Sairastin kesäkuussa kun en ollut vielä raskaana, itse tauti ei ollut paha mutta vetämätön olo kesti aika pitkään ja yskä jäi pidemmäksi aikaa. Nykyäänkin hengästyn helposti ja joudun lenkillä pysähtelemään mutta taitaa johtua muista syistä tällä hetkellä
Voi kunpa pääsisit tuosta pelosta irti. Itsellänikin oli kova keskenmenon pelko aikaisemmilla viikolla ja jokainen oireen muutos tai puutos sai aikaa pelkoaallon. Pikkuhiljaa alkoi löytymään iloa ja aloin miettiä sitä niin, että oli se raskaus miten lyhyt tai pitkä tahansa, olen tässä ja nyt raskaana ja nautin siitä. Tästä puhuttiin myös jossain podcastissa, mutta harmikseni en muista mikä se niistä oli. Yritä puhua miehellesi tai ainakin kertoa, jos haluat hetkeksi vetäytyä omiin oloihin, pyrin siihen itsekin jotta hän ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Teidän yhteistä kannat sisälläsi. Jaksamista odotukseenItse olen tuolla maaliskuisten2021 salaisella puolella ja siellä on kyllä ollut hyvää ja kivaa keskustelua.
Nytkin koitan keräillä viestejä kasaan, mutta keskenmenon pelko vähän himmaa. Ehkä sitten, kun olen ensimmäisessä ultrassa käynyt, uskallan liittyä ryhmiin ja alkaa oikeasti miettiä, että se vauva tulee.
Tänään on 6+6 ja aiemmin kesken menneet menivät kesken 7+0 ja 7+1. Hirveä pelko ollut koko viikon ja lisäksi hirveä väsymys niin olen lähes viettänyt koko viikon peiton alla ja omissa oloissani. Mieskin jo eilen kyseli, että mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
