Heinäkuun höpinät

[Ang1]

Menimme myös namisiin maistraatissa ja siellä ei ollut ketään muuta kuin me, tuomari ja kaksi konttorisihteeriä todistamassa ja ottamassa kuvia <3 Aivan ihana tilaisuus, ihana tuomari ja ihanat muistot. Eihän se kestänyt kuin viitisen minuuttia mutta se oli riittävä ja kaunis tilaisuus.[:)]

Meillä kummiasia on hoidossa. Meillä taasen niin päin että kummatkin kaksi on mieheni puolelta. Mieheni paras ystävä ja mieheni sisko. Myös heillä kummallakin puolisot mutta ei silti koettu mitenkään kummalliseksi sitä että ei heitä puolisoita edes harkittu. Sen vaan tietää kenet haluaa lapsensa tukijoiksi.
Mieheni paras ystävä oli niiiiiiiiin ihana kun esitin hänelle asian näin : "Sinähän et Reijo (nimi muutettu[:D]) kuulu kirkkoon?" "En.." "Nooo, olisitko mitenkään valmis harkitsemaan sitä jossakin tapauksessa...?" Saman tien hän käänsi katseensa kysyvästi mahaani ja hymyili aurinkoisesti että jos nyt mitenkään käsitin oikein niin tottakai sellaisessa tapauksessa [:D] Näin tuli kerrottua että odotamme vauvaa ja että haluamme hänet kummiksi. [:)]

 

[meemi]

Me mennään naimisiin kirkossa, vaikka meille ei tulekaan paikalle muita miehen vanhempien ja mun isän lisäksi. Ensin meinattiin, ettei heitäkään kutsuta. Todistajia ei ole pakko ottaa mukaan, vaan henkilökunta voi toimia todistajina. Maistraatti tai kirkko huolehtiin aina, että tarvittavat todistajat ovat paikalla.

Joo, toivon todella, ettei se avokki ottaisi nokkiinsa... Mun mielestä hirmu kinkkisiä tilanteita. Yksi tuttava pariskunta juuri pyysi pelkästään avopariskunnan miestä kummiksi ja lopputulos oli se, että avopariskunta suuttui molemmat ja katkaisi välit kokonaan toiseen pariskuntaan. En toivoisi samaa, mutta en silti haluaisi ketään "pakon edessä" pyytää kummiksi...

Mulla on ihan järkyttävä olo. En millään nukahtanut viime yönä, eli olen valvonut koko yön. Olisi ollut töitä tänään, mutta ilmoitin olevani sairas. Ihan ku olis kauhee krapula tai jotain. hyvä, että pystyssä pysyy... Univaikseuksia mulla on ollut aiemminkin, mutta aiemmin on voinut ottaa lääkettä avuksi. Täytyy toivoa, että ens yönä nukun, muuten hajoaa pää...

 

[Ang1]

meemi mulla kävi ihan samoin, olin tänään töistä pois myös. Mä olen jatkuvasti kuin laivassa, koko ajan huojututtaa puolelta toiselle ja todella pelottaa ajatuskin töihin menosta. Minun työni kun on erittäin fyysistä ja todella kuumissa ja kosteissa oloissa olemista ja koko päivä jalkojen päällä.
Sain viikon sairaslomaa.
Tällä kertaa ihme kyllä ei ole yhtään huono omatunto kun on töistä pois, kun olen sen rakkaani takia. Yleensä kun on itse jostain keuhkoputkentulehduksen tms takia on ihan paska fiilis kun on töistä pois.. jännä kuinka äitiys jo tässä vaiheessa ihmistä muuttaa..

 

[meemi]

Ang1: Mulla on ihan sama juttu. Mikähän siinä onkin, että pitää potea huonoa omaatuntoa jos sairastaa kotona. Nyt en tosiaan voinut ajatellakaan töihinmenoa. Mua olis pelottanut pikkuisen takia. Myös mun mies meinasi jäädä pois töistä kun olin niin huonona, mutta "pakotin" sen lähtemään töihin. Mulla kanssa työ on fyysistä ja jatkuvaa jalkojen päällä oloa. Työasennot on myös tosi hankalia ja selkä huutaa usein tuskaa... Mulla onneksi tilannetta helpottaa se, että olen töissä vain osan viikkoa. Tämä olisi ollut ainoa työvuoro tällä viikolla.

