Helmikuun höpöttelyt

Kauhutarinoiden kertomisessa odottavalle ei ole kyllä mitään hyötyä- sitten pitäisi olla hiljaa jos ei ole jotain voimauttavaa sanottavaa!
Mun ihana äitini, joka on kyllä mulle rakas ja tärkeä, osaa kyllä pistää puukkoa haavaan aina tilaisuuden tullen..vaikka normi kotiintulotilanteessa kun joku itkee väsymystään hoitopäivän jälkeen- yksi huutaa tuskaansa läksyjen kanssa, kolmannella kiire treeneihin ja tarvii apua löytää jotain, ja yksi haluaisi muuten vaan kertoa jotain, muttei saa ääntään kuuluviin ja itse kiireellä yrittää laittaa perunoita kiehumaan.. siihen väliin sitten hyvä kommentoida että niin, pianhan näitä on lisää..merkitsevä katse päälle..:smiley-angry026
silloin tekisi mieli paiskata pihalle tuo turhake-äiti.. siis olkoon sitten HILJAA ja hyödyksi eikä ärsykkeeksi jos on es "tullut auttamaan".. sillä kun on itselläkin aina niin paljon asiaa, että lisää kyllä tuon sekametelisopan paksuutta..
Kuten sanottu, ihana on, mutta tuon hetken kannattaisi vaan kestää kommentoimatta:angel12
 
Odecca: voiko tuosta pk-seudun tapaamisesta saada lisätietoa myös tätä kautta, itse kun en siihen ryhmään kuuluu? Vai onko se vain FB:n jäsenille? :)
 
Samoilla linjoilla noihin faceryhmiin liittyen kuin moni muukin täällä, en ole liittynyt niihin, viihdyn tällä palstalla, en edes ole muihin keskustelufoorumeihin kurkannut tämän vau.fi lisäksi.

Meillä on koko raskausaika eletty kuin jotain kuherruskuukautta, välillä tuntuu kuin yritettäisiin lasta vaikka tässä jo vauva matkalla, samoin välillä tunne kuin olisi hervoton vauvakuume :grin Esikoista tässä tosiaan odotellaan, mutta puhutaan jo siitä koska seuraavia sitten yritetään :wink
Tosin ollaan myös todettu, että katsotaan nyt miten tämän ensimmäisenkin kanssa menee ja tässähän voi mieli vielä muuttua...

Tuosta vauvan päivärytmistä vielä, olen huomannut myös aamut ja illat aktiivimmisemmiksi ajoiksi, mutta vähän väliä kaikenmoisia muljahduksia. Aina ei oikein vielä tajua, että pitäisi vähän rauhallisemmin kääntyillä ja vaihdella asentoa, mutta kyllä keho huomaa heti muistuttaa tätä mammaa vähän rajoittamaan, varsinkin jos maha-alueeseen kohdistuu jonkinlaista venymistunnetta tai vartalonkiertoa.
 
Kiva että jollakin menee ihan kuherruskuukaudeksi! (ei yhtään kade..)
Mulla oli toista lasta odottaessa kans hirveä vauvakuume- jota jouduin sitten potemaan hyvän tovin ennenkö perheen toinenkin aikuinen oli valmis-että kivat teille siinäkin, jos ihan yhdessä podette..:wink.

onneksi ei meillä nyt sitten tosiaan ole turhan usein olohuone-seksiäo_O..10 v kysyi eilen että mitä te oikein hommasitte eilen illalla (sillain vähän arvaten, mttei ihan ymmärtäen kuitenkaan)..yritti kuulemma nukkua yläkerrassa, muttei saanut unesta kiinni kun me pidettiin niin kovaa meteliä..:oops::oops::oops:..hehe, leikittiin isin kanssa, johon isi kommentoi että no ei me kyllä enää..:angry4
 
Määpä kysäsen mustaleski, jos se vaan on osallistujille ok niin totta kai laitan infoa, mulle sopii ihan hyvin :)
 
