Heinäkuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vesta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mää en jotenkaan osaa puhua mahalle... joskus voin jotain sanoa vähän niinku ohimennen, mutten kyllä varsinaisesti juttele. Puhun koirille jatkuvasti ni ehkä se ajaa saman asian :p
 
En mäkään hirveesti masulle juttele. Silloin tällöin lähinnä vitsillä jotain heitän. Vauva kyllä kuulee meidän äitien ääntä koko ajan, en usko että erottaa milloin puhumme juuri heille.

Meillä esikoinen vie kaiken ajan ja valmistelutkin puoli tiessään. Onneksi uusikin tulokas on poika, joten 8,5 kk ikäiseltä isoveljeltä on vielä kaikki vaatteet ja tavarat nurkissa pyörimässä :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: jnk
En minäkään sen kummemmin masulle juttele, mutta joka ilta kuitenkin toivotan hyvää yötä ja hieman silittelen :) olen saanut myös tuon tavan "tartutettua" tulevaan iskään, se jos mikä on hirmuisen herttaista :) ♡
 
Pelkäsin jo että oon ryssinyt ekan äiti-jutun :D Mutta tottahan se on, että tuskin vauva erottaa puhunko sille vai muuten vaan.

Vähän on myös ristiriitaisia tunteita hankintoja kohtaan. Muutetaan ensi kuussa toiseen kaupunkiin ja tuntuu tyhmältä nyt ostaa tavaroita jotka sitten muutetaan hiestä märkinä 300 kilsan päähän. Toisaalta auttaisi varmaan vanhemmaksi valmistumiseen ja pesänrakennukseen jos tekisi hankinnat kunnolla ajoissa..
 
Ei mekään olla puhuttu masulle sen kummoisemmin. Mitä nyt tuo tuleva isukki välillä jotain sille lätisee ja se lähinnä tuntuu oudolta O.o

Hankintoja ei olla tehty muuta kuin vaunut, kaukalo ja pinnis.. YHTÄÄN vaatetta eikä muuta vauvatavaraa ei vielä tästä taloudesta löydy. Vaatteet tulee lähinnä lahjoituksina sukulaisilta, eli sit ku jaksaa joskus käydä kylässä ja hakemassa ne :) Ei sen kummempaa paniikkia kuitenkaan ole asian suhteen. Voi olla et tässä lomalla tulee jotain katselua, jos ehtii ;)

Kyl mä jnk ostaisin vasta muuton jälkeen tavaroita, pääsee helpommalla kun ei tuu enempiä pakkaamista ja kuljettamista! :)
 
Ei meilläkään vielä sen kummempaa ole hankittu. Vaatteita en ole ostanut yhtäkään, sukulaiset ja ystävät hukuttaa mut (tai siis beben) niihin muutenkin. Sitteri on nököttänyt yhden huoneen nurkassa jo pitkään, kun sain sen kaverilta. Vaunuista ei aavistustakaan saati mistään turvakaukaloista tms. Kyl ne sit ehtii! :p Vauvanhuoneeseen olen kyllä ostanut kaikkea sisustusjuttua mutta mitään oikeesti tarpeellista en.
 
Samoin, mäkin ostaisin vasta muuton jälkeen. Meillä on edelleen lastenhuone vaiheessa vaikka eka on jo yli vuoden. Tosin meilläkin muutto tässä välissä. Harvemmalla se synnytys kuitenkaan alkaa ihan kovin paljoa etuajassa, joten välttämättömillä tavaroilla pärjää.

Mäkään en osaa jutella vauvalle. Enkä oo edes muistanut koko asiaa. Eiköhän se vauva kuule kun juttelen muille :)

Kävin esikoisesta uimassa rv38 saakka. Sitten enää uskaltanut, vaikka olisi voinutkin. Paljut ja muut on tietty aika epähygieenisiä jos ihan loppuraskautta miettii et jos ois jo paikat auki.
 
