Heinäkuun keskustelut

M

Mansikkamaa

Satasella mukana keskusteluissa
Olen pitkästä aikaa palstalla. Monta viikkoa jäi väliin ja nyt olenkin kommentoinut aika lailla. Normaalisti tähän aikaan nukun sikeästi, mutta nyt lueskelen täällä kuulumisia - iloisia ja vähemmän iloisia asioita on taas tapahtunut.

Loma alkoi viime viikolla ja taaperomme lähti heti kävelemään. Hienoa - vähemmän nostelua raskaana olevalle äidille. Mieheni lähtee ulkomaille viideksi viikoksi ensi sunnuntaina, joten jään tänne yksin pyörittämään arkea.

Toivottavasti heinäkuu suosii ja vaikeat ajat olisivat toistaiseksi takanapäin. Saisimme kaikki rauhassa nauttia toisesta kolmanneksesta ennen sitä raskainta vaihetta.
 
Miehellä alko kahden viikon kesäloma ja nyt on yläkerrassa kovat remontit päällä, lattiamatot ylös, mie en siel ole koska siel on niin kamala vanhan liiman haju ja mitä kaikkea myrkkyi siel on käytetty. Löyty laudan ja levyn välistä 1953 vuoden helsingin sanomia et liimana on voitu käyttää ihan mitä vaa. :D Parempi pysyy pois ku haistella sitä. Esikoiseni sisko ja velipuoli on nyt tän ekan viikon meillä ja sitte mie pääsen rentoutumaa ystäväni luo illaksi. Ostetaa kaikkee hyvää ja saan vaan olla. 

Sokerirasituksee koitan varailla aikaa, mut jonot on taas niin pirun pitkiä... ärrrr... 
 
Se olisi tänään tasan 5kk laskettuun aikaan! :)

Mun miehellä ei ole kesälomaa ollenkaan, tosin ei sillä ole ollut kesälomia muinakaan kesinä. Jotenkin nyt vaan kaipaisin sitä, että saisi olla enemmän yhdessä ja tehdä perheenä kaikenlaista ja että saisin apua arkisinkin esikoisen hoidossa. Esikoisella on nyt sellainen vaihe, että haluaa vähän väliä syliin ja pois, syliin ja pois. Mulla tulee niitä inhottavia vihlaisuja vatsaan aina kun kumarrun ja nostan lasta, mutta en raaski olla ottamatta lasta syliin, kun tulee pienet kädet ojossa eteeni <3.

Nyt yritän olla tällä viikolla enää menemättä alennusostoksille, kun on tullut ihan liikaa ostettua sieltä äitiysvaatteita sekä vaatteita esikoiselle ja vauvalle. Sen sijaan voisin alkaa myymään tätä ylimääräistä tavaraa pois, mitä tursuaa joka kaapista.

Vajaa kolme viikkoa rakenneultraan, sitä odotellessa meneekin varmaan tämä heinäkuun alku. ;)
 
Täällä alotellaan kesäloman viettoa :) Miehellä onneksi samaan aikaan kans, niin ehtii yhdessä tehdä ja mennä. Meidän perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa, joten matkustelemaan ei voida niin vaan lähteä.. Ajateltiinki ottaa kesäloma ihan rennosti vaan, normaalisti ollaan käyty tekemässä reissu ulkomaille, mutta nyt se ei tunnu niin hyvältä idealta.. Ruokailut toisi ainakin omat haasteensa, kun noita ruokarajotteitakin on. Jospa menisi kesä leväten ja mahaa kasvatellen <3
Pieni kumpu on alavatsalle jo muodostunut ja tänään tosiaan oli neuvola ja siellä se vauvan sydän jumputti kovaa vauhtia, ja liikkeitäkin kuului :) Niin ihanan helpottunut olo!
Tänään ensimmäinen aamu pitkästä aikaa, kun ei tarvinnut oksentaa! Jospa se nyt rupee helpottamaan..

Oletteko kertoneet jo töissä ? Mä en ole vielä kertonut, mutta kai se jo näkyy kun kesälomalta töihin palaan 4 viikon päästä :) Joten silloin sitten viimeistään!

