Kynnet, ne todellakin kasvavat hurjaa vauhtia. Tai ehkä ne kasvavat samaan tahtiin kuin aikuisillakin, mutta kun sormet ovat niin pikkuiset, näkyy kasvu nopeasti. Meillä mies leikkaa tytön kynnet kun imetän, silloin neiti on rauhallinen.
Käytiin mun perheen luona torstaista sunnuntaihin. Huh huh, mikä reissu! Tyttö oli aivan kummallinen, itkeskeli, oli levoton jne. Vain sylissä oli hyvä olla. Sunnuntaina hän oli jo aika ok, tosin silloinkin hyvin vakava tarkkailija, ei nauravainen ja aktiivinen oma itsensä. Johtuikohan ympäristön vaihdoksesta? Voiko noin pieni vauva reagoida sellaiseen? Toinen teoria on, että kun minä ja mies oltiin vähän hermot pinkeällä, niin vauva aisti sen ja reagoi siihen. Heti kun päästiin kotiin ja huokaistiin helpotuksesta, alkoi tyttökin selvästi vapautua jännityksestä. Tänä aamuna hän oli jo oma kultainen itsensä, iloinen ja reipas.
Vähän huolestuttaa, miten sujuu meidän Marokon reissu, jos tämä viikonlopun matka kotimaassakin oli niin hankalaa. Perjantaina pitäisi lähteä. Siinä on lapselle sitten ympäristönvaihdosta kerrakseen, kaikki hajut, äänet ja ihmiset on uusia. Ja äidin pinna on jo ajatuksesta kireällä, joten sekään tuskin auttaa. Pitäisi varmaan alkaa meditoida ja ajatella pelkästään positiivisia ja toiveikkaita asioita matkasta. (Pahimmat huolet reissun onnistumisesta ovat jo ohi ja tavallaan odotankin matkaa, mutta tämä tytön levottomuus nosti uusia huolia esiin.)
Tästä tytön matkakärttyisyydestä tuli mieleen lasten temperamentti. Joko teidän vauvoillanne se alkaa näkyä selvemmin? Meidän tyttö on perusluonteeltaan sellainen keskitien kulkija: ei mikään vauhdikas vilpertti, muttei passiivinen lötköttäjäkään. Meidän vaavi on hymyileväinen ja juttelevainen, muttei toisaalta mikään mahdoton papukaija. Uusien ihmisten kanssa hän on hieman varautunut ja ihmettelee aikansa, kunnes uskaltautuu hymyilemään. (Ilmeisesti myös ympäristön vaihdos hämmentää ja stressaa häntä hieman.)
Murusemme ei itke turhista, mutta toisaalta kun tarvetta ilmenee, itku alkaa pian ja vaativana - osaa siis pitää puolensa jo varhain!
Tyttö on yleensä helppo saada rauhoittumaan, paitsi joskus iltaisin, jos hän on yliväsynyt, nukahtaminen saattaa olla hankalaa. Hänellä on selkeä uni- ja päivärytmi, josta kuitenkin löytyy myös joustoa. Tyttö on iltavirkku ja aamun torkku, ihan kuten vanhempansakin [:D]. Tällaisia havaintoja olen lapsesta tehnyt. Mitä enemmän hän kasvaa, sitä enemmän hänestä oppii. [:)]