Mulla kans varsinkin eilen tuli kovin harjoitussuppareita. Ei tosiaan kipeitä sinällään, mutta just kramppi päällä ja esikko vaan lisäsi vettä myllyyn ja painoi menemään kovempaa. Ja täällä kanssa painoa tullut JÄRJETTÖMÄSTI. Oli tullut rv 17 neuvolasta rv 23 neuvolaan yli 5 kg! Toki neuvola oli ip ja olin ihan turvoksissa, mutta silti varmaan ihan tullut tavaraakin se 4 kg. Ja mitenkään ihmeemmin mässäillyt, tuntuu vaan et töissä on jatkuva nälkä ja tulee varmaan naposteltua liikaa. Pitää alkaa tsemppaamaan sen kanssa ettei tilanne ihan karkaa käsistä... Viimeksi tuli koko raskaudessa aikalailla sen 12 kg ja siitäkin iso osa oli kyllä ihan turvotusta. Hohhoijaa. Mutta itsestähän tää painonnousukin olisi kiinni, kun jaksais vaan vähän enempi tsemppailla sen kanssa.

Kukaan kiinnostunut kuukauden herkkulakosta? Vois ryhmäpaine tehdä mulle hyvää =)
 
Mustaleski ja tietysti muutkin jotka ei ryhmässä ole, vastaus oli hyvin selkeä: Tottakai mukaan vaan tervetuloa :) Eli olemme sopineet miitin Jumboon klo 14.00 15.3.2014, tarkempaa paikkaa ei olla vielä sovittu, mutta jumboon syömään tahi kahvittelemaan. Eli kaikki kynnelle kykenevät ovat tervetulleita ja multa saa sit heti kun kohtaamispaikka on sovittu, tarkempaa infoa siitä ja päivitän tännekin. Isommat lapset ovat tervetulleet mukaan myös.
 
Suspaus: Kuulostaa kyllä ihan hyvältä idealta tuo herkkulakko! Mua vähän pelottaa, että jos jatkan tähän malliin, niin sitten se paino alkaakin rytinällä nousta. Nyt kun ei vielä dramaattista muutosta ole painossa näkynyt, niin olen jotenkin tuudittautunut siihen että enhän mä mihinkään liho ja oon aika surutta syönyt karkkia (tai aina huonon omantunnon siivittämänä, mutta syönyt olen kuitenkin). Päivät menee tosi hyvin ja terveellisesti, mutta illalla tv:n ääressä iskee herkkuhampaan kolotus. Opittu, huono tapa, joka pitäisi jättää vain viikonlopulle ja silloinkin mieluiten vaan lauantai-illalle.
 
Täällä on myös yksi kuherruskuukaudesta kateellinen. Hiljaista on siis meilläkin ollut sillä saralla, onneksi kuitenkin muuta läheisyyttä riittää. Eikä paljon lisännyt seksimotivaatiota, kun viime yhdynnän jälkeen valkovuoto meni tumman keltaiseksi/vähän vihertäväksi. Soitin siitä sitten neuvolaan ja sieltä sanoivat, että yhdyntä voi järkyttää bakteeritasapainoa ja neuvoivat käyttämään maitohappobakteeria, jolla tilanne onneksi korjaantuikin muutamassa päivässä. Mutta ehkä se pitää vain hyväksyä, että tämä vaihe elämästä ei ole sitä seksuaalisesti aktiivisinta aikaa...
 
Täälläkin yks innokas karkkilakkoon. Paino noussut jo huisit reilu 10 kiloa alusta. Ja viikkoja kuitenkin vasta 23 ja risat. Neuvolatäti sano että saattaahan se olla turvotustakin mutta silti tullu tuplaten se mitä suositellaan olevan tässä vaiheessa. Silti en vaan ole pystyny luopumaan karkeista. Mää en muuta mietikään kun että mitäs hyvää sitä seuraavaks sais. Mulla vaan täytyis alkaa koko loppu raskauden karkkilakko. Tai siis ainakin pitää herkkupäivä vaan kerran viikossa. Tää pikavauhtia tuleva paino ärsyttää suunnattomasti. Niin ja alun alkaenkin paino oli just ja just siellä lievän ylipainon puolella. Aina keikkunu normaalin ja ylipainon rajoilla.
 