Minkälaisia kesäsuunnitelmia muilla ?  Ja näkyykö jo vauvamahaa ?
 
Oon kertony töissä jo muutama viikko sitten, ja toisaalta hyväki, ei tarvii ihan kaikkia töitä tehdä jotka vois olla vauvalle haitaks.. 
mut mä en tie yhtään mitä mä tekisin meijän vanhimman koiran kans, pitemmän aikaa se jo sieti tota keskimmäistä, mut nyt se on taas alkanu käymään sen päälle. toisaalta se vois tykätä enemmän ku pääsis jonku ainooks koiraks, mut sit taas meijän nuorin ei näemmä osaa olla kotona hiljaa jos on vaan keskimmäisen kans, tänäänki ku olin vanhimman kans mettäs ja tulin kotiin, ni ulos asti kuulu pennun huuto. sillon pentu on hiljaa jos kaikki kolme on keskenään tai pentu on vanhimman kans.. surettaa vaan kun ei tuo keskimmäinen voi yhtään rentoutua kun pelkää vanhinta. taas saa joka päivä yrittää ennakoida ton vanhimman käytöstä et sais vältettyä päälle käymiset, entä sit siinä vaihees ku en pysty enään isoo koiraa repiin irti toisen kimpusta :( mä en tie yhtään mitä tehdä.. toisaalta siitä ei viittis luopua, mut toisaalta se vois olla sen oman ja ton keskimmäisen kannalta paras ratkasu..
 
Onko wissen minkärotusia/ikäsiä/sukupuoleltaan olevia koiria? Nii ja miten se vanhin tulee toimee sen nuorimman kans ku kirjotit että nuorin on hiljaa ku vanhin on paikalla? :) Ihan mielenkiinnosta kysyn ku rakastan koiria ja meidän piti ottaa nyt keväällä/kesällä koira mut suunnitelmii tuli pien parin vuoden muutos että saadaa masuasukki ulos ja vähä vanhemmaksi. :)
 
narttuja kaikki, vanhin on 3,5v seropi, nuoremmat on 1v ja 3kk belgianpaimenkoiria.. nuorinta ei aluks kyl pitäny tulla, mut kasvattaja sai ylipuhuttua, ja yhdistelmäkin oli tosi hyvä.. nuoremman ja vanhemman välit on hyvät, ne voi syödä samas huonees ilman ärinöitä, toisinku vanhinta ja keskimmäistä ei ikinä vois pitää samas huonees jos on ruuat. nuorimmalle tuo ei oo koskaan suuttunu mistään.. vaikka nuorin leikkii suurimmaksi osaksi vain tuon keskimmäisen kanssa, niin silti se tuntuu kaipaavan enemmän tuota vanhinta..
 
Voisko olla jotain valtataistelua vanhimmalla ja keskimmäisellä? Ja eikö se keskimmäinen ole jo sukukypsä että jos molempien hormonit tekee sen känän niiden välille?((Ystävlläni on 4 koiraa, 2 urosta ja 2 narttua, nartut ottaa yhtee etenki sillo ku on juoksut.)) Jos toisen leikkauttais tai siis sterilois tai mitä se nyt oli. :D Ku jostain olen ymmärtäny et yleensä narttujen välillä saattaa olla herkemmin jotain känää ja samoin jos on pelkkiä uroksia niin valtataisteluja tulee.Kun taas jos on narttuja ja uroksia samassa porukassa.  
Tänää käytii mökillä ja isäni otti viime torstaina sakemannin pennun, ja oli kyllä oikein sydämenvalloittaja :) Kovasti odotan sitä päivää että saadaa se oma pötkylä meille. :) Toivottavasti teillä menee jotenkipäin hyvin toi koirien kanssa. Eihän se ole kiva jos vauva joutuu vahingossaki koirien rähinän keskelle. =/ 
Vielä mielenkiinnosta haluan kysyy että mitä rotuja siinä seropissa on? Ollaa ite mietitty myös seropi vaihtoehtoa kun otetaa koira sitte joskus. Jos rodut on sellasia sopivia siinä.. ;)
 
on hyökkiny ton päälle jo varmaan 8kk ennen ku keskimmäisellä oli ollu ees ekat juoksut, et en usko et mitenkään siihen liityvää,..
seropissa on sakemannia, rotikkaa ja jotain, mutta yksin ollessaan oli kyllä todella helppo, ei siis noista roduista voi heti tehdä johtopäätöstä, edelleenkin muuten on tottelevaisin..
 
