Heinäkuun höpinät

[Seepra]

Otin rust84 vinkistä kopin ja avasin heinäkuun jutuille oman keskusteluketjun. Onhan tässä tietysti menty jo hyvän matkaa uutta kuukautta. Itse en kyllä edes tajunnut ajatella asiaa sen kummemmin

Mitäs immeisillä mielessä? Mä odottelen miehen ensi viikolla alkavaa lomaa. Itse olen jo lomalla lasten kanssa. Vähän vaan meni turhan viileäksi tämä kesäsää.

 

[MsKooko]

Eilen tuli möläytettyä omille vanhemmille ja sisaruksille raskaudesta. oli tarkoitus kertoa vasta ekan ultran jälkeen (nyt rv 5+2). Oon just valmistunut maisteriksi ja mun vanhemmat halus avata yllättäen samppanja pullon, enkä juhlakaluna oikein keksinyt miten siitä olisi kieltäytynyt uskottavasti. antibiottikuuri ehkä joo, mutta eipä siinä hätäpäissään sitä muistanut.

 

[rust84]

Me muutetaan tällä viikolla pallon toiselle puolelle ja kämppä on just sen näköinen Eikä voida olla varmoja ollenkaan et meidän lennot edes toteutuu..

 

[Leppänen]

Nyt tosiaan rv 5 + 3 ja ekaa kertaa tämän päivän ollu ailahtelevaa pahoinvointia ja närästystä. Hirveä väsymys iskee myös iltapäivisin, mutta yöllä taas on vaikea nukkua

 

[Vaiana]

Nyt tosiaan rv 5 + 3 ja ekaa kertaa tämän päivän ollu ailahtelevaa pahoinvointia ja närästystä. Hirveä väsymys iskee myös iltapäivisin, mutta yöllä taas on vaikea nukkua

Ihan samaa täällä. Iltapäivät on ihan kamalia. Yöllä vaikea nukkua.
Mulla myös viimeyönä hirveitä unia, ne hetket kun unta sai :arghh:

 

[Vaiana]

Me muutetaan tällä viikolla pallon toiselle puolelle ja kämppä on just sen näköinen Eikä voida olla varmoja ollenkaan et meidän lennot edes toteutuu..

Huh! Siinä on urakkaa.
Tsemppiä kovasti!

 

[Unelma_]

Mullakin ollut yöt ihan kamalia, en meinaa nukahtaa, heräilen useamman kerran yössä ja näen outoja unia. Ja näin myös muissa raskauksissa ollut. Jossain vaiheessa tulee väsymyskausi, kun nukkuis vaan, eikä muuta tekisi.

 

[pimmi85]

Minäkin liityn nyt näihin höpinöihin. Tänään rv4+3. Aamulla tein viimeisen kaapista löytyvän r-testin ja tuli nopeaa "leffaviivat". Vatsassa on ollut pari päivää jo menkkamaista juilintaa, ei mitään vihlaisuja tai repäisyjä. Melko tasaista tuntemusta. Etova olo nostaa myös päätään.
Tänään soitin myös neuvolaan ja kiitos nykyisen soittosysteemin, terkalle meni soittopyyntö ja soittaa mulle huomenna.
Tää raskaus on mun neljäs. Kaksi ensimmäistä meni kesken ja niistäkin sain tiedon ku olivat olleet elottomia pari viikkoa. Siksi (onneksi) esikoisen raskaudessa sain ajan varhaisultraan. Siellä kaikki oli hyvin, mutta silti osasin kaikkein rennoimmin iloita raskaudesta rv 16+ kun ekat kuplamaiset liikkeet tuntui. Nyt mennään päivä ja viikko kerrallaan ja toivotaan parasta.

 

[Unelma_]

Mitenhän tämän epätietoisuuden saa laannutettua? Mulla kummittelee alkuvuoden kkm ja luo hirvittäviä paineita pään sisään

 

[Vaiana]

Mitenhän tämän epätietoisuuden saa laannutettua? Mulla kummittelee alkuvuoden kkm ja luo hirvittäviä paineita pään sisään

Voi kunpa osaisin tähän vastata..

 

[nataliaa]

Unelma, mä päätin että en googlaa mitään keskenmenosta. Oikeasti en vain mitään. Ja lisäksi, koitan neutralisoida itseäni, en anna tilaa liialle pelolle tai ilolle. Olen raskaana kunnes toisin todistetaan, siis aika pragmaattinen ote. Ja siis on hyvin paljon todennäköisempää, että syntyy terve vauva kuin että menisi kesken. Koitan sillä lohduttautua, mutta ymmärrän hyvin pelkosi, itsellä se kkm vkolla 12 Maaliskuussa ja oli jo 4 vkoa kuolleena.

