Helmikuun höpöttelyt

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsuma*
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mielenkiintoinen tuo anoppikeskustelu :) Mä oon tosi herkkä ja en päästä anoppia sillä tavalla lähelle kuin omaa äitiä. Eikä se nyt mikään oman äidin veroinen vois ollakkaan.. Vaikka ihan mukava ihminen onkin. Asuu eri paikkakunnalla ja sillä on onneksi muitakin miniöitä kuin vaan mä. Mutta kyllä silläkin joskus överiksi menee!
 
Määki oon harmitellut että tää on hiljentyny vaikka oonki fb-ryhmässä.. Ja täytyy myöntää että itekki vähemmän kirjottelen tänne ku ennen, mutta kirjottelen kuitenki ku tulee sopivia vastauksia mieleen.. Täällä onki kyllä nyt vilkastunu keskustelu, tammikuussa oli aika kuollutta, enkä määkää oo tainnu ku vajaa kuukauden olla siinä ryhmässä et tammikuun alussa olin aktivisempi. Käyn kyllä lueskelemassa päivittäin :)
 
Minäkin toivoisin keskustelun jatkuvan täällä foorumilla fb-ryhmistä huolimatta. Niin kuin muutkin on todenneet, täällä on jotenkin helpompi seurata keskustelua.Minäkin melkein päivittäin käyn täällä jutut lukemassa, vaikkei itsellä mitään raportoitavaa/kommentoitavaa olisikaan.
 
Niin hyvähän se on munkin "arvostella", että on ollut hiljaista, kun en nyt tiedä olenko itsekään niin kovin aktiivisesti kirjoitellut. Mutta onhan se niinkin, että vilkas keskustelu herättää herkemmin sanottavaa ja kertomaan omia kokemuksia asioista. Mä en oikein osaa sellaista, että tulisin vaan kertoilemaan vaan niitä näitä välittämättä siitä, kommentoiko (tai edes lukeeko) kukaan vai ei.

Heidi79: Tosi ikävä juttu, ettei seksielämä toimi. :/ Vaikkakin tämä on ohimenevä tilanne, niin kyllä se silti kriisejä aiheuttaa. Mä olen myös jotenkin hukassa. Haluja löytyy kyllä, mutta jotenkin tää muuttuva keho ja elämäntilanne tuntuu vaikuttavan meidän molempien haluihin ja ajatuksiin. Mua pelottaa, että jos en ookaan miehen mielestä seksikäs ja mies taas ei uskalla lähestyä samalla tavalla kuin ennen, kun sitä kuulemma pelottaa, että satuttaa mua jotenkin. Ja sit toi aiheuttaa kierteen, että mä olen vielä epävarmempi ja pelokkaampi. Eikä se mua satuta, mutta ei millään usko kun yritän sille sitä vakuuttaa...
 
Meillä Pihla ja Heidi sama tilanne. Muistaakseni viimeksi oli kyllä kanssa ja jatkui melko hiljaisena sinne jälkitarkastukseen saakka...

Ja siis itse kanssa tamperelaisten fb-ryhmässä, kun niitä olis kiva joskus ihan nähdäkin, kun vauvat laskeutuneet, mutta muuten pysyn mieluummin täällä =)
 
Kyllä se seksielämä täälläkin on hiljentynyt merkittävästi. Helposti sattuu ja toisaalta väsyttää niin paljon, ettei iltaisin edes jaksakaan sen jälkeen kun on saanut esikoisen nukkumaan. Ja toisaalta, ei tämä raskausmaha ole meidän kummankaan mielestä millään tavalla seksikäs, niin kai sekin vaikuttaa. Mutta luotan siihen, että seksipuolikin vilkastuu, kunhan raskaudesta on toivuttu...

Vitsit miten tyytyväinen olen, hankin kirpparilta muutama viikko sitten yhdet siistit H&M äitiysfarkut, sekä 2 paitaa sovittamatta. Nyt on osottautunut, että kaikki niistä on tosi hyviä ja köyhdyin niistä yhteensä 7 euroa. Pienestä sitä voikin tulla tyytyväiseksi. :)

Tänään meenkin sitten jo lääkäriin, kurkkukipu on nyt jatkunut 2 viikkoa joten ajattelin mennä tarkastamaan voiko asialle tehdä jotain vai kärvistelläänkö eteenpäin. Toisaalta turhiakaan lääkkeitä en halua syödä...

