Heipparallaa!
Yppy perheineen on palannut Marokon reissulta! Mitäs kaikkea täällä onkaan tapahtunut? Foorumi ainakin on kokenut uudistuksen. Ja juttuakin on tainnut riittää? Eihän näitä ikinä ehdi lukea läpi, kun on niin paljon muutakin tehtävää, etenkin kun ollaan vasta palattu! Tehkäähän hyvät ihmiset tiivistelmää siitä, mitä kaikkea on tapahtunut!
Meillä meni reissu tosi hyvin, mun ennakkoluuloista huolimatta. Matkustaminen pienen lapsen kanssa oli mukavaa. Tyttö oli niin iloinen neiti, vain palatessa viimeisen laskun aikana itki korviaan.
Perillä Marokossa meitä odotti innokas ja iso perhe näkemään uuden jäsensä. Kotona oli aina lapsella sylittäjää ja nukuttajaa. Välillä tuntui, että saan hänet vain imetysten ja yön ajaksi. Alussa se tuntui vaikealta, lopussa nautin siitä, että sain itsekin puuhailla omiani, eikä aina tarvinut olla lasta viihdyttämässä.
Yhden flunssan ja räkätaudin sairastimme matkan aikana. Nenäfriidasta oli kyllä apua! Onneksi pahemmalta selvittiin.
Kulttuurieroja näkyi jonkin verran. Lapsen kylmettymistä pelättiin kamalasti, esim. ulkona häntä ei olisi saanut nukuttaa. Ja siellähän oli kylmimmilläänkin päivällä sellaiset 15 astetta... Selitäppä sit, että kotona partsilla nukuttaessa oli kylmimmillään jotain -10. :) Toinen kulttuuriero oli, että siellä lapsia kuljetettiin autossa sylissä, turvaistuimista ei tietoakaan. Mua vähän kummasteltiin, kun en suostunut lähtemään mihinkään ilman turvaistuina.
Mutta toisaalta maassa oli paljon lapsimyönteisempi kulttuuri kuin Suomessa. Varustelutaso oli surkea, mutta ainahan vaipan saattoi vaihtaa vaikkapa kaupan tiskillä, ja tarpeen tullen tarjottiin imetyspaikkaa esim. ravintolasta. Jokainen oli valmis pusuttelemaan ja sylittelemään lasta. Jos piti päästä kerrostalon 5. kerrokseen ilman hissiä, niin joku aina kantoi vaunut yläkertään! Ja tissi oli ratkaisu kaikkiin lapsen murheisiin :D Siellä äidit imettivät lapsiaan vastauksena joka kitinään. Silti meidän typymme oli paikallisia lapsia suurempi (vaikka nekin ovat pulskia). Joten kai mulla vaan on niin vahva maito? (Meillä on menossa vaatekoko 74, ja tyttö painaa varmaan 10 kg!!)
Nyt sitten pitäisi ladata koneelle sellaiset 1500 valokuvaa, kirjoittaa typyn vauvakirjaa jne. Täytyy sanoa, että reissu oli tosi rikastuttava ja tyttökin koki paljon sellaista, jota hänen kanssaan voi "muistella" sitten kun hän on isompi.
Ja jotta matkasta jäisi jotain puhuttavaa vielä pitkään vieraampienkin ihmisten kanssa, niin tyttö sai jotain hyvin epäsuomalaista, marokkolaistytöille taas tyypillistä: korvakorut! Katsotaan, millaisia reaktioita ne aiheuttavat: ihastusta, kummastusta vai peräti vihastusta?
Mutta onpahan ihana olla taas pimeässä ja kylmässä pohjolassa. Täällä se koti kuitenkin on, vaikka osa perheestä asuukin 5000 km päässä. Lähdemmekin tästä saunomaan :D