Mulla on mennyt kaikki asiat täysin päin prinkkalaa tänään... ei mikään onnistu. Meinasi jopa toinen kissa päästä karkuteille, mutta sain onneksi kiinni viime hetkellä, tuhoten kyllä samalla meidän kasvimaan. :/ Joo, nyt mä ajattelin tsempata ja kävellä koiran kanssa ostamaan mansikoita. Koiran on pakko päästä ulos ja palkitsen itseni sitten mansikoilla. Toivottavasti siinä en onnistu töppäämään... [:D]

 

[Pääskynen]

Ääh, oon jo ihan sekasin teistä kaikista [:D] oliko useampia hääonnitteluja ansaitsevia?? ONNEA! Meillä on harkinnassa myös syksyllä vihkiytyä, se kun oli alunperin kihlautuessa mielessä, ei mitenkään liian vakavasti tosin.

Mekään ei siis kuuluta kirkkoon. Kummit kuitenkin varmaan lapselle nimetään, kummius merkitsee meille jotain ihan muuta kuin kristillisestä kasvatuksesta huolehtimista. Ollaanhan itsekin siviilikummeja. Niin muuten siihen liittyen Ang1, vaikka teidän "kummiehdokas" onkin valmis liittymään kirkkoon kummiuden vuoksi, niin sehän ei ole ollenkaan välttämätöntä. Siis siinä tapauksessa, että teillä on yksi tai kaksi (tai tosi monta [;)]) muuta kirkkoon kuuluvaa kummia mielessä. Mutta sitten kirkko tietty vaatii sen, jos muita kummeja ei ole. Jotkut papit voi olla myös tosi nihkeitä meistä siviilikummeista. Meillä kävi onneksi tuuri, että kummipoikamme ristivä pappi on tosi avomielinen ja antaa meidän osallistua tilaisuuteen ihan yhtä lailla. Meitä kummeja on siis yhteensä viisi, alunperin mekin oltiin jo harkitsemassa kirkkoon liittymistä, mutta sitten kun selvisi, että kummeja on enemmänkin niin ei sitten tarvinnutkaan. Meille parempi näin.

Ei mitään ihmeellistä täällä muuten. Napa on levinnyt. Ennen mun napa oli aika supussa, mutta nyt sillä on suu ihan ammollaan auki [:D] Toistaiseksi ei kuitenkaan ole kuulunut pikku vesselin ininää sieltä [;)]

 

[HipsuNen]

Huh hellettä!!
En valita, en tosiaankaan [:D] Mutta vois täällä huushollissa ainakin olla vähän viileämpää. Meillä paistaa ilta-aurinko suoraa jokaisesta ikkunasta ja illat on ollut viime aikoina aika tuskaa. Muuten kyllä olen nauttinut helteistä ja auringosta. Kun vaan jatkuis vielä pitkään. Omaan kesälomaan on vielä kaks viikkoa aikaa..
Tänään oli neuvola meillä. Viikkoja tasan 15. Sydänäänet kuunneltiin ensimmäistä kertaa. Oon toki ultrassa ne jo aiemminkin kuullut. Aivan ihanalta kuulosti [:)] Mulla on kuulemma istukka edessä joten sydänäänet saattavat vähän peittyä istukan veren kohinan alle ja vauvan liikkeet voi olla hankalampi tuntea. Voi kökkö!! No toisilla se ei kuulemma näin edes vaikuta. Pääkipu jatkuu, vaikka onkin Panadol-kuuri oikeen menossa. Ei auta mitään! Hirvittää kyllä, että miten käy, jos tämä kipu ei missään vaiheessa meinaakaan loppua tai helpottaa.. Alan olla siihen itse jo niin kypsä, että hermoja kiristää joka päivä ja töissä on melko hankalaa. Jos se lomalla helpottaa, niin sitten ainakin tiedän kivun johtuvan stressistä [;)] Paljon onnitteluja kaikille hääihmisille!! Mullakin menee jo sekaisin, että kuka on mennyt naimisiin ja kuka on menossa.. Ihanaa silti! Ois kyllä ihan hyvä idea mennä naimisiin ennen vauvan tuloa, niin ois ainakin kaikilla sama sukunimi.. Voipa olla, että meillä joudutaan kuitenkin venyttää vähän pidemmälle, kun on taloprojektikin meneillään, joka just ja just päättyy ennen laskettua aikaa [:D]