 

[Seepra]

Eilen tuli möläytettyä omille vanhemmille ja sisaruksille raskaudesta. oli tarkoitus kertoa vasta ekan ultran jälkeen (nyt rv 5+2). Oon just valmistunut maisteriksi ja mun vanhemmat halus avata yllättäen samppanja pullon, enkä juhlakaluna oikein keksinyt miten siitä olisi kieltäytynyt uskottavasti. antibiottikuuri ehkä joo, mutta eipä siinä hätäpäissään sitä muistanut.

Ah, tulee takauma vuoteen 2015, jolloin oltiin miehen kanssa muutettu just uuteen kotiin, esikoisen odotus oli ihan ekoilla viikoilla ja sisarukset tulivat tupatarkastukselle kuoharipullon kanssa. Ei siinä mitään uskottavaa selitystä ehtinyt kehitellä.

 

[Seepra]

Me muutetaan tällä viikolla pallon toiselle puolelle ja kämppä on just sen näköinen Eikä voida olla varmoja ollenkaan et meidän lennot edes toteutuu..

Muuttaminen on kaikkineen ihan karseaa, mutta tuo menee ihan next levelille. Tsemppiä!

Mitenhän tämän epätietoisuuden saa laannutettua? Mulla kummittelee alkuvuoden kkm ja luo hirvittäviä paineita pään sisään

Tätä samaa mäkin mietin. Välillä iskee kamala epävarmuus. Pelkää tiputtelua, vaikka ei ole mitään oloja. Joku suolistossa seikkaileva ilma saa varpasilleen. Välillä ihmettelee omaa oireettomuuttaan ja epäilee, josko siellä kohdussa edes kasvaa mitään. Mutta kai se vaan pitää luottaa siihen, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Helppoa ei kyllä ole. Haluaa olla iloinen ja toiveikas, mutta jotenkin helpompi olla neutraalilla ”pessimisti ei pety” -asenteella.

 

[Pöllönen]

Uugh! 3 iltavuoroa takana, 3 iltaa + yövuoro vielä edessä kun oli varmaan vahingossa tullut tuollainen putki listaan. Selkä on niin kipeä kun oon juossut ja hoitanut mummoja ja ukkeja koko illan! Mutta en tosiaankaan paljasta töissä vielä aikoihin raskauttani!

Onko teillä millasia ammatteja ja työpaikkoja ja miten sinne sopii raskaana olevat työntekijät?

 

[Unelma_]

Unelma, mä päätin että en googlaa mitään keskenmenosta. Oikeasti en vain mitään. Ja lisäksi, koitan neutralisoida itseäni, en anna tilaa liialle pelolle tai ilolle. Olen raskaana kunnes toisin todistetaan, siis aika pragmaattinen ote. Ja siis on hyvin paljon todennäköisempää, että syntyy terve vauva kuin että menisi kesken. Koitan sillä lohduttautua, mutta ymmärrän hyvin pelkosi, itsellä se kkm vkolla 12 Maaliskuussa ja oli jo 4 vkoa kuolleena.

Itsellä kanssa maaliskuussa oli tämä kkm. Silloin mä olin raskaudesta iloinen, nyt tämä kokemus varjostaa tämän hetkistä iloa. Tai olen mä nytkin iloinen mut pelkään sitä että jos raskaus menee kesken, miten kestän sen henkisesti.

Tätä samaa mäkin mietin. Välillä iskee kamala epävarmuus. Pelkää tiputtelua, vaikka ei ole mitään oloja. Joku suolistossa seikkaileva ilma saa varpasilleen. Välillä ihmettelee omaa oireettomuuttaan ja epäilee, josko siellä kohdussa edes kasvaa mitään. Mutta kai se vaan pitää luottaa siihen, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Helppoa ei kyllä ole. Haluaa olla iloinen ja toiveikas, mutta jotenkin helpompi olla neutraalilla ”pessimisti ei pety” -asenteella.

Mulla ei ollut kkm oikein mitään oireita mikä olisi viitannut keskenmenoon, ei niin mitään. Elimistö luuli viimeiseen asti että olen raskaana, se oli todella raskasta, ku pari viikkoa tiesit että kohdussa on kasvu loppunut ja odotit että pääset lääkkeelliseen tyhjennykseen. Ja sitten oli vielä epäilyä tuulimynaraskaudesta, sitä se ei kuitenkaan ollut. Sikiö oli vain menehtynyt.

 

[Seepra]

Itsellä kanssa maaliskuussa oli tämä kkm. Silloin mä olin raskaudesta iloinen, nyt tämä kokemus varjostaa tämän hetkistä iloa. Tai olen mä nytkin iloinen mut pelkään sitä että jos raskaus menee kesken, miten kestän sen henkisesti.