Samat ajatukset Lara88 täälläkin, mitähän hyvää tänään söis... :D
 
Mua ärsyttää ne jotka kertovat kauheita kauhutarinoita synnytyksestä! Etenkin kun on ite raskaana!!! Mulla on ollut ihan mielettömän hyvä ensimmäinen synnytys, enkä mä edes tiennyt et sellainen kokemus on mahdollinen kun kukaan ei kerro jos asiat sujuu! Vasta ne kamalat tarinat päästetään ilmoille ja tehdään siitä synnytyksestä hirmuinen peikko jokaiselle. Mies onkin sanonut, et se tuntuu olevan sama kuin miesten armeijatarinat, vertaillaan kenellä on ollut kaikkein kamalinta ja se kuka on joutunut kestään eniten on "voittaja" ja niinhän se valitettavasti vähän tuntuu meillä naisilla olevan.. Mut siis jokaiselle tiedoksi, et siitä voi jäädä oikeasti hyvä mieli :) Mä olin jo takaisin osastolle palatessani sitä mieltä, et se oli positiivinen kokemus ja synnytyksestä ei ollut kuin pari tuntia ja tikitkin oli paikallaan..
 
Mulla myös hyvin mukava synnytyskokemus esikoisesta.. Oon kyllä kuullu paljo synnytyskertomuksia, sekä parempia et huonompia, ja ollu synnärillä harjottelussa mut hyvin avoimin mielin lähin synnyttämään, en pelänny tai mitään ja toinen samanlainen kelpais :)
Ja ite oli esikoista odottaessa kkn karkkilakossa, ei se tainnu kovin paha olla, oltiin vaan miehen, veljen, veljenvaimon ja äitin kaa huvinvuoksi :)
 
mullakin oli ihana eka synnytys, oisin voinu toisenki synnyttää heti perään :) nyt vähän jännittää voiko edelliskerrasta parantaa vai tuleeko huonompi kokemus...toivoisin et saisin toisenkin ihanan ja nopean synnytyksen!
 
Mulla oli sillon ku odotin esikoista kauhee pelko synnytystä kohtaan, pelkäsin ettei mua uskota siin vaiheessa kun muhun sattuu niin paljon et tartten lääkettä. Tää juontaa juurensa siihen et mulla on aiemmin elämässä todella huonoja kokemuksia kivun hoidosta useempaan otteeseen, niin et mua ei ole uskottu ja oon joutunu ihan tosissaan kärsimään koviakin tuskia. Kävin pelkopolilla sillon ja isoimman avun sain kun kuuluin mammaryhmään, jossa oli samaan aikaan synnyttäviä, sekin oli täältä vausta lähtöisin Siellä kuulin rehellisiä kokemuksia synnytyksistä ja kivunhoidosta jne. Paljon vaikutti myös se että pelkopolilla tehtiin mun kanssa selkeä suunnitelma siitä milalista lievitystä haluan ja missä vaiheessa jne. Mulla mieli muuttui siitä kauhunsekaisesta paniikista siihen että olen valmis yrittämään ja haluan synnyttää alakautta. Laitokselle kun mentiin niin melkein ekoja asioita mitä kysyttiin oli joko haluat epiduralin vai haluatko jotain lievempää vielä, eli mua kuunneltiin, mikä oli äärimmäisen tärkeää ja eheyttävää verrattuna aiemman elämän kipukokemuskiin. Pärjäsinkin ihmeen kauan kaasulla ja akupunktiolla ja ihmettelin itsekin, yllätyin.

