Heinäkuun höpinät

No Eve78 ihan samat jutut sit kun täällä meillä paitsi että KAIKKI menee ja kaksi kertaa rasitukseen.
Ihan sama just mitä on kiloja ja ikää.
Ja mulla otettiin kans samasta reiästä just siks kun oli niin tuskaa jo löytää se yksikin.. oli piikitetty ja ronkittu neulalla vaikka kuinka että se löyty.. vanhempi nainen sen sitten löysi, ei se nuori jonka alunperin piti ottaa. :D
Mä en sitä sokerirasitusta yhtään stressaa se oli iisi ja litkukin hyvää. Mutta tippaa pelkään edelleen...
 
Niin ja siis se menee näin meillä:
Ensin puhdas näyte käsivarresta.
Litku naamaan.
Tunti odotusta.
Näyte käsivarresta.
Tunti odotusta.
Näyte käsivarresta.
Ja kotiin.
 
Meillä siis KAIKKI menee automaattisesti mutta vain yhden kerran 24--> viikoilla..
Ja meillä otetaan sormesta ainakin ensimmäinen ja viimeinen,keskimmäinen saatetaan ottaa käsivarresta tai sormesta..Näin mulle sanottu
 
Voi, ei mun tarkoitus ollut ketään pelotella tipasta! Päinvastoin, yritin sanoa siis sitä, että kämmenselkä on hyvä, pehmeä paikka laittaa tippa ja siksi se ei juurikaan tunnu. Piikkikammoisille ja tippaa kokemattomille vielä se huomio, että se neulahan ei toki jää sinne käteen, sillä vain laitetaan muovinen, ohut katetri, joka käteen jää tipan ajaksi. Nukkuessa tippa ei muuten haittaa paitsi jos on kova pyörimään, niin letkut on solmussa. Mutta luulen, että siinä vaiheessa ei ihan hirveästi nukuta, tai varsinkaan pyöritä... Aikalailla varmaan kaikilla on se huomio jossain ihan muualla kuin siinä tipassa. Piikkikammoisten on syytä kuitenkin asiasta pelosta mainita paikanpäällä, jolloin osaavat ottaa sen huomioon.
 
Aijaaaaaaa... moon luullut että se neulakin jää sinne.. asia kyllä heti selkeyty enemmän. Mä oon pelännyt että mullaan sen unissani niin että on koko käsi rikki jne..
Mutta ei mulla kyllä ole kämmenselkä pehmeä.. mutta hyvä, kyllä selkeytti nyt lisää [:)]
 
Eve78: Mäkin olen Helsingissä, mutta ei mua mihinkään sokerirasitukseen ole laitettu, eikä ole ainakaan vielä sanottu, että sellaiseen olis jossain vaiheessa mentävä. En sitten tiedä mitä kaikkea ne siinä ekan neuvolan yhteydessä verikokeissa tsekkasi.

Mä olen ruvennut omatoimisesti syömään Retafer-rautatapletteja, kun tuntuu, että hengästyn jo ihan pienestä (ja ainakin ennen raskautta mulla oli hyvä kunto) ja on ihan voimaton olo, muutamankin rappusen nouseminen käy työstä. Hemoglopiinia ei oo mitattu toukokuun jälkeen ja silloin se oli hyvä. Oon kyl popsinut noita Ladyvitan mama-tapletteja, joissa kans pitäis olla rautaa, mut kun ei näytä tehoavan niin kokeilen näitä...
 
Kerronpa oman tarinani piikkikammosta ..

Minulla oli aikoinaan ihan tajuton piikkikammo, en siis voinut yksinkertaisesti edes olla huoneessa missä on neula, toisin sanoen labrassa / odotushuoneessa.
Vuonna 1999 kun odotin esikoista ja asuin silloin Helsingissä, niin silloinen neuvolatätini oli ns. vanhanliiton täti ja laitto mut menemään mitä kummallisimpiin testeihin, ja kaikki tottakai oli verikokeita.
Yritin selittää hänelle etten pysty menemään labraan kun mulle iskee heti mieletön paniikkikohtaus ja saatan pyörtyä.
Monta kuukautta me käännettiin kättä ja kävin kahtelemassa labran tuolia ja jossain vaiheessa uskolsin jo istuakkin siinä, mutta verikokeita ei saatu otettua.
Loppujen lopuksi sain synnytyssairaalastani ehdotuksen että kävisin heidän luonna otattamassa verikokeen ilokaasun voimin, ja sehän toimi!
EMLA-lappuset (puudutusvoidetta) oli vuorattu kumpiikin käsitaipeesiin [:)].
Verikokeen jälkeen oli niiiiin voittajafiilis ettei usko kukaan!

Toisen raskauden aikana en tarvinnut muuta kuin EMLA-lappuset isoissa verikokeissa.
Hemppaa ei mitattu minulta kertaakaan kummankaan raskauden aikana :(


Lupasin itselleni että pidän tuota voittajfiilistä yllä jatkossakin, ja joka ikinen kerta kun minusta jostain kohtaa otetaan verta tai rokotetaan muistelen tuota hetkeä jolloin voitin itseni. Ja nykyisin en tarvitse mitään kikkaskonsteja kun menen esim. verikokeisiin.
Joka kerta sitä huomaa sanovansa "minulla on piikkikammo, joten ethän näytä mulle missään nimessä sitä neulaa etkä kerro milloin pistät. Sen kun vain pistät."