 

[meemi]

Tänään on jo vähän parempi olo kun sain nukuttua viime yönä edes muutaman tunnin. Silti on jotenkin tosi "raskas" ja uupunut olo. Syytän tällä hetkellä myös tätä tosi painostavaa, kuumaa ilmaa. Ainakin täällä Vantaalla tuntuu tosi painostavalta. Sisälämpötila on meillä vieläkin 25 ja sekään ei ole herkkua, mutta parempi verrattuna eiliseen 29 asteeseen.

Mä jo malttamattomana odotan jo perjantain neuvolaa. Päästään ensi kertaa kuuntelemaan pikkuisen sydänääniä. [:)] Se onkin sitten meidän toinen neuvolakäynti. Elokuun aikaa odotan vielä kuumeisemmin, koska silloin saadaan kuulemma KELA:n paperit. [:D]

 

[pinkkitimantti82]

Olenpa taas ihan pihalla joulukuun mammojen keskusteluista :) Täältä ei voi näköjään kauaa olla pois,kun on jo kerääntynyt paljon viestejä :) meillä on kans kuuma kotona sisälämpötila on juuri nyt 26,8 astetta yök! Ens yöstä voi tulla vaikea ja lapsetkin nukkuis viileessä paremmin. Tänään olin sokerirasituskokeessa. Ei ollu ollenkaan niin kamalaa kuin luulin. mut vastaanotti niin ihana työntekijä,joka huolehti kaikesta tosi hyvin. Tollasta palvelua kun sais useamminkin terveyskeskuksissa!Tänään on ollut jostain syystä tosi onnellinen olo. Ihan kuin olis uudestaan rakastunut tohon"laiskiaiseen" Pieni ero näköjään tekee hyvää. Olin siis pikkuvesselin kanssa mummolassa viikonlopun ja oli sitten parin päivän eron jälkeen aika kiva vastaanotto kotona <3
ONNEA kaikille naimisiin menneille :)

 

[Fantti82]

Täältä kans isot onnittelut kaikille naimisiin aikoville! [:)]
Eilen käytiin taas neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Kuultiin ekan kerran sydänäänet, ja voi jessus kun taas oli se typerä virne naamalla ja tippa linssissä [:D] Onneks olikin nyt toi nla, mä kun olin jo pari viikkoo kerinny miettii et onkohan mahas kaikki ok, kun liikkeitäkään ei vielä tunnu ni ei voi tietää.. Mut olihan sielä [:D] Tasanen sytkytys löyty pienen etsimisen jälkeen [:)] Hemoglobiini mul oli laskenu rautalääkityksestä huolimatta, oli nyt 108 kun ekas nlas 114. Sain uuden nestemäisen lääkkeen josta muutama mamma saanu avun, mut maistuu se sit NIIN pahalle että [:'(]

Meilläkin on jo melkein kummit selvillä, ollaan sitä mieltä et molempien siskot, ja sit parhaat kaverit. Nää mun puolen valinnat oli mulle itsestäänselvyyksiä, isäntä joutu vähän miettimään varsinkin sen toisen kummin kohdalla, sillä kun ei sellasta varsinaisesti "parasta kaverii" oikeen ole, mut hyvän valinnan teki silti[:)]
Eikä mulle tullu mieleenkään pyytää kaverin ukkoa kummiks vaan sen takii et hyö nyt sattuu oleen yhdes (Ihan jo senkin takii et sattuneista syistä myö ei meinata viikonlopuks mahtuu saman katon alle sen ukon kaa...), et saa sit nähä kuin käy heidän lapsen ristiäisis kun tää mun pyytämä kaveri pyys minut heidän lapsen sylikummiks [:D] Sylikummin on aika vaikee jäädä ristiäisistä pois [;)][:D]