Koiran rodullaha ei loppujen lopuks ole mitää merkitystä, mielenkiinnosta halusin vaa tietää :)
 
Mulle on tullut nyt ihan hassu olo, kun on alkanut liikkeitä tuntumaan. Tästä raskaudesta on tullut paljon todempi, ja ajatus siitä, että kohta meillä onkin kaksi lasta, on jotenkin tosi outo! Onko muilla uudelleensynnyttäjillä tämmöistä? Jotenkin esikoista odottaessa sitä vain odotti vauvaa ja kaikki oli niin ruusuista (ajatukset siis, itse raskaus oli fyysisesti tosi rankka) ja ajatteli, että kyllähän tästä selvitään ja kaikki menee hyvin. Nyt jotenkin tajuaa ihan eri tavalla, että ei se ole vain vauva, joka sieltä on tulossa, vaan ihan oikea uusi ihminen, jolla on omat ajatukset ja tunteet ja elämä! Jotenkin on alkanut oma osaaminen epäilyttämään. Tässä minä olen tuomassa uutta elämää maailmaan vaikka välillä tuntuu, etten niin hyvin osaa sitä ensimmäistäkään aina käsitellä.

Ehkä tää johtuu osin siitäkin, että esikoisella on tahtoikä alkanut, kaikkeen pitää sanoa "Ei!" ja kaikkea pitäisi saada tehdä eikä mitään totella... tahtojen taistelua varsinkin iltaisin ja tuntuu, etten tiedä miten reagoida. Mieli tekisi antaa periksi mutta samalla tiedän, että se ei kannata, ja sitten pistän pienelle vastaan vaikka oikeasti pahalta tuntuu olla tämmöinen kaiken hauskan kieltäjä (kun samalla on ajatuksissa, että "no, onko se nyt muka niiiiiiin paha ottaa jäätelöä iltapalaksi?" :D).

Oikeastaan koko raskaus mennyt ihan ohi tähän saakka, ei siihen ole ehtinyt paljoa keskittyä. Nytkin kun aamulla saa tytön vietyä päiväkotiin ja lähtee itse töihin, niin ei sitä edes muista olevansa raskaana! Sitten illalla kun sattuu katsomaan peiliin, niin melkein hätkähtää, että "oho, mikäs maha mulla oikeen on?!". En osaa tätä kunnolla selittää. Todella erilaista kuin esikoista odottaessa kuitenkin.
 
Vietettiin ihanaa lomaa perheen kanssa kylpylässä. Uitiin tosi paljon ja koko ajan oltiin muutenkin menossa. Raskaus on unohtunut ihan kokonaan. Liikkeitä en tunne enää yhtään. En ole kyllä yhtään ollut paikallaan, enkä asiaan keskittynytkään. Tuntuu jotenkin taas tosi epätodelliselta koko raskaus. Kohta jo lähestytään puoliväliä enkä vieläkään ole saanut kiinni tästä raskaudesta. Ehkä sitä koko ajan odottaa huonoja uutisia tai pelkää pahinta. Kaksi tervettä ihanaa lasta saaneena alkaa epäillä, voiko enää kolmannen kerran kaikki sujua hyvin. Mä pystyn vielä ihan hyvin käyttämään omaia farkkujakin. Välillä käytän mammahousuja, kun haluan ottaa oikein rennosti enkä tahdo mitään kiristyksiä mahalle. Pääsääntöisesti kuitenkin näytän vain lihoneelta ja omat vaatteet menevät hyvin päälle. Menis jo tää heinäkuu, että pääsis ultraan. Raskaus kyllä kovasti motivoi mua tekemään kaikki mahdolliset koulutyöt alta pois, jotta loppusyksystä voisin ottaa vähän rennommin. Mun pitäis siis valmistua näistä opinnoista samaan aikaan kun on laskettu aika. Nyt taas koulutöiden kimppuun.
 
