Helmikuun höpöttelyt

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsuma*
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä ainaki luen kyllä täällä päivittäin, vaikkei itelläni hirveesti asiaa olekkaan :D fb:ssä tuntuu et viestit häviää sinne paljouteensa, tää foorumi on mukavan selkeä.
 
Mä pyörin aika paljon FB:n pienessä, suljetussa ryhmässä, se kun on koneella koko ajan auki :) Käyn kuitenkin kurkkimassa aina näitäkin keskusteluja silloin tällöin ja toivonkin, että täällä meno jatkuu hyvänä myös.

Kerroin viime viikolla ultraketjussa meidän minityypin huonoista ultrauutisista (pää oli siis kaksi viikkoa kehityksestä jäljessä). Jouduttiin perjantaina sikiötutkimuksiin. Tutkittiin rakenteet perusteellisesti uudelleen, vertailtiin kasvukäyriä ja perinnöllisyyslääkäri mittasi mun ja miehen päät. Nyt näyttää onneksi siltä, että lapselle olisi tulossa vain samanlainen pieni pää kuin mulle. Mun päähän on ihan nuppineula, on mitoiltaan aivan alakäyrillä :)

Säikäytti todella... Ja koskaanhan ei voi olla mistään täysin varma, lapsella voi edelleen olla down, trisomia tai jotain muuta. Otimme kuitenkin riskin, emmekä halunneet otattaa lapsivesipunktiota. Siinäkin toimenpiteessä on pieni keskenmenon vaara, eikä lääkäri oikeastaan nähnyt toimenpiteelle tarvetta, kun tosiaan kaikki muut mitat ja rakenteet olivat täysin kunnossa (yleensä kehitysvammaisilla sikiöillä kaiketi heittää muutkin mitat, on sydänvikaa jne). Meidän pikkuisella oli kuitenkin reisi- ja käsivarsiluut jopa kehityksestä hieman edellä. Mutta näillä näkymin meille olisi tulossa siis pitkä, hoikka ja siro tyttö <3

Kontrolliultra on maaliskuun lopulla. Sitä odotellessa...
 
Onnea mustaleski hyvistä kuulumisista, toivotaan että kaikki todellakin on parhain päin!

Tosiaan tuntuu, ettei täällä enää käy kuin me muutamat ihmiset juttelemassa. Harmi, mutta minkäs tekee. :( Kun vertaa tuohon kesäkuulaisten listaan lasketuista ajoista, täältä on varmaan kadonnut 95 % ilmottautuneista.
 
Mahtava uutinen mustaleski! äitiinsä tullut neiti siis kasvamassa:)! Olisin kyllä tehnyt ihan saman päätöksen punktiosta, sen aiheuttama riski on kuitenkin suurempi kun itse poikkeavuusriski.
riskejä on elämä täynnä (ilman itseaiheutettujakin riskejä:rolleyes:), niiden kanssa vaan elettävä!
 
Mieki oon lueskellu näitä keskusteluja, ja joskus kuhan millon koneella oon ni myös kommentoinukki jotenki. :)Puhelimella aika outo, ku en ees pääse sisälle tällä tunnuksella(sovellukseen). :o Jos sais tänään oltua sen verran nörtti ja yrittäs kovasti ni pääsis kunnolla kirjottelemaan. :)
 
Mää oon kahessa eri kesäkuisten ryhmässä fb:ssä, mutta kyllä mää tääläki käyn päivittäin ainaki lukemassa uudet uutiset. :) Jotenki tää on nii uutta ja hienoa aikaa, että mielenkiinnolla lukee muiden kuulumisia ja kommentoi sitten kun on enemmän tai vähemmän kommentoitavaa :D
 
Nyt on kelan tuet haettu ja aloitan äitiysloman 50 päivää ennen laskettua aikaa. Äitiyspakkausta en vielä hakenut kun ois varmaan tullu sama kuin esikoisestakin. Luultavasti otan avustuksen rahana :). Huii ens viikolla alkaa viikonlopputyöt! Tuntuu tosi oudolta palata töihin alle kahdeksi kuukaudeksi äitiyslomien välissä, mutta ei se mitään kun lisätulot on kuitenkin tarpeen :). Mä en oo uudelle tulokkaalle hankkinut vielä mitään. Hankintalistalla on ainakin tuplarattaat, pinnasänky, tutteja ja tuttipulloja sekä paaljon vaatetta! Esikoisen vaatteet ovat lähes kaikki vaaleanpunaisia ja paljon mekkoja, jotka eivät välttämättä pojalle sovi :D.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Ai niin, se äitiysraha yms! Hmph, tällä tahdilla unohdan hakea kokonaan! :grin No, josko vaikka tänään tai viimestään huomenna yrittäisin saada aikaiseksi...