Nyt kolmannen raskauden aikana olen antanut ottaa kaikki verikokeet ilman puudutusta ja hempan ottaminenkin on onnistunut vaivatta.
Olemme sopineet neuvolatädin kanssa ettei hän kerro milloin aikoo ottaa hempan, vaan sanoo sitten hetkeä ennen kuin aikoo ottaa, ja se toimii. En pääse juoksemaan karkuun [:D][:D]
Itse asiassa nyt viimeksi otti hempan ja ITSE EHDOTIN että otetaan seuraavalla kerralla uudestaan!!!
Tämä ehdotus tuli vain sen takia että lapseni näkisi ettei piikkejä tarvitse pelätä, hänellä on syksymmällä 6-vuotis neuvola jossa tulee rokotuksia .. Mitäpä äiti ei lapsen eteen tekisi!

Me juteltiin kans tosta sokerirasituskokeesta, ja täällä meilläkin on käytäntö että kaikki laitetaan menemään jotka on yli 25-vuotiaita, kehon kokoon katsomatta.
Sanoin suoraan että en kykene menemään, koska elimistöni ei pidä sisällä mitään sokerilitkuja! Jos esim. syön jotain "liian makeaa", niin tulee todella pahaolo ja oksentaminen on lähempänä kuin alkuraskaudessa.
Neuvolatäti painotti että kaikki tutkimukset ovat vapaaehtoisia!!
Ihan vain sen takia sanon tämän ääneen, että kaikki ensikertalaisetkin muistaa ettei kaikkiin ole pakko suostua.
 
Mun täytyy seuraavassa neuvolassa kysyä (tai sit rakenneultrassa) et laitetaanko tääl Espoossa nykyään sit ihan kaikki vaan sinne.. Meinaa kun oon 20v ensisynnyttäjä ali/normaalipainoinen siinä rajalla, suvussa ei oo ollu diabetesta ...Mikään ei viittaa siihen että mulla vois epäillä ja toisaalta rupesin just miettii et miks sitten varsinki kesäaikana kun on muutenki jotkut terkkariasemat lomalla niin että jengi pakkautuu niihin muutamaan aukiolevaan niin lisätää viel ihan jokainen raskaanaoleva.. Mutta kuitenkin hyvä näin siis, vapaaehtosesti oisin muutenki mennyt ku oon utelias ja ehkä huolissani kun tosiaan ei se aina ikää ja painoa katso se diabetekseen sairastuminen...:)

Onneks pääsinki tänään sinne labraan vaik aluks sillon oli tosi heikko oli mikä iski yhtäkkiä,, se meni ohi ku otin retaferin ja join vesipullollisen, huhuh:) kiva et sain sen hoidettua ja kiva et kerranki näin ihan tyhjän odotushuoneen verrattuna siihen helvettiin mikä on aina aamuisin:D..
 
Niinhän sitä minäkin luulin, että painolla ei ole sokjerirasitusasian kanssa tekemistä, MUTTA kun sen vastauksen silloin neuvolasta sain, että ei tarvi mennä. JA aiempien vauvojen painolla ilmeisesti on kuitenkin jotain merkitystä - ja sillä ettei minulla yhdessäkään raskaudessa ole ollut pienintäkään ongelmaa sokerien kanssa. (onhan noita jo neljä onnellisesti lapsen syntymään päättynyttä takana...) Olen vain kuullut, että JOISSAIN neuvoloissa myös äidin BMI:tä tuijotetaan sinne laittaessa. Ja täällä tosiaan ensisynnyttäjien osalta vain yli 25v laitetaan automaattisesti(ja alle 25v vain jos BMI yli 23).

Off topic tipasta - minulla oli sellainen aikanaan esikoista synnyttäessä, kun oksitosiinillä yritettiin saada synnytys käyntiin (ei onnistunut) ja en kokenut sitä mitenkään kamalaksi, ärsyttävähän se oli alkuun, mutta eipä sitä kanyylia sitten enää pahemmin edes huomannut. Siitä on 100v aikaa, mutta en muista, että olisi mitään puudutteita ollut.
 
Melinda, mun muistaakseni meidän neuvolan täti sanoi, että yli 25 v. testattaisiin Espoossa, mutten just nyt ihan satavarma ole.
 
Heippa!

Täällä Helsingissä ei ole ainakaan minulle mitään sokerirasitustestistä mitään puhuttu.

No neuvolassakkaan en ole käynyt vk 8 jälkeen... neuvolatädin mukaan on riittävää käydä näin harvoin [8|] nyt maanantaina eli vk 21+1 on neuvola vihdoin eli 13 viikkoa välissä, enpä ole kuullut että muilla olisi ollut näin pitkää väliä neuvola ajoissa.

Vaikka olenkin uudelleen synnyttäjä, jokainen raskaus on kuiten yksilöllinen ja erilainen. Hmhhh...