 

[meemi]

Mun mammapää taas sekoilee tänään... Olin lähdössä kauppaan. Kuinka ollakaan paiskasin oven kiinni ja vasta sit tulin miettineeksi, että jos vaikka avaimet olisin ottanut... No, meillä ei ole mitään huoltoyhtiöitä avaamassa ovea, joten ei auttanut kuin lähteä kävelemään miehen työpaikalle (mies iltavuorossa). Siinä tuli kävelyä n. 6 km. Sen jälkeen kävelin kauppaan ja sitten vielä postiin. Sitten tulin kotiin, jossa koira jo odottaa lenkille pääsyä... No, ei auta - koira remmiin ja lenkille. Yhteensä kävelyä tuli siis reilusti yli 10 km paahtavassa helteessä. Mulla oli paita ja tukka litimärkänä hiestä kotiin päästessä. Tyhmyydestä tosiaan joskus joutuu kärsimään...

Silti meillä on ollut melko hyvä päivä tänään. Tuntuu vaan hankalalta saada juotua tarpeeksi. Raskaana ollessa pitäisi juoda paljon ja sitten vielä tuo helle lisää nestetarvetta melkoisesti. Vessassa saa juosta jatkuvasti. Raskausoireista olen huomannut mulla erityisesti tunteiden voimistumisen. Liikutun/herkistyn pienistäkin jutuista. Mies on välillä ymmällään mun itkeskellessä ja sit mä selitän, että toi vaan oli niin ihana juttu... [:D] Juu, ei varmaan ole miehen ihan helppoa ymmärtää...

 

[Pääskynen]

Oho, no tulipa päivän jos toisenkin liikunnat urheiltua [:D] Mulla vähän sama ongelma ton juomisen kanssa. Vessassa käyn about kerran tunnissa, tänään tuli käytyä päivällä varmaan useamminkin ku join joka tauolla kerrallaan puol litraa vettä. Nytkin päätä särkee ja johtuu varmaan osittain just liian vähästä juomisesta. Varsinkin ku rehkin pari tuntia tuolla ulkona kukkapenkin kimpussa. Mut nyt on hieno penkki [:)]

Mamma-aivot on täälläkin oikein vauhdissa. Tämä päivä oli etenkin todella tapahtumarikas, kaiken huippu taisi olla kuitenkin se kun nidoin peukaloni yhteen nitojalla [:-] Tai yritin, ei onneks jääny pahasti kiinni. Huvittavinta silti oli, että älähdin ensinnäkin melko kuuluvasti "ai saakeli!" ja verta valu molemmista peukuista ihan pöydälle asti ja silti asiakas yritti tunkea siihen ja oli kovin vaativainen. "Joo anteeks, mulla on nyt vähän tilanne päällä tässä, en oikein voi käsitellä sun uusia vaatteita just heti nyt" Ja kauheeta huokailua ja silmien pyörittelyä päälle. Asiakaspalvelu <3

Mut maha on ihan superihana [:D] Tykkään kauheasti mun kummusta ja ylpeänä esittelenkin sitä. Ei mitään löysiä vaatteita vaan trikoota ylle [:)] Kahtena aamuna nyt tuntunut myös kunnon tömäys vatsassa, Memutskin taitaa siellä ilmoitella itsestään. Mukavaa olla raskaana! [:)]

 

[meemi]

[:D][:D] Mä voin niin sieluni silmin kuvitella tuon tilanteen...!! [:D]

mullakin maha jo pullottaa niin, ettei juurikaan jää epäilyksille varaa... Mutta täälläkin siitä ollaan kovin ylpeitä ja onnellisia. [;)]