24+2
 
Toivon myös että keskustelu täällä jatkuu, itse en edes kuulu faceen. Harvoin on tullu itse kirjoiteltua, ehkä johtuen siitä että edelleen seilaan kesä-heinäkuun väliä... Ja tuntuu taas ettei tunnu miltään.
Ja pahoittelut, nyt ku vaihteeks kirjoitan, niin taitaa tulla pelkkää märinää..

Jotenkin epäuskonen olo. Tuntuu että muilla on jo selkeä vatsa, ittellä taas esim tänä aamuna tuntuu että sekin olis pienentyny. Liikkeistä ei taida olla vielkään mitään käryä, ehkä muttei sit kuitenkaan sellasta mikä oikeesti olis selkee. Tai sit jos olisin tuntevinani jotain, niin sitten ei sitä enää tunnukaan, moneen päivään.
Painoo tullu joku ~4 kiloo, voishan tää vattan ja tissien turpoominen olla siitäkin, ja ummetus on palannut :sad001

Ja mies ei taida päästä tähänkään utraan mukaan. Mietin josko pyytäis äitiä mukaan, jos pääsis karkaamaan töistänsä, jos ede haluais. Jottei tarttis taas mennä tähänkin ultraan (RU) yksin...

Seksielämästä ei tietoakaan, harvakseltaan muakin saattais kiinnostaa. Ja tää ummetus ja ilmavaivat ei todellakaan helpota asiaa... Ja sit sen kerran ku olis jotain, niin tuntuu että miestä(kin) alkaa vaivaamaan vatsa-asukki...

Ja sit vielä, mun kroppa on ylhäältä eri kokonen ku alhaalta = tilasin äitiysuikkarit, tankini, niin toppi olis kait ollu ihan sopiva. Housut hitusen kiristi, ja sen verran matalaa mallia et karvat kurkkii jollei juur ole trimmannu... Tilasin nyt isomman koon, kattoo sit hukunko siihe toppiin...

Näin hehkeetä täällä, rv 19+1, suunnilleen ainakin.
 
Heidi, ei oo täälläkään ihan toiveiden täyttymys tuo nykyinen seksielämä (vaikka sainkin eilen vihdoin:grin)..
mulla himot vaan kasvaa, mutta miehellä ei mittarit värähdä tälle raskaus-keholle.
piti laittaa paita päälle että saio_O- ei siinä mitään, voin laittaa vaikka haalarin jos se auttaa, mutta mun ei parane ottaa itteeni jos mielin saada mitään.. harmittaa vaan, ettei tuo mies voi YRITTÄÄ innostua edes mun mieliksi. Että kesällä sitten varmaan senkin aloitteesta.. sinänsä tää on ihan tuttu tilanne, mutta inhottava silti. Nyt pitäis vaan keskittyä muihin osa-alueisiin elämässä:sad001
sanko, mulla alkoi just vasta tossa 19 viikolla tuntua liikkeet ja vatsankasvu rupesi viimein näkymään, tunnistan sun tuskan siinä! mutta siitä se sitten kiihtyy! tulee tasapainoon yläkropankin kanssa!
 
Mä olen yrittänyt ajatella tuon asian niin, että mies on hyvin visuaalinen olento ja kiihottuu näkemästään, jos kiihottuu. Ja jos se raskausvatsa on miehen mielestä mahdollisimman epäseksikäs, niin minkäs se sille voi. Joten hyväksyn sen, ettei mies ihannoi siinä mielessä tätä nykyistä olomuotoa, pääasia että asiat palautuu ennalleen kunhan raskaus on ohi. :grin
 
Näinhän se menee! Verhoan siis piiloon sen mikä on turn-off:)- ja onhan se parempi että se normi-olotila kelpaa hyvin, vaikeeta olis jos vaan tää raskausminä toista kiihottais..
 
sanko sanoi:
Jotenkin epäuskonen olo. Tuntuu että muilla on jo selkeä vatsa, ittellä taas esim tänä aamuna tuntuu että sekin olis pienentyny. Liikkeistä ei taida olla vielkään mitään käryä, ehkä muttei sit kuitenkaan sellasta mikä oikeesti olis selkee. Tai sit jos olisin tuntevinani jotain, niin sitten ei sitä enää tunnukaan, moneen päivään.
...