[:)] mukavaa viikonloppua [:)]
 
Siis hei Rascal tietenkin kaikki on vapaaehtoisia, myös se neuvolassa käynti! Mutta totta kai minä käyn kaikissa missä varmistetaan mun lapseni turvallisuus ja terveys. En mielelläni olisi mennyt rasitukseen mutta niinkun sinäkin sanoit, mitäpä sitä ei lapsensa takia tekisi??
Ihan kaikkeni annan ja teen jotta toisen on hyvä olla.
 
Mulle ei oo puhuttu mitään sokerirasitustestistä. Luulen ettei sitä tehä mulle tai siis ees ehdoteta meneen sinne. Mun BMI on 18.8 eikä meijän suvus oo kellään diabetesta.
 
Vähitellen alkaa tuntua, että pahin pahoinvointi on voitettu ja voisi alkaa nauttia raskaudesta. Uskomattoman paljon on vaan ollut vastoinkäymisiä; sairastelua yms. Vatsa pullottaa jo kovasti. Tänään kokeilin pitkästä aikaa laittaa takkia kiinni, mutta kyllä sen verran ahdisti jo sekin, että annoin mielummin olla auki. Täytynee siirtyä miehen takkikaapille syksyn tullen. [:D]

Mä olen muutenkin pyrkinyt pärjäämään raskaudenajan mahdollisimman pienillä vaateostoksilla itselle. Yhdet mammafarkut osti Vero modasta, että on edes jotain laittaa päälle. Kotioloissa on aina jotkut verkkarit tms. Uudet rintaliivit jouduin jo jokin aika sitten hommaamaan. Jäi vanhat pieniksi. Mä vaan kauhulla odotan, että miten mun rinnat vielä paisuu, kun mulla on tosi isot jo ennestäänkin ja erikoisliikkeistäkään ei aina löydä mun kokoa. Mistä ihmeestä mä jatkossa löydän liivejä / imetysliivejä!!!? Katselin just erikoisliikkeessä imetysliivejä ja ei ollut riittävän isoa kokoa mulle...

Innolla odotan myös koulun alkua. Mulla alkaa siis lähihoitaja opinnot elokuussa. Aloitan jaksolla: Lapsen hoito ja kasvun tukeminen. Opo järkkäs mut kivaan ryhmään tilanteen huomioden. :)

Häätkin alkaa olla jo ovella. Niistä en kyllä liiemmin jaksa stressiä ottaa...
 
Meemi: Kurkkaappa netistä englantilaisilta sivuilta niitä rintsikoita, jos olis firmalla vaikka postitusta suomeen..yleensä postikulut ei oo mitään ihan hirveitä ja rintaliivien hinta itsessään tuntuu olevan paljon halvempi! Itse oon löytänyt paljon paremmin kaiken kokosii rintaliivejä englannissa asuessani, oon tuonut aina tullessani suomeen kyläileen sukulaisillekkin rintaliivejä tuliaisiksi, kun heidän on vaikee löytää suomesta sopivia! :)
 
^kiitos vinkistä! Sitä voisi tosiaan testata, vaikkakin ehkä vähän hirvittää ostaa sovittamatta ensin kun paljon myydään isokokoisia, mutta niissä ei ole huomioitu, että isot rinnat myös painaa paljon, eli ei riittävää tukea. Mutta jos yhdet uskaltaisi kokeeksi vaikka tilata...
 
kerro mulle meemi sitten tarkemmin vielä mistä tilasit.. nimittäin itselle ei löydy mistään normaaleista kaupoista enää liivejä. Aina erikoisliikkeisiin.
Itse olen saanut jo positiivisia uutisia rinnoista: saan kunnalta lähetteen leikkaukseen jossa pienennetään rintoja. Eli ei tarvitse itse maksaa mitään. Täytyy vaan tietty odottaa että lapsi on tehty ja imetetty ensin.
 
Tuttu juttu rintsikoita hankkiessa, ettei ihan vaan minkä vaan puljun henkareista niitä osteta! :/

Mullakin tuli juuri hyviä uutisia raskauden alkuviikoilla, kun kävin kirurgin juttusilla, pääsen ensi kesänä pienennysleikkaukseen, jos en kamalasti lihoa.
Omalla äidillä oli kyllä käynyt mun kanssa niin, että olin imaissut tissit kuiviin :D DD-kupista pieneen B:Hen! :)
Jospa näin kävisi,niin ei tarvitsis mennä leikeltäväksi..
 
Mulla pitäisi vauvan imaista aika mojovasti jotten menisi.
Kun semmoset hoot tällä hetkellä on jo varustukset... ja pelkään pahoin että kasvavat vielä kun tisseihin lähtee kunnolla maitoa kertymään.
 
Juu, mulla kanssa kuppikoko tällä hetkellä jotain h / i, joten ihan tosissaan pelkään jos nämä tästä vielä paisuu... Toivottavasti imetyksen ansiosta vähän pienentyisi.

En oikeesti tajua, miten joku voi haluta vapaaehtoisesti isommat rinnat. Ei näistä oo kun harmia!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top