Nyt synnytys pelottaa sen takia et ensimmäinen synnytys päättyi hätäsektioon. Kun mulle lisättiin epiduralia toisen kerran, lapselta katosi sykkeet ja sit mentiin juosten leikkuriin. Hätäsektioon vaikutti myös että musta tuli paljon ja suuria hyytymiä ja epäiltiin istukan irronneen ennenaikojaan ja lapsivesi haisi pahalle. Kyllä siinä vaiheessa kun ilmotettiin et nyt mennään päälimmäinen tunne oli helpotus ja ajatus et tää on ohi ihan just. Nyt sit kelailen et uskallanko ottaa koko pirun epiduralia ja jos en ota niin miten hitossa tuun siitä selviämään.
 
Kantsii obecca käyä taas pelkopolilla keskustelemassa tosta et onko se epiduraali mitenkää vaikuttanu tohon mitä tapahtu ja onko mitää riskii et se uusiutus seuraavassa synnytyksessä..
Mulla suurin pelko tässä synnytyksessä on se et ponnistusvaihe ois kivulias ku esikoisesta se oli kivuton. Oli sen verran nopee et spinaali vaikutti ponnistusvaiheen yliki :) Eikä muutenkaa elämää suurempaa kipua ollu..
 
Mä oon ymmärtäny et se vauvan voinnin huonontuminen johtui nimenomaan tosta epiduralista, koska sen laittamisen jälkeen vauvalta läks sykkeet, leikkurissa vauvan syke oli 66. Vauva oli myöskin tosi pienikokoinen vaikka oli täysaikainen, kokoon vaikutti se myrkytys joka oli kans.
 
Mullaki vauvan sykkeet välillä katos ja kätilö ehti jo hälyyttää lisäapua mut käski sit mun ponnistella ja ne sit korjautuki ku vauva vaan laskeutu ja lyhyen napanuoran takia joutu vähän ahdinkoon.. Mut korjautu onneks ne sykkeet ja lopusynnytys meni hyvin. Itehän olin ab-tipassa ku lapsivettä oli tihkunu edellispäivänä.
 
Odecca, tsemppiä tulevaan synnytykseen sullekin!
Itse oon saanut ison avun kohdunkaulan puudutuksesta-se vei viime kerralla kivun niin että nukahdin puoli tuntia ennen ponnistamista, joka kerralla ei ihan niin tehokas ollut, mutta merkittävä apu silti niihin kivun "kärkiin"!
mä en enää halua piikkejä selkärankaan, ellei nyt sitten tilanne tosissaan sitä vaadi-jonkinsortin avoimuus sillekin siis säilyy.
Multa kysyttiin viimeksikin että haluanko jotain lievitystä kipuun ja kun ilmoitin ettei piikkejä selkään, oli onneksi muitakin apuja tarjolla. Yritän olla miettimättä liian tarkaan mitä haluan ja mitä en, ettei jää sitten pettymyksenä mieleen kun ei niin tai näin ollutkaan. uudelleensynnyttäjänä oon kokenut että ovat kunnioittaneet erittäin hyvin omia tuntemuksia-painostusta mihinkään suuntaan en ole kokenut.
 
Meillä ei salissa saatu ollenkaan niitä sykkeitä enään kuulumaan sillon mun piti vääntää itteeni vaikka millasiin asentoihin ja ei mitään vaikutusta ja kun vauvalle ei saanut laittaa sitä pinniä päähän niin sen vointia ei voinut seurata sitä kautta, piti luottaa niihin sykkeisiin ja kun niitä ei enää kuulunut. Mulla on sairaus joka tekee synnytyksestä sen verran erilaisen normaaliin verrattuna et multa ei saa puhkaista kalvoja, ei leikata välilihaa ja tosiaan sitä pinniä ei saa laittaa lapsen päähän, noissa kaikissa toimenpiteissä on riski et vauva sairastuu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top