Mäkin sain viime viikonloppuna katottua osan esikoisen vauva-ajan vaatteista läpi, ja vaikuttaa siltä että ainakin kokoa 62 tuntuu jo olevan tarpeeksi. Ja juuri sitä kokoahan olen alesta/kirpparilta ostellut tälle tulevalle vauvalle... No, sitä mukaa kun saan kaikki vaatteet läpikäytyä, pitää tehdä tilannekatsaus tarvitaanko vielä jotain. :)

Ja koska me ei tosiaan haluttu tietää sitä sukupuolta ennakkoon, vahvasta poikaveikkauksestani huolimatta jätän vielä kaikki "tyttövaatteetkin" kaapin pohjalle, joskaan en pese niitä vielä. Sitten jos tuleekin tyttö, niin voi kaivaa nekin esille.

Tarkoitus on kyllä joskus vauvan syntymän jälkeen alkaa viemään kirpparille tavaroita myyntiin. Ainakin jos tulee poika, niin esikoistytön vanhoja vaatteita voi myydä pois. Meillä meinaan koko ajan vahvistuu se päätös, että lapsiluku saa jäädä tähän kahteen. :)
 
Juu meilläkin ollaan sitä mieltä, että kaksi riittää :). Toisaalta viime vuonna tähän aikaan olin sitä mieltä, että yksi riittää enkä jaksa enää olla raskaana hmm :D.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Ne on just ne muuttuvat tuntemukset tässä lapsilukuasiassa.. mies oli ensin tyytyväinen kahteen, sitten yllättäen alkaneen raskauden keskenmenon jälkeen olikin kova tarve molemmilla saada se kolmaslapsi..jne..nyt oletin alkuun että no viis on kyllä jo tosi sopiva(kun se neljäkin tuntui jo sopivalta), mutta mieli muuttuu..pidän luvun avoinna!:grin
iltatähden(-tien) mahdollisuus ..o_O kun ne on kaikki niin mahtavia ihmeitä, uudet kehittyvät ihmisalut!
 
No joo, meillä on "aina" ollut ajatuksena 2 lasta, mutta ensimmäisen jälkeen mies olisi hyvin voinut tyytyä yhteenkin. :grin Joten olen melko varma, että 2 on se luku mihin jäädään. Ja nautitaan sitten siitä kun nämä kasvaa.

Mutta piruuttani olen kyllä miestä välillä pelotellut, että entäs jos se iltatähtikuume tuleekin jossain vaiheessa... En usko että nii käy, mutta pakko vähän kiusata. :p
 
Iltatähtikuume vaikuttaisi kuitenkin olevan varsin yleinen "vaiva"..:p
 
"Lapsiluku" tuntuu vähän itselle vieraalta käsitteeltä - ehkä koska ei ollut ajatuksena tätä ensimmäistäkään hommata/saada :)

Mutta siis tuntuu hassulta päättää etukäteen, tai edes keskenkaiken, kuinka paljon perheessä on/voi olla lapsia. Toki ymmärrän sen siitä näkökulmasta, että joku on saattanut aina tietää haluavansa ison perheen, tai jossain tilanteessa voidaan taloudellisesti miettiä onko lapsiin varaa. Mutta jotenkin vaan termi 'lapsiluku' on niin virallinen ja tieteellisen tarkka, ettei se meinaa istua suuhun :grin

Itsellä tosiaan "lapsiluku" on ollut aina se 0, mutta nyt ehkä kuitenkin sitten 1. Ja varmaankin siihen jää - ehkä ja todennäköisesti.
 
Miekkää en oo vielä hankkinu mittään tulevalle pienokaiselle. Esikoisen kaikki 50-62cm vaatteet on tallessa, mutta jos tulokas onki poika ni joutuu kyllä mekot sun muut tyttömäiset karsimaan pois. :D On ollukki koko ajan semmonen päällä, ettei ennen rakenneultraa osta mitään. Kuhan tiettää, että kaikki on hyvin ja mahollisesti sukupuolenki, ni ruppeis sitte hommaamaan.

Tuohon lapsilukuun, mie oon kyllä aina halunnu enemmän, kun yhen lapsen. Liekkö tullu siitä, kun itsellä on 4 sisarusta, niin haluaa sitten omallekkin lapselle ainakin yhen siskon/veljen. Onhan siitä sitten ainaki tulevaisuudessa tuki ja turva, mikäli vaan on läheiset välit. :)
Miullahan ei tällä hetkellä oo miestä, yh-äiti oon ollu esikoisen vauva-ajasta asti, ja taas kävi näin. Ei vaan vissiin satu nää miun mies- ja isäehokkaat hyviks.. Ennemmin sitä yksin, kun väkisin jonkun kanssa yrittää, vaikka ei yhtään nappais.