Näin hehkeetä täällä, rv 19+1, suunnilleen ainakin.
Click to expand...

sanko, mä niin tunnistan ton olon muutaman viikon takaa :/ Odotan ensimmäistäni, eli ei ole mitään mihin verrata, ja joinain päivinä aloin olla jo oikeasti huolestunut mm. liikkeiden tuntumattomuudesta (koska niitä oli kuitenkin jo joitain ollut ja sitten ei mitään). Samoin maha oli sinne n. vkolle 19-20 tuskastuttavan kokoinen: sen verran iso, ettei jää huomaamatta tutuilta, mutta kuitenkin niin pieni/sen muotoinen, että voi helposti kuitata pienellä lihomisella ja turvotuksella. Oli todella omituinen fiilis. Jotenkin sellanen olo, että hittojako sitä niitä äitiyshousuja kiskoo jalkaan, ku vähän vaan pullottaa, mutta toisaalta ei muutkaan kyllä enää menneet.

Maha pullahti sitten tossa noin viikko, ehkä puolitoista, sitten, ja vaikkei sitä tuntemattomat vieläkään heti huomaakaan, ei sen syy jää epäselväksi niille, jotka on tunteneet mut ja mahanympärykseni aiemmin :) Jotenkin helpompaa näin, vähemmän selittelyn tuntua ilmassa :grin

Ja nyt sitte osa ihmisistä kyselee 'miks mun maha on jo noin iso' ja osa, että 'eihän se näy'... Mihin tässä noobie sitte uskois :)
 
Ja kai tässä sekin painaa kun esikkoa odottaessa en osannu / viittiny märehtiä mitään (epäilen et mulla oli jonkinlainen raskauden aikanen masennus). Nyt kun suunnilleen tietää mitä odottaa, niin mitään ei tapahdu. Ja tosiaan nyt kun tässä on tätä vararengasta entuudestaan, niin seistessä mulla on raskausvatsa, istuessa se muuttuu läskiksi jälleen eli makkaramakkara. Mukamas vuodenvaihteessa mulla oli olevinaan iso maha, nyt taas ei.
Yks jo kyl totes et oon aika pieni aatellen et puoliväli meneillään... Tääkin sai taas pohtimaan että jaahas, mä kun luulin olevani jo "iso"...
 
Hiljaista o seksi elämä täälläki mutta muuten on hellyyttä ja halimista:) musta tuntuu välissä että nämä viikot vaan vyöryy eteenpäin. Tällä hetkellä teen töitä keikkalaisena eli välillä olis vaikka muille jakaa ja nyt on sitte hiljaisempi kausi menossa. Eipä se ny haittaa kun ei tahdo jaksaa 7-8 tuntia jalkojen päällä. Maanantaina oliski jo taas neuvola:)
 
Helpottavaa kuulla, ettei se seksielämä muillakaan ole kovin hehkeää! Mulla kai oli sen vuoksi jotain odotuksia tästä raskausajasta, kun aina noissa raskauskirjoissa kohkataan, että isän mielestä äidin uhkea vartalo on seksikäs. Ei sillä, että mies tätä kroppaa mitenkään kummeksuisi, muttei myöskään tunnu sen kiinnostuneemmalta kuin ennenkään. Juttelee kyllä mahalle ja silittelee ja muuta söpöä, mutta ei se seksiin mitenkään liity. Joskus ennen raskautta vaan oli miehen kanssa puhetta, että hänestä raskaana oleva nainen on seksikäs. No mä en sitten varmaan ole vielä TARPEEKSI raskaana tai en ole oikealla tavalla raskaana olevan näköinen, kun ei tunnu tämä olomuoto saavan miehen viisaria heilahtamaan kyllä mitenkään herkemmin, ennemminkin huonommin kuin ennen... Imartelevaa. No joo, eipä nuo mun päivittäiset ilmavaivatkaan varmaan tunnelmaa nostata. :D Mutta siis oikeasti se on joskus kiihottunut siitä, kun olen oikein pullistanut mahaa niin, että se on näyttänyt pieneltä raskausmahalta. Niin sen perusteella kuvittelin, että sit kuin oikeasti olen raskaana, niin tolla on mela pystyssä koko ajan. NOT.