Päänsärky/migreeni on nyt todella alkanut olla ongelma. Viime perjantaina oli eka paha migreenikohtaus raskausaikana ja eilen taas... Eilen ei kipu ollut niin kovin pahaa, mutta kaikki muut oireet kyllä. Kohtaus alkoi kaupassa hirveällä paineen tunteella. Oikea puoli kropasta puutui niin, ettei kynä pysynyt enää kädessä kassalla. Kotona alkoi särkeä, mutta ei tosiaan ihan "tappavasti". Tänään taas ollut hieman samoja oireita, mutta lievempinä onneksi. Vetää sipiksi.

 

[HipsuNen]

Oon ihan kateellinen kaikille, joiden maha näyttää ihanalta. Musta tuntuu, että mun maha on vasta viime päivinä alkanu näyttää vähän vauvamahalta. Mulla on normaalisti aika olematon maha ja ajattelinkin, että varmaan äkkiä alkais näyttää vauvamasulta. Mulla näyttää ihan siltä, ku olisin vaan syönyt vähän liikaa makkaraa ja juonut olutta [:D] En siis esimerkiksi rannalla ole siitä kovin ylpeä vielä osannut olla. Se ei ole sellainen söpö pyöreä, vaan alamaha vaan pömpöllään ja siks se näyttää kaljamahalta [:D] Noo jospa se tuosta pikku hiljaa alkais pyöristyä..

 

[pinkkitimantti82]

mä juoksen kanssa vessassa alvariinsa ja oikeastaan päivällä se ei haittaa,mutta kun yölläkin pitää 2-3 kertaa käydä ni se ottaa päähän. Olin jo ihan varma,että sokeriarvoissa on jotain häikkää kun huimaa,janottaa ja pissattaa niin usein,mutta erinomaiset sokeriarvot oli terkkarin mukaan. Tänään olin jazz tanssitunnilla,mutta en tykänny yhtään harmitti niin paljon se outo tunti,että piti mennä juoksumatolle hikoilemaan vähäksi aikaa. Tänään sitten sain ensimmäisen raskausonnittelun naapurilta :) Kehu mun masua. On tää kyl jo aika iso huh ja hullulta tuntuu,kun ekassa raskaudessa näillä viikoilla ei ollu minkäänlaista vatsaa. Toivottavasti vauva ei ole ihan jättiläinen. Toisaalta viime kerralla vanha luokkakaveri oli samaan aikaan raskaana ja sillä oli niiiin pieni masu ja sai kuitenkin isomman lapsen kuin minä,että ei se vatsan koko välttämättä kerro sen lapsen koosta! Olen muuten 99,9% varma että odotan poikaa. On vaan sellanen aavistus saas nähdä kumpi sit oikeasti siellä masussa kelluu :)
ai niin jännä lukea miten jotkut herkistyy raskausaikana. Itsekkin toki olen myös toisinaan herkempi,mutta välillä saan raivareita ja olen tosi stressaantunut. Huomenna mulla on "vapaapäivä" kun isi on poikansa kanssa,jotta saisin vähän levättyä. Kaikki hemmottelut olis kyllä nyt tarpeen. En vaan tiedä mitä tekisin muuta Kun menen zumbaan. Taidanpa ottaa juuri aloittamani kirjan käteen ja menen puistoon piknikille ja lukemaan. Olen kaivannut omaa aikaa ja rauhaa,mutta nyt olen ihan kade kun pojat lähteehuomenna  yhdessä uimaan ja minä jättäydyn reissusta pois. mun vapaapäivälle käy varmaan niin,että pystyn olemaan tunnin pari yksin :D

 

[Rascal]

Kuin myös, onnittelen kaikkia muita jotka on menossa naimisiin!