Mulla ei ollut kkm oikein mitään oireita mikä olisi viitannut keskenmenoon, ei niin mitään. Elimistö luuli viimeiseen asti että olen raskaana, se oli todella raskasta, ku pari viikkoa tiesit että kohdussa on kasvu loppunut ja odotit että pääset lääkkeelliseen tyhjennykseen. Ja sitten oli vielä epäilyä tuulimynaraskaudesta, sitä se ei kuitenkaan ollut. Sikiö oli vain menehtynyt.

Näin jälkikäteen mulla jotkut oireet vähenivät, mutta en osannut kiinnittää niihin huomiota, kun muutenkin olen aika vähäoireinen odottaja. Mulle tuli rv 11 ihan vähän vanhaa verta yhdynnän yhteydessä. Se jäi mietityttämään. Siitä pari päivää eteenpäin alkoi vessakäyntien yhteydessä ruskea tiputtelu, ensin aamuisin, myöhemmin myös muutoin. Oikeastaan mitään ei tullut siteeseen asti. Kolmantena päivänä kävin yksityisellä ultrassa toteamassa tilanteen. Mulle sanottiin, että lähete tyhjennykseen menee seuraavalle viikolle, mutta onneksi polilta soitettiin käytännössä heti. To ultra, pe polikäynti ja la tyhjennys kotona. Kaikki kävi niin nopeasti, ettei siinä oikein pysynyt pää mukana. Mutta parempi noin kuin odottaa soittoa.
Sulla oli kyllä ihan hirveä tilanne, kun jouduit noin pitkään odottamaan tyhjennykseen pääsyä. Ihan kamalaa.

 

[nataliaa]

Itsellä kanssa maaliskuussa oli tämä kkm. Silloin mä olin raskaudesta iloinen, nyt tämä kokemus varjostaa tämän hetkistä iloa. Tai olen mä nytkin iloinen mut pelkään sitä että jos raskaus menee kesken, miten kestän sen henkisesti.


Mulla ei ollut kkm oikein mitään oireita mikä olisi viitannut keskenmenoon, ei niin mitään. Elimistö luuli viimeiseen asti että olen raskaana, se oli todella raskasta, ku pari viikkoa tiesit että kohdussa on kasvu loppunut ja odotit että pääset lääkkeelliseen tyhjennykseen. Ja sitten oli vielä epäilyä tuulimynaraskaudesta, sitä se ei kuitenkaan ollut. Sikiö oli vain menehtynyt.

siis todella raivostuttavaa!! Siihen tyhjennykseen pitäisi päästä heti. Mä täällä soitin itse seitsemään eri paikkaan heti tiedon saatuani ja sain taisteltua itseni lääkärille 3h päästä tiedosta. Ei noin pitäisi olla.

 

[Foreverfever]

siis todella raivostuttavaa!! Siihen tyhjennykseen pitäisi päästä heti. Mä täällä soitin itse seitsemään eri paikkaan heti tiedon saatuani ja sain taisteltua itseni lääkärille 3h päästä tiedosta. Ei noin pitäisi olla.

Mäkin soittelin moneen eri paikkaan kun kukaan ei osannut suoraan kertoa mihin mun pitää olla yhteydessä ja sain seuraavan vapaan ajan jo 2 päivän päähän. Lukenut että joillan tosiaan mennyt pitkään ennen kuin päässyt keskeytykseen ja se on kyllä ihan kamalaa. Mulla ei ollut mitään halua odotella spontaania vuotoa.

 

[Foreverfever]

Uugh! 3 iltavuoroa takana, 3 iltaa + yövuoro vielä edessä kun oli varmaan vahingossa tullut tuollainen putki listaan. Selkä on niin kipeä kun oon juossut ja hoitanut mummoja ja ukkeja koko illan! Mutta en tosiaankaan paljasta töissä vielä aikoihin raskauttani!

Onko teillä millasia ammatteja ja työpaikkoja ja miten sinne sopii raskaana olevat työntekijät?

Mä olen töissä raksalla maalarina, riippuu paljon sen hetkisestä hommasta mitä tekee, että sopiiko hommat vai ei. Tällä viikolla ainakin, mutta seuraavasta en taas tiedä. Kerron vasta sitten kun tulee jotain mitä ei voi tehdä.

 

[Unelma_]

Mun toi tilanne edellisen raskauden osalta oli kyllä kaamea. Siis lähinnä se tuska ja piina jatkui hirveän pitkään kaikkena epätietona. Mut kiitos teille, tämmöinen vertaistuki on just se mitä ainaki minä tällä hetkellä kaipaan.