Mä olen kyllä jutellut vauvalle ihan raskauden alusta asti, tosin aluks aika vähän ja koko ajan enemmän. Mieskin puhelee pienelle niitä näitä mut tietty mua harvemmin. Ei mitenkään suunnitelmallisesti tuu puheita pidettyä kuitenkaan vaan oikeestaan höpötellään vauvalle siihen tyylin kuin se olis jo syntynyt ja sylissä ja läsnä arjen tilanteissa. Se on tullut meiltä ihan luonnostaan, ja tuntuu et jutteleminen on osin kehittänyt meidän ja vauvan välistä suhdetta. Tuntuu myös konkreettisemmalta että joku todella on tuolla kummun alla tallessa ja menossa mukana, kun huomioi toista pikkusen :) mut välttämätöntähän masuun jutteleminen ei oo kun vauva tosiaan kuulee muillekin puhumisen. Ihan miten kenestäkin tuntuu itsestä luontevalta.
 
Juttelen välillä mahalle että mitäs potkit siellä. ;) Laulanutkin olen kun potkut selvästi rauhoittuu siitä. Isä nyt höpöttelee omiaan mahalle mikä välillä naurattaa, mutta hyvä että puhuu niin vaavi tottuu hänenkin ääneensä. Kissa käy myös kehräämässä mun sylissä.
 
Mäkin laulelen välillä, harjoittelen ihania unilauluja ja samalla vauvaki tutustuu niihin jo. Mut meidän nykerö vaan villiintyy aina kun alan laulaa :D se alottaa kunnon masujamit samantien.
 
Pitäis varmaan vaan hillitä tätä pesänrakennusta ja keskittyä lomaan, omaan hyvinvointiin ja tulevaan muuttoon :) Sen siitä saa kun on kauhea etukäteis-stressailija.. Kyllä varmaan muualtakin kun Helsingistä saa pinnasängyn ja mobilen ostettua :D Vaunut hankitaan joka tapauksessa täältä etukäteen ja niistäkin on malli jo päätetty.
 
Mun ei parane alkaa lauleskelemaan vauvalle... pieni järkyttyy vielä niin perin pohjin että synnytys käynnistyy tai sit tulee muuten vaan elinikäiset traumat :wacky:
 
En mäkään oikein osaa vauvalle jutella. Mies on musikaalinen ja pyysin kerran että se voisi laulaa vauvalle vaikka iltalaulun, ukko kattoi mua oudosti ja naurahti että ei varmaan kyllä laula. Jutellaan muuten niin paljon että eiköhän se meidän ääniin totu muutenkin. ;)
 
Mäkin arastelen masulle puhumista, mutta oon silloin tällöin kyllä yrittänyt. Iltaisin nukkumaanmennessä siitetty ja toivottanut hyvää yötä, tai päivisin hirveän myllerryksen ja puskemisen aikana kysellyt, että minne matka? Teen onneksi työtä, jossa puhutaan käytännössä taukoomatta, joten ei pitäisi jäädä ääni tuntemattomaksi vauvalle :p
 
Jotenkin tuntuu hassulle puhua masuvauvalle.. mä tykkään enempi silitellä ja tunnustella sitä.
 
Mikähän imuroimisessa on kun se saa aikaan supistuksia... viime raskaudessa oli sama juttu. Juurikin näillä paikkeilla mies sai imurointivastuun. Toisaalta välillä vaunulenkilläkin supistaa ihan lyhyelläkin matkalla. Joten olisko toi työntäminen sit.

Onneks muut kotihommat saa hoidettua vielä! Vaikka hidastuuhan tässä tahti päivä päivältä...
 
Fyysinen rasitus käynnistää supistukset itsellä ainakin ja ihan siitä vain kun seisoin työssäni paljon. Käveleminen sama homma.
 
Ei oo tottakaan... sohasin saman käsivarren kuumaan silitysrautaan jo toisen kerran viikon sisään! Edellinenkin palovamma on vielä arka.. ja tää uus on vielä isompi, tosin ei mitenkään huolestuttavan iso.

Rasittavaa kun hyvä ompeluinto menee nyt hukkaan kun piti jättää vauvan tilkkupeittoprojekti kesken. Just niin hankalas kohdas on vamma ja koko ajan täytyy pitää kylmänä ettei särje ihan mielipuolisesti. Varmaan pakko ottaa nyt se kauan karttamani panadol...
 
Täällä on kyllä nyt tainnut tyyppi kääntyä mahassa pää alaspäin, tähän mennessä ollut poikittain. Aiemmin on tuntunut potkut molemmissa kyljissä mutta tänään potkut osuu jo napakasti kylkiluiden yläosan tietämille :) välillä ihan kippeestikki käy! Mutta mukava kun on eloisa vauveli ja liikkumalla kertoo olevansa kunnossa ♡
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top