Juuh, maistraatissa tarvitaan todistajia. Mietittiin ensin miehen kanssa että oltais pyydetty pari ystävää mukaan, mutta päädyttiin olemaan "ihan kaksistaan", eli paikanpäältä tulee todistajat.
Tuntuuhan se vähän "kornilta", mutta ehkä sitten aikanaan pidetään juhlat yms. Naimisiin meno on meidän mielestä henkilökohtainen juttu, ei siihen muita tarvita [:)].

Ajankohtakin on tullut vaan mieleen tässä elämän mennessä eteenpäin. Meillä kuitenkin on jo entuudestaan kaksi lasta (10- ja 6-vuotiaat).
Olen pienessä mielessäni pohdiskellut että johtuukohan tämä miehen innostuminen kihlautumisesta / naimisiin menosta tulokkaasta. Meillä on ollut tässä vuosien varrella vaikeuksia saada lisää jälkeläisiä, ja nyt kun monen vuoden kokeilujen / yrittämisien jälkeen vihdoinkin näyttää siltä että suuri unelmamme toteutuu, niin mies on herkistynyt. Mene ja tiedä.
Ehkä hän vain haluaa kertoa minulle ja lapsille että olemme loppu elämän yhdessä! <3 <3

Olen itsestäni huomannut että herkistely kuuluu tähän raskauteen vahvasti! itken tihruutan mitä kummallisimmissa paikoissa, ja hassuista asioista. Tänään illalla itkin kun mies grillasi lasten kanssa makkaraa, ja hän toi minulle makkaran penkille (ettei minun tarvinnut nousta). Se vaan oli jotenkin niin herkkä ja ihana ele toiselta [:D].
Eli suomeksi sanottuna todella herkällä päällä olen aika ajoin!
Ja raskausdementtia on koettu! Voi elämä, varsinkin päivämäärät unohtuu tosi helposti. Aina pitää olla kynä ja paperi mukana jos joku sopii jonkun menon, muuten en muista vaikka pitäis heti toistaa. Toinen mikä livahtaa mielestä nopeesti on nimet!
Miten noloa on esitellä uusille naapurille lapsia, kun ei muista heidän nimiään!![:(][:(]
Onneksi naapurin emäntä huomasi että masu pömpöttää, ja siitähän se juttuhetki saikin alkunsa [:)]

Että sellaista tähän perheeseen..

Niin ja nyt se pahoin pelkäämä kesäflunssa on saavuttanut minutkin.. Aivan järkyttävää rykimistä ja niistämistä tämä elämä on pari päivää ollut!

 

[tättärä]

Onnittelut naimisiinmenijöille! Ihanaa huomata, ettemme me ole ainoita, jotka eivät tuosta silloin aikanaan tehneet mitään suurta numeroa tai kaivanneet isoja juhlita. (menimme naimisiin 8v sitten, kun odotin ensimmäistä yhteistä lastamme). Me menimme naimisiin kirkon sakastissa ja todistajat olivat seurakunnasta viran puolesta. Mekin pidimme asiaa nimen omaan henkilökohtaisena ja siksi halusimme olla ihan kahdestaan (esikoisenikin oli hoidossa, kun vihkiminen tapahtui arkena).

Täällä ei viime päivinä paljon ole ehtinyt omaa oloaan paljon miettiä tai ihmetellä, meille kotiutui sunnuntaina ensimmäinen tämän vuoden tulokkaistamme eli hauveli vauveli... Nyt aika kuluukin sitten aika lailla tuon ja ihmistenavien kanssa. Eilenkin taisin olla ainakin viisi tuntia ulkona koiran kanssa. Ilmat kyllä ovat muuten ok ulkoiluun, mutta ne ötiäiset ja vielä alkuviikolla piinannut auringonpaisteinen helle. En todellakaan käsitä, miksi noita helteitä aina väitetään niin ihaniksi. Minä ainoastaan kärvennyn... JA jano vaivaa koko ajan - ei yhtään helpota oli sitten raskaana tai ei. Tuo hauvakin on jo ehtinyt repiä niin käteni kuin paitanikin riekaleiksi, jotain tässä pitäisi yrittää keksiä puremisen kitkemiseksi. Noilla paimenkoiran pennuilla vain on tällainen ikävä lapsuustapa pureskella.