Mulla on samat fiilikset mahan kanssa kuin monella muullakin. Se kun on vieläkin joinain aamuina mun silmään tosi normaali ja litteä, sellainen pöhöttynyt-litteä kylläkin, muttei vielä mikään raskausmaha. Että tuntuu kyfin tavoin tyhmältä kiskoa näitä äitiyshousuja jalkaan, kun se tuubiosakin on vielä niin iso, mutta eipä mulle muutkaan housut ainakaan enää iltapäivästä mahtuisi. Ja sitten iltaisin se on kauhee pallo, jota ei saa vedettyä sisään vaikka kuinka yrittäisi. Nyt kun olen töissä kertonut, että jään touko-kesäkuun taitteessa äitiyslomalle, niin muutamat ovat sanoneet, että ovat huomanneet mahan kyllä jo. Niin tulee jotenkin huijarimainen olo, että ei tuo oikeasti mikään vauvamaha ole, vaan pelkkää turvotusta ja ilmavaivaa. Kaipa se silti on sen verran erinäköinen, kuin ennen raskautta, että tutummat jo huomaa eron ja osaavat siitä päätellä.
 
Täällä mies kyllä haluais seksiä useemmin mutta ite en lämpene mikä ärsyttää itseä.. Kerran viikossa on aika normi. Esikoisen odotusaika oli ihan samanlaista ja jälkitarkastuksen jälkeen asia oli sit kolminkertasesti paremmin :) Ja lopuraskaudessa halutti kans useemmin.. Ehkä tämän kestää...
 
Ja se et yhdynnän jälkeen kyllä tuntuu, vissii limakalvot kuivana tms.. Miesparka joutuu vaimoaan kestämään <3
 
Jospa itsekin pitkästä aikaa kirjottelisi jotain. Käyn kyllä päivittäin ja toisinaan moneenkin kertaan päivässä lukemassa, mutta jotenkin tablettia kunkäytän, niin kirjottaminen on mukamas niin työlästä :D Monesti tekisi mieli kommentoida, mutta ei kuitenkaan jaksa...

Seksielämä se on meilläkin hieman hiljaista. Se vaan johtuu pelkästään minusta. Ei vaan kiinnosta. Ei jaksa. Usein jopa inhottaa koko ajatus. :/ Mies parka! Hän kun taas tuntuu ihailevan raskauskroppaani ihan tosissaan. Normaalistikin se on ollut mies, joka tekee aloitteen. Nyt tuntuu himot hyrräävän aina vaan enemmän, kun taas mulla ei niitä juurikaan ole. Harmittaa kyllä ihan tosissaan itseänikin tämä tilanne! Tämäpä vaan alkoi jo edellisen raskauden loppuvaiheessa ja tuntuu pahentuvan entisestään. Mies kovasti koittaa olla ymmärtäväinen, mutta onhan se selvää, että harmittaa!
 
Mä oon kanssa ollut hiljaista kun on muuttopuuhat meneillään ja ei oo ihan kevyttä tää touhu.. Aivan järkyttäviä supisteluita iltaisin, käveleen ei pysty ja kipeetä ottaa :( Tietää siis todellakin painaneensa pitkää päivää! Huoh.. Mut ehkä se tästä kun päästään uuteen kotiin ja tavarat edes jotenkin mallilleen.. Taidan vaatia päästä lääkärille et saa katsoa ton kohdunsuun tilanteen ja saa ite varmistuksen ettei nää supparit saa mitään aikaiseksi siellä. Esikoisesta mulla supisteli myös tosi paljon ja silloin paikat pysyi kiinni ja tiukkoina loppuun asti, mut nyt vähän mietityttää.

