa aiempia kirran osastoja ja synnäriä niin synnäri oli vaativin. Joutu menee ite syömään ja ku helle olo niin ite sai/piti lakanoita ottaa kärrystä :D Tuskin siellä kukaan ihan ilokseen on, mut asennoituu et ku näin ny on niin sitten ollaan.
 
Mä en ikinä uskaltaisi synnyttää kotona. Esikoista jos ois kotona synnyttänyt, niin ois todennäköisimmin kuollut. Ei ollu ihan helppo synnytys. Mua ahdistaa sairaalassa vaan se et on samas huoneessa muitakin sitten..tosin esikosta kävi niin hyvä tuuri et sain yhden hengen huoneen, enkä olisi kyllä ees kestänyt jos oisin muita joutunut näkeen..viis päivää kuitenkin siellä vietettiin.

Hiuksia en varmaan värjää raskausaikana. En esikostakaan värjännyt ja synnytyksen jälkeen oon vaan kerran värjännyt ristoäisiä varten.
 
Mä en tiedä mitä tekisin mun hiuksille. Mulla on suht lyhyet ja vielä oranssit. Jos annan vaan kasvaa oman värin niin voi luoja kun näyttää kamalalta
 
Tayssiin synnyttäville suosittelen potilashotellia osaston sijaan. Oma hotellihuone, ruoka ravintolasta ja kätilö koko ajan paikalla. Teki mieli jäädä sinne pitemmäksi aikaa, muu perhe saa myös yöpyä hotellihuoneessa. Ja vapaat vierailuajat. Tykkäsin!
 
Potilashotelli ei kuulostaisi yhtään hullummalle. Harmi, etten ole synnyttämässä tampereella! :D
 
Toivon, että oma synnytys menisi ilman komplikaatioita ja muita että pääsisi sinne hotelliin. Jotenkin ei noi sairaalat oo ikinä ollu mun paikkoja. Mutta käsittääkseni hotelliin päästäkseen on sekä äidin että vauvan oltava täysin kunnossa?
 
Kyllä, juuri niin, Hemsku ja niinhän sen pitää ollakin. Sinne ei laiteta ollenkaan sellasia kysymysmerkkejä. Lisäksi niitäkin huoneita on toki rajoitettu määrä, että se voi olla toinen rajoittava tekijä, että pääseekö sinne. Meidät ois viimeksi laitettu sinne parin päivän jälkeen kun poika oli vielä sinivalohoidossa (muuta ongelmaa ei vauvan kanssa ollut, söi hyvin ja paino lähti hyvin nousuun jne), mutta sitten avautuikin mahdollisuus kotihoitoon eli saada sinivalosänky kotiin lainaan ja mieluummin sitten kotiuduin kuin menin sinne hotelliin. Esikoisen kanssa olin ihan mielellään osaston puolella kun oli kaikki uutta ja oli hienoa kun käytiin tarkistamassa ja auttamassa. Olen kuullut että hotellin puolella vaihtelee aika paljon miten paljon saa apua, osa olisi kaivannut enemmänkin tutuista, joiden kanssa olen jutellut. Tämän toisen kanssa se hotelli voisi olla kyllä hyvä vaihtoehto, niin voisi olla enemmän oman perheen rauhassa kun on tuo esikoinenkin, voisivat olla isä ja poika minun ja tulokkaan kanssa pidempiä aikoja kuin jos olisin osastolla.

Mun käsittääkseni se hinta ei ole edullisempi kuin osastolla, vaan äidiltä sama kuin mitä on osastovuorokauden hinta. Isältä taisi mennä muutaman euron enemmän per yö kuin äidiltä ja isälle kai kuului vain aamupala siihen yöpymisen hintaan. Me saatettaisiin tehdä niin, että isä ja esikoinen tulisi kotiin yöksi ja vain minä ja vauva oltaisiin siellä hotellissa, mutta kun on tosiaan helpompi oleskella siellä omassa huoneessaan kuin osastolla, jossa niitä tuolejakin huoneissa on vain muutaman, niin olisivat muuten pitkin päivää sitten siellä ja yöksi sitten kotiin.
 
Mä en esikoisen kohdalla jotenkin edes ajatellut vaihtoehdoksi pyytää perhehuonetta. Ajattelin, että säästetään niille, jotka tulevat kauempaa eikä isän ole helppo vierailla. Enkä mä kyllä isää kaivannutkaan enää synnytyksen jälkeen. Oli viikonloppu ja kannustin häntä lähtemään varpajaisia viettämään samantien, jotta on sitten kotona, kun häntä tarviin. Sairaalassa oli henkilökunta apuna. Olin kahden hengen huoneessa enkä häiriintynyt vierustovereistani, vaihtui kerran oloni aikana. Oli vain hauskaa, kun tarvittaessa oli toinenkin äiti vieressä ja sai muutaman sanan vaihtaa. Vieraatkaan eivät häirinneet, koska huone oli jaettu verholla. En tiedä sitten miltä tuntuu, jos huoneessa on neljä. Sitten varmaan alkaa enemmän olla tapahtumia ympärillä eikä saa samalla tavalla levätä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top