Kummiasia on hieman aiheuttanut ahdistusta, mietin jo johonkin sellaiseen seurakuntaan liittymistä, jossa on vasta uskovien kaste... Kun tuntuu ettei ketään kehtaisi kysyä. Neljä miehen sisaruksista ja veljenikin on vielä käyttämättä meidän lasten kummeiksi, mutta kun tuntuu, ettei ketään silti viitsisi asialla vaivata. Etenkin kun miehen veljen perheeseen syntyy vauva muutamaa kuukautta ennen meitä niin nuo varmaan jonkun noista ehtivät varata... Edelleenkään kukaan ei ole kysellyt meiltä asiasta, joten kellekään ei myöskään raskaudesta olla kerrottu. Ja äitini viime käynnillä sanomat sanat painavat edelleen mieltä - kun tuo silloin pitkään puhui siitä, miten ihanaa on että meille tulee koiran pentu ja ettei yhtään ihmislasta enää saa tulla. Ilmeisesti sitten vain kieltäyy näkemästä raskauttani tai suorastaan tietoisesti tahtoo loukata. Nyt vanhempani olisivat viikonloppuna tulossa koiravauvaa katsomaan, mutta minun ei tekisi yhtään mieli ainakaan äitiäni tavata. Luulen etten enää jaksaisi kuunnella tyynenä hänen puheitaan. ANTEEKSI taas tämä purkautuminen tästä iänikuisesta asiasta.

 

[meemi]

^kuulosta jotenkin tosi kurjalta tuo äitisi kommentointi. Mulla on myös ongelmia äitini kanssa. Hän ei ole puhunut mulle lainkaan vuoteen ja kun ilmoitin raskaudesta ja naimisiinmenosta, ainoa kommentti oli: onnea vaan sitten... Ei taida kiinnostaa. Tuntuu tosi kurjalta, kun se kuitenkin on mun äiti. Onneksi isä ja sikoni ovat onnellisia vauvasta ja avioitumisesta.

Mutta ei sun mun mielestä tättärä pitäisi tuntea syyllisyyttä tai ajatella, että vaivaat jotakin jos kummiksi pyydät! Sehän on kunnia-asia. Meillä on ennemmin niin, että pelkään niiden ystävien loukkaantuvan, joita ei kummiksi pyydetä.

Mies naureskelee kun pidän meidän kissaa sylissä kuin pientä vauvaa. Se tykkää rötköttää mun sylissä ihan rentona ja sitten pidän sitä kuin vastasyntynyttä käsivarsi tukena. Mulla on siis treenivauva. [;)]

odotan ihan malttamattomana, että mihellä alkaa kesäloma. Vielä reilu vikko töitä hänellä. Lähdemme sitten lappiin appivanhempien mökille. Pitkä ajomatka, mutta eipä se haittaa. Eläimille se on vaikeampaa, varsinkin kissoille, jotka eivät pääse ulos autosta koko päivänä. Vielä ei ole varmaa, ovatko appivanhemmat myös silloin siellä mökillä. He ovat huippumukavia, mutta vähän liian huolehtivia... He ovat kovin huolissaan kun nostelen esim. 5 kg painavaa kissaa ja aina heille mennessä he tuovat minulle tukevan tuolin, etten vain kaadu tuolin kanssa tai tuoli hajoa... haloo.... Jos he eivät olisi niin mukavia, antaisin ehkä vähän napakkaa palautetta. Mökillä pelkään, etteivät he päästäisi mua esim. uimaan tai yksin ulos jne. Pidemmän päälle tuollainen holhoaminen on aikas rassaavaa...

 

[TsN]

Paaljon onnea kaikille naimisiin meneville. :) Muistan sen ihanuuden vähän yli 4 kuukauden takaa. Menimme helmikuun 30 asteen pakkasilmalla naimisiin sitäkin lämpimämmissä häissämme<3 :) ja laps sai tulla heti ja niinhän se tulikin heti kun mahdollista oli. :D Kohta jo puolessa välissä ollaaan..huih!