Mä käyn täällä lukemassa kyllä aina iltaisin, mut oon ollut niin kertakaikkisen hajalla ettei jaksa edes kirjoittaa mitään! Toivottavasti tää palsta pysyis aktiivisena! Mä en kuulu noihin fb:n isoihin ryhmiin kun mulla on esikoisen ajalta siellä ryhmä joka on TODELLA aktiivinen ja se vie jo ihan riittävästi mun aikaa ja pitää mut kiinni kännykässä :D

Sen verran pakko kommentoida näin jälkijunassa edellisiin keskusteluihin, et mun anopissa on puolensa mut oon ikionnellinen tällä hetkellä et se on valmis auttaan meitä niin paljon! Se on ollut ihan korvaamaton apu ensi pahoinvoinnin ajan ja nyt tässä muuttorumbassa!! Tiedän olevani etuoikeutettu tässä asiassa.
Ja meillä seksi saa niin hurjat supistelut aikaan, et se vähän kauhuttaa. On mennyt ihan itkuksi kun on sattunut niin paljon ja tässä eräänä kertana mies joutui auttaan mut toiseen asentoon kun en supistuskivuilta pystynyt edes liikkumaan... Siis nää ei oo mitään synnytyskipujen tapaisia vaan enemmän sellainen olo, et koko kohtu kramppaa :/ AUTS!

Tulipahan stoori kun kerran aloitin :D
 
Pihla sanoi:
Helpottavaa kuulla, ettei se seksielämä muillakaan ole kovin hehkeää! Mulla kai oli sen vuoksi jotain odotuksia tästä raskausajasta, kun aina noissa raskauskirjoissa kohkataan, että isän mielestä äidin uhkea vartalo on seksikäs. Ei sillä, että mies tätä kroppaa mitenkään kummeksuisi, muttei myöskään tunnu sen kiinnostuneemmalta kuin ennenkään. Juttelee kyllä mahalle ja silittelee ja muuta söpöä, mutta ei se seksiin mitenkään liity.
Click to expand...


Komppaus tälle.olen kyllä edelleen hämmentynyt omastakin suhtautumisestani;kai mä jotenkin en koe luontevaks sitä vauvaa siihen tilanteeseen;en siis osaa olla kai si raskaana ja seksuaalinen mut oikeesti se ahistaa ihan sikana jos se maha muistuttaa ittestään,erityisesti tosiaan jos vauva liikkuu...tänään porasin tätä neuvolassakin o_O ...kai tästä pitäs miehenkin kanssa jutella.äh.voi rasite.

mitenkään ei lisää hehkeyttä se,että edellisestä viikko ennen joulua olleesta neuvolasta oli tullu 4kg painoo lisää :eek::confused::mad:
 
Mua niin vituttaa kun ihmiset kommentoi mulle et minkä kokoisen lapsen oon saamassa, samaa paskanjauhamista oli kun odotin esikoista ja sama tuntuu jatkuvan nytkin. Esikoisen aikana mm. mun sisko lässytti et joo kyl ihan varmasti tulee 4kg pötkö kun mullakin on ollu molemmat ja tuut repee ihan palasiks ja tuut niin ja niin täyteen raskausarpia ja muuta paskaa kun hänkin tuli. Voin kertoo et nautin ku pystyin todeta synnytyksen jälkeen et voi hitsi 26kg tuli painoa ja ei yhtäkään arpea mihkään ja toosakin on ihan kasassa kun ei tullutkaan alakautta ja mikä parasta vauva oli sen 2,5kg... Nyt oon sit saanu kuunnella mun mutsilta et joo hän on nyt nähny enneunta et mun lapsi syntyy 4,5kg ja sittenpähän näet ja lässyn lässyn, mua niin korpee kuunnella tota jauhamista, niille ei kuulu pätkääkään paljonko lihoon tai laihdun ja repeekö paikat vai ei ja mua ei vois vähempää kiinnostaa montako tikkiä joku toosassa on ollut ja kuinka monta minuuttia ponnisti ja sitä ainaista lässytystä synnytyksestä. Mä kammoan koko synnyttämistä ja niin oli jo esikoisen aikana ja se synnytys meni niin poskelleen et nyt kammoan vielä enemmän ja tuntuu et voisin täräyttää jokaikistä joka alkaa jauhaa kauhutarinoitaan mulle.

Mitä tulee fb ryhmään, niin mä oon yhen niistä perustanut ja mielestäni kirjoittelen tääläkin ihan aktiivisesti samoin kuin siellä. Musta on mukava kun siellä on sovittuna nyt eri puolille suomea miittejä et ihmiset voi tutustua juurikin lähialueilta oleviin odottajiin :) pk seudun miitti on maaliskuussa ja kovasti sitä itse jo odottelen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top