Täytyy tulla tänne avautuun, kun ei oo muutakaan paikkaa, missä tästä juttelis. Pitkän puurtamisen tuloksena mun siskon kaks nuorinta lasta (4&5v) on vihdoinkin saatu huostaan. Sisko on narsistinen hamstraaja (ainakin nämä diagnoosit voi huoletta heittää, luultavasti bipolaarinenkin), joka ei oo enää uuteen asuntoonsa muuttamisen jälkeen suostunu päästään ketään sisään asuntoon. Asunnon elinkelposuutta on siis jouduttu vaan arvailemaan, vaikka entisen perusteella se onkin ollu ihan varmaa, ettei se mikään ihmisen, saati lasten paikka ole. Tähän, kun yhdistetään epävakainen ja ainakin suullisesti, epäillysti myös fyysinen väkivaltaisuus, on suuri helpotus, että lastensuojeluviranomaiset on vihdoinkin saanu riittävät perusteet huostaanottoon. Mun sisko on niin taitava pitämään kulissejaan yllä ja valehtelemaan, että se on monet sossut varmasti onnistunu puhumaan puolelleen ennen tätä. Kaukaisemmat tutut elää siinä uskossa, että se on täysin lapsilleen omistautunu ja yliopistossa koulutettu vaikka ei ole edes peruskoulua suorittanu loppuun. Nyt vaan toivotaan, että lapsien matka huostaanoton piirissä ei ole niin kivinen, kun se joillekin on...