Täällä enää YKSI päivä töitä ja sitten KESÄLLOMA!! eikä tietoakaan milloin seuraavan kerran menen töihin, kun tuonne töihin en enää palaa, ehkä korkeintaan keikkaileen, jos selkä kestää.
Onneksi nyt ollut töissä helpompaa, kun ovat ymmärtäneet ottaa raskauteni huomioon. Saan tehdä kevyempiä töitä, ei tarvitse tehä raskaita siirtoja.. JOPA kaksi viikkoa olen ollut siis kesäheinäkuussa töissä, muuten sairaslomalla.. Mulla tänään SUPISTELI töissä :/ vaikka kevyemmin teinkin hömmia, joten onkin aika pöäästä lomalle.. onkko muilla supistellut kivuliaasti?

Tänään kävin ostamssa pienellä uudet valkoiset housut ja valkovihreän yöpuvun. enää alle kaksi viikkoa, kun saadaan tietää, kumpi meille tulee, tyttö vai poika.. Mulla ei oo kumpikaan olo, mies sanoo aina että se on tyttö<3 kyllä se mulle passsaa! :)

Mutta kohtuullisen hyvin oon voinut, pieniä pahoinvointeja ja närästyksiä lukuunottamatta. Verenpaine mulla on ollut paljon matalampana kuin ennen raskautta. :O töissä oon verenpainetta ja hbtä mittaillut, kun ei ole niitä neuvolakäyntejä, vasta 23 viikolla seuraava! :O ja olen käynyt ainoastaan KERRAN neuvolassa viikolla 7. Voitteko tajuta.. Tosiaan verenpaine mulla ollut 100/52 ja hb oli viimes 101, vaikka syönkin joka päivä rautaa.. Se ei vaan nouse.. ahistaa. pitäs varmaan neuvolaan soitella tuosta. ne ei ekalla kerralla ees mitannu koko hbtä! ihme touhua täällä helsingissä, ei voi muuta sanoa.. Pieni purkaus tänne.. :)

 

[meemi]

Ottaa päähän kun päivällä kirjottelin tähän pitkät pätkät kommentteja ja kuulumisia ja sitten kas vaan - kaikki hävisi jonnekin bittiavaruuteen viestin hyväksymisen jälkeen...

Mutta mm. sinulle TsN piti kommentoida, että todellakin hurjan harvassa neuvolakäynnit ensisynnyttäjälle! Eihän ne voi olettaa, että kaikki on esim. hoitoalalla, että voi vaikkapa hemppaa mittailla!! Itse asun Vantaalla ja mä koen omat neuvolakäyntini liian harvoiksi kun välit on 6-8 viikkoa, mutta on mulla näköjään asiat paremmin kuin sulla.

Mulla mitattiin ekassa neuvolassa hemppa ja se oli silloin 137. Mulla ei ikinä ole ollut niin korkea. Aina on ollut 120 pintaan tai alle. Vähän olen miettinyt, että voisko siinä ollut käynyt joku virhe... vähän jännitän mitä hemppa on nyt. Toivottavasti se huomenna mitataan.

 

[meemi]

No niin, palattiin neuvolareissulta. Olipa ihanaa kuulla pikkuisen sydänääniä. Heti löytyi terhakas tasainen syke. 150 taisi olla... Myös virtausääniä kuunneltiin. Kaikki muutenkin oli ok, verenpaine yms. Mun paino ei ollut noussut yhtään viime käynnistä. Harmitti vaan kun hemoglobiinia ei otettu. Perustelun sisältö oli tämä: Vantaa säästää ja ei ole varaa mittailla hemppaa joka käynnillä.... perustelu kyllä hieman ehkä ottaa päähän...

Migreeniin ei apuja löytynyt. Lääkärikäynnin sain viikolle 27 muistaakseni. Se siis on mun eka lääkäriaika. No, onneksi on vielä rakenneultra ja neuvola sitä ennen.