Tämmöstä tarinointia täältä :D
 
Mä olin etukäteen "päättänyt adoptoida lapsen", en ikinä haaveillut synnyttäväni(tai edes kuvitellut voivani saada) yhtään- mutta tää homma vei mut mennessään kun ensimmäisestä vauva-ajasta oli selvinnyt! on käsittämättömän hienoa seurata noiden ihmeiden kasvua yhdessä ja erikseen, niin erilaisia ja silti toisilleenkin tärkeitä.
Neuvolatäti sanoi ihanasti kun vähän häpeillen otin yhteyttä alkuraskaudesta, että tietää monta jotka harmittelevat niitä syntymättömiä lapsia kun ikä /elämäntilanne tullut esteeksi, mutta ei yhtään joka katuu yhtään saatua lasta.. sillä mennään:).
Hattua nostan sulle jenni että yksin selviät lapsiperheen vastuusta, toivotaan että sopiva mieskin vielä vastaan tulee!
 
minäki käyn täällä päivittäin, vaikka en aina kommentoikkaan :) mä varasin pöydän kirppikselle toukokuussa josko sais ylimäärästä tavaraa ja vaatteita pois nurkista pyörimästä :) ...ja jos vaikka vauvallekin jotain löytyis :P
 
Mua kanssa harmittaa, kun on niin hiljentynyt täällä (tosin nyt helmikuun keskustelu on ollut mukavan vilkasta :) ). En ole missään facebook-ryhmissä, kun mieluummin kirjoittelen nimimerkin takana kasvottomana. Sitä paitsi on harmillista, että toisille tämä palsta tuntuu olevan vain ponnahduslauta (tai miksi sitä nyt sanoisi) facebookiin. Miksei sitten saman tien etsi suoraan facebookista muita raskaana olevia... Kun tämä on nimenomaan KESKUSTELUpalsta, niin en tajua miksi pitää lähteä tätä kautta muualle keskustelemaan ventovieraiden kanssa. Että toukokuisissa minäkin välillä käyn kuokkimassa, toivottavasti he eivät siellä pahastu "ulkopuolisista" ajatuksenvaihtajista.
 
Tsemppistä Jennille! Mä oon kans miettinyt et otan kirppispöydän huhtikuulle, sit kun oon jäänyt kotikissaksi. Nyt oon jo aika paljon myynyt fb-kirpuilla, mutta siellä jaksa mitään parin euron bodeja myydä. Ei oo vaivan arvoista sit sen kuvailun ja postittelun kanssa. Vien sit osan ihan live-kirpulle omien vaatteiden kanssa.
 
Olipas kiva lukkee tsemppejä ja hatunnostoja. :)kiitos! Eiköhän tästä selviä, ku esikoinen onneks jo 4v, ellei ala hyvin mustasukkaseks vauvan synnyttyy. Tähän asti hyvin kyselly kaikkea ja innoissaan ei malttas oottaa että syntyy. Oishan se kiva vielä joskus kokea se toinenki puoli, että vois iloita raskaudesta ja vauvan tulosta miehen kanssa. Asenne ratkassee ja sillä asenteella elän, että päivä kerrallaan ajan kanssa :)ja onneks on tukiverkostoa!
Vois itekki lähtee kiertelemmään kirppiksiä, jos löytys hyvää tavaraa käytettynä. Ja oon kans samaa mieltä nuista fb:n ryhmistä, miks pitää ruveta ensin täällä kirjottelemaan ja sitte lopettaa ku seinään. No, kaikki tyylillään :)
 
minä tykkään tästä foorumista enemmän,vaikka yhessä fb-ryhmässä oonkin.tätä on niin paljo helpompi seurata kun sitä ryhmää,huomattavasti selkeempi jne :)

huomenna olis ittellä vihdoin se kela-neuvola.jotenkin ei hotsittas kun vihaan kaikkia paperintäyttöhommia :p:grin

...mä en ny tiä kuulusko tää tonne oireetvaivattunteet-ketjuun paremmin mut laitanpa ny tänne kun tässä valmiiks kirjottelen....siis että mä suren mun onnetonta seksielämää :sad001 sen lisäks että tässä mitään parisuhdejuttuja oo muutenkaan kauheesti ollu, niin mä en niinkun tiä miten mä pääsen tästä yli,että siitä hommasta ei vaan tuu multa ny yhtään mitään.tarvisin varmaan jonkun neljän tunnin intensiivisen tantraseksisession tai paremminkin viikonlopun,ainakin semmonen perus "nopeesti ennen nukkuunmenoo" on täysin tuhoontuomittu yritys o_O siis voi että turhauttaa!!!mikään ei tunnu miltään ja mä en vaan pysty keskittyyn yhtään,kun ensin on tissit kipeet ja siitä pitää ehkä sanoo,sitten jos silittää mahaa se ahdistaa (koska ryhävalasolo),sitten saattaa jo supistaa ja pahimpana kaikista jos vauva liikkuu,se on heippahei viimesillekin fiiliksen rippeille sitten :confused: ja sitten kun stressaa asialla ja aattelee et "ei tästä kuitenkaan tuu mitään" niin eipä tule ei,,,ja tietää että se vaatis nyt molemmilta niin paljo enemmän kun vartti ja valmista, niin ettei kehtaa toiselta ees sitä pyytää sitten...alan olla kireellä kun viulunkieli.kivakiittihei. :mad:
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top