Nyt on kyllä taas sellaista kiukutusta ilmassa, ettei ole tosikaan! Eikä siihen edes ole oikein syytä
Työvuoromme tulee AINA kahden viikon jaksoissa, paitsi tietenkin nyt sitten tuli kolmen viikon pätkänä. Ja enhän minä ollut ultra-aikaani ilmoittanut, kun kuvittelin, ettei sillä tiedolla vielä kukaan mitään tee.. No tänään sitten sain soitella, onneksi sille mukavamalle työnantajalle, että tartteisin 23.2. aamun vapaaksi. Onneksi hän otti asian ihan hyvin ja sanoi, että järjestetään. Sitten selailin muutenkin työvuoroja - 20.2. kevyt kahden asiakkaan vuoro, ensin toisella klo 8.45-13.45 ja sen jälkeen toiselle 14-18

Jotenkin tuntuu niin kaukaiselle tuollaisenkin vuoron teko tällä hetkellä, kun kipeää tekee ja kaurahiutaleiden kurottelu ylähyllyltä on ylivoimaista.
Puhumattakaan tästä turhautumisesta! Neljän seinän sisällä, mitään jaksa/pysty tekemään. Tänään pitäisi lähteä näkemään kaveria keskustaan, mutta saa nähdä.. Toisaalta ajattelin, että lähden - saapahan hetkeksi ehkä muuta ajateltavaa ja sitten voi itkeä illan taas kotona kipujaan. Tiskiä olisi, pyykkiä olisi pestävänä, suihkussa pitäisi käydä..
Ääh. Anteeksi kamala avautuminen!