Helmikuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja aBu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mää olin vetämässä puolentoista tunnin harkat nuorille ja mun jalat huutaa halleluujaa ja mahaan sattuu. Jos tää raskaus etenee, taijan olla saikulla ennen ku ehin kissaa sanua. Mitään fyysistä ei pysty tekeen. Joko on liian väsyny tai sitte sen jälkeen ihan kipeenä.
 
Pakko jakaa teidän kanssa, kun nuo ultra-asiat pyörii mielessä, nii tulipa uniinkin!

Näin siis unta, että pääsin vihdoin ultraan, mikä tehtiin alakautta. Se ronklasi ja ronklasi ja kaikki tämä tapahtui jossain keskellä käytävää. Ei meinannu millään nähä mitään. Sitten yhtäkkiä ruudulle ilmesty kaksi pukeissa olevaa punatukkasta kikkarapäätä (se ultra oli värillinen), joita se ultraaja kun mittaili, totesi että juu, ootkin jo 27. viikolla! Minä aloin voivottelee, että apua kaksoset, kun kuvaan ilmesty toinen huomattavasti nuorempi kaksospari ja vielä viisi (!!!) noin viiden viikon ikästä nakeroa :o Ultraaja totesi, että mulla on joku polyyppi munasarjoissa, joka tekee sitä, että ovuloin jatkuvasti myös raskaana ollessa, mutta että ei hätää, en kuitenkaan saa kuin ne isoimmat kaksoset, jotka kun syntyy niin muutkin tulde ulos O_o

Sitten uni muuttu ja näin seksiunia Farscapen Scorpiuksesta (sarjaa nähneet tietää kuinka eroottinen hahmo kyseessä :D )

Mutta joo. Semmosta...
 
Heh :D Oli kyllä vähän wtf-olo kun heräsin!

Tänne muistaakseni kirjottelin neidin kuumeesta, niin aattelin nyt päivittää, että taisi olla samaa kuin olikos se Aarian mukelolla, että eka kauhee kuume ja sitte hyökkää flunssaoireet. Räkänen on neiti, mutta eiköhän tämä tästä :)

Edit. Lunttasin että oli sekä Aarian että miukin muksuilla samaa!
 
Mulla ei taas oikein yö ollut mikään maailman paras. Heräilyä heräilyn perään. Mutta unia kuitenkin vaikka kuinka. Pakenin jonkun joukon kanssa ihmisten sieppaajia, kaivoin kultaa ja pidin 200 lehmän maatilaa o_O
 
Muistin tänään herätessäni kamalan pissahädän keskellä, että hei, nythän vois ottaa dopplerin esiin ja kattoo täydellä rakolla! Puolessa minuutissa löyty mieletön höyryveturi sieltä!! :love017 Mulla on ihan karvalakki toi doppler, niin en osaa sanoa, minkälaisista sykkeistä oli kyse, mutta omani ei ollut :happy: Edellisillä yrityksillä ei oo ketään löytyny, vaikka on kuinka huolella kaivellu. Notta kyllä siellä vaan edelleen on joku mukana, vaikka mulla on ollu ihan selvä ajatus siitä, että sieltä on kyydistä tiputtu pois. :happy: Mulla on jotenkin alusta asti ollu sellanen aavistus, että tää tyyppi ei tule selviämään. Se tunne kyllä oikeesti johtuu varmaan siitä, että en oo tän elämäntilanteen härdellissä vaan ehtiny vielä omaksua ja hyväksyä sitä ajatusta, että syksyllä ois uus perheenjäsen. Tänään on 8+6, joten eikös se keskenmenon mahdollisuus alkanu näillä ajoilla olla jo aika häviävän pieni?
 
Kyllä se päivä päivältä vähenee keskenmenon riski. Kai se viikko 12 on sit sellanen, et jos sinne pääsee niin merkittävästi riskit vähenee. Tuo viikko oli jo aikoinaan ennen kuin ultrat oli käytössä, se viikko jonka jälkeen äidit huokaisi helpotuksesta... :)
 
Meillä on valitettavasti suvussa esiintynyt tuolla raskauden puolivälissäkin kesken syntyneitä vauvoja, joten aika ikävästi muistuttaa siitä, että pieleen voi mennä vielä paljon myöhemminkin. Huoh... Mutta ehkä mulla nyt ei vaan ole mitään ennakkoaavistusta, vaan vain tilanteeseen sopeutumattomuutta.
 
Keksimamma, onneksi on monta kuukautta aikaa sopeutua tilanteeseen. Positiivisia ajatuksia, kaikki menee hyvin :)
 
Pieleen voi mennä, mutta tilastollisesti katsottuna riski pienenee hyvin pieneksi siitä kasiviikolta. :) Aiemmin joskus linkitin sen aydin tekayn raskauskiekkosivuston taulukon siitä. Löytyy googlailemalla.
 
Täällä on vauhdikkaita unia nähty :) hauskoja :) ja sydämentykytyksiäkin kuultu herkistävää :) mulla on unet/ yöt edelleen katkonaiset, milloin pitää käydä vessassa, milloin syödä, milloin oksennus meinaa tulla ja tulee jne.
4 päivän sairasloman jälkeen selvisin työpäivästä, ah...huomenna uudestaan. Kamala sanoa, mutta tuo työhön pääsy on sellainen henkireikä tämän pahoinvointia vastaan taistelun kanssa. Saa sosiaalista elämää aikuisten parissa ja ehkä jopa hetkittäin unohtaa sen äklöolon. Ikävintä tietysti työnantajan puolesta kun koskaan ei osaa sanoa varmaksi että onko huomenna työkuntoinen vai ei.
 
En yhtään ihmettele, että saikulle joutuu, jos kärsii vakavasta pahoinvoinnista ja huonoista yöunista. Mä en ainakaan ois työkykynen. Saahan sitä tuntea myötätuntoa työnantajaansa kohtaan, mutta eihän sille mitään mahda, kun ei pysty töihin.
 
Mun mielestä se ei ole työntekijän ongelma loppujen lopuksi, jos ei ole työkykyinen. Minkä sille itse mahtaa? Itse ainakin olisin ollut jokaisen saikkupäivän paljon mieluummin töissä, kuin vain kököttänyt kotosalla! Mutta kun ei se nyt vain ole oikein omasta valinnasta tai halusta kummemmin kiinni..
 
Tota vaunujen varastelua tapahtuu valitettavasti paljon :( mun työkaverilta pöllittiin työpaikan terassilta vaunut aikanaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top