Heipä hei!
Aikaa on mennyt viimeisestä kirjoituksesta, taikka siitä kun olen käynyt lukemassa mitään.. Olen ollut aivan uuvuksissa ja elämä tuntunut jotenkin kamalan hektiseltä.
Meillä kuitenkin kaikki hyvin, ei siis mitään suuria suruja jne.. Juho reipastuu päivä päivältä ja tänään juuri laitettiin lähipiirille kutsua 1-vee synttäreille!! Kamalaa kun aika mennyt niin nopeaan. Itselläni on jotenkin kovasti pyörinyt mielessä koko raskausaika ja tämä vauva vuosi.. Nyt kai uuvahdan tai jotain, mielessä ne pyörii kovasti.. Koko raskausaikakin kun oli melko rankkaa ja vauva-arki Juhon kanssa ei ole helppoa ollut, sillä Juho on ollut aikamoisen vaativa vauva, silent refluksi kun vaivannut.. Vieläkin lääkitys on siihen päällä. Juho heräilee yössä 2-5 kertaa edelleen, eli ei ihme että väsynyt olen. Lisäksi kaikessa tässä on kovaa luopumista myös, kun meidän lapset oli tässä, lisää ei uskalla tehdä.. Jotenkin hirveä paikka itselleni, kun valinnan mahdollisuus viety.. Kuitenkin olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen kahdesta terveestä, ihanasta, rakkaasta pojastani..
Tämä vuosi meni aivan liian nopeaan, nyt olen vuosilomalla, 7. Tammikuuta on töihin meno edessä. Mies jää lomalle joulusta ja tammikuun on isyyslomalla. Pojat aloittaa hoidon helmikuun alusta. Juhon piti päästä perhepäivähoitoon ja ihana hoitaja oli tiedossa, mutta sitten hän irtisanoutui, joten juhokin joutuu päiväkotiin ja se on mulle kamalan kova paikka..
Tässä välillä olen kovasti Juhon liikkumisesta ollut huolissani, kun ikätoverit ovat kontanneet ja ryömineet pitkään. Juho alkoi ryömimään vasta 10 kuukautisena. Sitten hän keksi pepullaan liikkumisen, niinpä Juho liikkuu pepullaan hilaten :D neuvolassakin vakuutettiin että Juhon kehityksessä ei ole mitään häikkää, vaan on tosi jäntevä mies. Juho kun ei vaan mahallaan ole halunnut ollut tuon refluksin takia. Herra haluaisi vain seistä ja kävellä. Seisoo välillä itsekseen ilman tukea huomaamattaan :) tukea vasten nousee ylös aina välillä ja koko ajan treenaa sitä. Taaperokärryllä otetaan muutamia askeleita, herra vaan kun meinaa päästää irti ja lähteä vaan kävelemään :D yleisesti Juho aurinkoinen poika, äidin perään tosin kyllä kovasti. Jos olen paikalla, kitistään heti äidille, mutta ilman äitiä ei ole mitään ongelmia :D välillä vähän vierastetaan miehiä varsinkin. Juho osaa keikistellä ja esiintyä kovasti. Kellot on ihan maailman paras juttu! Onneksi mummilassa on kaksi vanhaa seinäkelloa ja niitä ihmetellään kovasti. Juho leikkii jo isoveikan perässä, esim. Lentää lentokoneella ja pärisee. Ihana kun pojilla on jo vähän yhteistä leikkiä..
Meillä töissä työala muuttaa väistötiloihin, nyt joulukuussa toiset pakkaa tavaroita ja tammikuussa aletaan sitten laittamaan paikkoja kuntoon. Itseäkin vähän stressaa tuo muutto ja jne. Kun en osaa olla huolehtimatta asiasta, toiset kun joutuu puurtamaan. Itse menen torstaiksi pakkaamaan omat tavarat ja auttamaan.
Mies piti kaksi ja puoli viikkoa marraskuussa lomaa ja käytiin koko perhe ruotsin risteilyllä. Kovasti innoissaan olivat lapset, varsinkin tuo 3-vuotias :) Juho pelkäsi pallomereä, uskalsi olla, jos minä istuin meressä, hän seisoi sylissäni ja piti yhtä palloa kädessään :D
Tässä tuntuu että on ollut niin monta rautaa tulessa, ei ole vaan jaksanut kaikkea tehdä. Sori kun olen ollut hiljaa. Ja tuntuipa mukavalta huomata, että teidän mielessä olen ollut