Heips!

Onko teillä muilla tullut erityisiä mielitekoja ? Mun tekee kauheesti mieli sitruunaa, ja sitä on saatava syödä ainakin yksi kokonainen päivässä, ihan pelkästään vaikka telkkaria katsoessa :)
Herkkuja ei tee niinkään mieli, mikä on ihan positiivista. Salmiakkia tekee kyllä! Terkka sanoi sen himon ilmeisesti johtuvan matalasta verenpaineesta..
Rakenneultraan aikaa vielä kuukauden verran.. saa nähdä, alkaako tuntemaan liikkeitä ennen sitä :)
 
Pupsu: Minä myös unohtelen olevani raskaana. Kolmas tulossa ja muistan nuo tunteet toisen kohdalta. Ei sitä vain tajunnut. Ja nyt kolmannen kohdalla unohdan vielä pahemmin.

Ja ne pelot; ei musta ole tähän. Kolmas! Ei voi. En kykene. Taapero taapertaa ja tahtoo ja välillä huutaa niin, että isompi pitelee korviaan ja käskee vaientamaan nuoremman. Sitten mietin sitä skenaariota, kun  uusi tulokas huutaa ja keskimmäinen alkaa huutamaan ja iso jää ihan varjoon. Kuinka ihmeessä musta riittää kolmelle.

Yritän katsoa vielä kauemmas tulevaan - viiden vuoden päästä meillä on fantastisen ihanaa, kun on vain isoja lapsia! :)
 
Mansikkamaa: Mulla on kans toi sama ajatus "viiden vuoden päästä meillä on tosi kivaa ja helppoa" :D Sitä mä tolkutan itelleni koko ajan, kun meinaa usko loppua. Hoin jo esikoisen vauva-aikana, että "kohta meillä on taapero, kohta tää helpottaa" (meillä oli tosi rankka vauvavuosi), ja onhan se helpottanut monella tavalla, on vain uusia haasteita tullut tilalle. :) Vaan on se oma lapsi niin ihana ja toinenkin niin kovin toivottu! Silti luulen, että taitaa meillä jäädä lapsiluku kahteen.

Hei, mullakin on tehnyt sitruunaa mieli! Joka ilta sitä on pitänyt saada (ei nyt ihan koko sitruunaa kerralla, mutta viipale ainakin).
 
Mä taidan nyt elää tuossa viiden vuoden päästä meillä on helppoa tilassa. Muksut on isoja (4 ja 6) ja omatoimisia. Monet asiat sujuu tosi mutkattomasti esim. reissut, harrastukset, kauppakäynnit jne. Enää ei ole orjallista rytmiä päiväunista ja ruoka-ajoista, vaikka vieläkin pidämme kyllä päivärytmiä tärkeänä ja iltaisin lapset menevät nukkumaan ajoissa oli arki tai juhla. Miten sitten uusi vauva sekoittaa tämän nyt jo niin helpon kuvion. Mä itse kestän yövalvomiset varmasti paljon huonommin. Toisaalta isommat antaa päivään rytmiä ja vauvalle katseltavaa. Esikoisen äitinä saa ainakin tyytymättömän vauvan kanssa itse toimia viihdekeskuksena. Nyt sen puolen onneks hoitaa isommat. Aika tulee näyttämään miten kaikki sujuu, mutta voin kuvitella, että moni pitää meitä hulluina, kun vielä tähän helpottuneeseen tilanteeseen uus vauva tahdottiin.

Raskaus unohtuu päivän mittaan miltei kokonaan. Illalla sitä muistaa olevansa raskaana ja aamuisin, kun maha on niin kova ja iso. Lomasta nautitaan viimeisiä rippeitä ja sit ois kerättävä viimeiset työmotivaatiot. Olisin valmis jo löysäämään tahtia, mut pakko on jaksaa puristaa vielä työmaalla ja saada viimeiset opintosuoritukset kasaan. Se ois huomenna sitten rv 17 tasan. Kyllähän tämä aika tässä pikkuhiljaa matelee :)
 
Moikka moi!

Ompas ollut kurjat ilmat ainakin täällä pk-seudulla koko kesän melkeimpä. Vois melkein ottaa äkkilähdön miehen kanssa lämpimään näitä sateita ja ukkosia karkuun.

Muuten täällä voidaan suht koht hyvin. Tuntuu vaa että näin lomalla on tullut herkuteltua eli taitaa tulla neuvolassa enskerralla (ehkä) sanomista painosta >:). Jännittää mennä töihin takaisin koska tätä massua on lähes mahdotonta piilotella enään. Pomo tietää mutta muut eivät.

Rv 19+0 lähti käyntiin tänään. Pikkuinen möyrii masussa iltaisin niin kovin, että tämän mamman suurimmat huolet katoavat. Tiistaina mennään rakenneultraan, ja peukut pystyssä että kaikki on niin kuin pitää :) Just taisi pikkuinen aloittaa iltaisen möyrimisen niin käyn makuulleni nauttimaan niistä.

Toivottavasti kaikilla muilla on sujunut kesä-ja raskaus hyvin. Ja pikkuhiljaahan saamme tietää tuleeko sieltä tyttö(jä), poika (poikia) tai molemmat , jos vaan masuasukkimme suostuvat paikkoja vilauttamaan (;
 
Moikka!

Mä oonkin ollut vähän hiljaisempi näil palstoilla täs usean viikon ajan, kun tuntuu, et aika ei millään meinaa riittää. Mun mies kihlasi mut 7.7.2012 ja sen jälkeen tää kaikki aika onkin menny ihan rakkaudesta sekaisena ja kihlajaisia suunnitellessa :) Tuli myös varattua kirkko ja juhlapaikka ensi vuoden kesäksi, ihanaa! <3 Syksyn aikana oliskin tarkoitus suunnitella ja esivalmistella häitä mahdollisimman paljon, kun joulukuussa sitten saadaankin uusi pieni perheenjäsen :) <3

Liikkeitä on tuntunu nyt reilun viikon ajan (eka hento potku 17+3), on jotenkin niin ihanaa, kun pieni sielä ilmoittelee itsestään ;) Töissäkin olen välillä kuin naantalin aurinkoinen, kun pieni potkuttelee niin kovin siellä masussa.

Nyt vaivanani ovat olleet kaksi virtsatietulehdusta ja selkäkipu. Nuo tulehdukset oon saanu hoidettua Kefexin-kuureilla pois (sopii raskaana oleville), mut tota selkää tuntuu olevan niin vaikea venyttää millään lailla. Joudun töissäni nostelemaan pullolaatikoita, joten siinähän se on menny jumiutumaan. Sängyssä kyljeltä toiselle kääntyminen on tuskaa, sohvan pohjalta nousemisesta puhumattakaan. :S

Rakenneultra onkin sit varattu 24.7. eli ei enää montaa päivää! Toivottavasti pienellä olis kaikki hyvin <3 jospa sitä samalla näkis sitten, että kumpi sieltä on sit tulossa ;)

Meinaatteko ottaa selville sukupuolen ja aiotteko kertoa siitä muille?
 
Mä oon muutamille kertonut sukupuolesta, vaikka siis se on ihan kysymysmerkillä, tyttöä ultralääkäri oletti ja näki esikoisella 12. viikolla jo oikein, että poika tulee.. Meinaan silti jättää vaaleanpunaiset vaatteet toistaiseksi ostamatta, kerkeäähän niitä, jos tyttö tulee, ja pojan vaatteita on liiankin kanssa.
Mulla on nyt sit puoliväli koittanut, huhhuh! Ja kyllä töissä välillä huomaa, että vatsa on tiellä jo, kun paljon esim. joutuu kyykkimään ja auttelemaan mummoille ja papoille housuja ja sukkia jalkaan ym. Ja pahemmaksihan tämä vielä muuttuu, kun äitiyslomaan on vielä reilut 3kk. Muuten kaikki ok, verenpaineet pysyneet aisoissa. Toinen sokerirasitus tulossa 24. viikolta alkaen, sitä vähän jännään..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top